22.4.1862 Lilly Steven-Steinheil–LM
Finsk text
Karhusuo 22. huhtikuuta 1862
Kallis ystävä!
Minun olisi jo aikaa sitten pitänyt kiittää kirjeestänne, joka lyhyydestään huolimatta oli minulle kuitenkin rakas, ja kuten aina ilahdutti minua, ja erityisesti koska näen Teidän nyt kulkevan – onnellisena ja iloisena – kohti toiveikasta tulevaisuutta! Mutta juuri siksi en ole halunnut kirjoittaa, sillä surulliset valitusvirteni vain aiheuttaisivat riitasointua; sillä jos ihminen on itse onnellinen, niin sitä syvemmin hän kokee ystäviensä onnettomuuden! Ainoa ilahduttava asia, jonka voin nyt kertoa, on että olemme yhä tähän asti pysyneet Karhusuolla, joskaan syy siihen ei ole ollut iloinen, sillä pienellä kummipojallanne oli maitorupi, joten emme uskaltaneet viedä häntä ulkoilmaan tässä vaihtelevassa säässä. Muuten pikkuinen on reipas, iloinen lapsi, ja on hyväkin että ruvet irtoavat kehosta, jos se vain ei niin piinaisi poloista, minkä vuoksi häntä täytyy hoitaa hyvin huolellisesti, joten poistun täältä korkeintaan sunnuntaisin. Muuten olen mieluiten kotona, sillä en haluaisi murehduttaa rakkaita omaisiani synkällä mielialallani, enkä valitettavasti voi olla iloinen, sillä meillä kulkee kaikki samaa vanhaa rataa, kaikista varoituksista ja uhkauksista huolimatta, ja kuten olen kuullut, vanharouva aikoo syksyksi ryhtyä vakaviin toimenpiteisiin, mitä ne pitävät sisällään, ei ole vielä päätetty. Myös Alexisin vuoksi minulla on nyt paljon huolta, Smirnoffin sanojen mukaan hän lukee kyllä varsin hyvin, mutta ympäristön huono vaikutus näyttää taas ottavan yliotteen, sillä hänen luonteenlaatunsa, josta on välimatkan johdosta tullut paljon parempi, saa taas sen vanhan käänteen, lisäksi hänen rakkautensa minuun, joka talvella oli niin suurta, on nyt kovasti viilentynyt. Tämä saa minut usein aivan suunniltani, sillä se kun näkee oman lapsensa yhä enemmän altistuvan huonoille vaikutuksille eikä voi mitenkään työntää pahaa pois, on äidin sydänparalle hirvittävän tuskallista.
Suuri kysymys vielä on, meneekö hän syksyllä taas lyseoon, sillä anoppini on kovasti sitä vastaan, hän haluaa pitää Alexisilla vielä kaksi vuotta opettajan, joten olen piiloutunut Myrénin selän taakse (jonka mielipiteillä on anopille suuri painoarvo), jotta hänet saisi luopumaan tästä ajatuksesta ja A:n suostuteltua joko lyseoon tai laittaa hänet myös täällä alkeiskouluun, koska viimeksi mainitusta on kuulemma määrä tehdä paljon parempi. Koska Myrén jakaa näkemykseni täysin, hän on luvannut tukea parhaansa mukaan toivettani! Smirnoff on kelpo nuori mies, joka myös tekee oman osuutensa pojan hyväksi, mutta hänkin on nyt joutunut epäsuosioon, sillä anoppini puhuu hänestä jo hyvin karkeasti, ja kuten tavallista, pojan läsnäollessa.
Olen ollut pitkäpiimäinen, mutta kuinka paljon enemmän minulla olisikaan vielä ollut kerrottavaa Teille! Se jää kuitenkin kesään, jolloin minulla toivottavasti on ilo nähdä Teidät jälleen ja jolloin voitte sitten myös kertoa minulle kaikki, mikä minua Teidän vuoksenne niin kovasti kiinnostaa ja ilahduttaa! Toivottavasti Teille käy ensi vuonna juuri niin kuin Idestamille nyt! Hänen kihlauksensa löi ällikällä rouva Myreenin, hänen serkkunsa, ja kumpikin sääli morsianta koska pitivät Idestamia aivan epävakaana. Vastauksena eiliseen kirjeeseenne voin kertoa, että Selin todella eilen ilmestyi tanssiaisiin Carstenin kihlattuna morsiamena. Tolleja olen nähnyt vain kerran ja juuri sinä päivänä kun Agnes tuli oli jälleennäkemisen riemu suuri, joskin joitakin kyyneleitäkin vuodatettiin! Agnes kertoi paljon Teistä ja tietystä nuoresta neidistä! Mitä sisarellenne kuuluu – toivottavasti parempaa, pyydän viemään hänelle oikein sydämelliset terveiset. Voikaa hyvin ja kirjoittakaa pian uskolliselle ystävättärellenne
Lillylle.
Nikolai on ollut eilisestä asti Ihantalossa ja vastaa varmaan seuraavaksi kirjeeseenne, ellei, kuten tavallista, ole liian laiska.
Original (transkription)
Karhusuo den 22ten April 1862.
Theurer Freund!
Ich hätte Ihnen wohl schon längst
für Ihren Brief dancken müßen
der mir, ungeachtet seiner Kürze,
dennoch lieb war, und mich wie
immer, erfreute, und besonders,
da ich Sie jetzt – glücklich und
heiter – einer hoffnungsvollen
Zukunft, entgegen gehen sehe!
doch eben deshalb hab ich Ihnen
nicht schreiben wollen, indem
meine traurigen Klagelieder nur
einen MißKlang hervorrufen wür-
den; denn ist man selbst glück-
lich, so fühlt man um so tiefer
das Unglück seiner Freunde!
Das einzige erfreuliche daß ich Ihnen
mittheilen kann, ist das wir bistillagt jetzt
|2|
noch in Karhusuo geblieben, obgleich
der Grund davon eben nicht erfreulich
gewesen, denn Ihr kleiner TaufSohn
hatt den Milchschorf, woher wir es
nicht wagten ihn bei dieser verän-
derlichen Witterung an die Luft zu
bringen. Sonst ist der Kleine ein
fixes muntres Kindchen und hatt
es auch sein Gutes daß die
Schörfe aus dem Körper heraus-
kommt, wenn es nur nicht den
Armen so plagen würde, weshalb
man ihn sehr sorgfältig pflegen
muß, daher ich auch selten höchstens
den Sonntag ausfahre; übrigens
bin ich am liebsten zu Hause denn
die lieben Meinigen möchte ich
durch meine trübe Stimmung
nicht betrüben und heiter kann
ich leider nicht sein, denn
bei uns geth Alles seinen
alten Gang, trotz aller Ermahnungen
|3|
und Drohungen, und wie ich gehört
soll die Alte zum Herbst zu ernsten
MaaßRegeln schreiten wollen, worin
sie bestehen ist noch nicht entschieden.
Wegen Alexis mag ich mir auch
jetzt viel Sorge, wie Smirnoff sagt
so lernt er wohl ganz gut, doch
der schlimme Einfluß seiner Um-
gebung, scheint wieder die Über-
hand zu nehmen, denn sein Cha-
rackter, der durchtillagt die Entfernung, viel
beßer geworden, nimmt wie-
der die alte Wendung, dabei
ist die Liebe zu mir, die
im Winter so groß war jetzt
sehr erkaltet. Dieses bringt mich
oft ganz außer mich, denn zustruket
sein eigenes Kind immer mehr
bösen Eindencken unterliegen
zu sehen und mit nichts dem
Übel steuern zu können, ist
wohl für ein armes MutterHerz
entsetzlich quaalvoll.
Ob er im Herbst ins Lyceum wieder
eintritt, ist noch eine große Frage denn
meine Schwiegermutter ist sehr dage-
gen, sie will Alexis noch ein zwei
Jahre einen Lehrer halten, deshalb
hab ich mich hinter Myren gesteckt,
(deßen Meinungen bei ihr von eini-
gem Gewicht sind) sie von dieser
Idee abzubringen und sie zu bere-
den A: entweder ins Lyceum
oder auch hier in die Elementar
Schule ihn abzugeben, da derstruket letzteretillagt wie
es heißt sehr verbeßert werden
soll. Da Myren ganz meine An-
sichten theilt, so hatt er mir
versprochen nach Kräften meinen
Wunsch zu unterstüzen!
Smirnoff ist ein braver junger Mensch
der thut auch das Seinige für den Kna-
ben, doch auch er ist schon in Ungunst
gefallen, denn sie äußert sich über
ihn schon sehr roh, und wie gewöhnlich
in des Knaben Gegenwart.
Ich bin weitläuftig gewesen, und doch, wie
vieles hätt ich Ihnen noch mittzutheilen!
daß bleibt aber zum Sommer wo mir
hoffentlich die Freude wird Sie wieder-
zusehen, und wo Sie mir dann auch
Alles mittheilen können was mich
Ihretwegen so sehr inntereßirt u freut!
Hoffentlich ergeth es Ihnen im näch-
sten Jahre eben so, wie Idestamm
jetzt! Seine Verlobung setzte Madame
Myreen seine Cousine sehr in Erstau-
nen und Beide dauerten die Braut
da sie ihn für sehr unbeständig halten.
Als Antwort auf Ihren gestrigen Brief
kann ich Ihnen mittheilen daßtillagt die Selin
wirklich gestern auf dem Balle als
die verlobte Braut von Carsten erschien.
Tolls hab ich nur ein mal gesehen
und gerade an dem Tage als Agnes
ankam groß war die Freude das Wider-
sehens obgleich auch manche Trähne ver-
goßen wurde! Agnes erzählte mir
sehr viel von Ihnen und einem gewißen
jungen Fräulein! Wie geth es Ihrer
Schwester – hoffentlich doch beßer bitte Sie
auf herzlichste zu grüßen. Leben Sie wohl und
schreiben Sie bald Ihrer treuen Freundinn
Lilli.
|6|
Nicolay ist seid gestern in Ihantalo
und wird er wohl nächstens Ihren Brief
beantworten, wenn er nicht wie gewöhn-
lich zu faul ist.–.
Karhusuo den 22 april 1862.
Dyre vän!
Jag borde väl ha tackat Er för Ert brev redan tidigare. Brevet var mig kärt, oaktat dess korthet, och det gladde mig som vanligt, särskilt då jag märker att Ni nu – lycklig och glad – går en hoppfull framtid till mötes! Men det är just därför att jag inte ville skriva till Er, då mina sorgsna klagolåtar bara skulle skapa ett missljud; om man själv är lycklig känner man sina vänners olycka ännu djupare!
Det enda glädjande som jag kan meddela Er är att vi fram till nu har stannat i Karhusuo fastän anledningen till det inte har varit glädjande. Ert lilla fadderbarn har nämligen mjölkskorv och därför har vi inte vågat att vara ute med honom i friska luften då väderleken är så ombytlig. Annars är lillen ett raskt och muntert barn och det är också bra att skorven kommer ut ur kroppen, om det bara inte skulle plåga stackaren så mycket. Därför måste man vårda honom mycket omsorgsfullt och därför åker jag sällan härifrån, på sin höjd på söndagar; för övrigt är jag helst hemma då jag inte vill bedröva mina käraste med min dystra stämning. Och glad kan jag tyvärr inte vara då allt går sin gamla gång igen, trots alla förmaningar och hot. Och som jag har hört skall den Gamla vilja vidta allvarliga åtgärder mot hösten. Hur de skall se ut är ännu inte bestämt. På grund av Alexis är jag också mycket bekymrad nu. Smirnoff säger att han läser helt bra men omgivningens dåliga inflytande verkar ta överhand igen. Avståndet gjorde att hans karaktär blev mycket bättre men nu tar det den gamla vändningen igen. Samtidigt har kärleken till mig, som var så stor i vintras, kallnat avsevärt. Detta gör att jag ofta är utom mig då det nog är hemskt kvalfullt för ett armt modershjärta att se att ens eget barn alltmer faller för dåliga inflytanden och att man på inget sätt kan bortstyra det onda.
Om han fortsätter på lyceet på hösten, det är ännu en stor fråga. Min svärmor är nämligen mycket emot. Hon vill ännu hålla en lärare för Alexis ett eller två år framöver och därför har jag skjutit Myrén framför mig (hans åsikt är av vikt för henne) för att få henne att ändra mening och för att övertala henne att skicka Alexis antingen till lyceet eller till elementarskolan. Sistnämnda skall göras mycket bättre, sägs det. Då Myrén delar min åsikt har han lovat att efter bästa förmåga stödja min önskan!
Smirnoff är en snäll ung människa och han gör sitt för att hjälpa pojken, men även han har redan fallit i onåd. Hon har pratat om honom på ett sätt som nog är mycket rått, och som vanligt i pojkens närvaro.
Jag har varit långrandig, och ändå skulle jag ännu ha så mycket annat att meddela Er! Men det måste vänta till sommaren när jag förhoppningsvis har glädjen att se Er igen. Och då kan Ni också meddela mig allt som intresserar och gläder mig för Er skull! Förhoppningsvis går det för Er nästa år precis som för Idestam nu! Hans förlovning väckte stor förvåning hos hans kusin madam Myreen och båda tyckte synd om bruden då de tycker att han är mycket obeständig. Som svar på Ert brev från igår kan jag meddela Er att hon Selin verkligen dök upp som Carstens förlovade brud på balen igår. Tolls har jag bara sett en gång och just på den dagen då Agnes anlände. Återseendets glädje var stor även om det också fälldes en eller annan tår! Agnes berättade mycket om Er och om en viss ung fröken! Hur mår Er syster – jag hoppas att hon mår bättre. Jag ber Er hälsa henne hjärtligt. Farväl och skriv snart till Er trogna väninna
Lilly.
Sedan igår är Nikolai i Ihantala och han kommer väl besvara Ert brev snart. Om han inte är för lat som vanligt. –