2–5.12.1864 Lilly Steven-Steinheil–LM
Finsk text
Viipuri 2. joulukuuta 1864
Kallis ystävä!
Minun piti lykätä tähän asti vastaamista pitkään odotettuun viime kirjeeseenne, koska valmistelin juuri silloin matkaa Pietariin, mihin meidät vei iloinen tapahtuma, nimittäin rakkaan Elise Röhrbergimme avioituminen venäläisen Kolübakin-nimisen aatelismiehen kanssa. Niin on hänenkin arpansa heitetty, ja kuten todennäköistä on, toivomme että rakas Lisemme kulkee kohti onnellista tulevaisuutta; valitettavasti hän vain päätyy niin kauaksi meistä, sillä miehen maatila sijaitsee noin 500 virstan päässä Pietarista, joten häntä tulee näkemään harvoin.
Mitä näin ja koin Pietarissa, siitä myöhemmin – nyt siihen, mikä ajatuksiani tällä hetkellä eniten askarruttaa, nimittäin syy niin alakuloiseen kirjeeseenne. Emélie kertoi minulle kihlauksesta jo syksyllä, tosin mainitsematta sulhasen nimeä. Voitte siis kuvitella, kuinka kovasti minua kiinnosti kuulla siitä lähemmin, kunnes sitten korviini lopulta tuli surullinen totuus. Sen jälkeen mitä olitte kertonut hänestä, olisin odottanut häneltä kaikkea muuta mutten tätä. Valitettavasti tämä ei ole ensimmäinen pettymys, jonka Te, ystäväraukkani, olette jo kokenut nuoressa elämässänne, toivon myös että luja tahtonne auttaa Teidät nytkin tämän vaikean ajan yli, ja olen vakuuttunut että Teille vielä kerran hymyilee rakkauden todellinen onni!
Jumala pitäköön rakkaan äitinne terveenä ja auttakoon häntä pääsemään yli tästäkin huolesta! Olen kuitenkin iloinen että Teillä on nyt rakkaat omaisenne ympärillänne, sillä yhdessä omaistensa kanssa ihminen kestää helpommin kaikki tuskat! Mitä vielä kertoisin itsestäni – valitettavasti täältä ei ole mitään iloista kerrottavaa, sillä Nikolai on taas täällä – sen jälkeen kun on hakenut elokuusta tähän asti Pietarista jotain paikkaa ja luonnollisesti turhaan, sillä on liian tunnettu. Tällä hetkellä hän on asettunut asumaan Carl Alfthanin luokse, mutta kuinka pitkään tämä sietää häntä, sen aika näyttää! Hän on (luottamuksellisesti sanottuna) Pietarissa levittänyt omaisistani ja minusta niin loukkaavia panetteluja että olemme nyt aivan tolaltamme, ja Luoja tietää mihin tulokseen se vielä voi johtaa! Vanharouva on kuitenkin nykyään oikein armollinen minua kohtaan.
Pietarista olisi yhtä ja toista kerrottavaa, mutta minulla ei tällä kertaa oikeastaan ollut oikeaa mielentilaa kaikelle sille kauniille mitä siellä näin, sillä kävin niin italialaisessa kuin venäläisessäkin oopperassa, jotka kumpikin ovat erittäin hyvin varustettuja, mutta kumpikaan ei kuitenkaan tehnyt minuun erityistä vaikutusta, vaikka kaikki muut olivat ihastuksissaan; syyn välinpitämättömyyteeni täytyy siis olla minussa itsessäni! Olen iloinen saadessani olla taas kotona viihtyisässä huoneessani rakkaiden omaisteni luona. Hugo oli ylenmäärin onnellinen kun näki taas äitinsä kotona, myös Alexis vaikutti ikävöineen minua. Vanharouva on myös lopultakin päättänyt antaa hänen ottaa musiikkitunteja, eräällä tietyllä neiti Hippingillä joka soittaa hyvin kauniisti ja asuu vuokralla hänen luonaan kaupungissa. Hänen on määrä asua kesälläkin kivitalossa Saarelassa, mikä on minulle Alexisin vuoksi hyvin mieluista, sillä kesällä hän tavallisesti unohtaa kaiken koska käy enintään kaksi kertaa tapaamassa minua.
5. joulukuuta
Kirjeeni jäi lauantaina sikseen, joten lisään siihen tänään vielä muutaman rivin. Sain eilen tietää, että anoppini haluaa päättää Nikolaille vuosittaisen palkan ja samalla vuokrata tälle asunnon jonkun luotettavan ihmisen luota joltain toiselta paikkakunnalta. Hirveäähän se on mutta toki mieluummin se kuin asua jollain paikkakunnalla hänen kanssaan eikä koskaan olla varma ettei hän kasaa vielä enemmän häväistystä ja turmiota toisen päälle! Pyydän, ystäväni, pitäkää tämä kaikki omana tietonanne ja mieluiten polttakaa tämä kirje, olkaa myös varovainen omissa kirjeissänne, jotta panettelut eivät saa mitään vahvistusta mikäli kirjeenne luettaisiin.
Voikaahan nyt hyvin, paljon sydämellisiä terveisiä rakkaille omaisillenne ja ajatelkaa ystävyydellä alati uskollista
L. S:äänne.
Myös omaiseni lähettävät paljon terveisiä.
Original (transkription)
Wiburg den 2ten December. 1864.
Theurer Freund!
Die Beantwortung Ihres letzten längst
erwarteten Briefes, mußte ich bis jetzt
verschieben, indem ich damals gerade
mit den Vorbereitungen einer Reise
nach Petersburg beschäftigt war, wohin uns
eine frohe Gelegenheit hinrief, und zwar,
die Verheirathung unserer lieben Elise
Röhrberg mit einem rußischen Edel-
man Nahmen Kolübakin. Wstruket
So ist denn auch ihr Loos geworfen –
und allem Anscheine nach, hoffen
wir daß unsere liebe Lise einer glück-
lichen Zukunft entgegen geth; leider
aber kommt sie so weit weg von uns,
denn sein Gut liegt gegen 500 Werst
aus Petersburg, daher wird man sich wohl selten
sehen.
Was ich in Petersburg gesehn u erlebt
davon später – jetzt zu dem, was mei-
ne Gedancken für den Augenblick am
meisten beschäftigt, nähmlich der Grund
Ihres so verstimmten Briefes. Schon im
Herbst schriebstruket theiltetillagt mir Emélie die Verlo-
bung mit, doch ohne mir den Nahmen
des Bräutigams zu nennen, Sie können
sich also dencken, wie sehr es mich innte-
reßirte das nähere darüber zu erfahren,
bis mir dann auch endlich die traurige
Wahrheit zu Ohren kam. Nachdem was
Sie mir von ihr mittgetheilt, hätte
ich alles andre, nur dieses nicht –
von ihr erwartet, doch leider ist es ja
nicht die erste Täuschung, die Sie mein
armer Freund, in Ihrem jungen Leben
schon erfahren, auch hoffe ich, daß Ihr
fester Wille, Sie auch jetzt, über diese
schwere Zeit hinweg hilft, und deßen
bin ich überzeugt, daß Ihnen gewiß noch
einst das wahre Glück der Liebe lächeln wird!
Gott erhalte Ihre liebe Mutter nur gesund,
und helfe ihr auch diesen Kummer überwin-
den! Jedenfalls freut es mich daß Sie, die
lieben Ihrigen jetzt um sich haben, denn
vereint mit den Seinigen erträgt sich je-
der Schmerz leichter!
Was soll ich Ihnen denn nun von
mir erzählen – leider ist da auch nichts
frohes mittzutheilen, denn – Nicolay
ist wieder hier – nachdem er vom Au-
gust bis jetzt in Petersburg eine Stelle
gesucht und natürlich vergebens denn,
er ist zu sehr gekannt.–.
Gegenwärtig hatt er bei Carl Alfthan
sein Quartier genommen, wie lange
aber der mit ihmtillagt aushalten wird, daß –
wird ja die Zeit wohl ausweisen!
(Im Vertrauen gesagt) Über die Meini-
gen und mich hatt er in Petersburg so
beleidigende Verläumdungen in Umlauf
gebracht, daß wir jetzt ganz auseinander sind,
und Gott weiß zutillagt welch einem Resultat das noch
führen wird! Die Alte ist aber gegenwärtig sehr gnädig gegen mich.
Von Petersburg wäre so mantillagtches zu er-
zählen, doch hab ich dieses maltillagt eigentlich kei-
nen so rechten Sinn für all das Schöne
gehabt, welches dort gesehen, denn sowohl
die italienische als rußische Oper hab
ich besucht, die ja Beide sehr gut besetzt
sind, und dennoch hatt keines einen be-
sondern Eindruck auf mich gemacht, ob-
gleich Alle andern davon entzückt waren;
also muß wohl der Grund meiner Gleich-
gültigkeit in mir selbst gelegen haben!
Froh bin ich wieder zu Hause in meinem
gemüthlichen Zimmer bei den lieben
Meinigen zu sein. Hugo war über
glücklich als er seine Mama wieder
zu Hause sah, auch Alexis schien mich
vermißt zu haben. Endlich hatt die Alte sich
auch entschloßen, ihn Stunden in der Musick neh-
men zu laßen, bei einer gewißen Mamselle Hip-
ping die sehr schön spielt, und die bei ihr in der
Stadt miethet, auch soll sie den Sommer im steiner-
nen Hause in Saarela wohnen, welches wegen Alexis mir
auch sehr lieb ist, denn den Sommer vergißt er gewöhnlich alles
indem er ja höchstens zweymal mich besucht.
Den 5ten December.
Am Sonnabend blieb mein Brief liegen, und
füge ich daher heute noch einige Zeilen hinzu.
Gestern erfuhr ich daß meine Schwiegermutter
Nic: einen jährlichen Gehalt bestimmen will, und
ihn zugleich irgendwo, an einem andern Orte,
bei einem zuverläßigen Menschen einmiethen.
Schrecklich ist es, doch lieber daß, als an einem
Orte, mit ihm zu leben, und nie sicher zu sein,
daß er nicht noch mehr Schmach und Schande über
einen häufe! Bitte mein Freund, behalten Sie
dieses alles für sich, und verbrennen Sie am lieb-
sten diesen Brief, sein Sie auch vorsichtig in Ihren
Briefen damit die Verleumdungen keine Bestärckung
finden im Fall ihr Brief gelesen werden sollte.
Leben Sie nun wohl viele herzliche Grüße den
lieben Ihrigen und gedencken Sie in Freundschaft
Ihrer stets ergebenen
L. S.
Auch von den Meinigen soll ich Sie
vielmals grüßen.
Viborg den 2 december 1864.
Dyre vän!
Besvarandet av Ert sedan länge väntade brev måste jag skjuta upp tills nu då jag på den tiden var sysselsatt med att förbereda en resa till S:t Petersburg. Det var en glad händelse som förde oss dit, nämligen bröllopet mellan vår kära Elise Röhrberg och en rysk adelsman vid namn Koljobakin. Därmed har också hennes lott kastats – och efter vad det synes, hoppas vi att vår kära Lise går en lycklig framtid till mötes; men tyvärr hamnar hon långt ifrån oss, då hans gods ligger runt 500 verst från S:t Petersburg. Det betyder att man väl kommer att träffas ganska sällan.
Vad jag har sett och upplevt i S:t Petersburg berättar jag senare – nu till det som för tillfället sysselsätter mina tankar mest, nämligen anledningen till att Ert brev var så förstämt. Redan i höstas meddelade Emélie mig om förlovningen, men utan att nämna brudgummens namn. Ni kan alltså tänka Er att jag blev mycket intresserad av att få veta de närmare detaljerna. Tills jag till slut äntligen fick höra den sorgliga sanningen. Efter vad Ni berättade mig om henne hade jag väntat mig allt annat av henne, men inte det här. Tyvärr är det ju inte den första falska förhoppningen som Ni, min arme vän, har upplevt i Ert unga liv. Jag hoppas också att Er fasta vilja hjälper Er över denna svåra tid, och jag är övertygad om och säker på att kärlekens sanna lycka kommer att le mot Er någon gång! Måtte Gud bara bevara Er kära mor frisk och måtte Han också hjälpa henne att komma över denna sorg! Det gläder mig i alla fall att Ni nu är omgiven av Era nära och kära. När man är tillsammans med sina nära och kära blir det lättare att uthärda varje smärta!
Vad skall jag nu berätta Er härifrån – tyvärr har jag inga glada nyheter att meddela heller, eftersom – Nikolai är här igen – efter att han letade efter ett ställe i S:t Petersburg från augusti fram till idag, förgäves förstås, då han är alltför illa känd. –
För tillfället bor han hos Carl Alfthan, men hur länge han kommer att orka med honom – det får väl tiden utvisa! (I förtroende sagt) Om de mina och mig har han satt så smädande förolämpningar i omlopp i S:t Petersburg att vi är helt skilda nu. Och vete Gud vad det här kan leda till ännu! Den Gamla är dock för tillfället mycket nådig mot mig. Det finns en hel del att berätta från S:t Petersburg, men denna gång har jag på sätt och vis inte haft rätt sinne för det sköna som jag har sett där. Både den italienska och den ryska operan har jag besökt och båda har ju en mycket bra besättning. Men ändå var det så att ingendera gjorde ett särkilt intryck på mig, fastän alla andra var helt förtjusta över dem. Orsaken för min likgiltighet måste alltså ha funnits inom mig själv! Jag är glad över att vara hemma igen, i mitt gemytliga rum hos mina nära och kära. Hugo blev överlycklig när hans mamma kom hem, och också Alexis verkade ha saknat mig. Äntligen har den Gamla beslutat att han får ta musiklektioner, hos en viss mamsell Hipping som spelar mycket vackert och som hyr hos henne i staden. På sommaren skall hon dessutom bo i stenhuset i Saarela. Detta tycker jag är mycket bra med tanke på Alexis. Vanligtvis glömmer han nämligen allt på sommaren då han hälsar på mig högst två gånger.
Den 5 december.
Mitt brev blev kvar i lördags och därför tillägger jag ännu några rader idag. Igår fick jag veta att min svärmor vill fastslå en årlig lön som Nikolai skall få, och samtidigt vill hon hyra en bostad åt honom hos tillförlitliga människor någonstans på annan ort. Det är hemskt men hellre det än att bo med honom på annan ort, där man aldrig kan vara säker på att han inte överhopar en med ännu mer hån och skam! Jag ber Er, min vän. Behåll allt det här för Er själv och uppbränn helst detta brev. Var också försiktig i Era brev så att förtalet inte styrks, i fall att Ert brev skulle läsas.
Nu farväl. Många hjärtliga hälsningar till Era nära och kära och tänk i vänskap på Er alltid tillgivna
L. S.
Många hälsningar också från de mina.