10.11.1869 LM–Alexandra Mechelin

Tänä aamuna oli mukava herätä, kun sain eilisen kirjeesi, ja kiiruhdan nyt heti esittämään sinulle siitä sydämelliset kiitokset. Ikävä kyllä siinä oli kutenkin ikävämpiä uutisia kuin olin odottanut. Kun Ossenius palasi kertomaan kohtalokkaan uutisen, että olitte saapuneet Järvelään minuutin liian myöhään, pahoitin mieleni epäonnestasi siinä määrin, etten tiedä mitä olisin antanut korjatakseni asian. Kun vielä mietin, että olit lähtenyt liikkeelle resiinalla ottamatta vällyjä mukaan, huolestuin niin, etten pystynyt työskentelemään enkä lukemaan vaan käyskentelin sinne tänne, sisään ja ulos. Ja kuitenkin vasta nyt sain kirjeestäsi kuulla kaikesta epäonnesta, joka sinua oli vainonnut kohtalokkaalla matkallasi. Kunpa silmäsi olisi kotiin palatessani terve ja kirkas – – ja kunpa vilustumisesta ei seuraisi mitään vahingollista! Jos voisin nyt seurata toivettani, olisin huomenna Puotilassa, – mutta tajuan paremmin kuin hyvin, että olet oikeassa neuvoessasi, että on parempi palata nyt Laitialaan saattamaan sikäläiset järjestelyt päätökseen kuin joutua matkustamaan sinne uudelleen jonkin ajan kuluttua.

Minullakin oli tänne tullessani jos jonkinlaista epäonnea, josta kerron tarkemmin suullisesti, – mutta se, ettei se sujunut kovin miellyttävästi, käy ilmi jo siitä, että taitoimme viimeisen peninkulman surkeilla häkkikärryillä, jotka minun piti lainata tien varrella sijaitsevasta torpasta.

Täällä sitten tapahtui sellainen ikävä juttu, etteivät Törngren ja Idestam tulleetkaan eilen, kuten oli suunniteltu, jonkin väärinkäsityksen takia. Työskentelimme eilen kahdestaan Sucksdorffin kanssa. Tänään päivällisen aikaan saapui Törngren, mutta Idestam ei. Hän lähetti sitten sähkeen ja pyysi minua ehdottomasti olemaan Helsingissä ensi perjantaina. Vastasin siihen, että se oli mahdotonta, koska minun oli palattava Laitialaan mutta että voisin olla Helsingissä sunnuntaina. Vastaukseksi siihen sain vielä yhden sähkeen, jossa hän pyytää minua joka tapauksessa varaamaan sunnuntain hänelle. Näin ollen en voi jäädä Malmille niin kuin olin toivonut, vaan minun on pyydettävä sinua lähettämään maanantaina iltapäivällä joku Malmille hakemaan minua.

Olen siinä määrin kyllästynyt tähän matkusteluun ja haahuiluun, etten pitkään aikaan tahdo ottaa sitä uusiksi. Kunpa nyt saisimme olla jonkin aikaa oikein rauhassa mukavassa Puotilassamme! – Oli mukava kuulla, että pikku Cely voi hyvin. Korvissani on toissa päivästä asti lakkaamatta soinut hänen ihana pikku laulunsa ja erityisesti lopun kertosäe ”iloinen tahtoo Cely olla”. Halaa häntä koko sydämestäsi väsyneen isin puolesta.

Huomisaamuna matkustan takaisin Laitialaan. Olen kirjoittanut Boyelle voista mutta pelkään, että se ehtii tulla vasta perjantaiksi tai lauantaiksi. En totisesti voi käsittää, miksei Björkenheim ole vastannut. Ehkä hän ei ole saanut kirjettä.

Alba ja hänen lapsensa voivat nyt aika hyvin. Hänestä kuitenkin näkee, että hän on kärsinyt paljon tänä vuonna.

Täällä on nyt kohtalainen rekikeli. Vie oheinen lappu Jernströmille.

Ikävöiden päästä taas pian halaamaan sinua, oma rakas tyttöseni, sinulle kirjoittaa sinun oma