14.11.1870 Torsten Costiander–LM

Suuret kiitokset ystävällisestä kirjeestäsi 11. päivältä. Olen nyt tosiaankin neuvotellut ja allekirjoittanut herrojen Heitmann ja Andersson kanssa lopullisen sopimuksen lasitehtaan siirtämisestä haltuuni. Yhdessä laatimaamme ehdotukseen tuli joitakin merkityksettömiä muutoksia. Jo se, että asia siis on ratkaistu niin harkiten ja viisaasti kuin on ollut mahdollista, tuo tietyn rauhan kaiken sen levottomuuden jälkeen, joka on yhdistynyt itse sopimiseen. Vielä ei ole oikeastaan tapahtunut myöskään mitään vahinkoa sen takia, että lasitehdastoiminta jatkuu vuodesta 1872 lähtien itsenäisenä liiketoimenaan. Kuten tiedät, Heitmann pitää 10 000 markan lopullista nettotuottoa vuodessa minulle miniminä, minkä ohella hän luopuu kaikesta voitosta osaltaan, ja tämä tekee jo enemmän kuin olen tähän asti saanut vuokrauksesta, sillä vakuutus, rakennuksen remontointi ja tappiot höyrykoneesta ovat jo tehneet yli 3 500 markkaa siitä 12 000:sta, jonka vuokra muodostaa. – Niin ollen ei ole aivan mahdotonta, että tulot Nuutajärvestä tällä uudella tavalla nousevat suuremmiksi kuin tähän asti. – Mutta se ei ole varmaa! Ei ole myöskään varmaa, että lasitehtaasta tulee minkäänlaisia tuloja. Eikä sekään ole varmaa, että 125 000 markkaa, joka minun on täytynyt sijoittaa tähän liikeyritykseen, tuottaisi lasketun voiton. Eikä sekään, että maaomaisuus antaisi aina niin hyvän tuoton kuin tänä vuonna, jolloin en kuitenkaan ole saanut enempää kuin 5 %. – Sitä vastoin on täysin varmaa, että minun on joka vuosi maksettava yli 20 000 markkaa korkoja ja että vuotuiset tuloni vastedes ovat vain noin 3 500 markkaa, mihin lisäksi tulee vielä eläkkeeni. – Niin ikään on varmaa, että olisi erittäin epäoikeudenmukaista pientä rakasta vaimoani kohtaan, jos hän joskus joutuisi kokemaan, että se suuri liiketoimi, millä olen temmannut hänet pois hänen huomattavan mukavista oloistaan Helsingistä Suomen tuntemattomalle maaseudulle, samalla olisi tuonut mukanaan taloudellisen tilanteemme huonontumisen. Sillä ainakin hänellä olisi voinut olla aika paljon iloisemmat ja suruttomammat oltavat, jos olisimme viettäneet elämämme mukavassa asunnossamme Helsingissä kuponkeja leikaten ja koroilla eläen. – Toivon kuitenkin voivani työnteon ja taloudenpidon avulla aikaa myöten, mikäli vastoinkäymiset eivät masenna ja jos olisin niin onnekas, että saisin elää työkykyisenä 15 tai vaikka vain kymmenenkin vuotta, kutakuinkin turvata olomme kaiken varalle. Onneksi Jenny kuitenkin viihtyy Nuutajärvellä ja on siitä kiinnostunut. Minua rauhoittaa jonkin verran nykyisessä tilanteessani, että ennen ryhtymistäni kaupantekoon Nuutajärvestä anoppi vakavasti ja mitä sinnikkäimmin vaati, etten antaisi sen päästä käsistäni. Se rauhallinen lähde, josta kumpuaa varallisuutta ja joka minulla on hallittavana, on siten itse halunnut ajelehtia ulos laskelmoinnin myrskyävälle merelle. Myönnän toki, ettei tällä mitenkään voi puolustella liiallista luottamustani Törngrenin tiedonantoihin ja arviointiasiakirjoihin. Tunsin olleeni erittäin viisas, kun en ilman muuta katsonut voivani uskoa häneen puoliksikaan, mutta minun olisi pitänyt tehdä niin vain kolmasosaltaan. – Minulle on joka tapauksessa voitto, että pystyin vastustamaan kiusausta Laukon kartanon suhteen, ja sain niin muodoin haltuuni halvemmalla paljon sitä paremman maatilan.

Jos Sinulla on ollut kärsivällisyyttä lukea läpi nämä mietteet, niin salli minun vielä päättää ne toistamalla eräs hyvää tarkoittava veljellinen neuvo, jonka olen jo kerran suullisestikin antanut koska se on aina sydämelläni. Se kuuluu: älä ryhdy mihinkään suureen liiketoimeen, joka voi aiheuttaa pääoman menetyksen, vaan tyydy kartuttamaan hitaasti ja varmasti sitä mitä Sinulla on! Rauhallisella työllä voit lahjoittaa itsellesi tarvittavan mielenrauhan ja kuitenkin ansaita niin paljon kuin tarvitaan runsaaseen toimeentuloon. Sitä vastoin liiketoimissa, jotka voivat epäonnistua vaikka olisi kuinka taitava, Sinulla on yksi perusvika huolimatta erinomaisesta kyvykkyydestäsi niin monilla alueilla; siitä en tosin itsekään halua vapautua. – Sinä olet liian humaani, jalomielinen, herrasmies, optimisti eli sanalla sanoen liian hyväuskoinen, ja varmaa on että aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat käyttää sitä omaksi hyväkseen eivätkä Sinun eduksesi. – Samalla kun ilmaisen tämän käsityksen tunnustan tyytyväisenä, etten voi esittää mitään esimerkkiä tämän tueksi, sillä Laitialaa et haltuunottanut liiketoimena. Se oli myönnytys omaistesi parasta ajatellen, palvelus joka ei valitettavasti on saanut kyseisilta riittävästi arvostusta. – Mutta mikä oikeuttaa minut sitten luulemaan, että haluat ryhtyä jonkinlaisiin liiketoimiin? No se levottomuus, jolla olen alkanut ajatella myös sisarusteni raha-asioita samalla kun itse olen päätynyt mielenrauhasta huolehtimiseen. Se on myös avannut silmäni sille tosiasialle, mihin päädyin tehtyäni tiliä omilta Helsingin ajoiltani, nimittäin että Sinun on täytynyt tähän asti joka vuosi elää yli varojesi. Ja että Sinä luultavasti mieluummin etsit keinoa lisätä varallisuutta kuin rajoitat elämäntapaasi tai sitä auttavaisuutta, mitä olet harjoittanut sisaruksiamme kohtaan. – Tuollainen lisäys voi tapahtua aikaa myöten ilman riskiä, sillä tilasi alkavat kait lopulta tuottaa tähänastista enemmän. Mutta että uusia suuria liiketoimia – anna minun jäädä ainoaksi sellaisten toteuttajana! Keskittäkäämme mieluummin perheen kesken resurssimme, jotka ovat kokonaisuuden kannalta aivan liian hajallaan.

Mikäli neuvoni olisi tarpeeton, niin hyvää tarkoittava kuin se onkin, niin aina parempi. Jos otaksumani olisivat perusteettomia, se ilahduttaa minua vieläkin enemmän. – Täältä yksinäisyydestäni en löydä iloisempia asioita, mutta lupaan kunniani kautta, etten enää kirjoita näin pitkää kirjettä, jos ei ole hauskempaa aihetta. – Terveisiä Alexandralle ja kaikille omaisillemme veljeltäsi