13.1.1863 LM–Gustaf & Amanda Mechelin
Finsk text
Valtioneuvos ja ritari
Ylhäisaatelinen
herra fil. tri G. J. Mechelin
Hamina
Helsinki 13. tammikuuta 1862
Rakkaat vanhemmat!
Kävin isän viime kirjeen johdosta lauantaina Nybomilla ja tarjosin hänelle niitä 100 ruplaa ja sanoin, että isä lähetti ne. Hän ei kuitenkaan halunnut ottaa rahoja vastaan; isä oli elokuussa luvannut maksaa velan puolen vuoden kuluttua; nyt oli kulunut vasta 5 kuukautta, eikä hän vielä tarvinnut rahaa, ja asiakirjakin oli Haminassa. Hän aikoo kuukauden kuluttua matkustaa Haminaan ja kiitollisena kuitata laskun. Minäkin olin sitä mieltä, että oli turha tyrkyttää summaa nyt hänelle. Nyt kysyn vain, haluaako isä että lähetän summan isälle nyt heti vai vasta Nybomin tullessa. Jälkimmäinen olisi minulle ehkä kannattavampaa, mutta voidaan tehdä aivan kuten isä tahtoo.
Torstaina olin Ehrnrootheilla, tanssin vain pari franseesia, näin kuinka Aa joutui innokkaan ihailijan piinaamaksi, eilen Rokassovskeilla. Tämä mies on hänen serkkunsa, Björkbodan herra. Hän on asettunut tänne useammaksi viikoksi liehittelemään. En kuitenkaan pelkää mitään – en vaikk’ei A. olisikaan rauhoittanut minua muutamalla merkitsevällä sanalla ja katseella. Hänestä tulee yhä rakastettavampi: surumielisyytensä verhoa hän ei voi vetää sivuun mutta on sydämellinen kaikkia kohtaan ja on saanut paljon lisää varmuutta tyyliinsä. Eilen hän oli kyllä tanssiaisten kuningatar. Jos olisitte nähneet hänet, olisi teillä noussut monenlaisia ajatuksia ja tunteita mutta tuskin olisitte voineet aavistaa, miltä tuntuu esittää kylmän välinpitämätöntä roolia, kun sisimmässään hehkuu – ja kun pitää pysyä mykkänä kun koko sielu haluaisi puhua... Ennakkoluulojen mahti ei kuulu vähäisimpiin: niiden uhrina ei ole kadehdittavaa olla. ----
Torsten piti lauantaina upeat iltamat rykmentin herroille. Frey saa kuvailla niitä.
Suokaa anteeksi, että tämä kirje on näin kehnosti kirjoitettu – sellaista se on äärimmäisessä kiireessä työpöydänsv ääressä. Suurkiitos lämpimästä, oivallisesta peitteestä! Myös Schatel. oli Torstenin luona tuona iltana; olen syönyt hänen kanssaan kerran päivällistä ja keskustelimme pitkään. Terveisiä ja suukkoja sisaruksille
Leolta
Minulla ei valitettavasti ole tällä hetkellä mitään vanhoja saappaita!
Original (transkription)
|1|
Statsrådet och Riddaren
Högädle
Herr Fil. Dr G. J. Mechelin
Fredrikshamn.
Hfors d. 13 Jan. 1862
Liebe Eltern!
Mit Veranlassung von Papas letztem Brief
ging ich Sonnabends zu Nybom und bot ihm die 100 Rub, sagend
daß Papa sie geschickt hatte Er wollte aber das Geld nicht emp-
fagen; Papa hatte im Augustitillagt versprochen die Abzahlung nach einem halben
Jahre zu machen, nun waren erst 5 Monate verstrichen, und er
hatte das Geld noch nicht nöthig; auch war das Dokument in
Fhamn. Er denkt nach einem Monat nach Fhamn reisen,
dann mit Dankbarkeit quittiren. Ich dachte also daß es
unnütz war ihm die Summe jetzt aufzudringen. Nun
frage ich nur ob Papa will daß ich die Summe jetzt gleich
an Papa schicken soll, oder erst zu Nyboms Ankunft; das
Letztere wäre mir vielleicht vortheilhafter, jedoch kann es ganz
nach Papas Belieben gehen.
Donnerstags war ich bei Ehrnrooths, tanzte nur paar Françaisen,
sah wie wie Aa von einem eifrigen Bewunderer geplagt wurde,
DoDito gestern bei Rokossoffskys. Dieser Mann ist ihr Cousin, der
Herr von Björkboda. Er hat sich hier für mehrere Wochen installirt,
um Cour zu machen. Ich fürchte aber nichts, – hätte sie mich auch
nicht durch einige andeutende Äußerungen und Blicke beruhigt.
Sie wird immer liebenswürdiger: den Schleier von Traurigkeit
kann sie nicht verscheuchen, ist aber herzlich gegen Alle, undtillagt hat aberstruket dabei
viel mehr Sicherheit in ihrer Art gewonnen. Gestern war sie ge-
wiß la reine du bal. Würdet Ihr sie gesehen haben, – Ihr
würdet dabei mit mir so Manches gedacht und – gefühlt haben
aber doch kaum ahnden können, wie es schmeckt, eine Rolle
|2|
kalter Gleichgültigkeit zu spielen, wenn man im Innersten
glüht – und stumm bleiben zu müssen, wo die ganze
Seele sprechen möchte ... die Macht der Vorurtheile ge-
hört nicht zu den milden: ihr Opfer zu sein ist nicht be-
neidenswerth. – – – –
Torsten gab Sonnabends eine brillante Soirée für
die Qorps-Herren. Frey mag sie beschreiben.
Verzeiht daß dieser Brief so schlecht geschrieben – er ist es
in grösster Eile am ”Embetsbordet”. – Vielen Dank für
die warme prächtige Decke! – Schatel. war auch bei Torsten
jenen Abend; ich habe mit ihm einmal Mittag gespeist und
lange konversirt. – – Grüsse und Küsse an die Geschwister
von
Leo.
Ich habe leider gegenwärtig keine alte Stiefel!
Statsrådet och Riddaren
Högädle
Herr Fil. Dr G. J. Mechelin
Fredrikshamn.
Helsingfors den 13 januari 1863.
Kära föräldrar!
Med anledning av Pappas senaste brev gick jag till Nybom i lördags och erbjöd honom 100 rubel, sägande att pappa hade skickat dem. Men han ville inte ta emot pengarna; i augusti lovade Pappa att göra återbetalningen efter ett halvt år, nu har bara fem månader gått, och Nybom behövde ännu inte pengarna; dokumentet finns dessutom i Fredrikshamn. Han tänker resa till Fredrikshamn om en månad, och kvitterar då med tacksamhet. Jag tänkte alltså att det var meningslöst att tvinga summan på honom nu. Nu undrar jag bara om Pappa vill att jag genast skickar summan till Pappa, eller först vid Nyboms ankomst; det sistnämnda vore kanske mer fördelaktigt för mig, men helt som Pappa tycker.
I torsdags var jag hos Ehrnrooths, dansade bara ett par fransäser, såg hur Aa blev plågad av en ivrig beundrare, dito igår hos Rokossoffskys. Denna man är hennes kusin, herren av Björkboda. Han har installerat sig här för flera veckor, för att göra kur. Jag befarar dock ingenting, – även om hon inte hade lugnat mig genom några antydda yttranden och blickar. Hon blir allt älskvärdare: ledsnadens slöja kan hon inte skingra, men hon är hjärtlig mot alla, och har på samma gång tillvunnit sig mycket mer säkerhet i sitt sätt. Igår var hon helt säkert baldrottningen. Om Ni hade sett henne, – tillsammans med mig skulle Ni ha tänkt, och känt, det ena och det andra – men Ni hade inte kunnat ana hur det känns att spela en roll av kall likgiltighet när man brinner innerst inne – och att vara tvungen att förbli stum, när hela själen vill tala ... fördomars makt är inte mild: det är inte avundsvärt att vara dess offer. – – – –
I lördags ordnade Torsten en briljant soaré för korps-herrarna. Frey skall beskriva den.
Förlåt att detta brev är så dåligt skrivet – brevet skrivs i stor brådska vid ämbetsbordetsv. – Stort tack för det varma och präktiga täcket! – Schatel. var också hos Torsten den kvällen; jag har ätit middag med honom en gång och länge konverserat. – – Hälsningar och pussar till syskonen
av Leo.
Just nu har jag tyvärr inga gamla stövlar!