28.4.1860 Lilly Steven-Steinheil–LM
Finsk text
28. huhtikuuta
Kallis ystävä!
Tällä kertaa saattekin vastaukseni myöhemmin kuin mihin tavallisesti olette tottunut, ja tämä jälleen kerran pienen huonovointisuuden vuoksi, josta kärsin kahdeksan päivää, pelkäsin jo saaneeni horkkataudin, jota on niin paljon liikkeellä, mutta näyttää siltä että se olikin vain vilustumista, joka on jo mennyt ohi, ja olen tänään jo voinut käydä ulkoilmassa, mitä olen todella kaivannut näinä kauniina päivinä joita on ollut. Kysytte varmaan taas ”miten sitä voi koko ajan olla vilustunut?” Vastaan siis, niin katsokaahan, minähän olen sellainen ansarikasvi joka lyyhistyy kokoon pienimmässäkin tuulenhenkäyksessä – mikäli yrittää varjella itseään myös ulkoisilta myrskyiltä niin ei silti voi päästä niistä sisäisistä, joita ei nostata oma omatunto vaan muiden ihmisten tunnottomuus. Tämän kai pitäisi olla minulle tuttu asia, sillä valitettavasti olen Luoja paratkoon kyllästetty sillä, mutta olen sellainen tunteikas olento enkä koskaan pysty tottumaan siihen, joskin mitäpä tällaista loppuunkaluttua aihetta, yritän viihdyttää Teitä jollain kiinnostavammalla. Kysytte, mitä tarkoitan ”afäärillä”? Hän (nainen) pelasti hänet (miehen) pulasta, K. Alfthanin kuvitelman tai pikemminkin mukaelman mukaan. Tämän verran voin tyydyttää uteliaisuuttanne, tarkemmat tiedot minun on jätettävä suullisesti annettavaksi.
Sunnuntaina sain aivan odottamatta korkean tason vierailun, josta minun on luullakseni kiittäminen tohtoria, sillä kaupungissa saatiin tietää että hänet noudettiin minun vuokseni. Ehkäpä anoppini halusi hiukan hyvittää huonoa omatuntoaan, koska on ensi sunnuntaina menossa ehtoolliselle. Aurinko paistoi tällä kertaa täydeltä terältä, joskaan sen säteet eivät kyenneet lämmittämään minua – palelin oikein tuntuvasti ja olin iloinen että minun oli pysyttävä vuoteessa ja vältyin siten kunnialta tervehtiä häntä. Hän lähti Pockuksen kanssa illalla mutta oli niin huomaavainen että lähetti pojan tiistaina Karhusuolle viihdyttämään sairaana olevaa äitiä. Eneberg tuli jo lauantaina ja lähti vasta maanantaina. Hän ja Nikolai olivat kovin kiireisiä paviljongin suunnitelman piirtämisen kanssa ja lipun leikkaamisessa siihen. Kummankin parissa ahkeroidaan nyt kovasti, kuten puutarhankin, missä Balthasar on kaksi päivää kylvänyt ja istuttanut, ja minusta on hauska istua ikkunassa katselemassa, kuinka puutarha saa päivä päivältä viehättävämmän asun. Odotan myös paljon tulevalta kukkaloistolta, jonka pitäisi olla varsin runsas, kunhan kaikki siemenet vain itäisivät. Ette tule enää tunnistamaan rumaa Karhusuota ja tulette varmaan olemaan kanssamme iloisia, että sen muutoksessa ollaan jo edistytty niin pitkälle. Maikokin on ikionnellinen kun on niin paljon tilaa leikkiä, hän juoksee ja vetää kärryjään pitkin käytäviä eikä korvaansa lotkauta kun häntä huudetaan sisälle, joten hän on jo palanutkin mutta on kuitenkin yhtä sievä ja suloinen ja pikku hurjapää, joka on kaikkien suosiossa muttei hemmottelema, sillä sellainen on kaikilta tiukasti kielletty. Pockuskin tuntuu nyt viihtyvän täällä paremmin siitä lähin kun ei ole enää ollut lunta eikä tarvittu luistimia. Minusta hänestä on kuitenkin kaiken kaikkiaan tullut vakavampi, vaikka Enebergin mielestä hän on yhä vielä liian lapsekas. Näin sanoessaan hän viittaa pojan leikkeihin, sillä Pockuksen suurinta hupia on nyt liimailla puusepän sahaamia pieniä talon muotoisia puunpalasia ja varustaa ne ikkunoilla ja ovilla, missä Alexandra on häntä opettanut. Sunnuntaina hän toi Maikollekin kuusi tällaista pikkutaloa ja ilahdutti tyttöä kovasti. Pockus tuntuu odottavan kärsimättömästi vastausta Teiltä, joten olkaa kiltti ja kirjoittakaa kun teillä on joku vapaa hetki, ilahdutatte häntä siten kovasti. Hän on yhä yhtä lämpimästi kiintynyt entiseen opettajaansa ja aina kyselee, mitä kirjoitatte.
Vanhempani lähtivät tunti sitten ilahdutettuaan minua vierailullaan jo eilen. Olen kyllä onnekas että minulla on niin lähellä vanhemmat, jotka voivat tulla luokseni heti kun tietävät lapsensa kärsivän. Heillä ei ollut tiedossa mitään, mikä voisi kiinnostaa Teitä. Vanhemmat toivovat kovasti että Fritz avioituisi, mutta tämä ei halua kuullakaan asiasta, sillä hän sanoo ”varani eivät riitä siihen”, ja uskonpa melkein että hän pitää sanansa ja pysyykin poikamiehenä. Olettehan saanut hänen kirjeensä? Minulla on näin niukasti ajatuksia koska en ole sitten viime torstain ulos ovesta astunut, niin etten tiedä millä kirjeen täyttäisin, enkä liioin halua lähettää liian sisällöttömiäkään kirjeitä.
Nikolai kävi eilen äitinsä puolesta kaupungissa pyytämässä sedältänne, että tämä käynnistäisi oikeusprosessin siitä majatalotoiminnasta; setä oli ottanutkin asian hoitaakseen ja toivoo voittavansa jutun tarkan tutkinnan jälkeen. Hän oli kuulemma kovasti valitellut veljellenne Robertille, että häneltä lakkautetaan 600 ruplan tulo. Mikäli näin on, olisi se hänelle todella paha juttu. Toivon että kerrotte minulle asiasta tarkemmin? Ovatko vanhempanne jo muuttaneet, ja aiotteko asua kesän Malinassa? Toivon että pääsen tänä kesänä tervehtimään omaisianne, joskin minun pitää luopua tästäkin toiveesta, sillä Nikolai ei aio maatalouskokoukseen, koska se maksaa niin paljon, ja hän haluaa nyt olla niin taloudellinen. Olisi jo aikakin kun niskassa on 10 000:n velat.
Kirjoittakaa minulle, pitääkö minun nyt maksaa Teille velkani, sillä minulla on siihen tilaisuus Emilie Dillendorfin kautta, joka tulee promootioon. Rahaakin minulla on, sillä Teidän pitää tietää että minulle on nyt varattu 15 ruplaa minun ja Maikon toilettia varten. Jos tämä Nikolain lupaus vain pitää täsmällisesti, niin voin säästää hieman omaan laskuuni. Olen jo miettinyt miten ne sitten käytän. Kunpa minun ei vain kävisi niin kuin sadun naisen! Olettepa antanut erinomaisen kuvauksen eräästä ”tietystä nuoresta tytöstä”. Kysytte, ”miksi tämä kuvaus”, ja vastaatte kysymykseen ”itsehän sitä toivoitte”. Osuitte oikeaan, toivoinkin sitä, mutta kirjeessä ilmaisemani toive ei rohjennut ulottua niin yksityiskohtaiseen kuvaukseen. Hän vaikuttaakin olevan ihastuttava tyttö; lopulta ruskeaverikkö onnistuukin lyömään kokonaan laudalta vaaleaverikön – toivoa sopii että tämä onnistuminen toisi mukanaan myös hyvän menestyksen! Kerrottehan minulle, kenestä tulee seppeleensitojatar promootioon? Sillä vaikken tunnekaan näitä nuoria neitejä henkilökohtaisesti, he ovat kuitenkin nimeltä tuttuja. Olen pahoillani että ystävänne Idestam on jättänyt teidät, ja tulette varmaan kaipaamaan häntä eräänkin kerran. Eikö häntä promovoidakaan, kun hän on mennyt kotiin vai onko hän estynyt sairautensa vuoksi? Olette eräitäkin kertoja huomauttanut, että olen yksi väsymätön kysymysmerkki, joten minun on nytkin lopetettava ehkäistäkseni enemmät kysymykset. Haluan myös tänään kirjoittaa vielä kirjeen tohtori Rinnélle, joten voikaahan hyvin ja lähettäkää terveisiä omaisillenne sekä vastaanottakaa paljon terveisiä myös Karhusuon asukkailta. Teillä on siis vielä kaksi kuulustelua läpäistävänä? Toivottavasti onnistutte niissä yhtä hyvin kuin muissakin! Minäkin puhkean ilonhuutoihin kun olette lopultakin saanut ne valmiiksi, sillä varmaankin tarvitsette rauhaa ja virkistystä. Vielä kerran, voikaa hyvin ja kirjoittakaa niin pian kuin pystytte
Teidän uskollisellenne
Lilly
Original (transkription)
Den 28ten Aprill.
Theurer Freund!
Dieses maltillagt erhalten Sie später mei-
ne Antwort, als Sie es sonst
von mir gewohnt gewesen,
und dieses – schon wieder eines
kleinen Umwohlseins wegen, wo-
ran ich acht Tage laborierte, ich
fürchtete schon das kalte Fieber
zu bekommen, welches so sehr
im Gange, doch wie es scheint
war es nur eine Erkältung, die
auch wieder gehoben ist, und hab ich
heute schon an die Luft gehen
können, wonach mich bei den schönen
Tagen die wir jetzt gehabt recht gesehnt.
Sie sagen wohl wieder ”wie kann
man sich nur immer erkälten”?
worauf ich denn antworte, ja sehen
Sie – ich bin nun einmal solch
eine Orangerie Pflanze die beim ge-
ringsten Luftzuge zusammen knickt –
|2|
sucht man sich auch vor äußern
Stürmen zu bewahren – so kann man
sich doch nicht den Innern entziehen
die wohl nicht durch dem eignen
Gewißen wohl aber durch die Ge-
wißenlosigkeit Anderer – hervorge-
rufen werden. Dieses müßte mir
wohl eine gewohnte Sache sein
denn ich bin leider Gottes so reich-
lich damit gespeist worden, ich
bin aber einmal solch ein empfind-
sahmes Geschöpf, und werde mich
daher wohl nie daran gewöhnen
können, doch – was soll’s mit
diesem abgedroschenem Thema –
ich will es versuchen Sie mit
einem Intereßanteren zu unter-
halten. Sie fragen mich was ich un-
ter einer ”affaire” meine? sie hat
ihn auf K: Alfthan seine Vor-
schtellung oder beßer gesagt Bearbei-
tung, aus der Klemme gezogen;
in soweit kann ich Ihre Neugierde be-
friedigen das nähere muß ich dem
mündlichen überlaßen.–.
Sonntag hatte ich ganz unerwarteten
|3|
Hohen Besuch welches – wie ichtillagt glaube
dem Doctor zu verdancken hatte,
denn man erfuhr in der Stadt
daß er meinetwegen abgeholt
wurde; vielleicht wollte sie sich
auch mit ihrem Gewißen etwas
versöhnen, da sie nächsten Sonntag
das Abendmahl nimmt. Dies
mal schien die Sonne in vollem
Glanze, doch mich konnten ihre
Strahlen nicht erwärmen – ich frohr
recht gehörig und freute mich das
Bett hüten zu müßen und damit
der Ehre überhoben zu sein die hon-
neurs zu machen. Sie fuhr den
Abend mit Pockus weg, war aber
so liebenswürdig ihn am Diens-
tag nach Karhusuo zu schicken
um die Mama während ihrer
Kranckheit zu zerstreuen. Eneberg
kam schon den Sonnabend und
fuhr erst am Montag weg;
er und Nicolay waren sehr be-
schäftigt einen Plan zum Pa-
villion zu zeichnen als auch
eine Flagge dazu zuzuschneiden
|4|
an Beiden wird jetzt eifrig gear-
beitet so wie auch am Garten wo
Balthasar zwei Tage gesäet und
gepflanzt hat, und mich amüsirt
es am Fenster zu sitzen und
zu beobachten wie der Garten
täglich ein gefälligeres Aussehn
bekömt, auch erwart ich noch vie-
les vom zukünftigen Blumen-
Flor, der sehr reich ausfallen
müßte, wenn die Saamen nur
alle erst keimen. Sie werden
das häßliche Karhusuo gar nicht
wieder erkennen, und werden sich
gewiß mit uns freuen daß es in
seiner Verwandlung schon so weit
vorgerückt. Maiko ist auch ganz
glücklich so viel Spielraum zu haben,
sie läuft und zieth ihren Karren
längst den Gängen und will
gar nichts davon hören, wenn
man sie herein ruft, daher hat
sie sich auch schon verbrannt ist da-
bei aber noch eben so hübsch und lieblich
und ein kleiner Wildfang, der von
Jederman favorisirt wird, doch nicht ver-
wöhnt, denn daß ist allen streng untersagt.–.
Pockus scheint sich jetzt auch beßer
hier zu gefallen seiddem keine
Schnee als Slittschuhe zu gebrauchen
sind. Ich finde aber im ganzen ge-
nommen daß er ernster gewor-
den, obgleich Eneberg noch immer ihn
zu kindisch findet, er sagt es in
Bezug auf die Wahl seiner Spiele
denn Pockus Haupt Force ist jetzt:
vom Tischler gesägte kleine Holz-
stücke die die Form von Häuser
zustruket haben zu bekleben und mit
Fenster als Thüren zu versehen
welches ihm Alexandra beigebracht.
Sonntag brachte er auch an Maiko
6 solcher Häuschen, und hat ihr damit
eine große Freude verursacht.
Pockus scheint mit Ungeduld eine
Antwort von Ihnen zu erwarten
thun Sie es bitte wenn Sie ein
freies Stündchen haben, Sie wer-
den ihn damit sehr erfreuen.
Er hatt für seinen alten Lehrer noch
immer dieselbe warme Anhänglich-
keit und fragt immer was Sie geschrieben.
Vor einer Stunde fuhren meine
Eltern weg die mich schon Gestern
mit ihrem Besuch erfreuten;
ich bin doch glücklich die guten
Eltern so in der Nähe zu haben,
die gleich bei mir sein können
sobald sie ihr Kind leidend wißen.
Sie wußten mir nichts mittzu-
theilen, was Sie inntereßiren
könnte. Die Eltern wünschten sehr
daß Fritz heirathete – doch er, will
nichts davon hören, denn er sagt
”meine Mittel erlauben es mir
nicht” und ich glaub beinahe daß
er Wort hält und bleibt alter Jung-
gesell. Sie haben wohl schon seinen
Brief erhalten? Ich bin so arm
an Concepten da ich seid ver-
gangenen Donnerstag nicht
aus der Thür gewesen, so
daß ich gar nicht weiß womit
den Brief auszufüllen, und
ich lieb es ebenfalls nicht gar
zu inhaltlose Briefe abzusenden.
Gestern war Nicolay in der Stadt
um im Auftrage seiner Mutter
|7|
Ihren Oncel zu bitten, wegen der Gast-
Geberei einen Proceß zu führen; er
hatt es auch übernommen und hofft,
nach reiflicher Prüfung, ihn zu gewinnen.
Er soll Ihren Bruder Robert sehr be-
klagt haben indem er auf 600 R:
reducirt worden; wenn es sich so
verhält, so wäre es ja wircklich
sehr traurig mit ihm bestellt, ich
hoffe Sie werden mir das nähere
darüber mittheilen? Sind Ihre
Eltern schon übergezogen, und
werden sie den Sommer in Malina
wohnen? Ich hoffte diesen Sommer
die Ihrigen zu besuchen, doch auch
diese Hoffnung muß ich aufgeben,
denn Nicolay wird nicht zur Land-
bruks-möte da es viel kostet,
und er jetzt so economisch werden
will; Zeit wäre es wohl auch nach-
dem man eine Schuld von 10 000
auf dem Puckel hat.–.
Schreiben Sie mir ob ich Ihnen mei-
ne Schuld jetzt schicken soll denn
Gelegenheit hab ich durch Emilie
Dillendorf die zur Promotion wird.
|8|
Geld hab ich auch, denn Sie müßen
wißen, mir sind jetzt zu meiner
und Maiko ihrer Toilette 15 R: bestimmt.
Wenn dieses Versprechen von Nicolay
nur pünctlich erfüllt wird, so kann
ich schon meine kleinen Ersparniße
machen, ich habe mir schon ausgedacht
wie Dieselben dann anzuwenden,
möchte es mir nur nicht ergehen
wirdstruket, wie der Frau in der Fabel!
Sie haben mir ja da eine brillian-
te Schildung über ein ”gewißes
junges Mädchen” gemacht. Sie fragen
”warum diese Beschreibung” und be-
antworten diese Frage mit ”Sie
wünschten es wohl so” Sie haben
den Nagel auf dem Kopf getroffen
ich wünschte es wohl so, doch mein
im Briefe ausgesprochener Wunsch wagte
sich nicht zu einer so detaillirten
Beschreibung zu erstrecken. Sie
scheint ja ein reizendes Mädchen
zu sein am Ende gelingt es der
Brünetten die Blonde ganz aus
dem Brette zu schlagen – es wäre
zu wünschen – wenn das Gelingen auchstruket
auch einen guten Erfolg mit sich führte!
Theilen Sie mir doch mit wer die
Kranz Binnderin zur Promotion wird?
denn obgleich ich nicht persöhnlich die
jungen Demoisells kenne, so sind
sie mir doch dem Nahmen nach bekannt.
Es thut mir sehr leid daß Ihr Freund
Idestam Sie verlaßen und werden
Sie ihn wohl manches mal ver-
mißen. Wird er nicht promovirt
da er nach Hause gegangen oder
wird er duch seine Kranckheit daran
verhindert? Sie werden wohl man-
ches maltillagt die Bemerckung gemacht haben
daß ich ein unermüdliches FrageZei-
chen bin und daher muß ich denn wohl
auch jetzt schließen um allen wei-
tern zuvorzukommen. Ich will
auch noch heute einen Brief
an Doctor Rinné verfaßen
drum leben Sie wohl grüßen Sie
die Ihrigen und empfangen Sie
ebenfalls von den Karhusuo Bewohnern
viele Grüße. Sie haben also nur noch
zwei Tentamens zu bestehen?
Hoffentlich gelingen sie Ihnen eben
so gut als die Andern! Auch ich
|10|
werde aufjauchtsen wenn Sie damit
endlich zu Ende sind, denn wohl
werden Sie der Ruhe und Erholung
bedürfen, nochmahls Lebewohl und
schreiben Sie bald wenn Sie können.
Ihrer ergebenen L....
Den 28 april.
Dyre vän!
Denna gång får Ni mitt svar lite senare än Ni annars är van vid. Och det igen på grund av en liten opasslighet som jag dragits med i åtta dagar. Jag befarade redan att jag fått frossa, som är vida spridd, men som det verkar var det bara en förkylning som redan gått om. Idag har jag redan kunnat gå ut i friska luften, vilket jag längtat efter då vi haft fina dagar. Ni säger säkert igen ”hur kan man bli förkyld hela tiden”? Därpå svarar jag, ja, kom ihåg att jag helt enkelt är ett orangeriblomster som bryts vid det minsta luftdraget – och fastän man försöker skydda sig från yttre stormar – så kan man inte dra sig undan från de inre stormar som inte framkallas av det egna samvetet, men nog framkallas av andras samvetslöshet. Detta borde jag väl ha blivit van vid då jag gunås matats rikligt med det. Men jag är helt enkelt en sådan ömtålig varelse att jag väl aldrig kan vänjas vid det, men – men nog nu med detta uttjatade tema – jag vill försöka att underhålla Er med ett intressantare tema. Ni undrar vad jag menar med en ”affär”? Hon har, efter K. Alfthans föreställning eller snarare bearbetning, hjälpt honom ur knipan. Så långt kan jag tillfredsställa Er nyfikenhet men de närmare detaljerna måste jag ge muntligt. – I söndags fick jag helt oförväntat högt besök, vilket jag tror jag har läkaren att tacka för. I staden fick man veta att han hämtades på grund av mig. Kanske ville hon också försona sig med sitt samvete då hon tar emot nattvarden på söndag. Denna gång sken solen i all sin glans men solstrålarna kunde inte värma mig – jag frös rätt ordentligt och var glad över att jag måste hålla mig i sängen och därmed var jag befriad från äran att göra honnör. På kvällen åkte hon och Pockus iväg men hon var så snäll och skickade honom till Karhusuo på tisdagen för att förströ den sjuka Mamman. Eneberg kom redan i lördags och åkte härifrån först i måndags. Han och Nikolai var mycket upptagna med att göra en ritning till paviljongen, och med att skära till en flagga till den. Med båda arbetas det flitigt nu. Och samma sak med trädgården där Balthasar sått och planterat i två dagar. Jag roar mig med att sitta vid fönstret och titta på när trädgården för varje dag får ett mer tilltalandet utseende. Jag väntar mig ännu mycket av det framtida blomsterflor, som borde vara mycket rikt om bara alla frön börjar spira. Ni kommer inte känna igen det fula Karhusuo och kommer säkert glädjas med oss över att dess förvandling redan kommit så långt. Maiko är också helt glad över att ha så mycket utrymme att leka. Hon springer och drar sin kärra längs gångarna och låtsas inte höra när man ropar åt henne att hon skall komma in. Därför har hon redan blivit bränd men hon är ändå lika snygg och rar och en liten yrhätta som favoriseras av alla men hon blir inte bortskämd. Det är strängt förbjudet. –
Pockus verkar också trivas bättre här sedan snön har försvunnit och det inte längre behövs skridskor. Men i det hela taget tycker jag att han blivit allvarligare fastän Eneberg fortfarande tycker att han är för barnslig. Eneberg syftar på hans val av lekar. Pockus stora iver är för tillfället att klistra fönster, dörrar och annat på små träbitar som är tillsågade av snickaren och som har formen av ett hus. Detta har Alexandra lärt honom. I söndags förde han sex sådana hus till Maiko och han gjorde henne en stor glädje med det. Pockus verkar vänta otåligt på ett svar av Er. Var så god och skriv när Ni har en ledig stund. Ni gör honom en stor glädje. Han har ännu samma varma tillgivenhet till sin gamla lärare och han undrar alltid vad Ni skrivit.
För en timme sedan åkte mina föräldrar som redan igår gladde mig med sitt besök. Jag är ändå lyckligt lottad som har de goda föräldrarna så nära. Genast när de vet att deras barn är lidande kan de komma hit. De visste ingenting att berätta som kunde vara av intresse för Er. Föräldrarna önskar så mycket att Fritz skulle gifta sig – men han vill inte höra något därom. Han säger ”det tillåter inte mina medel” och jag tror nästan att han håller ord och förblir en gammal ungkarl. Ni har säkert redan fått hans brev? Jag är så fattig på idéer eftersom jag inte varit utanför dörren sedan i torsdags, så att jag inte alls vet hur jag skall fylla ut detta brev. Samtidigt ogillar jag att skicka alltför innehållslösa brev. Igår var Nikolai i staden för att på uppdrag av sin mor be Er onkel att driva en process om gästgiveriet. Han har också åtagit sig processen och efter en grundlig prövning hoppas han att vinna den. Han skall mycket beklaga Er bror Robert med tanke på att 600 rubel dras in. Om det verkligen förhåller sig så vore han illa däran. Jag hoppas att Ni meddelar mig närmare detaljer? Har Era föräldrar redan flyttat över och kommer Ni att bo i Malina på sommaren? Jag hoppades att jag skulle kunna besöka Era närmaste men jag har gett upp även detta hopp då Nikolai inte åker till lantbruksmötet eftersom det kostar för mycket och han vill tänka så ekonomiskt nu. Det är nog också dags då man har 10 000 i skulder på nacken. –
Skriv om jag skall skicka det som jag är skyldig Er nu. Jag har möjlighet att göra det då Emilie Dillendorf åker till promotionen. Jag har också pengar. Ni måste nämligen veta att 15 rubel nu är avsedda för min och Maikos toalett. Om detta Nikolais löfte punktligt hålls så kan jag göra mina små besparingar. Jag har redan funderat på hur jag skall använda dem. Måtte det bara inte gå som för kvinnan i fabeln! Ni har ju gett en briljant beskrivning av en ”viss ung flicka”. Ni frågar ”varför denna beskrivning” och svarar på frågan ”Det önskade Ni väl så” och Ni har slagit huvudet på spiken. Det önskade jag väl så, men min önskan som jag yttrade i brevet vågade inte sträcka sig till en så detaljerad beskrivning. Hon verkar ju vara en förtjusande flicka. Till slut lyckas den brunetta att slå den blonda ur brädet – det vore önskvärt – om lyckan också skulle leda till en god framgång!
Låt mig få veta vem som blir kransbinderska vid promotionen? Fastän jag inte känner demoisellerna personligen så känner jag ändå till namnen. Det är verkligen synd att Er vän Idestam lämnat Er och Ni kommer nog ibland sakna honom. Har han åkt hem för att han inte promoveras eller är det hans sjukdom som hindrar honom? Ni har säkert gjort anmärkningen någon gång att jag är ett outtröttligt frågetecken och därför måste jag väl sluta nu för att förekomma ytterligare frågor. Idag vill jag också skriva ett brev till doktor Rinné. Därför, lev väl och hälsa Era nära och kära och motta på samma gång många hälsningar från Karhusuoborna. Ni måste alltså ännu klara två tentamen? Förhoppningsvis lyckas det lika bra som med de andra! Också jag kommer att jubla när Ni äntligen är klar med dem. Ni är säkert i behov av ro och rekreation. Ännu en gång, lev väl och skriv så snart Ni kan.
Er tillgivna Lilly.