26.12.1868 August Andelin–LM

Ihminen on täynnä kummallisuuksia ja ristiriitoja. Heti lyyrisen rihkamani lähettämisen jälkeen minuun iski taas vanha epäilyksen tunne siitä, olenko pätevä esiintymään yleisön silmissä, mutta nolostuin kuitenkin lapsellista pelkoani, laitoin silmät kiinni ja ajattelin: antaa mennä! Sitten sinun (pitkän, mutta ei kuitenkaan epäystävälliseksi tulkitun) hiljaisuutesi johdosta aloin kuitenkin aivan vakavissani toivoa, että koko asiasta ei tulisi mitään ja huomasin olevani aivan tyytyväinen tähän käsitykseeni, kunnes kirjeesi 19. päivältä llmoitti, että runot ovat jo painossa. Äsken sanomani on täyttä totta, sillä en mitenkään halua diivailla kainoudella, jollaista minussa ei lainkaan ole, mutta yhtä vilpittömästi kiitän nyt sinua kaikesta siitä, mitä olet tehnyt asian hyväksi. Ajattelen, että jos ne ovat jonkin arvoisia, niin hyvä sitten, mutta jos niillä ei arvoa ole, niin eivätpä ne saa mitään pahaakaan aikaan. Niinpä olen tyytyväinen myös siihen, että sinä otit ne julkaistavaksesi. Surullista vain, että minulla itselläni ei ole tilaisuutta oikolukea korrehtuuria. Sillä tavoin olisin ehkä voinut viime hetkessä poistaa vielä jonkin typeryyden – vai olisiko se mahdollista hoitaa postitse? Arvelen, että tuskinpa vain. Siinä tapauksessa velvoitan sinut korjaamaan painovirheet tarkoin, sillä jos ne ovat yleensäkin harmillisia, niin runoudessa ne ovat suorastaan kirottuja. Kertakaikkiaan sietämättömiä. Jos siellä muutoin on jotain hölmöä, sillä ”Homeroskin uinahtaa”, kuten tiedät, niin luotan täysin sinun koeteltuun makuusi ja tahdikkuuteesi sellaisten korjaamisessa. Mitähän he ajattelevat nimimerkistä? Vaikka suhtaudunkin sentimentaalisuuteen vastenmielisesti, en ole ainoastaan tuottanut vaan myös kokoelmaan liittänyt joitain sen lajin edustajia, mistä poden huonoa omaatuntoa, mutta sitä asiaa on myöhäistä muuttaa, ellei ilmestymistä lykätä. Se riippuu kokonaan sinusta.

Juuri tätä kirjoittaessani minua häiritsivät tervehtimään tulleet maalaisvieraat, mikä kirjeen loppupuolesta kyllä näkyykin – ja siksi lopetan nyt vain toivottamalla hyvää uutta vuotta.