25.2.1866 Adu Mechelin–LM
Finsk text
Mustiala 25. helmikuuta 1866
Rakkahin veljeni!
Sydämellinen kiitos kaikista rakastavista kirjeistä, joita olet kirjoittanut meille ja myös minulle! Kun lähdit, lupasin kirjoittaa usein, mutten ole valitettavasti pitänyt sanaani, sillä sisarukset ovat aina kirjoittaneet niin seikkaperäisesti kuulumisistani. Luuletko, että siihen voisi olla syynä jonkinlainen kylmyys? Ei! Jospa tietäisit kuinka usein ajatukseni liitävät luoksenne. Erityisesti siitä lähtien kun lähdin Hämeenlinnasta, missä minulla oli kunnon Robert lähelläni. Täällä Mustialassa, missä olen pelkkien vieraiden kasvojen ympäröimänä, minut valtaa usein syvä alakulo kun ajattelen menneitä vuosia ja rakkaita, rakkaita vanhempia, jotka jättivät minut poloisen niin varhain! Silloin minut valtaa myös rajaton kaipuu nähdä Sinut ja puhua kanssasi, rakas veljeni! Vaikka minulla on sellainen veli kuin Sinä ja myös muita hyviä ja rakastavia sisaruksia, tunnen olevani kuitenkin niin yksinäinen, niin hylätty. Suo minulle se anteeksi!
Täällä Mustialassa minulla on hyvin paljon tekemistä saadakseni muut kiinni, sillä minähän tulin kesken lukuvuoden. Minä myös luen ja kirjoitan enemmän kuin koskaan, usko pois! Minun pitäisi kuitenkin, ja olen kirjoittanutkin siitä Robertille, ottaa joitakin yksityistunteja kemian ja matematiikan opettajilta (planimetria ja trigonometria), sillä muuten minulle käy liian raskaaksi seurata mukana. Aamupäivisin kello 7–8 ja 9–10 on luentoja ja kello 11–14 laboratoriotöitä, piirustusharjoituksia tai päiväkirjanpitoa, ja kello 14 syödään lounasta. Iltapäivät ovat vapaita. Joka kuun lopulla on kuulustelut, ja silloin on osattava kaikki mitä on opetettu. Täällä opiskellaan todella monia aloja, jopa arkkitehtuuria ja maanmittausta. Jokaisella oppilaalla on oma huone. Olemme joka lauantai-iltapäivä kokoontuneina sanomalehtisaliin, ja siellä lauletaan, luetaan ja soitetaan pianoa. 22 oppilaasta 12 muodostaa oivan laulukvartetin, jossa on kolme hyvää ykköstenoria. Olen tutustunut paremmin vasta kahteen oppilaaseen – entisiä lukiotovereita, sillä heidän mielestään minun pitää järjestää tulopirskeet – mutta niitä he saavat odottaa!
Ennen tänne tuloani eli 14., 15. helmikuuta olin Helsingissä hyvästelläkseni rakkaat sisaret ja hankkiakseni vuodevaatteita, joiden pitää täällä olla omat. Kävin silloin myös Tolleilla jäähyväisvisiitillä. Muuten en Emiliä tavannut. Kiltti rouva Toll oli niin epätoivoissaan, mitä hänen pitäisi nyt tehdä Emilinsä kanssa ja pyysi, että ilmoittaisin hänelle, olisiko Emilin mahdollista tulla tänne Mustialaan. Vaikka lukion tai reaalikoulun oppimäärän oikeastaan pitää olla suoritettuna päästäkseen sisään tänne, uskon kuitenkin että hänen olisi mahdollista tulla tänne 1 ½ vuoden kuluttua kun alkaa uusi kurssi, sillä täällä ei näytetä noudatettavan tätä sääntöä, koska tänne on niin vähän pyrkijöitä. Kirjoitan tästä rouvalle.
Sanoit viime kirjeessäsi sisaruksille, että kirjoitat minulle pian. Olen malttamattomasti odottanut kirjettäsi, mutten ole vielä saanut. Toivon saavani siinä kuulla, kuinka minun pitää toimia saadakseni sen mustan takin, jota välttämättä tarvitsen. Robert lainasi Hämeenlinnan Yhdyspankista rahaa tarpeisiini, sillä Forsellesilta ei ole luvassa mitään ja Robert on valitettavasti vakuuttunut, että Törngren tekee kohta konkurssin ja että tulet menettämään siinä 18 000 ruplaa, koska Nokian arvo on vain 12 000. En kuitenkaan usko että se menee niin huonoksi. Robert tulee tänne maaliskuun lopulla, ja menen todennäköisesti silloin hänen mukanaan Hämeenlinnaan pääsiäislomalle. On jo myöhä, joten hyvää yötä! Minun on noustava huomenna puoli viideltä, koska päivystysviikkoni alkaa ja minun pitää valvoa kaikkia töitä tallissa jne. ja sitten raportoida siitä. Oikein sydämelliset terveiset rakkaalle Alexandrallesi ja kirjoita oikein pian veljellesi
Adu
P.S. Suo anteeksi jos löydät tästä virheitä, mutta olen paljolti unohtanut saksan ja lisäksi lopen väsynyt. Yksi oppilaista, maisteri Lindholm, pyytää lähettämään terveisiä.
Original (transkription)
Mustiala d. 25 Febr. 1866.
Mein liebster Bruder!
Herzlichen Dank für alle die liebevollen Briefe, die du
uns, und also auch mir, geschrieben hast! – Als du fuhrst,
so versprach ich dir oft zu schreiben, aber ich habe lei-
der nicht mein Wort gehalten, denn die Geschwistern haben
dir immer so ausführlich über meine Verhältnisse geschrie-
ben. Glaubst du das irgend eine Kälte zu grunde dafür
liegen kan? Nein! wenn du wüsstest wie oft meine
Gedanken zu euch schweben. Besonders seit dehm ich
Tavastehus verliess, wo ich den guten Robert zur hand hatte,
d. h. hier in Mustiala, wo ich nur von fremden Gesichtern
umgeben bin, greift mich oft ein tiefer Wehmut, wenn
ich an die vergangenen Jahre denke und antillagt die lieben, lieben
Ältern, die mich, Armen, so früh verlassen haben! –
Dann greift mich auchtillagt ein gräntzenloses Verlangen Dich zu se-
hen und mit dich zu sprechen, mein lieber Bruder!
|2|
Obgleich ichtillagt einen soeinen Bruder habe wie du, und auch
andere gute und liebevolle Geschwistern, so fühle ich mich
doch so alleine, so übergeben; – verzeihe mir das! –
Hier in Mustiala habe ich sehr viel zu tuhn, um
die Andern einzuhohlen, denn ich kam ja hierher mit-
ten im Jahre. Ich lese und schreibe auch mehr als
jehmals, glaube mir das! Indessen müsste ich, und
habe ich darüber an Robert geschrieben, einige pri-
vatlectionen nehmen bei den Lehrern in Kemi und
Mathematik (Planimetri und Trigonometri), den sonst
wird es mir schwehr mitzufolgen. Vohrmittags
von 7–8 Uhrstruket undtillagt 9–10 sind Vohrlesungen und von 11–2, Labora-
tionen, Zeichnungsübungen oder Journalschreibereien.
und um 2 Uhr isst man Mittag. Nachmittags ist man
frei. Im Ende jedem Monats sind Repetitionen und dann
muss man Alles kennen, was vohrgetragen worden ist.
Man lisst hier sehr viele Fächer, sogar Architektur
und Landmässerei. Jeder Elew hat sein eigenes Zim-
mer. Jeden Sonnabend n. M. sind wir in einen Zei-
tungskabinet versammelt und da wird gesungen, ge-
lesen und Piano gespielt. Unter den 22 Eleven machen
12 einen sehr guten Gesangqvartett aus, wohrin 3
gute 1ste Tenore sind. – Ich bin nochnicht näher bekannt
mit mehr als 2 Elewen – frühere Gymnasienkameraden,
denn Sie meinen dass ich ein ”Inträdesblusning” haben muss – aber
darauf kriegen sie warten!
Ehe ich hierher kam, d. h. den 14, 15 Febr. war ich
in H:forsHelsingfors um von den lieben Schwestern Abschied
|3|
zu nehmen und um mir Bettkleider, die man hier
selbst haben muss, anzuschaffen. Damals war ich
auch bei Tolls auf Abschieds-wisite. Sonst hatte ich nicht mit Emil Umgang.tillagt Die gute Mme Toll war
so verzweifelt über was sie jetzt mit ihrem Emil an-
fangen soll, und badt dass ich ihr benachrichtigen
würde ob es ihm möchlich währe hieher nach Mus-
tiala zu kommen. Obgleich man eigentlig Gymna-
sien- oder Real-schuhlen-kurs durchgemacht haben muss
um hierher eintrethen zu können, glaube ich doch
dass es ihm möchlich währe hierher zu kommen, nach
1½ Jahr wenn ein neuer Kurs anfängttillagt, denn sie scheinen dieses Gesätz nicht zu
folgen, weil hier so wenig ”Suchende” sind. Ich werde
ihr das schreiben. –
In deinem letzten Brief an die Schwestern sagtest
du dass du bald mir einen Brief schreiben wirst;
ich habe darauf ungeduldig gewartet, aber nochnicht
ihntillagt bekommen. Darin hoffe ich höhren zu kriegen
wie ich machen soll um einen Schwarzen Rock den
ich nothwändig brauche, zu bekommen.
Robert lie aus ”Föreningsbanken” in T:husTavastehus Geld für
meine Bedürffnisse, den von Forselles ist nichts
zu bekommen, und Robert ist leider darauf über-
zeugt dass Törngren bald Konkurs machen wird und
dass du darauf 18 000 RblRubel verlieren wirst, weil No-
kia nuhr 12 000 werth ist; doch glaube ich nicht
dass es so schlimm geht. – Im Ände März kommt
Robert hierher und dann werde ich wahrschein-
|4|
lig mit ihm nach T:hus fahren auf Osternferien.
– Es ist schohn spät, also gute Nacht! Morgen
muss ich um ½ 5 Uhr aufstehen, weil meine Dijour-
Woche anfängt und ich alle Arbeiten im Stall etc.
überwachen muss und dann darüber Rapporte
schreiben. Grüsse recht herzlich deine liebe Alexan-
dra und schreibe recht bald an deinen
Bruder
Adu.
P.S.
Verzeihe mir wenn du hier Fehler findest, aber ich ha-
be das Deutsche viel vergessen und bin ausserdem sehr
schläfrig. Einer von den Elewen, Magister Lindholm
bittet dich grüssen.
Mustiala den 25 februari 1866.
Min käraste bror!
Hjärtligt tack för alla kärleksfulla brev som du har skrivit till oss och därmed också till mig! – När du for lovade jag att ofta skriva, men jag har tyvärr inte hållit ord eftersom syskonen alltid utförligt har skrivit till dig om min situation. Tror du att någon kyla kan ligga till grund för det? Nej! Om du skulle veta hur ofta mina tankar svävar till er. Särskilt sedan jag har lämnat Tavastehus, där jag hade Robert nära mig. Här i Mustiala, där jag bara är omgiven av främmande ansikten grips jag ofta av vemod när jag tänker på de gångna åren och de kära, kära föräldrarna som har lämnat stackars mig så tidigt! – Då grips jag också av en gränslös längtan efter att se dig för att prata med dig, min käre bror! Fastän jag har en sådan bror som dig, och även andra goda och kärleksfulla syskon, känner jag mig dock så ensam, så övergiven; – förlåt mig det! – Här i Mustiala har jag mycket att göra för att komma ikapp de andra, då jag har kommit hit mitt under läsåret. Jag läser och skriver också mer än någonsin, tro mig det! Samtidigt, och jag har skrivit om detta till Robert, borde jag ta några privatlektioner hos lärarna i kemi och matematik (planimetri och trigonometri). Annars blir det svårt att följa med. Föreläsningar har vi på förmiddagen mellan kl. 7 och kl. 8, och mellan kl. 9 och kl. 10, och från kl. 11 till kl. 2 har vi laboration, teckningsövningar eller journalskriverier. Och kl. 2 äter vi lunch. På eftermiddagen är man ledig. I slutet av månaden är förhören och då måste man kunna allt som har framförts. Här läser man många ämnen, även arkitektur och lantmäteri. Varje elev har ett eget rum. Varje söndag eftermiddag samlas vi i ett tidningskabinett och där sjungs, läses och spelas piano. Av de 22 elever bildar tolv en mycket bra sångkvartett där det finns tre bra förste tenorer. – Jag har inte ännu blivit närmare bekant än med två elever – före detta gymnasiekamrater. De tycker att jag måste ha en inträdesblusning – men de får vänta på det!
Innan jag kom hit, alltså den 14, 15 februari, var jag i Helsingfors för att ta avsked av de kära systrarna och för att skaffa sängkläder som man måste ha med. Den gången var jag också på avskedsvisit hos Tolls. Annars träffade jag inte Emil. Den goda fru Toll var så förtvivlad över vad hon skall göra med sin Emil nu. Hon bad mig att meddela henne om det vore möjligt för honom att komma hit till Mustiala. Fastän man egentligen måste ha fullgjort gymnasie- eller realskolekurs för att börja här, tror jag att det skulle vara möjligt för honom att efter ett och ett halvt år komma hit när en ny kurs börjar. De verkar inte följa denna regel eftersom det är så få sökande. Jag kommer att skriva henne det. –
I ditt senaste brev till systrarna sade du att du snart skall skriva ett brev till mig. Jag har otåligt väntat men inte ännu fått det brevet. Jag hoppas att jag där får höra hur jag ska göra med den svarta rocken som jag absolut behöver. För mina behov lånade Robert pengar från föreningsbanken i Tavastehus eftersom det inte går att få någonting av Forselles. Robert är tyvärr övertygad om att Törngren snart gör konkurs och att du därefter kommer att förlora 18 000 rubel eftersom Nokia bara är värt 12 000. Jag tror dock inte att det går så dåligt. – I slutet av mars kommer Robert hit och då kommer jag förmodligen att åka med honom till Tavastehus på påsklov. – Det är redan sent och därför god natt! Imorgon måste jag stiga upp kl. halv 5 eftersom min dejourvecka börjar och jag måste övervaka alla arbeten i stallet etcetera och måste rapporter om det. Hälsa rätt hjärtligt din kära Alexandra och skriv rätt snart till
bror Adu.
P.S.
Förlåt mig om du hittar fel här men jag har glömt mycket tyska och jag är dessutom mycket sömnig. En av eleverna, magister Lindholm, ber hälsa dig.