1.10.1857 LM–Torsten Costiander
Finsk text
Helsinki 1. lokakuuta 1857
Rakas Torsten!
Sain jo viime lauantaina herttaisen kirjeesi Käkisalmesta, mutta saan vastatuksi vasta nyt, koska Sinun asiaasi ei voinut toimittaa ihan käden käänteessä ja lähdin sitä paitsi Robertin ja C. Lindforsin rouvineen kanssa Torsvikiin pari tuntia sen jälkeen kun olin saanut kirjeesi. Kaunis sää ja metsästyshalu ajoivat meidät kaupungista. Meillä oli siellä oikein mukavaa; Robert ampui kolme jänistä, ja olisin varmaan itse ampunut ne, ellei hän olisi. Tulimme kaupunkiin vasta myöhään maanantai-iltana. Tiistaina lähdin siis vaeltelemaan. Etsin Kampista sitä soittaja Hinrichsonia, josta puhuit, en tavannut häntä kotoaan mutta kuulin hänen palvelijattareltaan – kuten myöhemmin myös Beuermanilta – että hän on melkoinen juomaveikko.
Tällaista tyyppiä ei voi mitenkään suositella. Menin siis jälleen Beuermanin luo, ja pitkän neuvonpidon jälkeen tulimme siihen tulokseen, ettei täällä ole saatavilla soittajaa. Se nuori pianisti, joka on täällä ja on joskus toiminut soittajana, on liian hieno ja kallis herra, koska elää täällä mukavasti ja pystyy jopa konsertoimaan. Hän ei siis tulee kysymykseenkään. Jäljelle ei siis kai jää muuta kuin sanoa kunnon Kholmenille, ettei suunnitelmaa soittajan saamiseksi voida toteuttaa. Sinun ei tarvitse epäillä, ettenkö olisi mielelläni toimittanut tehtävän. Olisin sekä Sinun että myös M. Ahrenbergin puolesta oikein mielelläni halunnut kertoa edullisesta tuloksesta. Jos he pystyvät hankkimaan orkesterin, jossa on vaikka vain neljä torvea, ei se ole sen kalliimpi eikä huonompi ratkaisu kuin soittajakaan.
Olen iloinen, että Sinulla oli hauskaa Käkisalmessa. Luulen myös että ihminen voi ainakin lyhyemmän aikaa elää siellä varsin mukavastikin – etenkin jos on, kuten sinä, epätavallinen ilmestys paikkakunnalla. Luulen tosin, että Sinulla tulee olemaan loppujen lopuksi mukavampaa Jaakkimassa.
Täältä ei ole juuri mitään kerrottavaa. Täällä on hiljaiseloa niin poliittisessa kuin sosiaalisessakin elämässä. Robert on asunut jo 18. syyskuuta lähtien Lindroosien talossa ja viihtyy hyvin. Olot olisivat jopa oivalliset, elleivät koirat aiheuttaisi päivittäin niin paljon sotkua – ja ellei siellä vaeltelisi ympäriinsä torakoita. Suuren salin kalustus on vielä toistaiseksi hiukan comme ci, comme ça, sitä sun tätä. Robert on kuitenkin tilannut huonekaluja, Korff jo esitellyt komppaniansa, joten hänestä on tullut adjutantti, ja kaikki hänen upseerinsa ovat saaneet ylennyksen. Keisari piti hänelle päivälliset, joilla olivat läsnä vain ministerit – ja kertoi siellä, että ymmärtää kyllä ettei Costianderin ole helppo opettaa komppaniaansa koska resurssit ovat ihan toista.
Eilen olin Bergbomeilla ja tulin sitten Robertin luo, joka oli juuri palannut Senjavinin kanssa merilintujahdista. Senjavin kertoi jo virallisestikin vahvistetun että linjalaiva Lefort, joka purjehti Tallinnasta Kronstadtiin 1 240 henkilöä kyydissään, oli uponnut kovassa myrskyssä kaikki matkustajat mukanaan. Se purjehti muiden linjalaivojen seurassa, ja niistä nähtiin sen yhtäkkiä uppoavan. Oletetaan että kanuunat, joita ei ollut kiinnitetty kunnolla, vierivät toiselle puolelle ja puhkaisivat vanhan purkin lahot seinät, jolloin vesi pääsi virtaamaan sisään. Onko inhimillistä uskoa 1 240 ihmiselämää moiseen purkkiin. Senjavin sanoi että uskotaan Nordmannin, joka toimi laivueen päällikkönä, saavan kovan löylytyksen. Samana päivänä Berg oli matkassa Nordvaktenilla ja töin tuskin pääsi Haminaan, josta jatkoi matkaansa maitse.
Tolleilla menee taas huonommin. Rouvalla on kuumetta ja päänsärkyä, ja Agnes, joka oli jo lähes terve, on taas todella heikkona. Kuinka käynee? Willebrand on menettänyt kaksi poikaa, ja molemmat muutkin ovat kuolemansairaita.
Guerra näyttää nyt teatteritalossa eläviä kuvia. Onneksi hänellä on katsojina lähes yksinomaan miehiä. Nyt minun pitää kyllä lopettaa, jotta voin kirjoittaa vielä jotain Edlalle. Voi hyvin! Robert lähettää lämpimät terveiset
Leosi välityksellä.
P.S. Kerro minulta tarveisiä kelpo Savandereille ja sano Edlalle, etten halunnut kirjoittaa hänelle tänään, vaan odotan vielä – kunnes voin kirjoittaa hänelle kunnon pitkän kirjeen tämänhetkistä runollisemmassa mielentilassa. Minun pitää sitä paitsi valmistautua Lönnrotin kollegiumiin.
Aina Sinunla. L.
Original (transkription)
|1|
HforsHelsingfors d. 1 Okt. 57.
Lieber Torsten!
Schon letzten Sonnabend erhielt
ich deinen lieben Brief aus Kexholm,
komme aber erst jetzt zum Antworten,
indem Dein Auftrag nicht in einem Nu
ausgerichtet werden konnte und ich aus-
serdem paar Stunden nach Empfang Dei-
nes Briefes mit Robert und C. Lindfors
& Frau nach Thorsvik fuhr. Das hübsche
Wetter und die Jagdlust trieben uns
aus der Stadt. Wir hatten dort recht
angenehm; – Robert schoß drei Hasen
und ich hatte das Bewußtsein daß ich
sie vielleicht geschoßen, wenn er es
nicht gethan. – Erst Montag Abend
spät kamen wir zur Stadt. Dienstag
also begab ich mich auf Wanderung.
|2|
Den Tapeur Hinrichson, von welchem
Du sprachst, suchte ich auf Kampen,
fand ihn nicht zu Hause, erfuhr aber
von seiner Dienerin, – sowie auch hernach
von Beuerman, – daß er ein kapitaler
Saufmickel ist. – Einen solchen kann
man unmöglich rekommandiren. – Ich
ging also wieder zu Beuerman und
nach langer Berathschlagung kamen
wir zu dem Resultate daß hier kein
Tapeur zu haben ist. Ein junger Pia-
nist, der hier ist, und manchmal als
Tapeur fungirt hat, ist ein zu feiner
und theurer Herr, da er hier gut ex-
sistirt und sogar Conzerte geben kann.
An ihn ist also auch nicht zu denken.
Es bleibt also wohl nichts weiter
übrig als den lieben Kholmen zu
sagen daß der Plan einen Tapeur
zu bekommen unausführbar ist. –
Daß ich gern den Auftrag ausgerichtet
hätte, brauchst Du nicht zu bezweifeln.
Sowohl Deinetwegen als auch der
M. Ahrenberg wegen, hätte ich so sehr gern
|3|
ein günstiges Resultat verkündigen
wollen. – Können sie sich ein Orchester
von wenn auch nur 4 Hörnern schaffen
so ist das weder theurer noch schlechter
als ein Tapeur.
Es freut mich daß Du Dich in Kexholm
amüsirt hast. Ich glaube auch daß man
da eine kürzere Zeit wenigstens, sehr
angenehm leben kann, – besonders
wenn man, wie Du, eine ungewöhn-
liche Erscheinung am Orte ist. – Ich
glaube aber daß Du am Ende doch in
Jachimvara angenehmer haben wirst.
Hiervon ist beinahe nichts zu er-
zählen. Es geht still her sowohl im
politischen als socialen Leben. –
Robert wohnt schon seit dem 18ten
Sept. im Lindroosschen Hause und
hat es sehr komfortabel. Es wäre
sogar prachtvoll wenn die Hunde
nicht tagtäglich die Reinlichkeit mal-
trätiren thäten, – und wenn da keine
Torakanen herumspatziren würden.
Das Ameublement im großen Saale
ist bis weiter noch etwas comme çi, comme
|4|
ça. Robert hat aber Möbeln bestellt.
Korff hat seine Compagnie schon
vorgezeigt, und ist deswegen Flügel-
adjutant geworden, und alle seine
Offiziere haben einen Grad erhalten.
Der Kaiser gab für ihn ein Diner,
wo nur die Ministers gegenwärtig
waren, – und hat da geäußert daß
er wohl einsieht daß Costiander nicht
leicht hat seine Comp. so zu instruiren,
da die Reßurcen ganz anders. –
Gestern war ich bei Bergboms, kam
denn zu Robert, welcher eben mit
Сенявинь von einer Seevogel-Jagd
zurückgekommen. Сен. erzählte als schon
officiel bestätigt, daß ein Linien-
schiff Lefort, welches aus Reval nach
Cronstadt mit 1240 Menschen fuhr, wäh-
rend des großen Sturmes mit Mann
und Maus gesunken ist. Es fuhr in Ge-
sellschaft mit andern Linienschiffen
welche es plötzlich sinken sahen. Man
vermuthet daß die Kanonen, welche
nicht gut befestigt waren , zur andernstruket einentillagt
Seite rollten und dadurch die morschen
|5|
Wände des alten Wraks so durch-
borten, daß das Wasser hereinströmte.
Ist es aber menschlich 1240 Menschenleben
imstruket so einem Wrak anzuvertrauen. – Сен.
sagte daß man glaubt daß es mit
Nordman, welcher sie expedirte, schlecht
gehen wird. – Am selben Tage war
Berg mit Nordvakten auf der Reise
und kam mit genauer Noth nach FhamnFredrikshamn
von wo er den Weg zu Lande fortsetzte.
Bei Tolls ist es wieder schlechter. Die
Frau hat Fieber und Kopfschmerzen und
Agnes, – welche schon beinahe gesund war,
ist wieder ganz schwach. Welcher wird
der Ausgang? – Willebrand hat zwei
Söhnen verloren und die andern Beiden
sind auch sterbenskrank. –
Guerra zeigt jetzt lebende Bilder im
Theaterhause. Glücklicherweise hat er beinahe
lauter Herren als Zuschauer.
Nun muß ich wohl endigen um auch
noch an Edla etwas schreiben zu können.
Lebewohl! Warme Grüße sendet
Robert durch Deinen
Leo.
|47|
P. S. Grüße die Savanderschen von
mir und sage an Edla daß ich ihr
doch nicht heute schreiben wollte, sondern
warten werde bis ich bei einer mehr
poetischen Stimmung als meiner jetzigen
ihr einen recht langen Brief schreiben
kann. – Ich muß mich ausserdem zu
Lönnrots Collegium vorbereiten.
Tuus
semper.
L.
Helsingfors den 1 oktober 1857.
Käre Torsten!
Redan förra lördagen fick jag ditt kära brev från Kexholm. Men jag kan svara först nu då ditt ärende inte kunde uträttas i ett huj och dessutom åkte jag, ett par timmar efter att jag hade fått ditt brev, med Robert och C. Lindfors & fru till Torsvik. Det fina vädret och lusten att jaga drev oss bort från staden. Där var det rätt trevligt; – Robert sköt tre harar och jag är ganska säker på att jag förmodligen skulle ha skjutit dem om inte han skulle ha gjort det. Först sent i måndags kväll kom vi till staden. I tisdags gav jag mig ut på vandring. Jag letade efter tapören
pianist, dansmusiker Hinrichson, som Du pratade om, på Kampen men han var inte hemma. Av hans tjänarinna fick jag veta, – och likaså senare av Beuerman, – att han är en riktig suput. Omöjligen kan man rekommendera en sådan person. – Alltså gick jag till Beuerman igen och efter en lång rådplägning kom vi fram till att det inte går att få tag på en tapör här. En ung pianist som är här och som ibland har fungerat som tapör är en för fin och för dyr herre, då han kan leva gott här och även kan ge konserter. Han är alltså inget alternativ heller. Det finns inget annat att göra än att säga till den käre Kholmen att det inte går att verkställa planen och få en tapör. – Att jag gärna hade uträttat ärendet behöver du inte betvivla. Såväl för din skull som för M. Ahrenbergs skull hade jag mycket gärna meddelat en positiv utgång. – Kan de skaffa en orkester, även med bara fyra horn, blir det varken dyrare eller sämre än med en tapör.
Det gläder mig att Du har roat dig i Kexholm. Jag tror också att man, åtminstone en kortare tid, kan ha det mycket angenämt där, – särskilt när man, som Du, är en ovanlig uppenbarelse på orten. – Men jag tror att Du när allt kommer omkring kommer att ha det trevligare i Jakimvaara. –
Härifrån finns det nästan ingenting att berätta. Det går tyst till i såväl det politiska som det sociala livet. – Redan sedan den 18 september bor Robert i Lindrooska huset och han lever mycket komfortabelt. Det vore till och med praktfullt om inte hundarna dagligen skulle martera renligheten, – och om det inte vore för kackerlackorna som vandrar omkring där. Möblemanget i stora salen är tills vidare ännu lite comme çi, comme ça. Men Robert har beställt möbler. Korff har redan förevisat sitt kompani och har därför blivit flygeladjutant. Och alla hans officerare har fått en grad. Kejsaren gav en middag för honom där bara ministrar var närvarande, – och där yttrade kejsaren att han förstår att det inte är lätt för Costiander att instruera sitt kompani, eftersom resurserna är olika. – Igår var jag hos Bergboms. Sedan kom jag till Robert som just hade kommit tillbaka från en sjöfågeljakt med Senjavin. Senjavin berättade, och det är redan officiellt bekräftat, att linjeskeppet Lefort som med 1 240 människor ombord var på väg från Reval till Kronstadt förliste med man och allt under den kraftiga stormen. Det for tillsammans med andra linjeskepp som såg hur det plötsligt sjönk. Man antar att kanonerna som inte var ordentligt fastgjorda rullade till den ena sidan. Där genomborrade de vrakets murkna väggar så att vatten började strömma in. Men är det humant att anförtro 1 240 människoliv åt ett sådant vrak. – Senjavin sade att man tror att det kommer att gå dåligt för Nordman som sände skeppen. – Samma dag for Berg på Nordvakten och kom med knapp nöd till Fredrikshamn varifrån han fortsatte på landvägen.
Hos Tolls är det sämre igen. Frun har feber och huvudvärk och Agnes, – som hade nästan tillfrisknat, är mycket svag igen. Hur kommer det att sluta? – Willebrand har mistat två söner och de två andra är också dödssjuka. –
Guerra visar nu levande bilder på teatern. Lyckligtvis har han nästan inga andra än herrar som åskådare. Nu måste jag nog sluta så att jag också hinner skriva något till Edla. Lev väl! Varma hälsningar skickar Robert genom Din
Leo.
P.S. Hälsa familjen Savander från mig och säg till Edla att jag ändå inte vill skriva idag. Utan jag väntar tills jag är inne i en mer poetisk stämning än min nuvarande så att jag kan skriva henne ett rätt långt brev. – Dessutom måste jag förbereda mig inför Lönnrots kollegium.
Alltid din. L.