25.11.1865 Adu & Alma Mechelin–LM
Finsk text
Hämeenlinna 25. marraskuuta 1865
Rakkahin veli!
Nyt on kulunut jo kuukausi siitä kun viimeksi tapasin Sinut, ja minulla on siksi voimakas tarve uskoutua Sinulle, joskaan siinä, mitä minulla on kerrottavana, ei ole mitään iloista ja hyvää. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että pyysit etten salaisi Sinulta ainoatakaan ajatustani. Olen yhä enemmän ja enemmän huomannut, että lukuhaluni ovat kadonneet kokonaan. Mielikuvitukseni harhailee sinne tänne, opintielle vain ei. Kaikista näistä ajatuksista on ottanut yliotteen halu maanviljelyyn. Minun täytyy, joskin vastahakoisesti, sanoa että opiskelu on minulle suurta piinaa. Jos istun lukemaan, tulee päähäni kaikenlaisia ajatuksia, jotka estävät sen. Kun viimeksi tapasimme, lupasin pysyä vielä vuoden lukiossa ja saada hyvän päästötodistuksen, mutta aivan liian pian huomaan, että minun tulee olemaan mahdotonta pitää siinä sanani. Jotta en kuitenkaan aiheuttaisi Sinulle kauheasti huolta, minulla on ehdotus: haluaisin nimittäin niin pian kuin mahdollista jättää lukion ja tulla kesällä tai syksyllä Mustialaan. Voisin saada täällä opetusta 30 kopeekalla tunnilta eräältä opiskelija Lindqvistiltä ja valmistautua Mustialaa varten. Kuulin Blåfieldiltä, joka hiljattain lähti tästä lukiosta ja meni Mustialaan, että siellä on oikein hyvä. Haluaisin kuitenkin asua täällä Hämeenlinnassa kuten aiemminkin. Jos pidät tätä ehdotusta epäviisaana tai muuten haluat, että minun on pysyttävä toistaiseksi lukiossa, niin sopeudun tietenkin siihen. Odotan nyt malttamattomasti kirjettäsi ja toimin sitten toiveesi mukaan.
Olen lukenut Sinun ja Milin kirjeet, ja meitä kaikkia ilahdutti huomata että olet niin kovin onnellinen. Kunpa nyt et tulisi tästä kirjeestä surulliseksi. Koska Almakin kirjoittaa nyt, niin lisään vain: sydämelliset terveiset Alexandralle, Milille ja Torstenille rakastavalta veljeltäsi.
Adu
P.S. Voit olla varma, että valintani on harkittu!
Rakkahin Leo!
Vaikken haluaisi aiheuttaa Sinulle vaikeita hetkiä, on minun se nyt kuitenkin tehtävä lähettäessäni tämän Adun kirjeen ja tukiessani hänen siinä esittämäänsä pyyntöä. Olen kylliksi seurannut sivusta hänen ponnistelujaan ja nähnyt, että hänellä on valitettavasti liian vähän energiaa selviytyä lukiosta läpi. Hänen terveytensä on tänäkin syksynä ollut melko huono, niin että hänellä on ollut lähes joka viikko päänsärkyjä. Siksi hänen on pitänyt usein olla pois koulusta ja hän on myös jäänyt muista jälkeen, niin että hänen pitää aina sunnuntaisin käydä lisätunneilla opettajien luona. Hänen mielialansakin on lähestulkoon alamaissa. Hän on tietenkin surullinen, että hänen pitää aiheuttaa Sinulle niin paljon murhetta, mutta voimme kuitenkin pitää itseämme onnekkaina siinä, ettei hän ole mikään paha poika. Hän vaikuttaa nyt olevan todella vakavissaan uuden suunnitelmansa suhteen, ja Robert ja minä pidämme sitä aivan järkevänä. Sinun ei pidä luulla, että tämä on hätiköity ehdotus, sillä olen toki pohtinut sitä pitkään ja myös ottanut selväät, millainen paikka Mustiala on. Johtaja Zitting kuuluu olevan oikein kelpo mies ja puuhailevan paljon oppilaidensa kanssa. Elämä siellä olisi sitä paitsi Adu-parallemme paljon terveellisempää kuin pänttääminen täällä pienessä savuisessa huoneessa. Hänen on nimittäin nyt asuttava yhdessä toverinsa Ståhlbergin kanssa, koska hänen oma huoneensa oli niin hirveän kylmä. Voit, rakas Leo, varmaankin myös ilman minun ylipuhumisiani tehdä päätöksesi, ja olen vakuuttunut, että valitset sen mikä on hänelle parasta, joskin olisi kyllä raskasta saada kieltävä vastaus, koska näen miten Adu roikkuu tässä uudessa ideassa koko sielultaan. Mikäli toivot, että hän jäisi vielä seuraavaksi lukukaudeksi lukioon, niin hän varmaan mukautuu siihen, muuten hän voisi käyttää lukukauden Mustialaa varten valmistautumiseen. Hämeenlinnassa nimittäin asuu nyt eräs ylioppilas Lindqvist, joka on yleisesti tunnettu pätevyydestään ja perusteellisista tiedoistaan. Hän antaa 30 kopeekalla yksityistunteja. Jos suostut suunnitelmaan, niin Aduhan voisi olla hänell päivittäin opetuksessa ja muuten asua Hämeenlinnassa kuten aiemminkin. Mikäli hän tulee Mustialaan ja tosiaan läpäisee sen kurssin, niin hänhän voi Jumalan avulla ansaita elantonsakin sillä tiellä. Kirjoitahan nyt, rakas Leo, pian tahtosi tässä asiassa niin suunnistamme sen mukaan. Vietämme jouluaattoa Robertin luona, ja kohta sen jälkeen Adu lähtee muutamaksi päiväksi Pälkäneelle ystävänsä Weleniuksen luo. Adulla tuntuu olevan hyvät välit tovereihinsa, ja pidän häntä myös hyvin herttaisena ja järkevänä. Jos hänellä ei vain olisi niin heikkoa päätä, ei hänen tilanteensa olisi niin surullinen.
Tämä varmaan olisi Sinulle jo kyllin ikävää, rakas Leo, mutta valitettavasti minun on vaivattava vielä eräällä raskaalla asialla. Et voi uskoa, miten vaikeaa minun on kirjoittaa siitä, mutta en voi jättää sitä sikseen rauhallisella omallatunnolla. Kohta lähtösi jälkeen nimittäin tuli Kiovasta Alexander Sagulinilta kirje, jossa oli niin sydäntäraastavat avunpyynnöt ettei sitä voinut lukea kyynelittä. Olen pitkään miettinyt, eikö olisi hyödytöntä kirjoittaa asiasta Sinulle, koska osoitetta ei ole tiedossa, mutta hänen anovat pyyntönsä tulevat aina mieleeni, enkä voi olla ajattelematta sen poikapoloisen tilannetta. Hän nimittäin kirjoittaa, että hänen isäänsä piinaavat hirveät tuskat mutta heillä ei ole varaa aloittaa hoitokuuria. Hän sanoo myös, että he ovat kirjoittaneet useita kertoja saamatta kuitenkaan vastausta. Totta sekin. Tämä kirje on vielä osoitettu äidille, mikä osoittaa ettei kukaan täältä ole kirjoittanut enää pitkään aikaan. En ole maininnut tästä asiasta mitään Robertille, sillä hän vain harmistuisi muttei pystyisi tekemään mitään enempää. Sinä ja Torsten olette ainoat, jotka pystytte toimimaan tässä asiassa, ja vaikka minulle on niin hirveän raskasta piinata Sinua tällä asialla, en kuitenkaan voi pitää sitä vain omana tietonani ja jäädä toimettomaksi. Kirjeessä ei ole päivämäärää eikä Sagulinien osoitetta, mutta siinä on Kiovan postileima. Koska olen ajatellut tätä asiaa niin paljon, mieleeni tulee että mahdollisesti Fritiof Neoviuksen kautta saisi jonkin yhteyden. Hänhän voisi saada poliisin kautta tietää, missä he asuvat, mikäli ajattelet auttaa heitä. Suo nyt anteeksi, rakas Leo, että huolestutan Sinua mutten voinut pitää tätä taakkaa yksin itselläni, ja Sinähän olet perheraukkasi tuki ja turva. Nyt voin myös taas hengittää helpommin, kun olen keventänyt taakkaani Sinulle, mutten voinut kirjoittaa ennen kuin sain Forsellesilta osoitteesi, sillä en halunnut lähettää tätä kirjettä muiden välityksellä. Kuulin Mililtä, että olette tulleet onnellisesti perille ja olette tyytyväisiä. Sen te kyllä niin kovasti ansaitsettekin, rakkaat sisarukseni Leo ja Alexandra. Oikein sydämelliset terveiset ja halaus Alexandralle minulta. Olen nyt pari päivää Helsingissä mutta matkustan taas tänään. Robertkin oli täällä yhden päivän perunkirjoituksen takia, joka toimitettiin oikein juhlallisesti niin että herrat Claesson ja Salin olivat täällä minun luonani ja katsoivat Robertin läsnäollessa paperin läpi ja antoivat Robertin allekirjoittaa. Forselles kaiketi huolehtii muusta. Lindroosin tätikin oli yhden päivän kaupungissa, mutta tavoittelin häntä kahteen otteeseen turhaan ja se harmitti minua, sillä olisin kuullut hiukan lisää teistä. Nyman näet kertoi, että teiltä oli tullut pitkiä kirjeitä. Toivon kuitenkin, että kuulemme pian jotain Sinustakin. Robert lähettää terveisiä ja sanoo kirjoittavansa heti kun on ensin saanut kirjeen. Hän kuitenkin pyytää minua kertomaan Sinulle jotain, mikä – pahoin pelkään – on vielä yksi jobinposti lisää. Hän oli nimittäin luotettavista lähteistä kuullut, että Törngrenin liikeasiat olisivat kovin surkealla tolalla ja haluaa kertoa sen varoittaakseen Sinua. Muuten ei mitään kertomisen arvoista. Kirjoita minulle kaikista asioista heti kun olet saanut tämän kirjeen. Toivotamme teille kaikille rakkaille niin iloista joulua kuin mahdollista, ajatukseni tulevat olemaan paljon teidän luonanne. Sydämelliset terveiset kaikille rakkaille sisaruksille!
Sinun pikku
Alma
Helsinki 4. joulukuuta 1865
Original (transkription)
T:husTavastehus d. 25 nov. 1865.
Liebster Bruder!
Nun ist schon ein Monat vergangen seitdem ich dich letztens traf,
und daher habe ich schon ein starkes Bedürfniss michtillagt dir mitzutheilen, obgleich
es nichts frohes und gutes ist was ich zu sagen habe. Indessen tröste ich
mich damit dass du mich batst dir keinen einzigen Gedanken zu ver-
hehlen. Ich habe immer mehr und mehr gemerkt dass die Lust zum lesen
bei wenigem gantz und gahstruketr verschwindet. Meine Fantasien schwärmen manch-
mal für Eins manchmal für Anderes, nur nicht für die Studienbahn. Von
allen diesen Gedanken hat doch die Lust für Landwirtschaft Überhand genommen.
Ich muss, obgleich ungerne, sagen dass es mir eine grosse Plage ist zu studieren.
Setze ich mich um zu lesen so kommen mir allerhand Gedanken in den
Kopf, die es verhindern. Als wir uns letztens sahen so versprach ich
dir noch ein Jahr beim gynmasium zu bleiben und mir dan ein gutes
Scheidezeugniss zu verschaffen, aber gar zu bald sehe ich dass es mir un-
möglich wird darin mein Wort zu halten. Um aber nicht dir damit viel
Kummer zu machen so hätte ich einen Vorschlag: Ich möchte nahment-
lich so bald wie möglich das Gümnasium verlassen um im Sommer
oder Herbst nach Mustiala zu kommen. Ich könnte hier indessen
für 30 kop.kopek in der Stunde Unterricht bekommen von einem Student
Lindqvist und mich zu Mustiala vorbereiten. Von Blåfield, welcher
neulich dieses Gümnasium verliess und nach Mustiala fur, hörte ich
dass da sehr gut ist. Ich würde indessen hier in ThusTavastehus wohnen so wie
früher. – Findest du dieses Vohstruketrschlag unvernünftig, oder willst
du sonst dass ich bis weiter beim Gümnasium verbleiben soll, so werde ich
mich natürlich darin fühgen. Ich werde nun geduldig von dir Brief
erwarten und denn nach deinem Wunsch handeln. –
Deinen und Milis Briefe habe ich gelesen und es freute uns Alle
|2|
dich so sehrtillagt glücklich zu finden. Möge nur nicht diesen Brief dich trau-
rig machen. Da Alma auch jetzt schreibt, so füge ich nur zu: Herz-
liche Grüsse zu Alexandra Mili und Torsten von deinem dich liebenden
Bruder
Adu.
P. S. Sei überzeugt dass meine Wahl bedacht ist!
Liebster Leo!
Obgleich ich dir keine schwere Stunden machen
möchte, muss ich ichstruket es jetzt doch thun indem
ich diesen Brief von Adu dir schicke und seine
Bitte darin unterstüze. Ich habe genau seinenstruket Be-
strebungen mitgefolgt und gesehen dass er leider
zu wenig Energie besitzt um sich durch das
Gymnasium zu behelfen. Seine Gesundheit ist
auch diesen Herbst ziehmlich schlecht gewesen so
dass er beinahe jede Woche Kopfschmerzen ge-
habt. Dadurch hat er oft versäumen müssen
und isttillagt auch nachgeblieben sodass er immer an
Sontag eine extra Pusse bei den Lehreren haben
muss. Sein Muth ist auch beinahe ganz herunter.
Es ist wohl traurig dass er dir soviel Sorgen
machen soll aber wir können uns doch glücklich
schätzen dass er kein schlechter Junge ist. Er
scheint nun mit seinem neuen Plane wirklich
Ernst zu haben und Robert und ich finden ihn
ganz vernünftig. Du sollst nicht glauben dass
dieser Vorschlag übereilt ist denn ich habe wohl
lange darüber nachgedacht und auch nachge-
|3|
fragt wie Mustiala ist. Der Direktor Zitting soll
ein sehr braver Mann sein und sich viel mit
den Elewen abgeben. Ausserdem wäre das Leben
da für unseren armen Adu viel gesunder als
das angestrengte Lesen hier und das auch in einem
kleinen raucherfüllten Zimmer. Er muss nehmlich
jetzt mit seinem Kameraden Ståhlberg zusammen
wohnen weil sein Zimmer so schrecklich kalt war.
Du wirst wohl lieber Leo auch ohne meine Über-
redungen beschliessen können und ich bin überzeugt
dass du das wählst was für ihn am besten ist
obgleich es wohl schwer wäre einen Abschlag zu
bekommen da ich sehe wie Adu von ganzer Seele
an dieser neuen Idée hängt. Wünschest du dass
er noch den folgenden Termin beim Gymnasium
bleibt so wird er sich wohl darin finden, sonst
würde er den Termin dazu anwenden können
sich nachstruket zutillagt Mustiala vorzubereiten. Es wohnt
nehmlich in ThusTavastehus jetzt ein Student Lindqvist
welcher allgemein gekannt ist wegen seiner Taug-
lichkeit und seiner gründlichen Kentnisse, dieser
giebt Privatstunden für 30. kop.kopek Wenn du auf
den Plan eingehst so könte Adu ja bei diesem
eine Stunde täglich nehmen und sonst wie früher
in ThusTavastehus leben. Kommt er nach Mustiala und
macht wirklich den Kurs durch so kann er ja
auchstruket mit Gottes Hülfe auf der Bahn auch sein
Brot finden. Schreibe nun lieber Leo gleich deinen
Willen in dieser Sache so werden wir uns danach
richten. Den Weinachtsabend werden wir bei Roberts
feiern und gleich danach fährt Adu auf einige
|4|
Tage nach Pelkäne zu seinem Freunde Welenius.
Adus Stellung zu den Kameraden scheint gut
zu sein und ich finde ihn auch sehr paj und
vernünftig. Wenn er nur nicht einen so schwachen
Kopf hätte wäre es nicht so traurig mit ihm. –
Nun wäre es wohl genug unangenehmes für dich
mein lieber Leo aber leider muss ich noch mit
einer schweren Sache kommen. Du kannst nicht
glauben wie es mir schwer ist darüber zu schrei-
ben aber ich kann es nicht mit ruhigem Gewissen
bleiben lassen. Es kam nehmlich kurz nach deiner
Abreise einestruket Brief aus Kief von Alexander Sa-
gulin mit so herzzerreissenden Bitten um Hülfe
dass man ihn nicht ohne Tränen lesen kann.
Ich habe lange darüber nachgedacht ob es nicht
unnütz wäre dir darüber zu schreiben weil man
keine Adresse weiss, aber seine flehenden Bitten
kommen mir immer wieder vor und ich kan
nicht bleiben lassen mich in die Lage des armen
Jungen zu denken. Er schreibt nehmlich dass sein
Vater von schrecklichen Plagen gequält wird aber
dass sie nicht die Mittel haben eine Kur anzu-
fangen. Er sagt auch dass sie mehrere Mal ge-
schrieben aber ohne Antwort zu bekommen. Das
ist auch wahr. Dieser Brief ist noch an Mama
adressirt welches beweist dass hiervon schon längst
niemand geschrieben. – Ich habe von dieser Sache
nichts an Robert erwähnt denn er würde sich
nur darüber grämen aber nichts weiter thun können.
Du und Torsten sind die einzigen welche darin
handeln können und obgleich es mir so sehr
|5|
schwer ist dich mit dieser Sache zu quälen kann
ich es doch nicht für mich behalten und dabei
passiv verbleiben. Der Brief hat kein Datum
und keine Adresse zu Sagulins, der Poststempel ist
aber Kiev. Weil ich so viel über diese Sache ge-
dacht fällt mir ein dass man möglicherweise
durch Fritiof Neovius irgend eine Leitung hätte.
Er könnte ja durch die Polizei erfahren wo
sie wohnen falls du denkst ihnen zu helfen.
Verzeihe mir nun lieber Leo dass ich dich be-
trübt aber ich konnte nicht diese Last für mich
allein behalten und du bist ja die Stütze dei-
ner armen Famiele. Ich werde auch jetzt wieder
aufathmen können wenn ich mich dir mitge-
theilt, ich konnte aber dir nicht früher schreiben
ehe ich durch Forselles deine Adresse bekam
denn ich wollte diesen Brief nicht durch die
andern dir schicken. Von Mili erfuhr ich dass
ihr glücklich angekommen und zufrieden seid.
Das verdient ihr ja so sehr meine lieben Ge-
schwister Leo und Alexandra. Grüsse und um-
arme Alexandra so herzlich von mir. – Ich bin
jetzt in Hfors ein par Tage aber reise wieder
heute. Robert war auch einen Tag hier wegen
Bouppteckningen welches ganz ceremoniel verrichtet
wurde so dass her. Claesson und Salin hier bei
mir waren und in Roberts Gegenwart das Papier
durchsahen und Robert unterzeichnen liessen.
Forselles wird wohl das übrige besorgen. – Tante
Lindroos war auch einen Tag in der Stadt, ich
suchte sie aber zweimal vergebens und das that
|6|
mir leid denn ich hätte etwas mehr über euch
erfahren, Nyman sagte mir nehmlich dass ihr
lange Briefe geschrieben. Ich hoffe doch dass wir
auch bald etwas von dir hören kriegen. –
Robert grüsst und sagt dass er schreibt sobald er
erst Brief bekommen. Indessen bittet er mich
dir etwas mitzutheilen welches, ich fürchte, dir
noch eine Jobspost wird. Er hatte nehmlich
von sicheren Quellen erfahren dass Törnegrens
Affairen sehr erbärmlich sein sollen und er will
es dir mittheilen um dich zu warnen. –
Sonst nichts erzählenswerthes. Schreibe mir vor
allen Dingen sobald du diesen Brief bekom-
men. Wir wünschen Euch allen lieben so
frohe Weinachten wie möglich, meine Gedanken
werden viel bei Euch sein. Grüsse herzlich
alle lieben Geschwister von deiner kleinen
Alma.
HforsHelsingfors den 4. December 1865.
Tavastehus den 25 november 1865.
Käraste bror!
Nu har det gått en månad sedan jag träffade dig senast, och därför känner jag nog ett starkt behov att anförtro mig åt dig. Det är inget glättigt och bra som jag har att säga. Men jag tröstar mig med att du bad mig att inte hemlighålla en enda tanke. Jag har allt mer märkt att lusten att läsa helt och hållet försvinner. Mina fantasier svärmar än för det ena, än för det andra, men inte för studiebanan. Av alla dessa tankar har lusten för jordbruk tagit överhand. Jag måste, om än ogärna, säga att det är en plåga för mig att studera. Sätter jag mig ner för att läsa så kommer alla slags tankar upp i huvudet som förhindrar det. Då vi sågs senast lovade jag dig att stanna ett år till på gymnasiet för att sedan skaffa mig ett bra slutbetyg. Men allt för tidigt inser jag att det blir mig omöjligt att hålla ord. Men för att inte vålla dig många bekymmer har jag ett förslag: Jag vill nämligen så snart som möjligt lämna gymnasiet för att i sommar eller i höst komma till Mustiala. Här kunde jag av en student Lindqvist under tiden få undervisning för 30 kopek i timmen för att förbereda mig för Mustiala. Av Blåfield som nyligen lämnat gymnasiet för att fara till Mustiala hörde jag att det är mycket bra där. Under tiden skulle jag bo här i Tavastehus som förr. – Tycker du att detta förslag är oförnuftigt eller vill du annars att jag tills vidare stannar vid gymnasiet så fogar jag mig förstås i det. Jag kommer tålmodigt vänta på ditt brev och sedan handla så som du önskar. –
Ditt och Milis brev har jag läst och det gläder oss alla att se att du är mycket lycklig. Måtte detta brev bara inte göra dig ledsen. Eftersom Alma nu också skall skriva tillägger jag bara: Hjärtliga hälsningar till Alexandra, Mili och Torsten från din, dig älskande
bror
Adu.
P.S. Var övertygad om att mitt val är väl övervägt!
Käraste Leo!
Fastän jag inte vill vålla dig svåra stunder, måste jag nu ändå göra det genom att skicka detta brev från Adu och genom att bistå hans önskan däri. Noga har jag följt med hans strävanden och sett att han tyvärr har för lite energi för att klara sig på gymnasiet. Även denna höst har hans hälsa varit ganska dålig och nästan varje vecka har han haft huvudvärk. På grund av detta har han ofta missat skolan och halkat efter så att han på söndagar alltid måste läsa extra för lärarna. Hans mod är också nästan helt nere. Det är nog sorgligt att han förorsakar dig så många bekymmer men vi kan dock skatta oss lyckliga att han inte är en dålig pojke. Han verkar nu verkligen mena allvar med sin nya plan som är helt förnuftig tycker Robert och jag. Du skall inte tro att detta förslag är överilat då jag nog har funderat på det länge och jag har också hört mig för hur Mustiala är. Direktor Zitting skall vara en hederlig man och han skall tillbringa mycket tid med eleverna. Dessutom skulle livet vara mycket hälsosammare för vår stackars Adu än det ansträngande läsandet här i ett litet rökfyllt rum. Nu måste han nämligen bo tillsammans med sin kamrat Ståhlberg eftersom hans rum var så fruktansvärt kallt. Käre Leo, du kan nog fatta ett beslut även utan mina övertalningar och jag är övertygad om att du väljer det som är bäst för honom. Men att få avslag vore hårt eftersom jag ser hur Adu av hela sin själ hänger vid denna nya idé. Önskar du att han ännu följande termin stannar vid gymnasiet kommer han att acceptera det, annars skulle han använda terminen för att förbereda sig för Mustiala. Det bor nämligen nu en student Lindqvist i Tavastehus som är allmänt känd för sin duglighet och sina grundliga kunskaper. Han ger privatlektioner för 30 kopek. Om du går med på planen så kunde Adu ta en lektion varje dag och annars bo i Tavastehus som förr. Kommer han till Mustiala och går han verkligen hela kursen så kan han med guds hjälp förtjäna sitt bröd på denna bana. Skriv nu käre Leo genast din önskan i denna sak och så kommer vi att rätta oss efter den. Julafton kommer vi att fira hos Roberts och strax därefter åker Adu till sin vän Welenius i Pelkäne på några dagar. Adus förhållande till kamraterna verkar vara bra och jag tycker också att han är snäll och förnuftig. Om han bara inte skulle ha ett så dåligt huvud vore det inte så synd om honom. –
Detta är nog tillräckligt oangenämt för dig, min käre Leo, men tyvärr måste jag ännu komma med ett svårt ärende till. Du kan inte tro hur svårt det är för mig att skriva om det men jag kan inte med lugnt samvete låta bli. Kort efter din avresa kom nämligen ett brev av Alexander Sagulin från Kiev med en så hjärtskärande vädjan om hjälp att man inte kan läsa brevet utan att gråta. Jag har länge funderat om det inte är meningslöst att skriva om det till dig eftersom man inte har någon adress, men hans vädjande stiger alltid upp för mig och jag kan inte låta bli att försätta mig i den stackars pojkens läge. Han skriver nämligen att hans far har ansatts av fruktansvärda plågor men att de inte har de nödvändiga medel för att börja en kur. Han säger också att de skrivit flera gånger men att de inte fått svar. Detta är också sant. Detta brev är ännu adresserat till mamma vilket bevisar att ingen härifrån har skrivit på länge. Jag har inte nämnt någonting för Robert om den här saken eftersom han bara skulle gräma sig men han skulle inte kunna göra något. Du och Torsten är de enda som kan handla och fastän det känns mycket svårt att plåga dig med denna sak, kan jag inte behålla det för mig själv och förbli passiv. Det finns inget datum på brevet och ingen adress till Sagulins, men poststämpeln är Kiev. Eftersom jag har tänkt så mycket på denna sak kommer jag på att man möjligtvis kunde få en förbindelse genom Frithiof Neovius. Han kunde ju genom polisen få reda på var de bor i fall du överväger att hjälpa dem. Förlåt mig käre Leo att jag gör dig bedrövad men jag kunde inte behålla denna börda för mig själv och du är ju din stackars familjs stöttepelare. Nu kan jag också andas ut igen då jag har meddelat mig åt dig. Men jag kunde inte skriva förrän jag hade fått din adress av Forselles, då jag inte ville skicka detta brev via de andra. Av Mili fick jag veta att ni lyckligt anlänt och att ni är nöjda. Ni förtjänar det så mycket mina kära syskon Leo och Alexandra. Hälsningar och ge Alexandra en innerlig kram från mig. – Jag har nu varit i Helsingfors i några dagar men idag reser jag. Robert var också här en dag på grund av bouppteckningensv som förrättades helt ceremoniellt. Herrarna Claesson och Salin var här hos mig och de gick i Roberts närvaro igenom pappret, och lät honom underteckna. Forselles kommer antagligen sköta resten. – Tant Lindroos var också i staden en dag. Jag sökte upp henne två gånger men förgäves och det är synd eftersom jag gärna skulle ha hört lite mera om er. Nyman sade nämligen till mig att ni har skrivit långa brev. Jag hoppas dock att vi också får höra något från dig snart. –
Robert hälsar och säger att han skriver så fort han fått brev. Under tiden ber han mig meddela något som blir ytterligare en jobspost för dig, befarar jag. Från säkra källor har han nämligen fått veta att Törnegrens affärer skall vara mycket dåliga och han vill berätta det för dig för att varna dig. – Annars ingenting som är värt att berätta. Framför allt skriv genast när du fått detta brev. Vi önskar Er alla en så god jul som möjligt, mina tankar kommer att gå mycket till Er. Hälsa hjärtligt alla kära syskon från din lilla
Alma
Helsingfors den 4 december 1865.