8.11.1861 Krönika

Svensk text

|80|

Krönika.

November har bortsköljt det sista sminket från naturens bleknande kinder och framträder nu som en kall och bister herre. Snufvor och katarrher äro nästan lika allmänna som glasögon bland ungdomen i våra dagar; cache-nez’erna anlitas och man får redan se en och annan pelsomsluten vandrare försigtigt skrida öfver gatan. Sjukligheten i staden lärer tyvärr yttra sig äfven i allvarsammare former än de ofvannämnda; halssjukdomar isynnerhet ha varit gängse. – Natten mot i går föll den första snön, men dess skära fägring var alltför förgänglig.

Vi lefva annars under en tid, då många fosterländska intressen vaknat till lif och verksamhet. ”Nationalmedvetandet”, det omtvistade, oftanämnda, är dock ej endast en dröm, en tom men välklingande fras; med öppet öga och ynglingasinne står det, en ny, mångarmad Briareus, på verklighetens skådeplats, än blickande framåt, än lyssnande till minnets röst. Som ett uttryck af denna anda räkna vi äfven det allmännare kännandet och erkännandet af Porthans lif och odödliga verksamhet. Han grundlade denna tid och den minnes, den vördar honom nu såsom sin fader. Morgondagens fest till realiserande af symbolen för detta minne skall i Universitetets solennitetssal säkert samla alla här, som icke äro hindrade eller fullkomligt likgiltiga för allt, som låter känslans strängar högre vibrera. Men ej blott i hufvudstaden, på många andra ställen af landet kommer den 9:de November nu att för samma ändamål firas. Vi ha oss icke bekant, hurudana arrangementer i de skilda städerna och landsorterna äro vidtagna, men intressant skall blifva att genomläsa de bulletiner om festen, hvilka tvifvelsutan snart derefter i tidningarne presteras. Programmet här blir ganska omvexlande; det kommer att i morgon publiceras. – Från Porthanska festen låta vi tanken lätt halka öfver till senaste tisdags musikaliska soirée, märklig derföre, att denna derstädes var den sista. Högre intressen hafva drifvit Societetshus-direktionen, att bortdrifva först Hr Kleineh, onekligen vår första virtuos i den materialistiska genren, och nu senare att äfven tillsluta sina dörrar för hvarje annan konst och konstnär. Inga musikens toner skola mera återklinga från salongens murar och smeka örat, intet leende par i en vals eller polka sväfva öfver dess golf. De sedvanliga ”picknickerna” under vintersejouren måste ju nemligen undergå samma flyttningsöde, och dansens amatörer och amatricer få vända sina blickar mera åt öster. Societetshuset kommer att förvandlas till ett storartadt hôtel för resande, men Hr Kleineh, likt mången eröfrare före honom, utvidgar sina besittningar åt nya håll i stället för hvad han förlorat. De fordna tabled’hôte’rna äro numera förflyttade till Hôtel de Russie och der torde äfven många framtida konserter, soiréer och baler komma att ega rum. Men återvändom till soiréen i tisdags! I början såg det klent ut, nb.nota bene hvad besökarnes antal beträffar; detta ökades dock snart genom flera senare anländande och torde stigit till ungefär 300 hvilka med nöje lyssnade till dess vackra numror. Öfverhufvud taget hade det hela en viss anstrykning och prägel af esthetisk treflighet. Ringa pekuniär fördel torde Hr v. Schantz af dessa sina 1 markssoiréer skörda, och detta är att beklaga vid tanken på de stora omkostnader han har för orkestern; men om å andra sidan besinnas, huru många olikartade, med mer eller mindre nöje förenade utgifter den jemförelsevis fåtaliga publiken i Helsingfors får vidkännas, då förvånar detta ej så mycket. Också är det en glädjande företeelse, att mängden, fastän på konversations-soiréernas bekostnad, med stigande intresse hör den gedigna musiken vid symfonikonserterna.

Från universitetet förljudes ingenting nyare, än att gasen i dessa dagar slutligen banar sig fram äfven dit, för att i sin mån bidraga till upplysningen. Medan Phœbi söner i det östra grannriket oroligt rycka på sig, fortgår andens verksamhet tyst och stilla här. Apropos! Vi påminna oss huru föreläsningarne eller rättare en del af dem, de litteratur-historiska, för icke så längesedan hade nöjet att räkna äfven en liten, men intresserad skara åhörarinnor – hvart ha de nu tagit vägen?

I onsdags anlände ångfartyget ”Alexander” från Lübeck för sista gången i år, innehållsdiger isynnerhet för den boklystne och gastronomen. Den senare får genast vid ett fat mysande ostron lugna och tillfredsställa sin passion; den förre får vänta. – En liten ny, inhemsk, musikalisk bokhandels-artikel: ”Fosterländska Sånger af Wächter”, äro vi i tillfälle att anmäla.

I tidningen Wiborg läste vi bland annat, att vår gamle bekante, mr Moris jemte sällskap, riktadt, som det synes, med några nya sujetter, för närvarande gästar staden af samma namn. Derifrån framrycker han förmodligen hit och tar Arkadia-theatern i besittning. Hr Giovanni Viti hugnar fortfarande Borgåboerne med sina representationer och tyckes trifvas väl här i Hyperboreernas land.

Borgåbladet tillkännagifver att det nästa år ämnar uppträda i förstorad skala och kommer att erhålla bidrag af utgifvaren af Juridiskt Album. – Vår tidnings-litteratur tyckes således på många håll lofva godt för nästa år. Men en verkligen ny aera för densamma begynner dock först då, när förstinstundande landtdag lyckas utverka och åstadkomma en ny presslag.

Industriföreningen har hvarken lyckats förena sig med konversationsklubben eller förskaffa sig en ny, trefligare lokal. Dess medlemmar äro dock redan omkr. 120 och skola säkerligen betydligt tillväxa, när idén och betydelsen af en sådan förening hunnit allmännare uppfattas och senteras. Det var också, tro vi, ett lyckadt projekt, att föranstalta veckomöten (som komma att hållas hvar lördagsafton), ty annars är ju föreningen blott en depót för tidskrifter. Såsom en liten början till verksamhet utåt har föreningen utgifvit ett häfte ”ströskrifter”.

Om någon institution i landet är omfattad med intresse, så är det väl Finska Litteratursällskapet. Det är nästan som skulle menniskorna täfla om att visa detta genom gåfvor, om hvilkas oafbrutna insändning till sällskapet hvarje sammanträde levererar bevis. Så ock i onsdags. Den största bland gåfvorna var denna gång från enke-statsrådinnan Melartin, hvilken till sällskapet förärade en stor del, omkr. 200 voll.volymer, af sin aflidne mans boksamling. En af ingeniör Thilén utarbetad detaljerad karta öfver ena hälften af Kuopio län hade lemnat trycket och kommer snart att vara tillgänglig i bokhandeln à 5 mark. Det vigtigaste som vid detta möte förekom var att det finska lagverkets realisation numera är garanterad. Kanslirådet Palmén har nemligen åtagit sig redaktionen och prosten Cannelin den finska öfversättningen deraf. Arbetet är således i goda händer och skall, när det utkommer, af hela nationen emottagas såsom en af de mest glädjande företeelser i den finska litteraturen.

De senaste representationerna å theatern ha förskingrat alla moln af tvifvel som den finska pessimismen bildat sig angående vår nya theatertrupps kapacitet, – och detta har åstadkommits af en enda liten papperslapp! Detta stycke har nu gått tvenne gånger, för i det närmaste fulla hus, öfver tiljorna och hvardera gången väckt fägnad, munterhet och lifliga applåder. Isynnerhet intressera andra och tredje akterna; den första, bestående mest af presentationer, lider af vissa longörer, som det raska samspelet dock gör mindre märkbara. Föröfrigt är piesen en fin komedi, rik på efekter och trefliga situationer och särskildt piquant genom de båda hufvudpersonernas originalitet. Hr Schvarz och m:llemademoiselle Rydberg utförde sina roller utmärkt väl, och bland de öfriga förtjena hrrherrarne Gustafsson, Österberg och Otterström äfvensom m:llemademoiselle Rylander en mention honorable. Dekorationen i tredje akten, med sina ur blommorna framtindrande gaslågor, var så vacker att den belönades med applåder. – I dag ges samma stycke igen, jemte ett mindre lustspel som efterpies. Vi äro öfvertygade att enhvar som ännu icke sett papperslappen nu skall skynda att göra dess muntra bekantskap.

Finsk text

Kronikka

Marraskuu on pyyhkinyt pois viimeisenkin lehtipunan puiden oksilta ja on nyt luonnon kylmä ja ankara herra. Nuhat ja limakalvojen tulehdukset ovat nykypäivän nuorten keskuudessa lähes yhtä yleisiä kuin silmälasit. Kaulaliinat on kaivettu esiin ja jo nyt näkee kaduilla yhden jos toisenkin turkiksiin verhoutuneen askeliaan varovan kävelijän. Kaupungissa esiintyy kuulemma valitettavasti vielä vakavampia sairauksia kuin edellä mainitut ja erityisesti kurkkusairaudet ovat olleet yleisiä. Toissayönä satoi ensilumi, jonka puhdas kauneus katosi aivan liian nopeasti.

Elämme aikaa, jona isänmaan asiat ovat yleisesti nousseet puheenaiheiksi ja innostaneet ihmisiä toimintaan. Paljon kiistelty ja puhuttu ”kansallistunto” ei olekaan pelkkä unelma tai korulause. Se on avarakatseinen, nuorekas, uudenlainen monikätinen Briareos, joka tarkkailee todellisuutta katse tulevaisuudessa ja korva menneisyydessä. Laskemme tämän kansallistunnon ilmentymäksi myös Porthanin kuolemattoman elämäntyön tuntemuksen laajenemisen ja sen osakseen saamaan tunnustuksen. Nykyinen aikakausi sai alkunsa hänestä ja häntä muistellaan ja kunnioitetaan sen isänä. Tämän muiston symbolin aikaansaamiseen tähtäävä juhla kerännee varmuudella huomenna yliopiston juhlasaliin kaikki, jotka eivät ole joko estyneitä tai suhtaudu kaikkeen merkittävään täysin välinpitämättömästi. Marraskuun 9. päivää juhlitaan pääkaupungin ohella myös monessa muussa maankolkassa samasta syystä. Emme ole tutustuneet siihen, millaisia erilaisia järjestelyjä eri kaupungeissa ja maalaispaikkakunnilla on tehty, mutta luemme mielenkiinnolla läpi juhlista kertovat raportit, joita lehdissä varmasti pian jälkeenpäin julkaistaan. Huomenna julkaistava pääkaupungin juhlallisuuksien ohjelmisto on varsin monipuolinen. Annamme ajatusten liukua Porthan-juhlista seuraavaksi viime tiistain musiikki-iltamaan, joka oli merkittävä siksi, että se oli laatuaan viimeinen samassa pitopaikassa. ”Korkeammat tarkoitusperät” ovat saaneet Seurahuoneen johtokunnan ajamaan pois ensin herra Kleinehin – kiistatta ensimmäisen liike-elämän virtuoosimme – ja nyttemmin ovet suljetaan myös kaikilta taiteilta ja taiteilijoilta. Enää eivät musiikin suloiset sävelet kaiu salongin seinistä korvia hyväilemään, eikä lattian halki kiidä enää ainuttakaan hymyillen valssaavaa tai polkkaa tanssivaa paria. Tavaksi muodostuneet talvikauden ”piknikit” saavat kuulemma myös häädön ja amatööritanssijat ja -tanssijattaret joutuvat kääntämään katseensa itään päin. Seurahuone on muuttuva loisteliaaksi matkailijoille suunnatuksi hotelliksi, siinä missä herra Kleineh monien muiden tavoin laajentaa reviiriään uusiin suuntiin menettämänsä tilalle. Entisajan päivän menut ovat siirtyneet Hôtel de Russiehen, jossa järjestettäneen tulevaisuudessa myös konsertteja, illanistujaisia ja tanssiaisia. Mutta palataan takaisin viime tiistain musiikki-iltamaan! Ensivaikutelma oli huono, erityisesti huomioiden vähäisen kävijämäärän, joka kuitenkin kasvoi pian useiden myöhässä saapuneiden ansiosta noin kolmeen sataan. Kauniita musiikkiesityksiä kuunneltiin mielihyvin. Tilaisuutta leimasi yleisellä tasolla tietty esteettisyys. Herra von Schantz tehnee näistä yhden markan iltamistaan vain pientä voittoa, mikä on valitettavaa ottaen huomioon hänen orkesterinsa suuret kulut. Helsingin verrattain pieni yleisö joutuu toisaalta suorittamaan maksuja ties kuinka monesta erilaisesta, enemmän tai vähemmän huvitusten piiriin laskettavasta, joten voittojen pienuus ei oikeastaan yllätäkään. On kuitenkin ilahduttavaa huomata ihmisten kasvava mielenkiinto sinfoniakonserttien jalosieluisen musiikin kuuntelua kohtaan, vaikka se koituukin keskusteluiltamien tappioksi.

Yliopistolta ei ole kuulunut mitään uutta, lukuun ottamatta sitä, että sielläkin on otettu käyttöön kaasuvalaistus. Henkinen elämämme jatkuu hiljalleen, samalla kuin Foiboksen pojat ovat itäisessä naapurivaltakunnassa levottomia. Siihen liittyen muistuukin mieleemme, kuinka luennot, tai oikeastaan osa niistä, nimittäin kirjallishistorialliset, vielä vähän aikaa sitten houkuttelivat paikalle myös pienen, mutta kiinnostuneen oloisen naisista koostuvan kuulijajoukon. Mihin nämä kuulijat ovat sittemmin kadonneet?

Keskiviikkona saapui viimeistä kertaa tänä vuonna höyryalus ”Alexander” Lyypekistä lastattuna täyteen erityisesti lukutoukkien ja herkkusuiden suosikkituotteita. Jälkimmäisten nälkä poistetaan heti maukkailla ostereilla, kun taas ensiksi mainitut joutuvat odottamaan. Voimme kuitenkin ilmoittaa saapuneeksi pienen, uuden, kotimaisen musiikkia käsittelevän kirjatuotteen nimeltään ”Fosterländska Sånger af Wächter” (Wächterin isänmaallisia lauluja).

Luimme Wiborg-lehdestä muun muassa, että vanha tuttumme herra Moris majailee kyseisessä kaupungissa teatteriseurueineen, jonka jäsenistöä on nähtävästi uusittu. Viipurista hän jatkanee tänne ja asettuu Arkadia-teatteriin. Herra Giovanni Viti jatkaa porvoolaisten ilahduttamista esityksillään ja tuntuu viihtyvän täällä hyperborealaisten maassa.

Borgåbladet ilmoittaa aikeistaan ilmestyä ensi vuonna suuremman kokoisena sisältäen myös Juridiskt Albumin (oikeustieteellisen albumin) toimittajan tekstejä. Ensi vuosi näyttää siis lupaavalta sanomalehtien saralla, mutta todellinen uusi kausi sanomalehdille alkaa vasta silloin, kun koolle kutsutut valtiopäivät saavat laadituksi ja säädetyksi uuden sanomalehtilain.

Teollisuusyhdistys ei ole saanut aikaiseksi yhdistymistä keskustelukerhon kanssa saatikka saanut hankittua itselleen uusia, viihtyisämpiä tiloja. Sen jäsenmäärä on sentään jo suunnilleen 120 ja kasvaisi varmasti vielä huomattavasti suuremmaksi, kunhan moisen yhdistyksen johtoajatus ja merkitys leviävät yleisempään tietoisuuteen. Uskomme myös, että päätös viikkotapaamisten järjestämisestä (lauantai-iltaisin) on onnistunut projekti, sillä muutoin yhdistys olisi pelkkä aikakausijulkaisujen säilytystila. Ulospäin suuntautuvan toiminnan pienoisena alkuna on yhdistys julkaissut vihkollisen kirjoitelmia.

Jos tässä maassa jokin instituutio herättää mielenkiintoa, lienee se Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Ihmiset suorastaan kilpailevat suosionosoituksissaan lähettämällä loputtomasti lahjoja yhdistyksen joka kokoukseen. Sama jatkui myös keskiviikkona. Suurin tämän kertaisista lahjoista oli peräisin leskivaltioneuvoksetar Melartinilta, joka kunnioitti seuraa lahjoittamalla sille suuren osan, noin 200 kappaletta, edesmenneen miehensä kirjakokoelmasta. Insinööri Thilénin työstämä yksityiskohtainen kartta Kuopion läänin toisesta puolikkaasta on tullut ulos painosta ja on pian saatavilla kirjakaupasta viiden markan hintaan. Seuran tämänkertaisen kokouksen tärkein anti oli tieto siitä, että Suomen lakeja käsittelevän teoksen kirjoittamisprojekti on varmistunut. Kanslianeuvos Palmén on nimittäin ottanut vastuulleen teoksen kirjoittamisen ja rovasti Cannelin kääntämisen suomen kielelle. Teos on sen myötä hyvissä käsissä ja se luettaneen julkaisunsa myötä kaikissa kansalaispiireissä suomalaisen kirjallisuuden merkkiteosten joukkoon.

Teatterin viimeisimmät esitykset ovat voittaneet puolelleen viimeisimmätkin perisuomalaiset pessimistit ja hälventäneet uuden teatteriryhmän kyvykkyyttä kohtaan tunnetut epäilyt – ja kaiken takana ovat yhden kirjeen kujeet, En Papperslapp! Kyseinen näytelmä on nyt esitetty kaksi kertaa lähestulkoon täpötäysille saleille ja saanut kummallakin osakseen riemukkaita aplodeja. Toinen ja kolmas näytös ovat erityisen kiinnostavia. Ensimmäinen näytös koostuu lähinnä pitkistä puheosuuksista ja äityy ajoittain pitkäveteiseksi, mitä näyttelijöiden energinen vuorovaikutus toki lieventää jonkin verran. Näytelmä on kaiken kaikkiaan kelpo komedia, joka tekee vaikutuksen. Erityisen iskevä se on kahden päähenkilönsä omaperäisyyden vuoksi. Herra Schvarz ja neiti Rydberg suoriutuivat rooleistaan erinomaisesti ja muiden joukosta kunniamaininnan ansaitsevat niin ikään herrat Gustafsson, Österberg ja Otterström sekä neiti Rylander. Kolmannen näytöksen koristelu kukkien seasta tuikkivine kaasuliekkeineen oli niin kaunis, että se palkittiin aplodeilla. Näytelmä esitetään uudelleen tänään toisen, mutta pienemmän hupinäytelmän seuratessa jälkinäytöksenä. Olemme varmoja siitä, että jokainen, joka ei ole vielä nähnyt Kirjeen kujeita rientää nyt kiireen vilkkaa tutustumaan tähän hauskaan näytelmään.

Original (transkription)

Ingen transkription, se faksimil.

Dokumentet i faksimil