29.3.1863 Gustaf Mechelin–LM
Finsk text
29. maaliskuuta 1863
Rakkahin!
Sydämellinen ja herttainen kirjeesi lahjoitti minulle – pitkästä aikaa – taas hiukan rauhallisemmat yöunet. Muuten olosuhteet täällä ovat monenlaiset. En voi yhtään enää tietää, saammeko ja koska lopultakin kerran yhdessä iloita jälleennäkemisestä. Tiet ovat – tosin nyt aivan talvisia – mutta ovatko siellä – ja missä määrin – on epävarmaa. On ollut lunta ja jäätä, mutta vaihtelut jyrkkiä: tänä aamuna -7 astetta réaumuria ja nyt, kello 12, +3. Ehkä vain tällä seudulla on satanut lunta. Suurin uutinen on, että Martinau tosiaankin kuoli varhain tänä aamuna kello 6. Sanomalehdet varmaankin ilmoittavat siitä aprillipäivän uutisena. Vielä muutama päivä sitten kävin siellä. Hän oli antanut kutsua minut – sen jälkeen kun oli hiukan aiemmin saanut vaikeita tukehtumiskohtauksia. Hän pystyi puhumaan vain vähän. Rhb. oli sanonut hänelle edeltä, että minulla oli tarkoituksena tulla. Nyt hän on poissa. Tämä oli vain jäähyväiskohtaaminen: hän ojensi minulle muutaman kerran kätensä – ja puhui – tuskin kuuluvalla äänellä. Hänkin istutti Schillerin tapaan vielä haudan partaalla toivon: ensimmäiset matkavalmistelut!
Luonnollisesti nyt seuraavat kaikki päällikönvaihtoon kuuluvat asiat. Minäkin tulen saamaan siitä osani. Ehkäpä kesäni on määrä kulua rasittavassa kirjastotyössä! –
Ihmisen sydän aikoo tiensä; vaan Herra johdattaa hänen käymisensä.
Se kiintoisa Helsingin-matka on yhä kaukana. Mitä siihen ja Miliin tulee, minun on lykättävä vastausta. Voi kuinka sitä onkin niin voimaton! Milin hyväksi haluaisin toki tehdä kaikkeni – ja haluan tehdä ja tulenkin tekemään. Korpukseni voi vielä odottaa. Jo muutama viikko luonasi ja seurassasi voisi auttaa minua!
Viime kirjeesi sisälsi niin kauniita ja jaloja ja tosia asioita – (kuin omasta sielustani tuoreeltaan kirjoitettuja), että minun on annettava sen harvinaisen tapauksen tapahtua, että lähetän kirjeesi Sinulle takaisin – ja pyydän saada sen taas pian takaisin. Ajat ovat sietämättömät – Fieandt hoputtaa kuukausikertomuksineen muutaman päivän liian aikaisin – sitten hautajaisasiat jne. – Mutta ei hätää, nämä ovat pelkkiä ärsykkeitä. Voikaa hyvin! Jumala teitä varjelkoon!
Lohduta Miliä – kohta lisää – kun äiti vain tuo tarkempia uutisia sieltä. Voi hyvin, ole reipas, kasva ja kukoista – voimia, rohkeutta – ja onnea!
Isä
Terveisiä Torstenille ja toivota hänelle kaikkea onnea. Kirjoitan hänelle pian. Samoin Fogelholmille – Lykkääminen ei tarkoita lakkaamista. Toivotaan!
Tilastolliset suunnitelmat eivät toistaiseksi ole huonoja, kunhan vain eivät – raukea! Saatpa nähdä! Isä R–n mitä?
Original (transkription)
d. 29 März – 63.
Liebster!
Dein herzlicher und herrlicher
Brief hat mir – nach langer Zeit –
wieder etwas von dem ruhigen
Nachtschlafe geschenkt. Die übrigen
Umstände hier sind bunt. Ich kann
ja gar nicht mehr wißen ob und
wann wir endlich einmal vereint
uns des Wiedersehens freuen dür-
fen. Die Bahn ist – freilich jetzt
ganz winterlich; – ob aber dort –
und in welchem Grade – unsicher.
Schnee und Frost ist gewesen, – aber
die Übergänge schroff: heute morg.
-7° RrRéaumur, und nun, um 12, +3. – Es hat viel-
leicht nur in dieser Gegend geschneit.
Die größte Neuigkeit ist – daß
Martinau heute Morg. früh 6 Uhr
wirklich gestorben. Die Zeitun-
gen werden es wohl als Neuig-
keit vom 1 April mittheilen. Noch vor
wenigen Tagen war ich da. Er
hatte mich rufen laßen – nachdem
er kurz vorher schwere Erstickungs-
anfälle gehabt. Er konnte nur wenig
|2|
sprechen. Rhb. hatte ihm vorher gesagt
daß ich die Absicht gehabt zu kommen.
Nun ist er dahin. Dies war nur
eine Abschiedsscene – er reichte mir
paar drei mal die Hand – und
sprach – kaum hörbar. Auch er hat
nach Schiller noch am Grabe die Hoff-
nung aufgepflanzt: Erste Vorbe-
reitungen zur Reise! –
Natürlich folgen nun alle die Um-
stände bei einem Regierungswechsel.
Auch ich werde davon quantum
satis bekommen. Vielleicht wird
mein Sommer mit angestrengter
Bibl.-arbeit hingehen müßen! –
Der Mensch denkt und Gott lenkt!
Die intereßante HforsHelsingforsreise ist noch
im weiten Felde. Was das und
Mili betrifft, muß ich die Antworttillagt aufschieben.
Ach, daß man so machtlos ist! Für
Mili möchte ich doch Alles thun –
und will und werde es. Mein
Corpus kann noch warten. Schon
eine oder andere Woche bei und
mit Dir könnte mir helfen!
Dein letzter Brief enthielt so schö-
ne und edle und wahre Sachen –
|3|
(wie aus meiner Seele frisch her-
ausgeschrieben), daß ich den seltenen
Fall eintreffen laßen muß, deinen
Brief Dir zurückzusenden – mit
der Bitte ihn bald wieder zu
bekommen. – Die Zeiten sind un-
ausstehlich, – Fndt drängt mit sei-
nen Monatsgeschichten einige Tage
zu früh – dann die Begäbniß-Ge-
schichten etc. – Doch – keine Gefahr –
das sind nur stimuli – –.
Valeatis! Gott erhalte Euch!
Tröste Mili – – bald mehr –
Wenn nur Mama davon nähere
Nachrichten bringt. Valeas, vigeas –
creseas – floreas – Muth – und Glück!
P
Grüße Torsten und wünsche ihm alles Glück.
Ich werde Ihm bald schreiben. –
Do Fogelholm – –
Aufgeschoben ist nicht aufgehoben.
Mann hoff!
Die statistischen Pläne fürs Erste nicht übel,
wenn sie nur nicht – scheitern! Videas!
Pater R-n quid?
den 29 mars 1863
Käraste!
Ditt hjärtliga och härliga brev har skänkt mig – efter en lång tid – en lite lugnare nattsömn igen. De övriga omständigheterna här är brokiga. Jag kan ju inte alls veta längre om och när vi tillsammans äntligen får glädjas åt ett återseende. Vägarna är – visserligen helt vinterliga nu; – men om det är så där – och i vilken grad – osäkert. Vi har haft snö och frost, – men övergångarna är tvära: imorse minus sju grader Réaumur, och nu klockan 12, plus tre. – Kanske har det bara snöat här i nejden. Den största nyheten är – att Martinau verkligen dog i morse klockan sex. Tidningarna kommer säkert att meddela detta som en nyhet från den 1 april. Ännu för några dagar sedan var jag där. Han hade kallat på mig – efter att han haft svåra kvävningsanfall kort före det. Han kunde bara prata lite. Rhb. hade sagt till honom att jag hade för avsikt att komma. Nu är han borta. Det var bara en avskedsscen – ett par tre gånger räckte han mig handen – och pratade – knappt hörbart. Också han har, efter Schiller, ännu planterat hoppet vid gravens rand: De första förberedelserna för resan! –
Förstås följer nu alla de omständigheterna i samband med ett regeringsskifte. Också jag kommer att få tillräckligt mycketla därav. Min sommar kommer kanske att måsta förflyta med ansträngande biblioteksarbete! –
Menniskiones hierta sätter sigh sina wägar före; men Herren allena gifwer at thet framgår!
Den intressanta resan till Helsingfors är ännu långt borta. Beträffande den och Mili måste jag skjuta upp svaret. Ack, att man är så maktlös! Jag skulle dock vilja göra allt för Mili – och jag vill och kommer att göra det. Min korpus kan ännu vänta. Redan en eller annan vecka hos och med Dig kunde hjälpa mig!
Ditt senaste brev innehöll så vackra och ädla och sanna saker – (som om de skrivits rakt ur min själ), att jag måste låta inträffa det sällsynta fallet att jag skickar tillbaka brevet till Dig – och jag ber Dig att jag får det snart igen. – Tiderna är outhärdliga, – Fndt skyndar på med sina månadssaker och det några dagar för tidigt – dessutom begravningssaken etcetera – Men – ingen fara – det är bara stimuli – –. Måtte Ni ha hälsa!la Gud bevare Er!
Trösta Mili – – snart mera – om bara mamma skulle föra med sig närmare meddelanden. Måtte Du ha hälsa och kraft, frodas och blomstrala – mod – och lycka!
Pappa
Hälsa Torsten och önska honom lycka till. Jag kommer skriva till honom snart. –
Dito Fogelholm – –
Länge borgadt är icke skänkt.
Man hoppas!
De statistiska planerna är än så länge inte dåliga, om de bara inte skulle – gå om intet! Måtte Du se! Fader R–n vad?la