20.8.1870 LM–Alexandra Mechelin

Tämä kesä on ollut varsinaista koettelemusten aikaa: jatkuvia hyvästejä, jatkuvaa erossa oloa ja siitä seuraavaa huolta. Nyt näen teidän taas matkaavan maantietä Turkuun, eikä minun ole suotu valvoa hyvinvointianne matkan aikana. Kunpa pääsisitte onnellisesti Turkuun – ja sitten vailla vaaroja meren yli.

Kunpa tietäisit, kuinka vaikeaa minulle on, etten pääse mukaasi! Nyt joudut ilman minua sietämään kaikkia vaikeuksia ja epämukavuuksia, joita matka ikävä kyllä voi tuoda mukanaan! Ajatukseni ovat lakkaamatta sinun ja pikku Celyn mukana. Luoja suokoon, ettei meidän vastaisuudessa tarvitse näin usein erota! –

Matkani Nuutajärveltä sujui niin, että saavuin sateen ja myrskyn keskellä Hämeenlinnaan, josta suurella vaivalla sain yösijan ja pääsin vaihtamaan kuivat vaatteet. Keskiviikkona olin taas asiaankuuluvaan aikaan pankissa – ja samana aamupäivänä sairastui sitten surkuteltava Brunou. Tänään hän voi paremmin, mutta lähetimme hänet maaseudulle, missä hän viettää ensi viikon. Törnqvist on taas lykännyt matkaansa.

En ole vielä kirjoittanut Armfeltille, mutta huomenna käyn varmaan toimeen. Tämä ratkaiseva askel on edelleenkin tuottanut minulle runsaasti päänvaivaa, merkitseehän se niin täydellistä muutosta tilanteeseemme. Mutta kun uskoo varmasti toimivansa oikein ja viisaasti, ei pitäisi murehtia ihan liikaa. Sinä, kiltti ystävä, yritit silmin nähden helpottaa päätöstäni peittelemällä vastahakoisuuttasi kyseistä muuttoa kohtaan. Myös siitä tunnistan hyvän sydämesi. Luoja tietäköön, että aion tehdä kaikkeni lievittääkseni mahdollisuuksien mukaan sellaisen muutoksen ikäviä puolia.

Kukapa muuten tietää, ehkä koko jutusta ei tule yhtään mitään!

Torstaina iltapäivällä kävin Puotilassa, missä satoa korjataan täyttä häkää. Kuhilaiden tiiviit rivit laajoilla pelloilla olivat kaunis näky. Yhtä kaunista ei ollut nähdä kellastuneiden lehtien putoilevan puiston käytäville. Syksy lähestyy! Sille ei mahda mitään. Päivätkin tulevat lyhemmiksi, niin etteivät iltaiset vierailuni Puotilassa ole yhtä viihtyisiä nyt, kun kotiliesi ei hehku ystävällisenä harhailevaa isäntää vastassa. –

Sillä välin, kun viimeksi olin poissa Nuutajärvellä, kenraali Stjernvall oli taas etsinyt minua kertoakseen hyviä uutisia rautatiekysymyksestä. Ja toissa päivänä hän kävi luonani ja kertoi, että berliiniläiset haluavat sodasta huolimatta toteuttaa suurkaupat heti ja että he ovat jo järjestäneet suurimman osan rahoista.

Hän on myöhemmin tänä iltana tulossa luokseni neuvottelemaan asiasta. Aion yhdessä Idestamin kanssa suorittaa tarkoitukseen vaadittavat työt, mikäli katson pääseväni berliiniläisten kanssa sopimukseen ehdoista. Ei olisi lainkaan hassumpaa nähdä rautatiehankkeessa näkemänsä vaivan lopultakin huipentuvan menestykseen ja saada korvaukseksi sievoinen summa rahaa.

Myös porvoolaisten asia lähestyy ratkaisuaan. Toimilupaa esitetään näinä päivinä, ja Porvoon komitea kokoontuu luonani ensi viikolla. Kuten huomaat, minulla on kohtuullisesti rautoja tulessa! Mutta se ei ole pahitteeksi, pidä se mielessä. Ja pyydän sinua myös kertomaan uutisistasi mahdollisimman täydellisesti, jotta väärinkäsityksiä ei pääse tapahtumaan.

Mamma saapui onnellisesti keskiviikkona, ja jaksoi hyvin matkan jäljiltä. Eilen iltapäivällä hän lähti Malinkaisiin. Olin eilen teellä Mamman luona, ja kävimme hyvän ja luottamuksellisen keskustelun kolmisin Jannen kanssa.

Samalla laivalla kanssasi matkustaa Adolf Säfström, joka saapui tänään Voipaalasta. Ensi viikolla hän juhlii häitään neiti Bervaldin kanssa.

Liitän tähän kaksi, viikon aikana, saapunutta kirjettä. – Maria Idestam oli poissa ollessani matkustanut Tampereelle, koska heidän pikku Gertrudinsa oli sairastunut punatautiin. Nyt tyttö kuuluu kuitenkin voivan paremmin. Idestam matkusti sinne tänään.

Jos haluat olla oikein kiltti, kirjoita heti saavuttuasi ”Dagmarin” kautta, joka lähtee tiistain vastaisena yönä, kuinka matkasi sujui, se rauhoittaisi huoltani sinusta ja pikku Celystä. Jumala suokoon, että kaikki meni hyvin ja että pääsen pian taas painamaan teidät kummankin, omat rakkaani, sydäntäni vasten!

Kirjoitan uudelleen ”Auran” kautta, poste restanteen, jotta voit perjantai-iltana tai lauantaiaamuna lähettää jonkun postikonttoriin tiedustelemaan kirjeitä. Neuvon sinua vielä asettumaan ensimmäiseksi Rydbergin hotelliin tai Kung Carliin ja etsimään yksityismajoitusta vasta käytyäsi Sköldbergillä, jos hän määrää sinulle pitemmän kuurin.

Onnea matkaan! Rohkeutta ja iloista mieltä toivottaa sinun