Kronikka
Helsinkiläiselämän on todettava tarjoavan tällä hetkellä niin paljon sekä vakavia älyllisiä haasteita etsivälle että hupien perässä juoksevalle, että varsin mahdottoman korkeat odotukset saa olla, jos tylsyyttä haukotellen päivittelee! Maailmassa ei liene kolkkaa, jossa ei tylsyyttä koskaan valiteltaisi, mutta olisi epäoikeudenmukaista väittää paikallisen elämämme olevan pysähtynyt ja suhtautuvan välinpitämättömästi isänmaan kohtalonkysymyksiin ja, mitä toiseen, ”kevytmieliseen” sfääriin tulee, ettei täällä olisi vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, huvituksia tai tilaisuutta nauttia elämästä. Esim. Pariisissa huvitusten ehtymättömästä lähteestä juoneille hupimme voivat varmasti näyttäytyä vaatimattomina ja harvalukuisina, mutta vain jos niihin suhtautuu liian vakavasti ja ylimitoitetuin odotuksin, jättäen huomiotta kuinka pieni pääkaupunkimme vielä on väestönsä ja pääomiensa osalta.
Ensimmäinen Hôtel de Russiehen tilatuista tanssi-iltamista oli varsin loistelias. Monet nuoret neidot ottivat siellä ensiaskeleensa tanssiaisten kukkaloistossa, mikä oli omiaan tuomaan tilaisuuteen vipinää: tanssi muuttuu nuoruuden innokkuudella lyyriseksi ja ylentää myös katsojien mieliä. Seurapiirielämä näyttää tällä hetkellä saaneen tuulta siipiensä alle osoittaen, ettei se ole hautautunut myrskyisten aikojen alle.
Sinfoniakonserteista pidetään kuuleman mukaan taukoa, kunnes herra Lindberg palaa matkaltaan. Herra von Schantz on sitä odotellessa järjestänyt iltaman, jonka osanotto jäi äärimmäisen vähäiseksi huolimatta lähes upouudesta ohjelmasta. Mikäli moinen jatkuu, koitunee herra von Schantzin surulliseksi velvollisuudeksi jälleen kutistaa orkesterinsa kokoa. Jopa kaikkein suurimmalla antaumuksella musiikille omistautuvat eivät varmaankaan halua löytää itsensä tilanteesta, jossa tehdään tappiota kaikkensa antaneina. Herra von Schantzin kaunis sinfoniaorkesteri nauttii kuitenkin yleistä suosiota, eivätkä ihmiset varmaankaan mielellään näkisi sen muuttuvan tavalliseksi kamariorkesteriksi. Otamme näin ollen vapauden kääntyä asianomaisten puoleen ja vedota, että olisi oikeudenmukaista ja edullista, jos Helsingin kaupunki vuosittain maksaisi orkesterille sille sopivaa valtionapua turvatakseen sen nykyisen erinomaisen kunnon säilymisen myös tulevaisuudessa.
Vanhuuden raihnaudesta nuorekkaaseen kukoistukseen uusittu Arkadia-teatteri vihitään käyttöön pikimmiten. Teatterirakennuksen ravintola näytti jo viime sunnuntaina mihin se pystyy. Salonki on pian täynnä musiikin säveliä ja tanssin pyörteitä, kiitos rouvasväenyhdistyksen elvytystoiminnan.
”Suuressa teatterissa” ei sitten viime teatterirevyyn kirjoitettuamme ole esitetty muita uusia näytelmiä lukuun ottamatta keskiviikkona esitettyjä, jotka vetivät salin täyteen. Kyseessä olivat ”Bäraren och hans son” (Kantaja ja hänen poikansa) sekä ”Hyresgäst och Husegare” (Vuokralainen ja talonomistaja), joista kirjoitetut arviot säästämme jälleen toiseen kertaan. Katsomme kuitenkin aiheelliseksi tässä vaiheessa nostaa esille, että herra Österberg suurissa määrin laiminlöi roolisuorituksensa ”Heder och penningarin” (Kunnian ja rahan) toisessa esityksessä viime perjantaina. Lähtisimme mielellämme siitä, että syynä tähän oli tilapäinen huonovointisuus eikä samana päivänä Barometernissä julkaistu arvio: on selvää, ettei moisten arvioiden tarkoituksena ole loukata asianomaisia, vaan kiinnittää heidän huomionsa ilmeneviin puutteisiin. Samasta syystä kritiikki myös keskittyy enimmäkseen niihin näyttelijöihin, jotka osoittavat lahjakkuutta, ovat vakavissaan ja joille toivotaan menestystä tulevaisuudessa. Paremmaksi ei kutsumusammatissaan välttämättä kehitytä pelkkien imartelujen ja suosionosoitusten ympäröimänä.
Kolminkertainen ylioppilaskvartetti, koko maassa tunnettu ”kaksitoistikko”, on professori Paciuksen yllättävän sairastumisen johdosta toistaiseksi lykännyt huomiselle suunniteltua konserttiaan.
Yliopiston konsistorin viime lauantaina pidetyssä kokouksessa (jossa suoritettiin niin ikään valiokuntaedustajien vaalit), nimettiin lehtori tohtori Z. J. Cleve ainoana esille nostettuna ehdokkaana pedagogiikan ja didaktiikan professuuriin. Kirjastonhoitajan toimen täyttämisesitys lykättiin tuonnemmaksi. Rehbinderin stipendit myönnettiin maistereille Rein ja Ignatius.
Kirjakaupoissa käyminen on jo varsin jouluista puuhaa. Näyteikkunat ovat koreina ja tietokirjallisuus on saanut väistyä viihteellisempien tuotteiden tieltä. Kuvakirjoja ja klassikoita löytyy monenmoisia, hyllyiltä ja pöydiltä kauniin kirjavasti ryhmiteltyinä pursuamassa. Eräs kuranteimmista kirjakauppatuotteista kaikissa maissa, vuoden 1862 Almanach de Gotha, on viime päivien aikana saapunut valikoimiin. Teos tarjoaa mahdollisuuden päivittää tietonsa hallitsijasuvuista, niin vallassa olevista kuin syrjäytetyistä, ja siinä eritellään myös Suomen valtion budjettia.
Ensi vuodelle näyttää olevan luvassa jokseenkin hyvä sanomalehtitarjonta. Dagbladetin toisen koenumeron julkaisun jälkeen odotetaan mielenkiinnolla julkisen sanamme todennäköisen uuden jättiläisen seuraavaa liikettä. Helsingfors Tidningar on ilmoittanut jatkavansa ensi vuonna samalla toimituksella kuin kuluvana vuonna: herra A. Schauman palaa julkisen sanan pariin, mikä on suuri ilo kaikille niille, jotka ovat ihastuneet hänen henkevän eläväiseen kirjoitustyyliinsä. Kaavailtu suuri suomenkielinen sanomalehti on peruuntunut, mutta jo nykyisellään ansiokkaasti kirjoittavalle Suomettarelle on luvassa valoisampi tulevaisuus, kun tohtori Qvist nousee lehden toimitukseen. Borgåbladet on julkaissut koenumeron esitelläkseen ensi vuoden suurentunutta ja parantunutta ulkoasuaan. Tohtoreista Qvist ja Lagus tulee lehdessä kollegoita. Borgåbladetin ennustus koskien Barometerniä, jonka ensin mieli korkealla tyrmäsimme, toteutuu kuitenkin tavalla tai toisella: Barometernin taival päättyy tämän vuoden loppuun, joskin Dagbladet ei ole ”nielaisemassa” lehteä.
Valtion kustantamat ulkomailla koulutetut pikakirjoittajat ovat vähän aikaa sitten palanneet kotimaahan.
Herra T. Sederholm piti Teollisuusyhdistyksen kokouksessa viime lauantaina esitelmän Venäjän rautateistä.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokouksessa neljäntenä päivänä todettiin muun muassa, että Porthan-rahastoon on viimeisen kuukauden aikana kertynyt n. 4 200 ruplaa. Kaikilta paikkakunnilta ei olla vielä saatu marraskuun 9. päivän juhlallisuuksien tuottoja. Seura päätti ryhtyä viipymättä toimenpiteisiin saadakseen patsaan valetuksi ja maanitellakseen herra Müllerin Münchenissä lähettämään valokuvia niin patsaasta kuin medaljongista jalustan päällä.
Krönika.
Det måste erkännas att helsingforslifvet för närvarande erbjuder så mycket stoff både för tanken och fantasin, både för den allvarligt sträfvande och den efter nöjen jägtande, att man måste vara ganska blaserad för att gäspande utropa: hvad det är tråkigt! Ingen ort finnes väl i hela verlden, der man aldrig finge höra detta utrop. Men att påstå att här icke finnes rörlighet och lif, icke intresse och värma för allt som rörer fosterlandets väl eller ve, det vore i sanning lika orättvist som att, hvad angår den andra sferen, ”den lätta genren”, säga att man saknar tillfälle att förströ sig, att roa sig, att njuta af lifvet. För dem som druckit ur nöjenas glindrande pokal t. ex. i Paris kunna visserligen våra nöjen synas torftiga, fattiga, ringa, men de äro det ej om man uppsöker dem med lätt och friskt sinne och utan öfverdrifna pretentioner, och när man besinnar huru liten vår goda hufvudstad ännu är, till folkmängd och kapitaler.
Den första af de sex subskriberade dans-soiréerna å Hôtel de Russie var ganska briljant. Mången ung tärna tog der sina första steg på balernas blomsterstråt och detta bidrog i hög grad att animera det hela: när i dansen inlägges ungdomens glada hänförelse, så blir den poesi och lifvar äfven de åskådandes sinne. Det privata sällskapslifvet tyckes nu också börja taga fart och visa att det ej dödt ut under tidens stormar.
Symfonikonserterna lära komma att hvila till hr Lindbergs återkomst från sin konstresa. Emellertid gaf hr v. Schantz i tisdags en soirée, som oaktadt det vackra och nästan alldeles nya programmet var högst fåtaligt besökt. Om det så fortfar, skall det kanske bli en sorglig nödvändighet för honom att åter förminska sin orkester. Ty äfven den mest uppoffrande kärlek till musiken kan väl ej i längden finna sig vid att med all möda ospard dock måsta lida ekonomiska förluster. Men den vackra orkestern är redan allmänt omtyckt och man såge det visst högst ogerna om den förvandlades till ett vanligt kapell. Vi taga oss derföre friheten att till vederbörandes pröfning hemställa, huruvida det icke vore både rätt och billigt och värdigt handladt, om Helsingfors stad, till det statsanslag som för orkestern utgår, ansloge en viss bestämd summa årligen, som gjorde det möjligt att äfven för framtiden hålla den i det utmärkta skick den nu är.
Den från gubbe eller käring till blomstrande yngling förvandlade Arkadia-theatern skall med det första invigas. Restaurationen derstädes visade redan förliden söndag vid en munter middag hvad den förmår, och snart är salongen fullfärdig att upplåtas för musikens toner och dansens hvirflar, hvilka senare torde komma att af fruntimmersföreningen frammanas.
”Stora theatern” har, sedan vi skrefvo vår sista theaterrevy, ej bjudit på andra nya pjeser än de i onsdags för fullt hus gifna: ”Bäraren och hans son” och ”Hyresgäst och Husegare”, hvarföre vi till en annan gång uppskjuta redogörelsen för prestationerna. Vi anse oss nu dock böra omnämna att, då ”Heder och penningar” förliden fredag gafs för andra gången, hr Österberg i hög grad negligerade sin rol. Det vore oss kärt att få antaga att en tillfällig indisposition och icke anmärkningen i den samma dag utkomna nummern af Barometern var anledningen härtill: det är väl klart att ändamålet med sådana anmärkningar icke är det att kränka eller såra vederbörande, utan att fästa deras uppmärksamhet vid förekommande brister, hvarföre ock kritiken mera sysselsätter sig med de skådespelare som röja talang och allvar och för hvilka man kan hoppas en framtid. Det är ej under ackompagnement af smicker och applåder man säkrast utbildas för sitt kall.
Studentqvartetten, den i hela landet välkända ”tolfvan”, har i anledning af prof. Pacii plötsliga insjuknande, tillsvidare uppskjutit sin för igår tillämnade konsert.
Vid Consistorii Academici sammanträde förliden lördag, (då äfven val af utskottsledamot försiggick) uppfördes lektorn d:rdoktor Z. J. Cleve ensam på förslag till den lediga professionen i pedagogik och didaktik. Upprättandet af förslaget till bibliotekarie-tjenstens besättande uppskjöts. Rehbinderskt stipendium tillerkändes magistrarne Rein och Ignatius.
Besök i boklådorna väcka redan trefliga julkänslor. Expositionen har begynt. Det nyttiga har blifvit undanstökadt och det nöjsamma lagdt i dagen. Planchverk, album’er, klassiker, brokigt om hvarandra i granna brokiga band, prunka på hyllor och bord. En af de i alla länder kurantaste bokhandelsartiklar, Almanach de Gotha för 1862, har i dessa dagar uppenbarats på disken. Der kan man nu åter förnya bekantskapen med regentfamiljer, afdankade och icke afdankade, och der kan man ock lära känna den finska statens budget.
Numera har man temligen bestämdt reda på tidningsförhållandena för nästa år. Sedan Dagbladet utsände sin andra profnummer, motser man med intresse den nya lofvande jätten i vår publicitet. H:fors tidningar ha tillkännagifvit sitt fortfarande nästa år med samma redaktion som under det innevarande: hr A. Schauman inträder åter i publicisternas led, till stor fägnad för alla dem som lärt sig älska hans spirituella, lifliga stil. Det tillämnade stora finska bladet är inhiberadt. Men Suometar, redan nu förtjenstfullt redigerad, emotser en än bättre framtid genom att, såsom ur prenumerationsanmälan synes, d:rdoktor Qvist inträder i redaktionen. Borgåbladet har utsändt en profnummer för att utvisa sitt förstorade och förbättrade skick för nästa år; d:nedoktorerne Qvist och Lagus blifva medarbetare i bladet. Dess angående Barometern uttalade spådom, hvilken vi först så stolt tillbakavisade, kommer dock att på sätt och vis besannas: Barometern upphör med detta år, dock ej för att ”uppslukas” af Dagbladet.
De på statsverkets bekostnad i utlandet utbildade stenograferna ha nyligen hemkommit.
Vid industriföreningens sammanträde förliden lördag höll hr Th. Sederholm ett föredrag om de ryska jernvägarne.
Vid Finska Litteratursällskapets möte d. 4 dennes anmältes bland annat att under senaste månad till Porthans-fonden influtit omkr. 4 200 rub.; ännu hade icke från alla orter behållningen af festerne d. 9 Nov. blifvit insänd. Det beslöts att ofördröjligen vidtaga åtgärder angående statyns gjutning samt att uppmana hr Müller i Munchen att hitsända fotografier af såväl statyn som medaljongen på piedestalen.