29.11.1864 LM–Torsten Costiander
Finsk text
Helsinki 29. marraskuuta 1864
Rakas Torsten
Kiitos kirjeestäsi, joka tuli meille eilisiltana – melko surullisissa olosuhteissa. Valitettavasti tämä kohtalokas päivä – 28. päivä – ei kulunut ilman onnettomuuksia. Eilen kello 1 päivällisen jälkeen äiti kaatui pihanpuoleisissa portaissa. Kannoimme hänet sisälle ja lähetimme hakemaan Estlanderia, joka tuli oitis. Hänen tutkimuksensa tulos oli, että oikea sääri on murtunut läheltä polvea. Äiti laitettiin heti sopivaan asentoon, jotta sääri olisi luonnollisella paikallaan, ja sitten pidetään jäätä polven päällä estämään tulehdusta, joka on tällaisissa tapauksissa lähes väistämätön. Onneksi kivut eivät ole kovia, ja äiti on säilyttänyt tarpeeksi urheutensa kestääkseen valittamatta ne surulliset näkymät, että on pysyttävä liikkumatta vuoteessa joitakin viikkoja tai jopa kuukausia.
Olettaen että tulet tapaamaan meitä äiti pyytää, ettet olisi yhtään huolissasi ja ettet tulisi ennen tämän viikon loppua, koska palvelijattarilla on paljon puuhaa liinavaatepyykissä, ja koko talo on siksi koko ajan hiukan epäjärjestyksessä… Kerroin Sinulle totuudenmukaisesti asiaintilan – ja voimme melkein toivoa, että kivut eivät tule olemaan kovin suuret. Ensimmäiset päivät ovat aina pahimmat – kun tulehdus on asettunut, laitetaan kipsiäsv, ja sen on määrä pysyä pitkään, jotta elimistö itse huolehtii murtuneiden siteiden uudelleenkiinnittämisestä.
Kunpa vain voisimme olla iloisia ja järjestää jotain ajanvietettä, jotta äiti pystyisi säilyttämään hyvän mielensä – ilman sitä on vaikea pysyä hyvässä kunnossa siinä liikkumattomuudessa! Kirjoitan Sinulle uudestaan torstain postissa ja otaksun, että tulet perjantaina tai lauantaina. Näkemiin, rakas veli, tuhannet terveiset naisväeltä ja veljeltäsi ja ystävältäsi
L M:ltä
Kirjoitan tänään Robertille.
Original (transkription)
|1|
Hfors ce 29. Nov. 64.
Cher Torsten
Merci pour ta lettre qui nous
est parvenue hier soir, – dans des
circonstances assez tristes. – Maleheu-
reusement ce jour funeste – le 28 – n’est
pas passézstruket sans accidents. – Hier, à 1
heures après le diner, Maman est
tombée dans l’escalier qui donne sur
la cour. Nous l’avons porté dans la
chambre, on a envoyé trouver Estlander,
qui est venu tout de suite. – Le ré-
sultat de son examen était, que la
jambe gauche est cassée près du genou.
Il a tout de suite placé Maman dans
une position convenable pour que la
|2|
jambe aie sa tenure naturelle, et depuis
on tient de la glace sur le genou, pour
prévenir l’inflammation, qui en pareil
cas est presque inévitable. Heureusement
la douleur n’est pas grande, et Maman
a gardé le courage nécessiare pour
supporter sans plaintes la triste perspec-
tive de rester quelques semaines – ou
même mois – immobile dans le lit.
Supposant que tu veux venir la voir,
Maman te prie de ne point t’inquie-
ter et de ne venir avant la fin de
cette semaine, parce que les domestiques
sont occupées à laver le linge, et que
par cela la maison est toujours un
peu dérangée .... Je t’ai raconté
fidèlement l’état des choses – et nous
|3|
pouvons presque espérer que les dou-
leurs ne seront pas très fortes. Les
premiers jours sont toujours les pires,
– l’inflammation vaincue, on place des
”gipsförband”, qui doivent reste longtemps
pour que l’organisme travaille lui-même àtillagt rattacher les liens
rompus. – Si l’on pouvait seulement
être gai et arranger quelque distrac-
tion, pour que Maman puisse garder
la bonne humeur, sans laquelle il est
difficile de rester bienportant dans une
telle immobilité!
Je t’écrirai de nouveau avec la poste
du jeudi, – et je suppose que tu viendras
vendredi ou samedi. – Adieu, cher
frère, – mille choses de la part des
dames et de ton frère et ami
L M
J’écris aujourd’hui à Robert.
Helsingfors den 29 november 64.
Käre Torsten
Tack för ditt brev som vi mottog i gårkväll, – i ganska tråkiga omständigheter. – Tyvärr förlöpte denna ödesdigra dag – den 28 – inte utan olyckor. – I går klockan 1 efter maten ramlade Mamma i trapporna mot innergården. Vi bar in henne i rummet och sände efter Estlander, som kom genast. – Resultatet på hans undersökning var att vänstra benet är brutet nära knät. Han placerade genast Mamma i en lämplig ställning för att|2| hålla benet på sin naturliga plats, och sedan dess har vi knät inlindat i is för att undvika inflammation, som i motsvarande fall nästan är oundvikligt. Lyckligtvis är smärtan inte svår, och Mamma har hållit modet tillräckligt uppe för att utan att klaga uthärda den tråkiga utsikten att stanna några veckor – eller till och med månader – orörlig i sängen.
Mamma, som antar att du vill komma och hälsa på henne, ber dig att inte oroa dig och vänta med att komma fram till slutet av veckan, eftersom tjänstefolket är upptagna med tvätt, vilket alltid medför att huset är lite upp och ner ... Jag har gett dig en trovärdig beskrivning av sakernas tillstånd – och vi|3| får hoppas att smärtorna inte blir för svåra. De första dagarna är alltid de värsta, – när inflammationen har lagt sig lägger man på gipsförbandsv, som måste hållas kvar länge för att organismen själv ska arbeta för att återfästa de band som brutits. – Om vi bara förmår vara glada och ordna någon förströelse så att Mamma upprätthåller humöret, utan vilket det är svårt att klara av en sådan orörlighet!
Jag skriver på nytt med torsdagens post, – och jag antar att du kommer på fredag eller lördag. – Adjö, käre bror, – tusen hälsningar från damerna, samt din bror och vän
L M
Jag skriver i dag till Robert