15.1.1862 Amanda Mechelin–LM
Finsk text
Hamina 15. tammikuuta 1862
Rakkahin Leo!
Luimme mitä lämpimimmällä myötätunnolla rakkaan kirjeesi, voi Leo! Kuinka raskasta onkaan, että Sinulla pitää työkiireidesi keskellä olla tuollaisia sydänsuruja! Kunpa jokin toivonsäde loistaisi Sinulle, jotta et menettäisi rohkeuttasi. On raskas tehtävä selviytyä illuusioistaan, mutta jos onnistut siinä, voisit taas saada rauhan. Siitä voi katkeroitua, että ihmiset yhä vielä roikkuvat vanhoissa ennakkoluuloissaan eikä sisäinen arvo voi olla miehen tärkein ominaisuus ja ettei sitä arvosteta enemmän kuin tyhjänpäiväisiä perittyjä nimiä.
Isä halusi tänään kirjoittaa, mutta koska hänellä oli kummatkin aamupäiväluennot, silmä oli hiukan levoton, eikä hän saa rasittaa sitä. Sain kuitenkin tehtäväkseni sanoa Sinulle, ettei sillä rahalla ole nyt niin kiire, koska Nybom ei vaadi sitä. Olemme viime aikoina saaneet teiltä paljon terveisiä ihmisiltä, jotka ovat nähneet teitä ja jotka eivät ole – kaikki lähettävät terveisiä. Frey oli aivan ihastuksissaan Torstenin henkevästä puheesta ja sanoi, että nämä hetket olivat miellyttävimmät, jotka hän vietti Helsingissä. Adu tuottaa meille runsaasti päänvaivaa – hänestä on nyt tullut niin jääräpäinen ettei hänen kanssaan pärjää. Miten olisi jos hän aloittaisi jossain kirjakaupassa? Täällä hän ei opi mitään – mahdotonta – kaikki vaivannäkömme, kaikki pyynnöt – kaikki rakkaus, kaikki ankaruus – millään ei ole häneen vaikutusta, hän on kuin kivi ja kanto. Mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä? Mieti suunnitelmaani ja sano mitä mieltä olet. On todellinen piina, että on tuollainen lapsi. Älä ajattele sitä, että hänen pitäisi opiskella – ei hän pysty eikä halua mitään oppia.
Harjoitukset alkoivat eilen, 24. päivä on määrä soittaa, Mili ahertaa nuottiensa parissa – herrat unohtivat ostaa nuottipaperia ja nyt täytyy vetää nuottiviivat tavalliselle paperille. Sille on hyvin vaivalloista kirjoittaa, koska siitä menee läpi. Mitä tehdä? Teatteripuuhat eivät ole täysin hyödyttömiä, ihmisten on pakko saada muuta ajateltavaa, eikä se ole huono asia. Isä tuli juuri kirjoittamansa arkin kanssa, vaikka ensin luuli ettei uskalla kirjoittaa.
Terveisiä Torstenille, ja teille molemmille terveisiä meiltä kaikilta ja minulta
Äiti
Original (transkription)
FhamFredrikshamn d. 15. Jan 1862
Liebster Leo!
Mit innigster Theilnehme
lasen wir Deinen lieben Brief
ach Leo! wie schwer ist es daß
Du bei Deinen drängenden
Arbeiten so einem Herzens-
kummer haben sollst! Mö-
ge ein Hoffnungsstrahl
Dir leuchten, damit Du
nicht dentillagt Muth verlierest.
Es ist eine schwere Aufgabe
aus seinen illusionen sich her-
auszuarbeiten, aber würde
es Dir gelingen, so könntest
Du wieder ruhig werden. Man
kann wohl bitter werden,
daß die Menschen noch immer
an alte Vorurtheile hängen
und daßtillagt der innere Werth
nicht die Haupteigenschaft
eines Mannes sein kann,
und nicht mehr gilt als der
geerbte leere Namen.
Papa wollte heute schreiben, eben
da er beide V.m.Vormittags lectionen
hatte, war das Auge etwas
unruhig und er darf es nicht
bemühen. Indeß hab’ ich
den Auftrag Dir zu sagen
daß es jetzt keine Eile
mit dem Gelde ist, da
Nybohm nicht darauf drängt.
Wir haben diese Zeit viele
Grüße von Euch erhalten
Menschen die Euch gesehen
und nicht gesehen haben
alle grüßen. Frey war
ganz entzückt von Torstens
spirituellen Reden und
sagte daßtillagt diese Stunden die
angenehmsten waren die
er in HforsHelsingfors zubrachte.
Adu giebt uns viel zu
grübeln – er ist jetzt so
eigensinnig geworden
daß man keine Hände
mit ihm hat. – Wie wäre
es wenn er in eine
|3|Buchhandlung käme? Er wird
hier nichts lernen – unmöglich –
alle Mühe die wir haben alle
Bitten – alle Liebe alle
Strenge – nichts wirkt
auf ihn er ist wie Stock
und Stein. – Was soll
man mit ihm anfangen?
Denke an mein project
und sage was Du meinst.
Es ist eine wahre Plage so
ein Kind zu haben. Denke
nicht daran daß er studieren
soll – er kann und will
nichts lernen.
Gestern fingen die repetitio-
nen an d. 24. soll gespielt
werden Mili arbeitet mit
Noten – die Herren vergaßen
Notenpapier zu kaufen
und nun muß man auf
gewöhnliches Papier Linien
ziehen. Es ist sehr unbequem
zu schreiben weil es durchschlägt.
que faire? – die Theaterunru-
|4|
hen sind nicht ohne allen
Nutzen, man wird gezwun-
gen distrahirt zu werden
und das ist nicht schlecht.
Papa kam eben mit einem
Blatte daß er geschrieben
hat obgleich er erst glaubte
es nicht zu wagen.
Grüße Torsten und seid
beide gegrüßt von uns
allen und von
Ma
Fredrikshamn den 15 januari 1862
Käraste Leo!
Med innerligt deltagande läste vi Ditt kära brev. Ack, Leo! Hur tungt det är att Du har hjärtesorger samtidigt som Du har så brådskande arbeten! Måtte en stråle av hopp lysa för dig så att Du inte tappar modet. Det är en svår uppgift att arbeta sig ur sina illusioner men om Du skulle lyckas så kunde Du bli lugnare igen. Man kan nog bli bitter över att människorna ännu hänger vid gamla fördomar och att det inre värdet inte kan vara en mans huvudegenskap, och att det inte räknas högre än ett ärvt, tomt namn.
Pappa ville skriva idag men eftersom han hade bägge förmiddagslektionerna var ögat lite oroligt och han får inte anstränga det. Emellertid fick jag i uppdrag att säga till Dig att det inte är bråttom med pengarna då Nybohm inte kräver dem nu. Vi har på sistone fått många hälsningar från Er. Och människor som har sett Er och sådana som inte sett Er – alla hälsar. Frey var helt hänryckt av Torstens spirituella tal och han sade att det var de mest angenäma stunder som han tillbringade i Helsingfors. Adu ger oss många anledningar att bråka våra huvuden – han har blivit så egensinnig att man inte har händer med honom längre. – Hur skulle det vara om han börjar på en bokhandel? Här lär han sig ingenting – omöjligt – all möda som vi har – alla böner – all kärlek – all stränghet – ingenting har en inverkan på honom. Han är som stock och sten. – Vad skall man göra med honom? Fundera på mitt projekt och säg vad Du tycker. Det är en verklig plåga att ha ett sådant barn. Tänk inte ens på att han skulle studera – han kan och vill inte lära sig någonting.
Igår började repetitionerna och det skall spelas den 24. Mili arbetar på noterna – herrarna glömde köpa notpapper och nu måste man dra linjer på vanligt papper. Pappret är mycket besvärligt att skriva på då det slår igenom. Men vad skall man göra?fr – Teateroron är inte helt utan nytta. Man tvingas att bli distraherad, och det är inte dåligt. Pappa har just kommit med ett pappersblad som han skrivit fastän han först trodde att han inte skulle våga.
Hälsa Torsten och ni båda hälsas från oss alla och från
Mamma.