8.11.1865 Torsten Costiander–LM
Finsk text
|1|
Pariisi, 8. marraskuuta 1865
Rakas Leo!
P.S. Käytän tätä tilaisuutta hyväkseni onnitellakseni Teitä mitä vilpittömimmin avioliittonne johdosta, rakas Leo ja rakas kälyni!
Berliinin sähkösanomassasi, jonka sain tänään yhden aikaan, pyydät huomiseksi Dresdeniin uutisia Pariisin koleratilanteesta. Koska tämä kirje saattaa saapua perille vasta ylihuomenna, lähetän huomenna myös sähkösanoman. Tiedät siis olennaisen tästä aiheesta jo ennen näiden rivien saamista. On aika vaikeaa antaa neuvoa tilanteessa, josta nyt on kyse. Pelkäänpä, että liian innokas toiveeni Sinun näkemisestäsi pian täällä ei houkuttele minua esittelemään Sinulle Pariisin tämänhetkistä terveystilannetta kovin epäedullisena. Samalla kun lähetän tässä ohessa Sinulle ne uutiset, jotka löysin tänään lehdistä kiirehdin siis lisäämään,|2| että ei ainoastaan Le Moniteur, vaan myös Le Soleil ja L’Illustration militaire samoin kuin Le Petit Journal (josta löysin Lääketieteellisen yhdistyksen raportin Moniteurin toistamana) tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän hallituksen kannalla, joka suuressa hyväntahtoisuudessaan yleisöä kohtaan seuraa viisasta periaatetta ja rauhoittaa koleran tuhojen säikäyttämiä mieliä niin paljon kuin mahdollista. Sitä paitsi muut sanomalehdet, joista löysin vain hyvin harvoja koleraa koskevia uutisia eivät ole sen levottomampia, joko ne seuraavat tässä hallituksen periaatetta tai sitten ne eivät saa tietoja muualta kuin hallinnon kautta. Oma mielipiteeni on, että vaara ei ole suuri tällä hetkellä, ja että epidemia on todella|3| laantumassa. Viimeisen parin viikon aikana en ole nähnyt yhtään hautajaissaattuetta, kun taas alkuaikoina kohtasin niitä hyvinkin usein. Koko tuttavapiirini on yhtä rauhallinen kuin minä, lukuun ottamatta taidemaalari Beckeriä, jonka vatsa on juuri nyt sekaisin, ja he vakuuttavat minulle, etteivät ole kuulleet puhuttavan koleran aiheuttamista kuolemantapauksista niissä taloissa joissa asuvat, eivätkä nähneet kortteleissaan hautajaissaattuetta. Täytyy myöntää, ettei kuolemantapausten lukumäärä ole kovin suuri – 70 päivässä kahta miljoonaa asukasta kohden, jos Lääketieteellisen yhdistyksen julkaisemat luvut ovat tarkkoja. Vaikka en näekään enää mitään vaaraa asua Pariisissa, kunhan ei ole varomaton,|4| ja huolimatta innokkaasta halustamme – omastani ja naisseuralaisteni – nähdä teidät, Sinut ja Alexandra, en uskalla painostaa teitä jouduttamaan tuloanne. Koleraa on yhä ja sitä esiintyy täällä luultavasti vielä muutaman viikon ajan. Teidän täytyisi joka tapauksessa valmistautua siihen, että aluksi kärsitte vatsavaivoja ilmanalan ja ravinnon muutoksen vuoksi. Oma vatsani ei ole mitenkään täydellinen puhdistamisen esimerkki, minulla vaivoja esiintyi ensimmäisenä päivänä – mutta vain silloin. Emmy Wiik, Standertskjöld ja Silfverhjelm valittivat niitä myös joidenkin päivien ajan. Miliette on ainoa, joka on sietänyt Pariisissa noudatettua ruokavaliota ilman pienintäkään vaikeutta.
Toivon että ilmoitat minulle viipymättä, miten päätät tehdä. Mielestäni on parempi, että itse päätät saavutko heti vai lykkäätkö Pariisin matkaasi siihen asti, kunnes kolera on kokonaan hävinnyt. Minä puolestani odotan, alanko iloita heti saatuani uutisen tulostanne, vai jatkanko ikävystymistä Pariisissa oleskelumme loppuun asti, olemme päättäneet sen kestävän joulukuun 26. päivään. Ehdotan, että alkajaisiksi majoitutte Hôtel de Belgique -nimiseen hotelliin. Siellä on melko hyvä olla, eikä mikään ole helpompaa kuin muuttaa pois, jos hotelli tai kortteli ei ole Teille sopiva. Haluan lopettaa sanomalla vain: pikaisiin näkemiin!
Torsten.
|3|
Luettuani uudelleen kirjeeni ajattelen todellakin olleeni liian varovainen. Tuntuu melkein kuin tahtoisin käännyttää Teidät pois Pariisista. Tulkaa, ja jos huomaatte että on vaarallista jäädä tänne, lähtekää joksikin aikaa maaseudulle, Versailles’hin, minne tahansa, kunhan paikka on Ranskassa!
Ilmoittakaa täsmällisesti saapumisestanne! Tahtoisimme olla teitä asemalla vastassa.
Original (transkription)
|1|
|3|
Paris, ce 8 9bre 1865.
Min cher Leo,
P.S. Je saisis cette occasion pour vous feliciter bien
sincèrement, mon cher Leo et ma chère belle-sœur, de votre
mariage !tillagt
Par télégramme de Berlin que j’ai reçu
aujourd’hui à 1 heure, tu demandes pour
demain à Dresde des notices sur le choléra
à Paris. Cette lettre ne pouvant arriver
qu’après-demain, j’écrirai demain aussi
par le télégraphe. Tu sauras donc, avant
de recevoir ces lignes, l’essentiel de la chose.
Il est bien difficile de donner un conseil
dans le cas dont il s’agit maintenant. Je
crains que mon désir trop vif de te avoir
bientôt ici ne m’entraîne à te présenter
l’état sanitaire à Paris sous un jour trop
favorable. En t’envoyant ci-incluses les notices
que j’ai trouvées aujourd’hui dans les journaux,
je m’empresse donc d’ajouter, que non seulement
|2|
le Moniteur, mais aussi le Soleil,
et l’Illustration militaire, ainsi que le ” Petit
Journal ” (oú j’ai trouvé le bulletin de l’Union
médicale reproduit du Moniteur) semblent appar-
tenir plus ou moins au parti du gouverne-
ment, qui, dans sa haute bienveillance pour
le public, suit le sage principe de calmer autant
que possible les esprits éffrayés parstruket des ravages
du choléra. Du reste, les autres journaux, où
je n’ai trouvé que bien rarement des notions
sur le choléra, ne sont pas plus inquiétants,
soit qu’ils suivent en ceci le même principe
que le gouvernement, soit qu’ils ne reçoivent
eux-mêmes des renseignements que par l’admi-
nistration. – Mon opinion à moi est que
le danger n’est pas grand et questruket pour le
moment, et que l’épidémie se trouve véri-
|3|
tablement en décroissance. Pendant les derniers
15 jours je n’ai passtruket vu une seulestruket aucunetillagt procession
d’enterrement tandis qu’au commencement
j’en rencontrais très-souvent. – Toutes les
personnes de ma connaissance, excepté
le peintre Becker dont l’estomac est
dérangé pour le moment, sont aussi tran-
quilles que moi et m’assurent qu’elles
n’ont pas entendu parler de décès cholé-
riques dans les maisons où elles demeurent,
ni vu de processions d’enterrement dans
leurs quartiers. Si les chiffres que publie
l’Union médicale sont exacts, il faut re-
connaître que le nombre des décès, 70 par jour
sur 2 000 000 d’habitantstillagt, n’est pas éffrayant ! Quoique
je ne voie plus aucun danger à demeurer
à Paris, pourvu qu’on ne soit pas imprudent,
|4|
et malgré le vif désir que nous avons, mes
dames et moi, de vous revoir, toi et Alexandra,
je n’ose pas insister sur ce que Vous hâtiez
votre arrivée, car le choléra y est toujours
et y restera probablement encore quelques
semaines. Il vous faudra en tout cas vous
préparer à avoir l’estomac un peu dérangé
au commencement, à cause du changement
d’air et de régime. Le mien, qui n’est pas du
reste un modèle de purfication, l’a été x)
x)
c. à. d. dérangé
le
premier jour – mais rien que le premier jour.
Emmy Wiik, Standertskjöld, Silfverhjelm s’en
plaignaient aussi quelques jours. Miljette
est la seule qui ait supporté le régime suivi
à Paris sans le moindre embarras. –
J’éspère que tu m’avertiras sans retard du parti
que tu vas prendre. Il me semble qu’il faut que tu te
décides ou à arriver tout de suite, ou à remettre ton voyage
pour Paris jusqu’à ce que le choléra eût complètement disparu.
Je m’attends alors de mon côté ou à me réjouir tout de
suite après avoir reçu la nouvelle que Vous arriverez ;
ou à continuer à m’ennuyer jusqu’à la fin de notre
séjour à Paris que nous avons fixé jusqu’au 26 Décembre.
Je Vous propose de commencer par Vous loger
à l’hôtel de Belgique. On y est assez bien
et rien n’est plus facile que de déménager si l’hôtel ou le quartier ne vous convient
pas. – Je ne veux finir qu’en dirant : à bientôt !
Torsten.
Après avoir relu ma lettre je me repens d’avoir été trop prudent. J’ai presque l’air de vouloir
vous détourner de Paris. – Arrivez, et si vous trouvez qu’il y a du danger à y rester, allez pour
quelque temps dansstruket à la campagne, à Versailles, où Vous voudrez, mais en France !
Avertissez-nous exactement de votre arrivée ! Nous voudrions être à la gare à Votre
remontre.
Paris, den 8 november 1865.
Min käre Leo
P.S. Jag tar tillfället i akt och gratulerar er innerligt, min käre Leo och min kära svägerska, till ert äktenskap!
I telegrammet från Berlin som jag mottog i dag klockan 1 ber du mig till i morgon sända till Dresden uppgifter om koleran i Paris. Eftersom detta brev anländer först i övermorgon skriver jag i morgon också per telegraf. Före du får dessa rader kommer du således att veta det väsentliga om saken. Det är mycket svårt att uttala sig om fallet det nu är fråga om. Jag befarar att min alltför livliga önskan att snart ha dig här driver mig till att framställa det sanitära läget i Paris i alltför positiv dager. Samtidigt som jag bifogar de notiser som jag i dag hittade i tidningarna skyndar jag mig att tillägga att inte endast|2| le Moniteur, men också le Soleil, och l’Illustration militaire, såväl som le ”Petit Journal” (där jag hittade en bulletin från l’Union médicale återgiven av le Moniteur) verkar mer eller mindre tillhöra regeringens anhängare, som i sin stora välvilja för allmänheten, följer den kloka principen att så mycket som möjligt lugna skrämda sinnen för kolerans framfart. För övrigt är de andra tidningarna, där jag mycket sällan hittade notiser om koleran, inte mera oroande, antingen för att de följer samma princip som regeringen, eller för att de själva inte får andra upplysningar än från myndigheterna. Min egen uppfattning är att faran inte är stor för tillfället, och att epidemin verkligen|3| är på nedgång. Under de senaste 15 dagarna har jag inte sett ett enda begravningsfölje, medan jag i början stötte på dem väldigt ofta. Alla i min bekantskapskrets, förutom konstnären Becker vars mage är i olag för tillfället, är lika lugna som jag och försäkrar mig att de inte hört om koleradödsfall i husen där de bor, inte heller sett begravningsföljen i sina kvarter. Om Union médicales siffror stämmer får man komma ihåg att antalet avlidna, 70 per dag på 2 miljoner invånare, inte är fruktansvärt! Även om jag inte ser någon fara i att uppehålla sig i Paris, förutsatt att man är försiktig,|4| och trots mina damers och min livliga längtan att återse er, dig och Alexandra, vågar jag inte insistera på att ni skyndar på er ankomst, eftersom koleran fortfarande förekommer här och kommer att förekomma antagligen ännu några veckor. Ni får i varje fall förbereda er på att ha magen lite i olag till en början, på grund av förändringen i luft och kost. Min, som för övrigt inte är ett föredöme av renhet, var det, det vill säga i olag första dagen – men enbart första dagen. Emmy Wiik, Standertskjöld, Silfverhjelm klagade också några dagar. Miljette är den enda som har tålt kosten som följs i Paris utan minsta obehag.
Jag hoppas du utan dröjsmål låter mig veta vad du väljer att göra. För mig framstår det som att du måste bestämma dig för om du kommer genast eller ställa om din resa till Paris tills koleran fullständigt har försvunnit. Jag förbereder mig för min del på att antingen genast kunna glädjas över beskedet att ni är på väg; eller fortsätta otåligt vänta fram till slutet på vår vistelse i Paris, som vi har fastställt till 26 december. Jag råder er att börja med att ta in på Hôtel de Belgique. Där har man det ganska bra och inget är lättare än att flytta ut om hotellet eller kvarteret inte faller er i smaken. Jag avslutar endast med ett: vi ses snart!
Torsten.
Efter att ha läst igenom mitt brev tycker jag att jag varit väl försiktig. Det verkar nästan som om jag ville hålla er borta från Paris. Kom, och om ni tycker att det är för farligt att stanna, åk för en tid ut på landet, till Versailles, vart Ni vill, men i Frankrike!
Meddela oss den exakta tiden för er ankomst! Vi vill möta Er på stationen.