ca 1862 Nikolai & Lilly Steven-Steinheil–LM

ca 1862 Nikolai & Lilly Steven-Steinheil–LM

Svensk text

Käre vän!

Om det skall vara otur så är det otur också, så som nu. För det fösta kom du inte till dopet av vår lille Hugo som gudskelov är en förnöjd pojke som under dopet var så lugn att han inte gav ett ljud ifrån sig. Men för det andra, när prästen läste välsignelsen hörde vi klockan av den åkande posten och den hade ett brev från Tranberg där han meddelar mig den angenäma nyheten att alla barn hos Kleinehs har scharlakansfeber och han själv också. Följaktligen kan Alexis inte komma dit på tio veckor, om jag inte absolut vill det. Vad skall jag alltså göra. Jag beslöt att jag själv för Alexis till Fredrikshamn för att rådpläga med dig om vad som skall göras. Och kanske hade jag själv åkt vidare till Helsingfors för att med din hjälp leta efter någon plats för dessa tre månader. Men denna fruktansvärda kyla och vind gör att både läkaren och andra, samt min egen känsla säger att det vore oförnuftigt att göra en sådan resa med honom när det är minus 25, 26, även 29 grader Réaumur, vilket vi nu haft hela tiden. Men jag har beslutat att jag reser den första varmare dagen, även om temperaturen är lite kallare på morgonen. Allt är klart. Kanske skjuter du upp din resa på grund av den krassliga brodern eller ifall du skall åka men du vill inte ta med Adolf så kan jag föra honom också. Mer än ytterligare en vecka kan det ju inte ta. Oavsett om Munsjör Leimberg blir arg eller inte hoppas jag att han också kan förstå det. Han skall inte stanna här en enda dag i onödan. För det tredje. Alla är sjuka här. Det börjar i ladugården, många karlar är sjuka, pigorna ligger alla i köket. Främmande ansikten. Kati ligger mellan lakan. Madamen har knappt kommit på benen och är ännu lite svag. Jag själv har en fruktansvärd förkylning och hosta, och huvudvärk som jag har fått av göra de många resorna och av att gå till dopet. Otur, otur, otur och ännu mer otur. Nu har jag sjungit ut allt förutom att det grasserar en infam sjukdom bland mina hästar.

Nu vill jag börja igen angående Alexis. Känner du prostinnan Frosterus från Vasa, som nu är bosatt i Helsingfors. Vad tycker du om Henne. Jag har den äran att känna henne och har tänkt mycket på henne. Men Alexis vill absolut till Mickwitz men det vill jag inte gå med på. Man kommer att stå i en enorm tacksamhetsskuld till dessa människor då han förmodligen inte kommer att ta betalt för det. Till Leimberg, men jag vet inte hur det är där, till Ursin, till de la Chapelles, men också en tacksamhetsskuld. Nej, hellre till dem som jag har understrukit. De tar pengar för sin möda och så är man kvitt. Kanske känner du till de här människorna i Helsingfors och du kan säkert bedöma det här bättre än jag. Platsen hos Kleineh vill jag ogärna förlora så länge fröken Zweidler och Tranberg är där. Särskilt eftersom Alexis måste bada och dusch igen på sommaren. Och luften är nog mycket renare i Brunnsparken än någon annanstans i staden. Jag vill också be dig gå till Kleineh eller madam Kleineh ifall du anländer tidigare. Säg till Dem att de skall vara så goda och föra Alexis behövliga vinterkläder, linne och böcker till staden så att de kan vädras. Kanske kan en infektion undvikas på det viset.

Skrivet av Lilly Steven-Steinheil.Dyre vän! Av Nikolais brev ser Ni hur dåligt det står till hos oss för tillfället. Därtill den stora oron över Alexis framtida uppehållsort. Men som vanligt är Ni vår tillflykt, så också nu. Och jag hoppas att Ni även denna gång bistår oss med råd och dåd. Jag tror nog inte att Nikolai kan resa imorgon då han är ordentligt förkyld, och kylan är nog också för stark för Alexis. Ni är väl så god och meddelar oss skriftligt Er åsikt i den saken så snart som möjligt.

Fastän Era brev alltid gläder oss så var det mycket nedslående att motta det senaste brevet. Jag kunde inte läsa igenom det utan att börja gråta då brevet svek oss i våra särskilda förväntningar. I vilket fall som helst har vi inte rätt att ta illa upp och tvärtom accepterar jag dina skäl. Själv känner jag ju samma sak att varje dag som man tillbringar med sitt barn är betydelsefull då man bara får glädja sig över dess närvaro under korta mellanrum! Samtidigt ser jag framemot sommaren och hoppas att den för oss samman när vi är glada och förnöjda. Jag hoppas också att Ert lilla fadderbarn har blivit en präktig pojke sedan när Ni träffar honom. Myrén har just kommit och han säger att Kati har den elaka halssjukdomen och att hon antagligen också får scharlakansfeber. Därför förs Alexis genast till Saarela. Därifrån reser han och Nikolai den första varmare dagen till Helsingfors. Därför har jag fått i uppdrag av Nikolai att avsluta hans brev då han gör sig klar för färden till Saarela.

Jag känner mig hemsk till mods. För det första oron över att amman och därmed också min lille Hugo smittas – Alexis gråter eftersom han måste skiljas från mig och i allt skall jag hålla god min; Gud give att allt bara tar ett gott slut. Farväl och skriv så snart Ni kan. Därmed gläder Ni alltid

Er oföränderliga väninna
L. Steven.

Visa inte detta klotter till någon. Jag måste skynda så fruktansvärt.

Många hjärtliga hälsningar till Era nära och kära.

Finsk text

Rakas ystävä!

Kun on oltava kovaa onnea, niin se on sitten kovaa onnea, niin nytkin. Ensiksikään et päässyt pienen Hugomme kastetilaisuuteen, hän on Luojan kiitos rauhallinen poika ja käyttäytyi niin rauhallisesti kasteen aikana, ettei päästänyt ääntäkään, mutta toiseksi, juuri kun pastori siunasi, kuului postikellon ääni ja se oli kirje Tranbergiltä, jossa hän kertoo sen mukavan uutisen, että kaikilla Kleinehin lapsilla on tulirokko ja hänellä itselläänkin, ja Alexis ei niin muodoin voisi tulla sinne 10 viikkoon, mikäli en itse sitä välttämättä halua. Joten mitä tehdä, päätin itse viedä Alexisin Haminaan ja neuvotella kanssasi mitä tehdä, ja sitten ehkä itsekin mennä Helsinkiin ja avullasi etsiä jonkin paikan näiksi kolmeksi kuukaudeksi. Tämä hirveä kylmyys ja tuuli kuitenkin tekevät sen, että sekä lääkäri että muut ja omatkin tunteeni sanovat, että olisi järjetöntä lähteä sellaiselle matkalle 25:n, 26:n ja jopa 29 asteen réaumuria pakkasella, jota meillä on nyt jatkuvasti ollut. Olen kuitenkin päättänyt matkustaa ensimmäisenä lämpimämpänä päivänä, vaikka aamulla, joskin lämpötila on hiukan kylmempi. Kaikki on valmiina. Ehkä Sinäkin lykkäät vielä matkaasi sen heikkokuntoisen veljen vuoksi tai mikäli Sinun pitää lähteä etkä halua ottaa Adolfia mukaan, niin voinhan minäkin tuoda hänet, sillä ei se voi kestää viikkoa kauempaa, ja suuttuupa monsieur Lemberg sitten tai ei, toivon hänen myös ymmärtävän ettei hänen kuulu jäädä tänne yhdeksikään ylimääräiseksi päiväksi. Kolmanneksi, täällä ovat kaikki sairaana, se alkoi navetasta, ja monta renkiä sairaana ja piiat makaavat kaikki keittiössä. Vieraita kasvoja, Kati makaa lakanoiden välissä, rouva päässyt tuskin jaloilleen, vieläkin jotain, itselläni on hirveä nuha ja yskä samoin kuin päänsärky, jotka olen saanut niillä monilla matkoilla ja kastetilaisuuteen mennessäni, epäonnea, epäonnea, epäonnea ja vielä lisää epäonnea, nyt olenkin purkanut Sinulle kaiken paitsi että hevosteni keskuudessa riehuu jokin inhottava tauti.

Nyt aloitan taas Alexisista. Tunnetko ruustinna Frosteruksen Vaasasta, joka asuu nyt Helsingissä? Mitä mieltä olet hänestä, minulla on kunnia tuntea hänet ja olen ajatellut häntä paljon. Alexis haluaa kuitenkin ehdottomasti mennä Mickwitzille, mihin en halua suostua, sillä jäisimme niille ihmisille hirveän suureen kiitollisuudenvelkaan, koska hän ei todennäköisesti ottaisi maksua. Leimbergeille, en tiedä millaista siellä mahtaa olla, Ursineille, de la Chapelleille, mutta taas kiitollisuudenvelka; ei, mieluummin näiden alleviivaamieni ihmisten luo. He ottavat vastaan rahaa vaivannäöstään, ja siten ollaan sujut. Ehkä tunnet nämä ihmiset Helsingissä ja pystyt varmaan arvioimaan asian paremmin. Paikkaa Kleineheilla en haluaisi mielelläni menettää niin kauan kuin neiti Zweidler ja Tranberg ovat siellä, erityisesti siksi että Alexisin on taas kesällä kylvettävä ja suihkuteltava, ja Kaivopuistossa on paljon puhtaampi ilma kuin muualla kaupungissa.

Haluaisin myös pyytää, että menisit Kleinehin tai rouva Kleinehin luo, mikäli saavut aiemmin, ja sanoisit heille että ystävällisesti toisivat Alexisin tarvitsemat talvivaatteet, pyykit ja kirjat kaupunkiin, jotta ne voidaan tuulettaa, ja siten ehkä välttyä tartunnalta.

Lilly Steven-Steinheilin kirjoittama osa kirjeestä alkaaKallis ystävä! Voitte Nikolain kirjeestä huomata, kuinka kurjasti meillä tällä hetkellä ovat asiat, ja siihen vielä päähuolenaihe Alexisin tulevasta olinpaikasta. Te kuitenkin olette, kuten tavallisesti niin nytkin, meidän turvamme, ja toivon että myös tällä kerralla autatte meitä sanoin ja teoin. En oikein usko, että N. voi lähteä huomenna matkaan, sillä hän on pahasti vilustunut, ja kylmyyskin on varmaan liian ankaraa Alexisille. Olkaa niin ystävällinen, että kerrotte meille kirjallisesti näkemyksenne tästä asiasta niin pian kuin mahdollista.

Niin paljon kuin kirjeenne meitä aina ilahduttaakin, oli varsin masentavaa saada viime kirje, enkä voinut kuivin silmin lukea kirjettänne, joka petti meidät tietyissä odotuksissamme, mutta ei meillä ollut mitään oikeutta olla Teille siksi vihainenkaan, ja itse asiassa hyväksyn syynne, sillä itse koen samoin, miten kallisarvoinen ihmiselle tulee joka päivästä, jonka saa viettää lapsensa kanssa, jonka nykyhetkestä saa iloita vain lyhyinä hetkinä! Samalla toivon kesältä, että se tuo meidät taas yhteen, kun olemme oikein iloisa ja tyytyväisiä ja että pienestä kummipojastanne on tullut oikein komea poika kun tapaatte hänet. Myrén tuli juuri ja kertoi, että Katilla on se paha kurkkutauti ja tämä todennäköisesti saisi myös tulirokon, joten Alexis tuodaan heti Saarelaan, ja hän lähtee ensimmäisenä lämpimämpänä päivänä Nikolain kanssa Helsinkiin. Siksi Nikolai myös antoi tehtäväkseni kirjoittaa hänen kirjeensä loppuun, sillä hän valmistautuu Saarelaan lähtöön.

Minulla on aivan hirveä olo, ensiksikin pelko siitä, että imettäjä ja siten lopulta pieni Hugonikin saa tartunnan – Alexis itkee, koska hänen pitää erota minusta, ja minun itseni pitää säilyttää kaikessa hyvä ilme; Jumala suokoon, että kaikki vain päättyisi hyvin. Voikaa oikein hyvin ja kirjoittakaa heti kun voitte, siten aina ilahdutatte muuttumatonta ystävätärtänne

L. Steven

Älkää näyttäkö tätä töherrystä kenellekään, sillä minun oli pidettävä niin hirveää kiirettä. Monet sydämelliset terveiset rakkaille perheenjäsenillenne.

Original (transkription)

Lieber Freund!

Wenn es pech sein soll so ist es auch so auch jetzt 1ens du
kaamst nicht zur Taufe unseres kleinen Hugo der Gottlob ein
bescheidener Junge ist und sich während seiner Taufe so ruhig
verhielt daß er nicht ein laut von sich hören ließ aber 2tens gerade
wie der Pastor den Segen spricht kommt eine Klocke angefahren und
war ein Brief von Tranberg wo er mir die angenehme Nachricht mit-
theilt daß die Kinder bei Kleinehs alle das Scharlach haben und er
auch selbst mit und folglich Alexis auf ein 10 Wochen nicht hinkom-
men könnte fals ich es nicht haben vill; also was zu thuen ich be-
schloß Alexis selber nach FhavenFriedrichshaven zu bringen und mit dir mich zu be-
rathen was zu thuen seie und denn auch vielleicht selber bis nach
HforsHelsingfors zu fahren und mit deiner Hülfe irgend eine Stelle auf die drei
Monathe zu suchen; aber diese furchtbaare Kälte et Wind thuen daß
sowohl der Artzt als andere und mein eigenes Gefühl mir sagen
daß es Unvernunft wäre mit ihm so eine Reise zu unternehmen
bei 25, 26 et sogar 29 Grad Kälte Reaumur was wir jetzt in eine
fort haben, jedoch den ersten wärmeren Tag wenn auch Morgen
wenn es etwastillagt fällt habe ich beschlossen zu reisen alles ist vertig,
vielleicht schiebst du auch noch deine Reise auf wegen den doch
|2| so kränklichen Bruder oder fals du fahren sollst und den Adolf
nicht mitnehmen willst so kann ich ihn ja auch bringen denn länger
als noch eine Woche kann es ja nicht dauern und Monsieur Leim-
berg mach nun böse werden oder nicht aber ich hoffe daß er es
auch einsehen wird, keinen unnützen Tag soll er hier bleiben. 3te
Hier ist alles krank angefangen im Viehstall und lauter Kerls die
Mägde liegen alle in der Küche. Fremde Gesichter Kati liegt zwischen
Laken die Madame schlept sich kaum auf den Füßen noch etwas
ich selber einen furchbaaren Schnupfen und Husten wie auch Kopf-
schmerzen die ich nur zugezogen habe durch die vielen Fahrten und
laufen zur Taufe, Pech, Pech, Pech und nochmahls Pech, nun habe
ich dir alles ausgesungen ausser noch daß unter meinen Pferden eine
infahme Krankheit herscht.

Jetzt will ich wieder wegen Alexis anfangen. Kennst du die Probstin
Frosterus aus Wasa die jetzt in HforsHelsingfors wohnhafft ist. Was meinst du
wegen Ihr ich habe die Ehre sie zu kennen und habe viel an ihr
gedacht. Alexis will aber zu Mickwitz durchaus darauf vill ich aber
nicht eingehen denn man wird den Menschen ungeheueren Dank
schuldig sein da er doch wahrscheinlich nicht bezahlung nehmen wird.
Zu Leimberg weiß ich nicht wie es da sein mach, zu Ursin, zu
De la Chapelles aber wieder ein Verbindlichkeit; Nein lieber zu den
unterstreichenen die Geld für Ihre Mühe nehmen und damit ist man
qvitt. Vielleicht kennst du und wirst wohl besser die Menschen
in HforsHelsingfors als ich und kannst es besser beurtheilen. Die Stelle bei Klei-
neh so lange Fräulein Zveidler und Thranberg da sind möchte ich
wohl nicht gerne verlieren besonders da Alexis den Sommer wieder
|3| baden muß und duschen und die Luft doch viel reiner im Bruns-
park ist als sonst in der Stadt. Auch würde ich dich bitten zu
Kleineh oder Madame Kleineh zu gehen imfall du früher ankommst
und Ihnen zu sagen sie möchten Alexis seine nöthigen Winterkleider
Wäsche und Bücher zur Stadt bringen nur damit man sie
auslüften kann, vielleicht dadurch eine Ansteckung vermeident.

|4|

Theurer Freund! Aus Nicolay seinem Briefe
ersehen Sie, wie schlimm es gegenwärtig
bei uns steth, dazu noch die HauptSorge
wegen Alexis seinem zukünftigen Aufenthalte.
Sie sind aber wie gewöhnlich, so auch jetzt,
unsere Zuflucht und hoffe ich, daß Sie uns
auch diesmal mit Rath und That beistehen
werden; kaum glaube ich daß N: morgen
zum reisen kommt da er starck erkältet
ist, und die Kälte wohl auch zu streng für
Alexis ist, und werden Sie wohl so freundlich
sein, uns Ihre Ansicht in dieser Sache so
bald als möglich schriftlich mittzutheilen.
So sehr uns Ihre Brief immer erfreut, so
war wohl der Empfang des Letzteren sehr
niederschlagend, und nicht ohne Trähnen
durchlas ich Ihren Brief, der uns in unsern
bestimmten Erwartungen täuschte, dennoch
haben wir aber kein Recht gehabt Ihnen des-
halb böse zu sein, und billige ichtillagt vielmehr
Ihren Grund, denn ich selbst fühl es ja eben-
falls, wie theuer einem jeder Tag wird, den
man mit seinem Kinde zubringt deßen
Gegenwart man nur in kürzen ZwischenRäu-
men sich erfreuen darf! Unterdeßen hoffe ich
auf den Sommer daß er uns ganz froh und
vergnügt wieder zusammen bringt und daß
Sie in Ihrem kleinem TaufSohne einen ganz prächti-
gen Jungen vorfinden werden. Eben kommt Myren
|3| und sagt daß Kati die böse Hals Kranckheit
hat, und wahrscheinlich auch den Scharlach bekäme
woher Alexis gleich nach Saarela gebracht wirdtillagt
und den ersten wärmeren Tag mit Nicolay
nach Friedrichshaven alsstruket Helsingfors abreist,
deshalb hat auch Nicolay mir aufgetragen
seinen Brief zu beendigen indem er sich
zur Fahrt nach Saarela fertig macht.
Mir ist ganz schrecklich zu Muthe erstens
die Angst daß die Amme und so auch
mein kleiner Hugo am Ende angesteckt
wird – Alexis weint weil er sich von mir
trennen soll und ich selbst soll zu Allem
gute Miene machen; Gott gebe daß nur
Alles eine gutes Ende nehme. Leben Sie
recht wohl und schreiben Sie sobald Sie
können damit erfreuen Sie immer
Ihre unveränderliche Freundin

L. Steven.

Zeigen Sie Niemanden diese Kritzelei
denn ich habe so furchtbar eilen müßen.
Viele herzliche Grüße den lieben Ihrigen.

Dokumentet i faksimil