1.7.1871 LM–Alexandra Mechelin

Sydämellinen kiitos Turusta lähettämästäsi kirjeestä, joka rauhoitti mieltäni murehtiessani rakkaideni matkaa, vaikka silti pelkäänkin, että saapumisenne Tukholmaan sitten viivästyikin sumun takia. Toivon että saan huomisiltana ”Wiborgilla” kuulla Krogiukselta, kuinka kaikki on sujunut – ja kenties vieläpä muutaman rivin sinultakin, kaivattu tyttöseni.

Voit varmaan kuvitellakin, että täällä ei ole ollut ”hauskaa”. Työtä ja vaivaa, – vaivaa ja työtä. Mutta nyt se lähestyy loppuaan.

Viime keskiviikkona olin pitkään valmistelluilla pankkipäivällisillä. Pöytä oli katettu 12:lle, ja ruokalistalla oli: vihanneskeittoa, kieltä linssien kera, kuhaa, parsaa, vasikanpaistia, jäävanukasta ja appelsiineja; toisin sanoen hyvää olematta ylenpalttista. Tunnelma oli eloisa, ja suurin osa seurueesta hajaantui vasta kello 12 jälkeen ulkoiltuaan Töölön puistossa ja vietettyään yhdessä iltaa Seurahuoneella.

Seuraavana päivänä kävin päivällisellä Montgomeryn luona, joka juhli syntymäpäiväänsä (37 vuotta). Sieltä kello ½ 6 vaalien järjestelykomitean kokoukseen. Sitten kello 8 kotiin, jonne Åberg ja Eklöf saapuivat mukanaan, nyt asiaankuuluvasti allekirjoitettu, heidän ja kaupungin välille laadittu sopimus. Työskentelimme yhdessä kello 2:een yöllä ja erosimme molemminpuolisen tyytyväisyyden vallassa.

Ikävä kyllä asia on niin, etten voi olla matkustamatta Frankfurtiin mahdollisimman pian. Porvoon herrat nimittäin haluavat mieluummin ottaa rahat ulkomailta kuin kotimaasta Yhdyspankin välityksellä, vaikka minulla on myös oikeus sopia pankin kanssa, ellei ulkomailta onnistuta saamaan hyviä ehtoja. Nythän tällaisissa kysymyksissä päästään harvoin selvyyteen ilman henkilökohtaisia neuvotteluja, ja siksi minun täytyy matkustaa. Törnqvist vieläpä on sitä mieltä, että minun olisi parasta matkustaa viipymättä odottamatta lisätietoja Tampereelta.

Itse asian suhteen voin odotella matkan tulosta rauhallisin mielin, sillä Törnqvist ja Brunou ovat nykyään täysin yhtä mieltä kanssani siitä, että Yhdyspankki voi ja sen pitää ottaa koko kauppa hoitaakseen, ellei siitä päästä sopimukseen saksalaisten juutalaisten kanssa, – ja koska kaikki matkakustannukset hyvitetään minulle erikseen. Voin siis perustellusti väittää, että vaikka tässä kysymyksessä on edessä vielä paljon vaivaa, se kuitenkin kannattaa, sillä luvassa on joka tapauksessa kelpo provisio.

Viime päivinä on ollut niin helteistä ja kaunista ja vähän ukkosta öisin, joten toivon huomenna Puotilassa näkeväni kasvillisuuden huomattavasti kauniimpana kuin edellisellä kerralla.

Kun mietin tarkemmin, Teidän lähdöstänne on nyt kulunut tuskin 5 vuorokautta – ja silti minusta tuntuu kuin siitä olisi jo niin pitkä aika! –

Nyt minulla on tällainen suunnitelma: että kun olen maanantaina luovuttanut pankin käsistäni Törnqvistille ja sen jälkeen käynyt Adele Borgströmin häissä Turholmenilla, jonne meidät molemmat on kutsuttu, aion tiistaiaamuna matkustaa Laitialaan, keskiviikkona iltapäivällä sieltä Hämeenlinnaan, torstaiaamuna Robertin kanssa Mustialaan, lauantaina sieltä Nuutajärvelle ja sitten takaisin tänne vietettyäni siellä pari päivää. – Sitten minun on oltava muutama päivä täällä huolehtimassa Puotilan ja kivitalon asioista sekä käytävä vaalien järjestelykomitean kokouksissa, minkä jälkeen saavun Tukholmaan todennäköisesti 17. päivänä ”Grefve Bergillä”. Ikävä kyllä ehdin viipyä siellä vain muutaman päivän, koska Frankfurtin matkaa ei saa lykätä enempää. Mutta palattuani Frankfurtista elokuun alusta aion ottaa vapaata ja olla kanssanne, pankin asiat pitää järjestää siten, – tuntuu, että olen ehdottomasti sen tarpeessa.

En ole vielä sanonut mitään terveydestäni, mutta siitä ei juuri ole kerrottavaa. Juttelin ohimennen Wasastjernan kanssa, joka suosittelee kylpyläkuuria; mutta toistaiseksi minulla ei ole aikaa sellaiselle. Muutenkin kyse on tavallisesta mahakatarrista, jota voi hoitaa missä tahansa. Mamma voi hyvin, samoin Alma ja Selim, – Kakalla ja Evalla on ikävä rouvaa, Celyä ja Nannaa, – Misse makaa auringonpaisteessa ja naukuu aina toisinaan haikaillen kilttiä Celyään, – Puotilan syreenit lahjoittivat tänään isot kauniit kukkakimput tyhjään kaupunkikotiin, – muurari roiskii ikkunoiden edessä, – ihmiset ikävöivät vapautta ja maalaiselämää, – mutta minä ikävöin eniten omaa Alexandraani ja omaa Celyäni. Saisinpa teiltä hyviä uutisia – ja saisin pian taas nähdä teidät hyvällä mielellä ja hyvissä voimissa.