3.11.1871 Tal vid Adolf Mechelins och hans makas silverbröllop
Finsk text
Puhe Adolf Mechelinin ja puolisonsa hopeahääpäivänä
Hyvät naiset ja herrat,
sen, joka pitää ihmisten tutkistelusta, erilaisten kohtausten tarkkailemisesta ihmiselämän näyttämöllä, on usein pysähdyttävä erään ongelman äärellä, joka alati määrittelee ihmisen toimia ja pyrkimyksiä – onnellisuuden ongelman.
Mikään ei vaihtele niin paljon kuin käsitykset siitä, mitä onnellisuus on. Verratkaapa esimerkiksi keskenään ajatuksia, joita siitä muodostaa filosofi ja maailmanmies, runoilija ja saituri, kunnianhimoinen ja erakko, lapsi ja vanhus – ja kohtaatte koko joukon näkemyksiä, jotka eroavat täysin toisistaan, vaikka tavoite olisi sama – onnellisuuden tavoittelu.
Tämän voi huomata siitäkin, kuinka arvostamme ihmiselämän merkkipaaluja. Otaksun suurimman osa teistä ajattelevan minun laillani, että elämän onnellisin päivä on hääpäivä, se ensimmäinen hääpäivä.
Jos runouden aamurusko koskaan luo säteensä todellisuuteen, se tapahtuu juuri tällaisen päivän haihtuvissa hetkissä. Mutta kysyn teiltä eilisen kihlatuilta, jotka vietätte tänään hopeahääpäiväänne, avioliittonne 25-vuotispäivää, eikö tässä 25-vuotishääpäivässä ole ehkä vielä runsaammin niitä onnen tekijöitä?
Silloin oli ilmassa illuusioita, haaveita, pientä levottomuuttakin, sydämentykytyksiä, tulevaisuus taianomaisen hämärän verhoama -- nyt taas on mielenrauhaa, joka juontaa itsetuntemuksesta, elämänkokemuksen tuomasta viisaudesta, muistojen rikkaudesta – ja teillä on vielä paljon enemmän, teillä on rakkaat lapsenne, joiden tarvitsee vain seurata vanhempiensa jalanjälkiä tullakseen rakastetuiksi ja arvostetuiksi.
Mikään ei kuitenkaan ole puutteellisempaa kuin puhua vain muistoista ja menneisyydestä, kun on kyse teistä. Luojan kiitos, kun teitä katsoo, on pakko luottaa sokeasti avioliittojen tilastolukuihin, jotta voisi uskoa että teillä on kyse jo hopeahääpäivästä.
Teillä, setäni, teillä on yhä, ja on oleva vielä pitkään, kaikki se hengen- ja ruumiinlujuus, jota tarvitaan toteuttamaan tärkein ja kiihkein toiveenne, työskentely rakkaan isänmaamme hyväksi.
Ja mitä tulee teihin, rouva tätini, haluaisin tänään laskea jalkojenne juureen runouden kukkia – mutta surkea prosaisti kun olen, niin voin vain kertoa Teille aivan yksinkertaisen totuuden, eli että kun sydämen hyvyys Teidän laillanne yhdistyy hengen hienouteen, säilyttää ihminen aina nuoruuden ja hyvyyden.
Hyvät naiset ja herrat, minulla on kunnia kohottaa malja –
Original (transkription)
|1|
Tal hållet af L. Mechelin vid Senator Adolf
Mechelins och hans makas silfverbröllop
3/11 1871tillagt senare
Mesdames, Messieurs,
Celui qui aime à étudier les hom-
mes, – à observer les scènes variées de la
comédie humaine, doit s’arrêterstruket souvent
s’arrêter devant un problême qui se présente
sans cesse comme déterminante les actions
et les efforts de l’homme, – le problème du
bonheur. Rien de plus hétérogène que le
opinions de ce que c’est que la bonheur.
Comparez par exemple entre elles les idées
qui s’en forme le philosophe et l’homme
du monde, le poète et l’avare, – l’ambi-
tieux et l’érémite, – l’enfant et le vieillard
– et vous trouvez toute une série d’o-
pions parfaitement différentes les unes des
autres, quoique le but soit le même – la
recherche du bonheur.
Il en est de même quant à l’appréciation
des époques marquantes dans [...]oläslig/saknad text
l’existance de l’homme. Je suppose que
la plupart d’entre vous pense comme moi
|2|
que le jour le plus heureux de la vie
c’est le jour des sa nocesstruket noces, des premières
noces. Si jamais l’aurore de la poésie
jette ses reflets sur la réalité, c’est
bien dans les moments sobrants d’un
tel jour. Mais je le demande à vous,
fiancés de la veille, qui célébrez
aujourd’hui votre noce d’argent, – ce
jour-ci le vingtcinquième anniversaire
des noces, ne renforce t’il pas, peut
être, encore plus d’éléments de bonheur
que celui-là? Il y avait alors les illu-
sions, les rêves, les vagues inquiétudes,
les battements de coeur, l’avenir voilé
sous un clair obscure magique, – mais
il y a aujourd’hui la sérénité d’ame ré-
sultant de la connaissance de soi-même,
la sagesse de l’expérience gagnée, la
richesse des souvenirs, – et il y a pour
vous bien plus que celà, – il y a vos ai-
mables enfants qui n’ont qu’à suivre
les trâces de leur parents pour être
|3|
aimés et estimés.
Mais rien de plus incomplet que
de ne parler que des souvenirs et du
passé en parlant de vous. Grace à Dieu,
– en vous voyant, il faut avoir
confiance aveugle dans les chiffres
de la statistique des mariages pour pou-
voir croire qu’il s’agit déjà pour
vous de la noce d’argent. Vous, mon
oncle, vous avez encore, et vous l’aurez
longtemps, toute la vigueur d’esprit et de corpstillagt qu’il faut
pour réaliser le priemier et le plus ardenttillagt de vos désirs,
celui de travailler pour le bien de
notre patrie chérie. Et quant à vous
Mme ma tante ja voudrais déposer
aujourd’hui devant vos pieds les fleurs
de la poésie, – mais pauvre prosaiste
comme je suis je ne puis que vous
dire tout simplement la vérité, c’est
qu’en réunissant comme vous la bonté
de coeur aux grâces de l’esprit l’on garde
toujours la jeunesse et la bonté.
Messieustruket Mesdames, Messieurs j’ai
l’honeur de porter un toast à
Tal vid Adolf Mechelins och hans makas silverbrölloptillagt av utgivaren
Mina damer och herrar,
Den som älskar att iaktta människan, – att observera olika scener ur den mänskliga komedin, måste ofta stanna upp inför ett problem som ständigt inverkar på människans agerande och strävande, – problemet lycka. Inget skiftar mer än uppfattningen om vad lycka är. Jämför till exempel de idéer som filosofen och gentelmannen, poeten och den girige, – den ambitiösa och eremiten, – barnet och åldringen – bildar sig i ämnet och du finner en rad åsikter som fullkomligt skiljer sig från varandra, även om målet är detsamma – jakten på lycka.
Den märks också i hur vi uppskattar människolivets betydelsefulla skeden. Jag antar att de flesta bland er tycker som jag|2| att den lyckligaste dagen i livet är bröllopsdagen, den första bröllopsdagen. Om någonsin poesins strålar kastar sitt skimmer över verkligheten är det oftast över bleknande ögonblick från en sådan dag. Men jag frågar er förlovade av i går, som i dag firar ert silverbröllop, – överträffar inte denna tjugofemåriga bröllopsdag kanske ändå mer elementen av lycka? Då fanns illusionernerna, drömmarna, den vaga oron, hjärtat som slog, framtiden höljd i ett klart magiskt dunkel, – men i dag finns den själsliga frid som kommer av självkännedom, visheten från vunna erfarenheter, rikliga minnen, – och för er finns mer än detta, – där finns era älskvärda barn, som endast behöver vandra i sina föräldrars fotspår för att bli|3| älskade och uppskattade.
Men inget är mera bristfälligt än att prata om minnen och det förflutna när man talar om er. Gud ske lov måste man när man ser på er förtrösta blint på äktenskapliga statistiksiffror för att kunna tro att det redan är silverbröllop ni firar. Ni, min farbror, har ännu, och kommer länge att ha, all den själsliga och kroppsliga kraft som krävs för att uppfylla er främsta och innerligaste längtan – att arbeta till förmån för vårt kära fosterland. Och framför era fötter fru faster skulle jag i dag vilja lägga ner poesins blommor, – men stackars prosaist som jag är kan jag bara helt enkelt säga sanningen, att när som i er hjärtats godhet förenas med själens behag har man alltid ungdom och godhet i behåll.
|3|Mina damer och herrar jag har äran utbringa en skål för