23.10.1862 Gustaf Mechelin–LM
Finsk text
23. lokakuuta 1862
Rakkahin!
Olin toivonut voivani kirjoittaa Sinulle viime sunnuntaina iloisena – sillä kaikki, mikä voi jotenkin koskea Sinua, on minulle niin kovin tärkeää – ja sain toivoa jotain. Mutta sunnuntaiaamuna tulikin von Fieandt melko aikaisin – ojensi käteeni jotain ja sanoi: saanen onnitella sydämellisesti! Sain kaulaani Vladimir-kunniamerkin ja seisoin siinä puoliksi murtuneena! Tunteeni siinä tilanteessa – eivät ole sanoin kuvailtavissa. Palkinto, jota monet pitävät kadehdittavana, olikin itselleni karvas pettymys. Minun pitäisi heti pitää sitä kaulaani ripustettuna – ja oli kova kiire juhlaparaatiin jne. Alakuloisena ajattelin jotain muuta – ja Sinua, Sinä rakkain! Martinau on sitä mieltä, että se toinen parin vuoden kuluttua ei ehkä osu niin harhaan; katsotaanpa vain, kuinka asiat silloin vielä ovat! En saisi lohtua, ellen tietäisi mikä loistomies Sinä olet. Sinun on vihdoinkin (valitettavasti vihdoinkin) onnistuttava! Jos on Jumalan tahto tehdä Sinut sitä kautta onnelliseksi – ja ettei Sinun varallesi voi olla suunniteltuna mitään pahaa – sitä mieltä olen lujasti ja vakaasti. Juhla meni hyvin. Suuriruhtinas oli rakastettava ja ystävällinen. Sain lähestulkoon improvisoidusta puheestani onnittelut suuriruhtinaalta – useimmilta sotilasvieraista ylistystä ja kiitosta – vain Cygnæus käyttäytyi minua kohtaan karkeasti ja raa’asti kuin sika. Hän oli sitä paitsi likainen ja parta ajamatta.
Herra C. ei tervehtinyt minua, ei käynyt tapaamassa minua, ja kun lähestyin häntä sanoi vain karkeuksia – sitä ei voi koskaan puolustella jne. – venäjäksi – ja käänsi minulle selkänsä. Painukoon hiiteen! Ellei hän halua ymmärtää ja arvostaa olosuhteita, niin hävetköön. (Pelkäänpä että hänessä puhui kateus kunniamerkkieni vuoksi – saadakseen vain jonkin syyn.) Pian kuulemme lisää. Olen tähän asti ollut kuin myllyssä. Vierailuja jne. loputtomasti! Kaipaan tilaisuutta kirjoittaa Sinulle paremmin ja enemmän.
Robert ja Torsten tulevat ensi tiistaina iltapäivällä.
Rakkahin, Jumala Sinua varjelkoon!!!
Isä
Sain Kalle Bj.:stä ystävän ja veljen.
Original (transkription)
d. 23 Okt. 1862.
Geliebtester!
Ich hatte gehofft, Dir letzten Sonntag mit Freude schrei-
ben zu können – denn was Dich irgendwie betreffen
kann, ist mir so sehr wichtig, – und ich durfte etwas hoffen.
Aber am Sonntag-Morgen kam v F-dt ziemlich früh –
reichte mir etwas in die Hand, und sagte: får gratulera
hjerteligen! – Es war der Wladimir orden an den Hals –
und ich stand da halb vernichtet! Was ich dabei fühlte,
ist – nicht zu beschreiben. Eine Belohnung die von Vielen
beneidenswerth gefunden wird, – war für mich eine
harte Entteuschung. Ich sollte ihn gleich angehängt tra-
gen – und es war große Eile zur Feierlichen Parade
etc. Mit Wehmut dachte ich an ein anderes – und an
Dich, Du liebster! Mart. meint wohl daß das andere
nach ein Paar Jahren desto weniger fehlschlagen kann;
wollen sehen ob – und wie dietillagt Sachen dann noch stehen!
Ich würde nicht Trost finden, wenn ich nicht wüßte was
Du für ein Prachtexemplar von Kerl bist. Du mußt end-
lich (leider endlich!) reüßiren! wenn es Gottes Wille ist,
Dich dadurch zu beglücken – und daß Dir kein böses
zugedacht sein kann – davon bin ichtillagt so fest und beruhigend
überzeugt. – Das Fest lief gut ab. Der Großfürst
aimabel und freundlich. Für die fast improvisirte Rede
bekam ich vom Gr. F. Kompliment, – von den meisten
militärischen Gästen Lob und Dank – nur Cy-us be-
trug sich gegen mich plump und roh wie ein Schwein.
Schmutzig und unrasirt war ertillagt außerdem.
Der Tit.Titulus C. grüßte nicht auf mich, besuchte mich nicht,
und als ich michtstruket näherte, sagte er nur Grobheiten –
det kan aldrig försvaras etc. att – på ryska – und wandte
mir den Rücken. Hole ihn der Henker! Will er nicht
die Umstände begreifen und würdigen – so mag
er sich schämen. (Ich fürchte der Neid hat aus ihm gespro-
chen wegen meiner Dekorationen – um nur einen
Grund zu haben. Bald werden wir mehr hören.
Ich bin bis jetzt wie in einer Mühle gewesen.
Besuche etc. unendlich! Ich sehne mich nach einer
Gelegenheit, Dir beßer und mehr zu schreiben.
Rob. u T. kommen nächsten Diestag Mittag –
Liebster, Gott erhalte Dich!!!
P.
Ich wurde Freund und bror mit Kalle Bj.
den 23 oktober 1862
Käraste!
Jag hade hoppats på att med glädje kunna skriva till Dig i söndags – då allt det som på något sätt kan gälla Dig är mycket viktigt för mig, – och jag fick hoppas på någonting. Men på morgonen i söndags kom von Fieandt ganska tidigt – satte någonting i handen på mig, och sade: får gratulera hjärtligen!sv – Det var Vladimirsorden som jag fick på halsen – och jag stod där halvt förkrossad! Vad jag kände då, går – inte att beskriva. En belöning som många tycker är avundsvärd, – var en stor besvikelse för mig. Jag skulle genast bära den påfästad – och det var mycket bråttom till den högtidliga paraden etcetera. Med vemod tänkte jag på någonting annat – och på Dig, Din käraste! Martinau tyckte väl att det där andra kan slå mindre fel om ett par år; vi skall se om – och hur sakerna står sedan! Jag skulle inte finna tröst om jag inte skulle veta vilket praktexemplar till karl Du är. Du måste äntligen (tyvärr äntligen) reussera! Om det är Guds vilja att lyckliggöra Dig med det – och att ingenting ont kan vara tilltänkt Dig – det är min fasta och lugna övertygelse. – Festen gick bra. Storfursten var ämabel och vänlig. För det nästan improviserade talet fick jag komplimanger från storfursten, – från de flesta militäriska gästerna fick jag lovord och tack – bara Cygnæus betedde sig plumpt och rått som ett svin mot mig. Smutsig och orakad var han dessutom.
Titulus C. hälsade inte på mig, kom inte på besök, och när jag närmade mig sade han bara grovheter – det kan aldrig försvaras etcetera att – på ryskasv – och vände mig ryggen. Måtte djävulen ta honom! Om han inte vill förstå och värdera omständigheterna – så skall han skämmas. (Jag befarar att avunden talat ur honom på grund av min dekoration – bara för att ha en anledning.) Snart kommer vi höra mer. Fram till nu har jag varit som i en kvarn. Besök etcetera i all oändlighet! Jag längtar efter ett tillfälle att kunna skriva bättre och mer.
Robert och Torsten kommer nästa tisdag middag –
Käraste, Gud bevare Dig!!!
Pappa
Jag blev vän och brorsv med Kalle Bj.