7.1.1864 LM–Torsten Costiander
Finsk text
Helsinki 7. tammikuuta 1864
Rakas Torsten,
Suurkiitos kirjeestä ja rahasta samoin kuin paketista! – Anteeksi että sanoin melko epätäsmällisesti ”yli 150”, joskin tämä epätäsmällinen ilmaus sitten olikin täsmällinen, sillä en osannut kunnolla määritellä etukäteen erään laskun loppusummaa. Halusin myös pyytää Sinulta mahdollisimman vähän. Toivon että voin nyt viipymättä järjestää maksusi Mellinille; mutta jos pyydän häneltä lykkäystä, hän suostuessaan armahtaisi vain minut.
Maksoin jo herra Mehringille. Korko teki 15,66 koska se laskettiin velkasitoumuksen päivämäärästä 18. syyskuuta 1862 lukien. Näin itse tämän huomautuksen mainitussa asiakirjassa. Olen kovin harmissani siitä, ettei nimestäni ollut Sinulle apua siinä pankkiasiassa. Ehkäpä tästä nimestä voi kuitenkin tulevaisuudessa olla Sinulle jotain apuakin!
Pyysin Forsellesia lähettämään asiakirjan takaisin minulle, mikäli hän kieltäytyy. On oletettavaa että olet saanut sen eilen, koska tässä postissa sitä ei tullut. Lähetän Sinulle siten tässä valtakirjansv, sillä minulle saatetaan lauantaina myöntää se lainani. Koska lainanottajia on enemmän kuin rahaa, pyydän että ystävällisesti sanoisit Ekroosille luovuttaessasi hänelle velkasitoumuksen, että hänen tulisi joka tapauksessa esittää se johdolle, jotta minulla olisi ainakin tulevaisuudessa se rahasumma ja jo etukäteen johdon suostumus.
Anteeksi että kirjoitan näin kehnosti, mutta olen kiireessä. Olin antanut Liljalle erittäin painavat ja vakavat neuvot toimia järkevästi, ja hän oli juhlallisesti luvannut. Mutta ne houkutukset, kun Siperiassa on kylmä ja rahaakin hiukkasen! Toivottavasti hän ei ole vahingoittanut hevosia?
Täällä päivät kuluvat nopeasti ja yöt hitaasti. Toisinaan alakuloisuus estää työnteon – mutta se jääköön meidän väliseksemme!
Näkemiin!
Kiitollisuudella ja ystävyydellä
veljesi Leo
Original (transkription)
|1|
HforsHelsingfors ce 7 Janv. 64.
Cher Torsten,
Grand merci pour la lettre et
l’argent ainsi que le paquet! – Pardon,
que j’ai dit assez inexactement ”plus de
150”, – mais cette inexactitutde même
était une éxactitude, vu que je ne
pouvais pas bien préciser d’avancetillagt le montant
d’un compte. Aussi voulais-je te deman-
der le moins possible. J’espère pouvoir
m’arranger maintenant sans retarder
ton payement à Mellin; mais si je lui
demande un délai, il ne ferait, parstruket
celastruket en l’accordant,tillagt une grace qu’à moi-même.
J’ai payé déjà M. Mehring. La rente
a fait 15,66, parcequ’on l’a compté du
18 Sept. 62., date de l’obligation. J’ai vu
moi-même l’annotation sur le dit papier.
|2|
Je suis bien fâché de ce que mon
nom n’a pu te servir dans l’af-
faire avec la banque. Peut-être dans
l’avenir ce nom pourra pourtant te
rendre quelques services!
Ayant prié Forselles de me ren-
voyer le papier en cas de refus, je
dois supposer que tu l’a reçu hier,
puisque cette poste ne me l’a pas
rapporté. Je t’envoie donc ci-joint
la ”fullmakt” – puisqu’il pourrait arri-
ver qu’on m’accorderait samedi mon
emprunt. Vu qu’il y a plus de prêteurs
que de l’argent, je te prie de vouloir
bien dire à Ekroos, en lui remettant
l’obligation, qu’il devrait en tout cas
lasvårtytt présenter à la Direction, pour que
j’aie au moins dans l’avenir la somme,
|3|
et déjà d’avance le consentiment de
la direction.
Pardon que je t’écris comme
un cochon, mais je suis très pressé.
– – J’avais donné à Lilja de très
bons et graves conseils d’être sage
et il me l’avait solennellement promis.
Mais les tentations, quand il fait
froid en Sibérie et qu’on a un peu
d’argent! J’espère qu’il na pas gâté
les chevaux? – – – – –
Ici les jours s’en vont vite et
les nuits lentement. Quelquefois la
tristesse empêche de travailler – mais
que cela soit entre nous!
Adieu!
Avec reconnaissance et amitié
ton frère
Leo.
Helsingfors den 7 januari 64.
Käre Torsten,
Stort tack för brevet och pengarna, liksom för paketet! – Förlåt att jag ganska inexakt sade ”mer än 150”, – men denna inexakthet var en exakthet, med tanke på att jag inte på förhand med säkerhet kunde fastställa beloppet på en räkning. Därtill ville jag be dig om så lite som möjligt. Jag hoppas kunna klara mig nu utan att försinka din betalning till Mellin; men om om jag ber honom om uppskov, skulle han, om han går med på det, göra en ynnest bara åt mig.
Jag har redan betalat herr Mehring. Räntan blev 15,66, eftersom man räknade från 18 september 62, datumet för obligationen. Jag har själv sett noteringen på sagda papper.|2| Jag är mycket upprörd över att mitt namn inte kunde vara dig till hjälp i förehavandena med banken. Kanske ska detta namn ändå kunna vara dig till någon nytta i framtiden!
I och med att jag bad Forselles sända tillbaka pappret ifall att han avböjde, måste jag anta att du har mottagit det i går, eftersom jag inte fick det med posten. Jag bifogar därmed fullmaktensv – eftersom det kan hända att de på lördag beviljar mitt lån. Med tanke på att det finns mera låntagare än pengar ber jag dig vara vänlig och säga till Ekroos, när du återlämnar obligationen, att han i varje fall borde lägga fram den inför styrelsen, för att jag åtminstone i framtiden ska erhålla summan,|3| och redan på förhand ha styrelsens samtycke.
Förlåt att jag skriver som ett gris, men jag har ont om tid. – – Jag hade mycket väl och allvarligt uppmanat Lilja att vara förnuftig och det hade han högtidligt lovat att vara. Men frestelserna, när det är kallt i Sibirien och man har lite pengar! Jag hoppas han inte har fördärvat hästarna? – – – – –
Här går dagarna snabbt och nätterna långsamt. Ibland hindrar sorgen mig från att arbeta – men detta stannar mellan oss!
Adjö!
Med högaktning och vänskap
din bror Leo.