17.2.1866 Alma Lemström–LM
Finsk text
Rakas, rakas Leoni!
Kuinka hirveän hauskaa olikaan saada kirje suoraan Sinulta, joskin pahoittelen, että olit ollut levoton minun vuokseni. Siihen ei kuitenkaan ole ollut mitään syytä, sillä olin täällä Helsingissä sairaana vain viikon Milin tultua. Mutta syynä siihen, miksi jouduit odottamaan kirjettäni niin kauan, oli että Mili muistamatta luvanneensa kirjeessään, että minä kirjoittaisin pian, pyysi että odottaisin ensin Alexandran vastausta ja kirjoittaisin sitten, jotta kirjeet eivät menisi ristiin. Suo anteeksi, rakkahin Leo, tahaton laiminlyöntini. Kuinka mukavaa olikaan kuulla, että olet, rakas Leoni, niin tyytyväinen ja onnellinen, en ollut sitä yhtään epäillytkään, koska tiesin kuinka paljon Alexandra Sinua rakastaa, sitä paitsi rakas pikku Sandrammehan ei ole koskaan ollut meitä kohtaan muuta kuin ystävällinen. En liioin ole vielä kertaakaan muuta kuin iloinnut siitä, että voitte tällä matkalla olla niin häiriöttä yhdessä, ja olen niin vakuuttunut siitä että matka on Sinulle kovin hyödyllinen ja terveydellesikin välttämätön. Mitä meihin tulee, niin voit, rakas lämminsydäminen veljeni, olla rauhallisin mielin, sillä kun voimme vain rauhassa ajatella hirveää menetystämme, niin meillähän ei muuten ole mitään, joka ei toisi meille iloa, onhan meillä on neljä niin rakastavaa veljeä, jotka kaikki ajattelevat meitä ja haluavat helpottaa elämäämme. Ainoa, mikä vielä hiukan askarruttaa mieltä, on rakas Adu-raukkamme, joka kaikessa heikkoudessaankin on ollut meitä kohtaan hyvin suloinen. Hän oli eilen täällä käymässä hyvästelemässä meidät ja tänään hänen pitäisi lähteä Hämeenlinnasta Mustialaan. Hänet otettiin sinne jo nyt, vaikka paikka vapautuu vasta kesäkuussa. Varustin hänet kaikin tarvittavin tavaroin, niin että hän voi näyttäytyä säällisenä, sillä joka oppilaalla on oltava omat vuodevaatteet ja päiväpeite. Olet varmaan jo Robertilta kuullut kaikki detaljit hänen sisäänotostaan.
Minun on kuitenkin kai kerrottava Sinullekin, miten pieni elämämme on tänne asettunut. Kun Mili oli tullut ja minä olin tervehtynyt, teimme visiittejä rouva Langenskiöldin luo, joka oli oikein ystävällinen, lisäksi Brummereille, Sinebrychoffeille, Paciuksille, Thunbergeille, Chydeniuksille ja Olga Estlanderin luo. Sitten Mili aloitti tuntinsa ja sai heti viisi oppilasta, ja nyt hiljattain kuudennen Mathilda Ekbomista, joka viettää talven täällä. Lisäksi Ella Krogiuksenkin pitäisi pian tulla ottamaan tunteja. Mili on kyllä tienannut hurjasti lyhyessä ajassa ja harjoittelee yhä ahkerasti päivittäin. Hänellä on jo kerran ollut tilaisuus antaa kuulla lauluaan, sillä Sinebrychoffeilla oli pelkkien musiikkia rakastavien ihmisten musiikki-iltamat. Mili lauloi siellä Masset’n suuren aarian sellon ja pianon säestyksellä. Se meni oikein hyvin, ja hän sai myrskyisät suosionosoitukset, joskin kyse olikin yksityistilaisuudesta. Rouva Brummer soi Milille jopa kunnian pyytämällä, että tämä antaisi hänelle tunteja, minkä Mili kuitenkin torjui. Huomenna Mili laulaa eräässä sinfoniassa, ja uskon että se menee hyvin. Hän kieltäytyi ensin, kun Meissner pyysi, mutta kaikki ihmiset ylipuhuivat hänet niin, että hän lopulta suostui. Hän laulaa Paminan aarian Taikahuilusta ja Masset’n ”Refrain du pays”, kummankin orkesterin säestyksellä. Heti kun konsertti on ohi, Mili vastaa Alexandran ystävälliseen kirjeeseen ja kertoo ensimmäisestä debyytistään.
Kysyt, rakas Leo, mitä minä teen. Yhä vain sitä samaa kuin ennenkin, ompelen ja luen, ja lisäksi minusta on tullut hiukan ahkerampi musiikissa, jota aiemmin aina laiminlöin. Otan viikoittain tunteja Alexandra Guthannilta, ja hän käy pari kertaa viikossa luonani soittamassa nelikätisesti. Tämä aiheuttaa toki sen, että minun täytyy harjoitella ja soitan säännöllisestikin joka aamu 9:stä 10:een. Mili laulaa kello 10–11 ja kello 11:sta yhteen hänen oppilaansa. Saan lisäksi Mililtä lähes päivittäin laulutunteja, jotta saisin hirveästä kontra-altostani hiukan notkeamman. Minua vain harmittaa, että Milin on piinattava itseään minun vuokseni ilmaiseksi, joten olisin niin kovin kiitollinen, jos haluaisit tuoda hänelle jotain hauskaa, ja itse yritän olla niin siedettävä oppilas kuin mahdollista.
Jotta saisin hiukan tulojakin, otin Lohrmanilta puhtaaksikirjoitustöitä kun hän niitä tarjosi. Niitä on kuitenkin niin vähän, etten saa siitä paljon, vaikka hän lupaa 20 kopeekkaa arkilta. Joten kuten oletatkin, raha-asiamme ovat toistaiseksi melko surkealla tolalla, koska menetimme 85 ruplan täysihoitolan vaihdossa 17 ruplaa 50 kopeekkaa eli yli 18 prosenttia. Jäi siis vain 68 ruplaa elämiseen kolmelle kuukaudelle, se riittäisikin huhtikuuhun asti mutta meidän on 1. maaliskuuta maksettava kolmen kuukauden vuokra ja kymmenen ruplaa polttopuusta eli 44 ruplaa, ja koska tämä oli mahdotonta, kirjoitin Torstenille, joka lupasi lähettää 200 markkaa. Se on sitten pois Sinunkin kassastasi, rakas Leo. Kuinka kiitollinen olenkaan, että ajattelet hankkia minulle keinon ansaita rahaa, sillä eihän ilman sitä voi aikaansaada mitään. Muuten olemme järjestäneet elämämme niin taloudellisesti kuin mahdollista, mutta aina tulee ennakoimattomia kuluja, kuten nyt kun Estlander nimenomaan määrää minulle kolmeksi kuukaudeksi peräkkäin ”puolikylpyjä”, minä kyllä protestoin hiukan mutta hän väittää että se on ainoa apu jääkylmille jaloilleni ja pääparalleni, jota vieläkin tahtoo usein särkeä. Se ei kuitenkaan ole lainkaan vaarallista ja aivan siedettävää, vaikka parempi kyllä olisi päästä siitä eroon.
Olen hyödyntänyt lupaasi tilata kirjoja, kuinka voisit uskoa että minulla olisi halua lukea huonoja kirjoja kun tuskin saan luettua kymmenesosan niistä hyvistä jotka haluaisin, olen sitä paitsi aina ollut nirso lukija, nimittäin kevyessä kirjallisuudessa, sillä en ole tähän mennessä lukenut vielä oikein mitään kelvollista. Luentoja täällä on vain Topeliusta naisille. Onneksi Gustaf Estlander kuitenkin aloittaa nyt 18 luennon sarjan ”19. vuosisadan kuvataiteista”. Torsten ilmoitti meidät molemmat 16 markalla, ja olen siitä hyvin iloinen. Minun on kuitenkin hyvästeltävä kaikki nämä rattoisat asiat kolmeksi viikoksi ja matkustettava Hämeenlinnaan. Alba nimittäin ottaa kuurin Estlanderilla ja hänen täytyy viettää kolme viikkoa Helsingissä. Hän asuu Savandereilla ja maksaa asumisestaan. Hän ei kuitenkaan saa rauhaa, ellen minä ole sillä välin lasten luona. Teen sen myös oikein mielelläni, vaikka onkin hiukan ikävää katkaista kaikki kun on juuri saanut jotain vauhtiin. Luin kirjoitelmasi Dagbladetista, sehän oli oikein hilpeä; lähetä minulle pian lisää, tartumme kaksin verroin kiinnostuneina sanomalehteen kun saamme lukea jotain Sinulta.
Nyt olet kaiketi jo saanut Torstenin kirjeen, jossa on se suuri ehdotus. Odotan hyvin jännittyneenä vastaustasi asiassa, koska olen perheessä ainoa, joka uskoo että et aio hakea siihen toimeen. Olen nimittäin sitä mieltä, että se on niin kovin toisenlaista kuin opintosi ja suunnitelmasi, senhän täytyy olla myös erittäin rasittavaa ja pitkäveteistä, erityisesti sellaisen jälkeen kuin Strömberg, joka kuuluu laiminlyöneen kaiken. Torsten on varmasti kirjoittanut Sinulle kaikki pro- ja contra-näkökohdat, emmekä luonnollisesti voi neuvoa asiassa, olen vain sitä mieltä että voisit opinnoillasi ja kirjoittajanlahjoillasi saada paljon enemmän aikaan jossain toisessa asemassa kuin tällaisella pormestarin paikalla, jossa joutuisit niin monien arkisten pikkuseikkojen piinaamaksi. Ja nyt pitää sanoa näkemiin, sillä Tollit tulivat noutamaan meidät Milin kenraaliharjoituksiin. Mili on aivan rauhallisin mielin ja kirjoittaa heti, kun pääsemme paineesta. Pyydämme kuitenkin kumpikin, että halaat ja suutelet puolestamme pikku Alexandraamme oikein sydämellisesti. Kuinka kaipaammekaan paluutanne. Sydämelliset terveiset meiltä kaikilta sekä Tolleilta välittää Sinua rakastava
Alma.
Helsinki 17. helmikuuta 1866
Lisää seuraavassa postissa.
Original (transkription)
Mein lieber, lieber Leo!
Wie sehr angenehm war es von dir direkte Brief
zu bekommen obgleich es mir leid that dass
du meinetwegen unruhig gewesen. Dazu ist
aber keine Ursache gewesen denn ich war hier
in Hfors nur eine Woche krank nachdem Mi-
li kam. Warum du aber so lange auf meinen
Brief warten musstest war dass Mili ohne
sich zu erinnern dass sie in ihrem Briefe ver-
sprach dass ich bald schreiben würde, bat dass
ich erst Alexandras Antwort abwarten wür-
de und dann schreiben damit die Briefe sich
nicht kreuzen sollten. Verzeihe nun liebster Leo
meine untillagtabsichtliche Versäumnis. Wie angenehm
war es nicht zu hören dass du mein lieber Leo
so zufrieden und glücklich bist, ich hatte aber
gar nicht daran gezweifelt weil ich wusste wie
Alexandra dich liebte, ausserdem war ja unsere
liebe kleine Sandra gegen uns nie anders als
freundlich. Auch habe ich noch kein mal an-
deres als mich gefreut darüber dass Ihr so un-
gestört zusammen sein könnt auf dieser Reise
und ich bin so überzeugt davon dass sie dir
sehr nützlich und auch für deine Gesundheit noth-
wendig ist. – Was uns betrifft so kannst du,
|2|
mein lieber warmherziger Bruder, ruhig sein, denn
wenn wir nur mit Ruhe an unseren schrecklichen
Verlust denken können so haben wir ja sonst
nichts was uns anderes als Freude macht da wir
vier so liebevolle Brüder haben welche alle an
uns denken und uns das Leben leicht machen wol-
len. Der einzige der noch etwas zu denken giebt
ist unser armer lieber Adu welcher aber mit
all seiner Schwäche doch gegen uns sehr paj gewe-
sen. Er war gestern hier um von uns Abschied
zu nehmen und sollte heute aus ThusTavastehus nach Mus-
tiala. Er wurde schon jetzt angenommen obgleich
erst im Juni Wakanz wird. Ich habe ihn mit
allen nöthigen Sachen ausgerüstet so dass er sich
ordentlich presentiren kann, denn jeder Schüler muss
eigenes Bettzeug und Couvert haben. Alle Details
über seine Einnehmung hast du wohl schon von
Robert erfahren. Indessen muss ich wohl auch
dir erzählen wie wir hier unser kleines Leben
gestellt haben. Nachdem Mili gekommen und
ich gesund geworden machten wir Wisiten bei
Madame Langentillagtskjöld die sehr freundlich war, ausser-
dem bei Brummers, Sinebruchoffs, Pacius’, Thun-
bergs, Chydenius’ und Olga Estlander. Nachdem
fing Mili mit ihren Stunden an, sie bekam gleich
5 Elewen und jetzt neulich die sechste in Ma-
thilda Ekbom welche den Winter hier zubringen
wird. Ausserdem soll Ella Krogius auch bald kom-
men um Stunden zu nehmen. Mili hat wohl
sehr viel profitirt in der kurzen Zeit und übt
noch täglich fleissig. Sie hat auch schon einmal
|3|
Gelegenheit gehabt sich hören zu lassen denn es war
bei Sinebrychoffs eine musikalische Soirée von
nur musikliebenden Menschen. Da sang Mili
eine grosse Arie von Masset mit Begleitung von
Violoncell und Piano. Es ging sehr gut und
sie bekam einen Sturm von Applauden obgleich
insvårtytt einer privaten Gesellschaft. Madame Brum-
mer machte Mili sogar die Ehre zu bitten dass
sie ihr Stunden geben würde welches Mili aber
abschlug. Morgen wird Mili in einer Symfonie
singen und ich glaube dass es gut gehen wird.
Sie sagte erst ab als Meissner bat aber alle
Menschen haben sie überredet so dass sie endlich
darauf einging. Sie singt ”Paminas Arie aus der
Zauberflöte” und ”Refrain du pays” von Masset,
beide mit Orchesteraccompagnement. Sobald das
Konzert vorbei ist wird Mili Alexandras freund-
lichen Brief beantworten und über ihr erstes
Debut erzählen. Du fragst lieber Leo was ich
mache. Immer nur dasselbe wie früher,
ich nähe und lese und ausserdem bin ich
etwas fleissiger geworden mit der Musik die
ich immer früher vernachlässigt. Ich nehme
eine Stunde wöchentlich bei Alexandra Guthann
und sie kommt par Mal wöchentlich zu mir
um vierhändiges zu spielen. Das macht doch
dass ich üben muss und ich spiele auch regel-
mässig jeden Morgen von 9 bis 10. Von 10 bis
11 singt Mili und von 11 bis 1. ihre Elewen.
Ausserdem bekomme ich von Mili beinahe
täglich eine Singstunde um meinen gräulichen
|4|
Contra Alt etwas biegsamer zu bekommen. Es
thut mir nur so leid dass Mili sich für nichts
mit mir abquälen soll, darum wäre ich so sehr
dankbar wenn du ihr dafür etwas nettes mit-
bringen wolltest und ich werde versuchen so
erträglich als Schülerin zu sein wie möglich.
Um auch etwas Einkünfte zu haben, nahm
ich von Lohrman Reinschreiberei an weil er
mir anbat. Es ist aber so wenig dass es
nicht viel ausmacht obgleich er 20 kop den
Bogen verspricht. So wie du vermuthest sind
unsere Finanzen bis weiter ziehmlich erbärm-
lich weil wir beim Auswechseln der Pension
auf 85 rubel 17 rub. 50. kop. verloren, also mehr
als 18 procent. Also blieb nur 68 rub. zu leben
für 3 Monate, das würde auch ausreichen
bis zum April aber wir müssen den 1. März
für 3 Monate Miete und 10 rub für Holz aus
zahlen also 44 rub. und weil das unmöglich
war schrieb ich an Torsten welcher versprach
200 Mark zu schicken. Das geht wohl auch aus
deiner Kasse mein lieber Leo. Wie dankbar bin
ich nicht dass du daran denkst mir einen Aus-
weg zu schaffen um Geld zu verdienen denn
man kan ja nichts vornehmen ohne dem.
Wir haben unser Leben sonst so ekonomisch
gestellt wie möglich aber es kommen immer
unvorausgesehene Ausgaben so wie jetzt wo Est-
lander mir ausdrücklich verordnet 3 Monate
in einer Fortsetzung ”halfbad” zu nehmen,
ich protestirte wohl etwas aber er behauptet
|5|
es sei die einzige Hülfe für meine eisigen
Füsse und meinen armen Kopf welcher noch
oft beliebt zu schmerzen. Es ist aber gar nicht
gefährlich und ganz erträglich obgleich wohl
besser es loszuwerden. – Ich habe deine Er-
laubnis benutzt Bücher zu nehmen, wie kön-
test du glauben dass ich Lust hatte schlechte
Bücher zu lesen da ich kaum fertig werde den
10ten Theil von den guten lesen dichstruket welche
ich möchte, ausserdem bin ich immer Fein-
schmeckerin gewesen in Lectüre nahmentlich
in der leichten denn bis jetzt hab ich ja noch
beinahe nichts taugliges gelesen. Vonsvårtytt Vorlesungen
sind hier nur Toppelii für Damen. Zum Glück
fängt aber Gustaf Estlander jetzt eine Serie von
18. Vorlesungen über ”19 seklets bildande konster”
an. Torsten subskribirte für uns beide à 16 Mark,
und ich freue mich sehr darauf. Indessen muss
ich von allen diesen Annehmligkeiten auf par
3 Wochen Abschied nehmen und nach ThusTavastehus
reisen. Alba wird nehmlich eine Kur unter-
gehen bei Estlander und muss 3 Wochen in
HforsHelsingfors zubringen. Sie wird bei Savander woh-
nen und für sich zahlen. Indessen hat sie
keine Ruhe wenn ich nicht die Zeit bei den
Kindern bin. Ich thue es auch sehr gerne obgleich
es etwas langweilig ist alles abzubrechen da
man eben etwas i farten gekommen. –
Deine Schizze in Dagbladet habe ich gelesen, sie
war ja ganz munter; schicke mir bald mehr,
wir greifen mit vieldoppeltem Intresse nach der
|6|
Zeitung wenn wir etwas von dir zu lesen
bekommen. – Nun hast du wohl schon
Torstens Brief mit dem grossen Vorschlag
bekommen. Ich erwarte mit grosser Span-
nung deine Antwort in der Sache weil ich
die einzige in der Familje bin welche glaubt
dass du den Dienst nicht suchen wirst. Ich
finde nehmlich dass er so ganz anders ist
als deine Studien und Pläne, er soll ja auch
sehr anstrengend und langweilig sein, beson-
ders nach einem solchen wie Strömberg der
alles vernachlässigt haben soll. Torsten hat
dir wohl alle pro och contra geschrieben und
wir können natürlich nicht in der Sache ra-
then, ich finde nur dass du mit deinen Stu-
dien und deiner Verfassergabe viel mehr in
einer andern Stellung ausrichten könntest
als auf soeinem Bürgermeisterplatse wo du
von so vielen alltäglichen Kleinigkeiten gequält
würdest.
Un nun muss ich adieu sagen; denn Tolls kamen
um uns zu Milis general Repetition abzuholen.
Mili ist sehr ruhig und wird schreiben sobald
die Presse überstanden ist. Indessen bitten wir
beide dass du unsre kleine Alexandra so herz-
innig von uns umarmen und küssen sollst.
Wie sehnen wir uns nicht nach eurer Rückkehr.
Herzliche Grüsse von uns allen nebst Tolls durch
deine dich liebende
Alma.
HforsHelsingfors den 17. Febr. 1866.
Mehr mit nächster Post.
Min käre, käre Leo!
Vad trevligt det var att få ett brev direkt från dig även om jag beklagar att du var orolig för min skull. Men det fanns ingen anledning till det. Här i Helsingfors var jag bara sjuk i en vecka efter att Mili hade kommit. Anledningen varför du måste vänta så länge på mitt brev var den att Mili, som inte mindes att hon i sitt brev hade lovat att jag snart skulle skriva, bad mig att först vänta på Alexandras svar innan jag skriver så att breven inte korsar varandra. Käraste Leo, förlåt min oavsiktliga försummelse. Vad trevligt det var att höra att du min käre Leo är så nöjd och lycklig. Men jag hade aldrig tvivlat på det då jag visste hur mycket Alexandra älskar dig. Dessutom var vår kära lilla Sandra ju aldrig annat än vänlig mot oss. Inte en enda gång har jag inte glatt mig över att Ni kan vara tillsammans och ostörda på denna resa, och jag är övertygad om att resan är mycket nyttig för dig och att den också är nödvändig för din hälsa. – Vad oss beträffar så kan du, min käre varmhjärtade bror, vara lugn. Om vi bara lugnt tänker på vår hemska förlust så märker vi att vi ju annars inte har någonting som inte gör oss glädje då vi har fyra kärleksfulla bröder som alla tänker på oss och som alla vill göra livet lätt för oss. Den enda som vållar lite huvudbry är vår arme käre Adu som trots alla sina svagheter har varit mycket paj mot oss. Han var här igår för att ta avsked av oss och idag skall han resa från Tavastehus till Mustiala. Redan nu blev han antagen fastän det blir vakans först i juni. Jag har utrustat honom med alla nödvändiga saker så att han kan visa att han är ordentlig. Varje elev måste nämligen ha egna sängkläder och kuvert. Alla detaljer om hans start har du väl redan fått av Robert. Emellertid måste jag väl också berätta för dig hur det är ställt med vårt lilla liv. Efter att Mili kommit och jag blivit frisk gjorde vi visiter hos madam Langenskiöld som var mycket vänlig, dessutom hos Brummers, Sinebrychoffs, Pacius, Thunbergs, Chydenius och Olga Estlander. Därefter började Mili med sina lektioner. Hon fick genast fem elever och helt nyligen den sjätte, nämligen Mathilda Ekbom som kommer att tillbringa vintern här. Dessutom skall Ella Krogius också komma snart för att ta lektioner. Mili har nog tjänat ihop en hel del på kort tid och hon övar ännu flitigt varje dag. En gång har hon redan haft tillfälle att låta höra sig då en musikalisk soaré, med bara musikälskande människor, ägde rum hos Sinebrychoffs. Där sjöng Mili en stor aria av Masset ackompanjerad av violoncell och piano. Det gick mycket bra och hon fick stormande applåder fastän det var i ett privat sällskap. Madam Brummer gjorde henne till och med äran av att be om att få ta lektioner men detta avböjde Mili. Imorgon kommer Mili att sjunga i en symfoni och jag tror att det kommer att gå bra. Först avböjde hon när Meissner bad henne men alla människor övertalade henne så att hon till slut gick med på det. Hon sjunger ”Paminas aria” ur Trollflöjten och ”Refrain du pays” av Masset, båda ackompanjerade av orkester. Genast när konserten är förbi kommer Mili att besvara Alexandras vänliga brev för att berätta om sin första debut.
Käre Leo, du frågar vad jag gör. Som förr, alltid detsamma. Jag syr och läser och dessutom har jag blivit lite flitigare när det gäller musiken som jag tidigare alltid försummade. Hos Alexandra Guthann tar jag en en timmes lektion i veckan och ett par gånger i veckan kommer hon till mig för att spela fyrhändigt. Det leder till att jag måste öva och jag spelar också regelbundet, varje morgon mellan kl. 9 och 10. Från kl. 10 till 11 sjunger Mili och från kl. 11 till 1 hennes elever. Dessutom ger Mili mig en sånglektion nästan varje dag för att göra min hemska kontraalt lite böjligare. Jag beklagar bara att Mili skall plåga sig med mig för ingenting. Därför vore jag mycket tacksam om du skulle kunna ta med något fint till henne och jag försöker vara så dräglig som möjligt som elev.
För att också ha lite inkomster tog jag emot renskriveriarbeten som Lohrman erbjöd mig. Men det är så lite att jag inte får ihop så mycket fastän han lovar 20 kopek per ark. Precis som du förmodar är våra finanser tills vidare ganska erbarmliga, särskilt eftersom vi förlorade 17 rubel och 50 kopek när vi växlade pensionen på 85 rubel, alltså mer än 18 procent. Därmed hade vi bara 68 rubel kvar att leva på för tre månader. Det skulle också räcka fram till april men den 1 mars måste vi betala hyran för de kommande tre månaderna och 10 rubel för trä, alltså 44 rubel och eftersom det var omöjligt skrev jag till Torsten som lovade skicka 200 mark. Det tas väl också ur din kassa min käre Leo. Jag är så tacksam att du tänker ge mig en utväg för att förtjäna pengar då man inte kan företaga sig något utan dem. Annars har vi ställt det så att vårt liv är så ekonomiskt som möjligt. Men vi har alltid oförutsebara utgifter, som nu då Estlander uttryckligen förskrivit mig att ta ”halvbadsv” tre månader i rad. Jag protesterade nog lite men han hävdade att det är det enda som hjälper mot mina iskalla fötter och mitt stackars huvud som ännu ofta behagar att värka. Men det är inte farligt och helt drägligt även om det väl är bättre att bli av med det. – Jag begagnade mig av din tillåtelse att subskribera på böcker. Men du skall inte tro att jag har lust att läsa dåliga böcker då jag inte ens hinner läsa en tiondedel av de bra böcker som jag vill läsa. Dessutom har jag alltid varit en finsmakare i fråga om lektyr, särskilt den lätta. Hittills har jag ju nästan inte läst något som duger. Gällande föreläsningar finns det här bara Topelius för damer. Men som tur är börjar Gustaf Estlander nu med en serie av aderton föreläsningar om ”19 seklets bildande konster”. Torsten subskriberade för oss båda för 16 mark var och jag ser mycket framemot det. Emellertid måste jag ta asked av dessa njutningar för ett par tre veckor och måste resa till Tavastehus. Alba skall nämligen genomgå en kur hos Estlander och måste tillbringa tre veckor i Helsingfors. Hon kommer att bo hos Savander och betala för sig. Emellertid kan hon inte vara lugn om inte jag är hos barnen under den tiden. Jag gör det också mycket gärna fastän det är lite tråkigt att avbryta allt då man just kommit i fartensv. –
Jag har läst din skiss i Dagbladet. Den var ju helt munter. Skicka snart mera till mig. Vi tar upp tidningen med mångdubbelt intresse när vi får läsa något av dig. – Nu har du säkert redan fått Torstens brev med det stora förslaget. Jag väntar med stor spänning på ditt svar eftersom jag är den enda i familjen som tror att du inte kommer att söka tjänsten. Jag tycker nämligen att den är helt annorlunda än dina studier och planer. Tjänsten skall ju också vara mycket ansträngande och tråkig, särskilt efter en sådan som Strömberg som skall ha försummat allting. Torsten har väl skrivit alla pro och kontra och vi kan naturligtvis inte ge något råd i den saken. Jag tycker bara att du med dina studier och din författargåva kunde uträtta mycket mera i en annan befattning, mera än på en sådan borgmästarplats där du skulle plågas av så många vardagliga småsaker.
Och nu måste jag säga adjö; då Tolls kom för att hämta oss till Milis generalrepetition. Hon är mycket lugn och kommer att skriva så snart som pressen är överstånden. Emellertid ber vi båda att du ger vår lilla Alexandra en hjärtinnerlig kram och kyss från oss. Vad vi längtar efter er återkomst.
Hjärtliga hälsningar från oss alla, samt Tolls genom
din dig älskande Alma.
Helsingfors den 17 februari 1866.
Med nästa post mera.