23.4.1860 LM–Fredrik Idestam

Sinun kirjeesi todellakin ansaitsisi pitemmän ja paremman vastauksen kuin minkä nyt kykenen saamaan aikaan. Olen kuitenkn hetki sitten työntänyt Hegelin oikeusfilosofian syrjään ja päättänyt unohtaa – valitettavasti jokseenkin hedelmättömät – pohdinnat siitä, puhuakseni hiukan sinun kanssasi.

Siunatuksi aluksi: Kukista kaikilta osin se sentimentaalisuus, joka näyttää tahtovan sisimpääsi hiipiä! Tunnistan toki syvästi kirjeesi lämmön ja kauneuden ja luulen tavoittavani mielenlaadun, joka sen on sanellut, mutta silti minun täytyy lausua mielipiteeni. Ole varovainen sen mielen alakuloisuuden suhteen, joka niin helposti tekee katumuksesta suurennellun ja kiduttavan peikon, joka lyijynraskaana riippuu niissä askelissa, jotka reippaalla mielellä haluaisi jälleen ottaa kohti elämän valoisampia puolia. – Ja voin vakuuttaa, että ajattelen sinusta paremmin ja korkeammin kuin mitä itse näköjään tällä hetkellä haluat tehdä. Sinä olet paljon, paljon massan yläpuolella, mitä juuri tunteeseen ja sydämeen tulee. On totta että miehen uskonto ei ole pelkkää tunnetta. Hän tarvitsee tietoa ja toimintaa. Ja nämä kaksi ovatkin ainoat lääkkeet haavoihin, joita hänen minänsä heikompi puoli joutuu kokemaan.

No jaa, ei kestäne kauaa ennen kuin sinäkin löydät sen harmonian itsessäsi, jota ilman mitään todellista onnea ei ole. Proosalliset kokeet – joita voi vihata kuinka paljon tahansa – ovat psykologisessa mielessä sangen terveellisiä. Tunnen sen itsessäni, jollen olisi nyt saanut itseäni menemään tenttiin, minusta olisi varmasti tullut onneton, pelokas. arka, surkea, kaihoisa tähtiintuijottelija romantikkoparka. Nyt on ymmärrys sen sijaan saanut yliotteen. joka tentin kohdalla sydän hakkaa terveemmin – ja minun mielikuvitukseni on jo täynnä tulevaisuudenkuvia, joita muistot eivät suuresti häiritse.

Tämä sivuhyppy vain osoittaakseni, miten aivan proosallisilla ja suuren kokonaisuuden kannalta merkityksettömillä yksityiskohdilla voi joskus olla hyviä seurauksia. – Jotain kertoakseni, – ja sehän pii edelläolevaan, että kuumepäiviäni ja siunattua teatteri-iltaa lukuunottamatta olen ollut vapaa kaikista sentimentaalisista ajatuksista menetettä rakastettuani kohtaan. Ehkäpä, ehkäpä minäkin olen pieni perhonen? Fantasiani ovat koskeneet lähes yksinomaan tieteellisiä ja (kuiskaan sen korvaasi) kirjailijantyön suunnitelmia. –

Sain kirjeesi juuri ennen kuin lähdin Bolinin päivällisille. Siellä olikin varsin ylenpalttista, hyvin englantilaiseen tapaan: erinomaisia viinejä, maukkaita ruokia. Keskustelu oli vilkasta, Snellman sen sielu – mutta älä luule että minusta tulee liian ”ajatteleva” siihen mennessä kun palaat – voi ei, se olisi liikaa toivottu. Jollen jo olisi voittanut kaikkia pelkojani, ajattelisin vavisten tulevaa filosofian tenttiä. Mutta nyt olen päättänyt ”suhtautua asiaan kylmästi” niin kuin amerikkalainen. Valmistun luultavasti aiemmin kuin muut filologian tenttijät: Bremerillä ja Mareliuksella on vielä neljä tenttiä jäljellä., Bochenilla, Reinillä, O. Forssellilla ja monilla muilla kolme. Öhberg ja Blomstedt eivät aio ehtiä valmiiksi ennen kuin 20. toukokuuta. Minä aion mennä Snellmanille joko 2. tai 5. päivä ja sitten 12. päivä Brunérille niin että saisin tutkinnon valmiiksi 14. tai 15. päivä. Oletko silloin jo täällä? Mutta tosi on, tällainen kysymys on vaikea vastata. Torsten matkustaa ”Nikolailla” Tukholman kautta, koska Aleksander ei ilmeisesti lähde Lyypekkiin ennen toukokuun loppua. Nikolai lähtee mahdollisesti jo perjantaina, viimeistään 1. toukokuuta.

On aina surullista kertoa surullisista asioista – mutta sitä ei voi välttää. Kiroa etukäteen! – sinulla täytyy olla todistus ylioppilaiden lainakassasta, eikä sitä voi saada ennen kuin maksat 40 ruplaasi. Velkasetelin siirtäminen olisi heidän oikeuksiensa kierätmistä, jotka jo kauan ovat odottaneet lainaansa. Sehän täytyisi siirtotapauksessa merkitä maksetuksi ja siltikään se ei menisi niille, jotka ovat sitä odottaneet. Sitä paitsi Wasastjerna jättää kassan toisen miehen hoidettavaksi. – Näin ovat asiat. Minä en täällä keksi mitään keinoa niiden hoitamiseksi. Minun täytyy itseni saada viikon sisään 100 ruplaa, mutta mistä? (Borgtrömin täytyy saada 5. toukokuuta 25 ruplaansa, jotka olen luvannut maksaa Lundstenille.)

Pane nyt töpinäksi Hämeenlinnassa! – Muut todistukset ovat enimmäkseen kunnossa. – Täällä on hyvin vaikea saada rahoja, kuten Torsten on huomannut, – ja hän kuitenkin halusi vain niiksi vuosineljänneksiksi, joihin hänen poissaolonsa osuu. Minä en tiedä millä tavoin taivas auttaa minua toukokuussa saamaan 400. Siinäpä hiukan pippuria kandidaatin iloon! Mutta eläköön ilo! Totta helkkarissa sinä ja veljesi voitte rikkaassa Hämeenlinnassa saada kasaan 40 rahaa. ”Ota asia kylmäverisesti”! Bolinin väitöksen ja nootit sekä asiaankuuluvat ohjelmat lähettäisin, jollei jokainen minuutti todella olisi minulle niin kallisarvoinen että pelkkä kävely keskellä iltapäivää postiin olisi niiden tuhlausta. Sitä paitsi (ja tämäkin minun täytyy kuiskata) minulla ei ole tarpeeksi postimaksuihin. Anteeksi! Mutta Hegel! Hegel! – Minun täytyy, täytyy taas panna itseni ikeeseen. Terveisiä Flosselta, Lundstenilta ja muilta joita olen tavannut. Olen edelleen sinun