11.12.[1860] Lilly Steven-Steinheil–LM
Finsk text
11. joulukuuta
Kallis ystävä!
Kiitän kirjeestänne mutta erityisesti äitinne kirjeen jäljennöksestä. Miten onkin niin vähin sanoin saatu sanottua niin äärettömän paljon, sydäntäni ihan lämmitti, ja minun piti itkeäkin lukiessani näitä lämpimiä rakastavia rivejä, niin! Vanhempien rakkaushan on aarre, jonka arvoa ei koskaan voi arvioida kyllin korkealle, tämä rakkaus on muuttumaton ja pysyy samana ilossa ja surussa, siksi toivonkin koko sydämestäni että tämä rakkaus tulisi osaksenne vielä monta vuotta! Vielä yhden asian lisään: kuinka eivät vanhemmat myös rakastaisi sellaista poikaa kuten tämä niin täysin määrin ansaitsee, vaikka sitä vaatimattomuudessaan epäileekin; olettehan meidän kuolevaisten maan asukkien joukossa yksi puhtaimmista – rehdeimmistä ja jaloimmista ihmisistä. Tätä en sano yksin minä, vaan kaikki muut ohellani, siksi Teihin on oltava kiintynyt, halusipa tai ei, puhtaalla hyveellisyydellä on aina valtavasti vetovoimaa. Kuinka iloinen olenkaan että saan taas nähdä Teidät! Jos käytte Käkisalmessa, tienne kulkee meidän ohitsemme, ja silloinhan voi myös toivoa että näemme Teidän poikkeavan meillä niin meno- kuin tulomatkallakin. Toivottavasti silloin löytyy pikku hetki jotta voimme kaikessa rauhassa jakaa kokemuksiamme ja ajatuksiamme; olettehan yhä se sama vilpitön ystävä? En tiedä, miten minulle tuli tämä ajatus mieleen, ehkä siksi että ihminen aina pelkää menettävänsä sen, mikä on käynyt rakkaaksi, ja sitä että ystävyytenne on minulle suuressa arvossa, minun ei tarvitse edes sanoa, sillä tiedätte sen kyllä.
Minulla ei ole meistä mitään mukavaa kerrottavaa, sillä Maiko-rukkamme on taas ollut kovin sairaana, enkä ole siksi astunut ovesta ulos kolmeen viikkoon. Nyt hän on Luojalle kiitos taas parempi, joskaan tuskin pääsee ennen joulua ulkosalle, ja todennäköisesti vietän jouluaaton yksin pikku tyttäreni kanssa, sillä muiden on varmaankin mentävä Saarelaan. Eneberg olisi myös pitänyt minulle seuraa, mutta koska Georg Smirnoffin on määrä tulla niin hänkin menee Saarelaan. Jäisin mieluummin kotiin siinäkin tapauksessa että minulla olisi täällä vain Pockus, sillä hänhän on lähdössä pois, eikä ole tietoa olemmeko ensi vuonna tänä päivänä enää yhdessä. Mitä lähemmäs eron päivä tulee, sitä raskaampi on mielialani, sillä en tiedä millaisten ihmisten pariin lapsi joutuu, vielä eilen E. puhui Nikolain kanssa mutta sai tietää vain että tämä toisi pojan tiettyyn aikaan (10. tai 12. päivä) ja etsisi tälle myös paikan. Menisin mieluusti mukaan vakuuttuakseni siitä, että hän joutuu hyviin käsiin, sillä hänen luonteensa tarvitsee vielä paljon ohjausta, ja poikaparalle ero kevenisi jos äiti olisi mukana.
Pockus on kovin iloinen saadessaan taas tavata Teidät ja sanoo että menisi todella mielellään Helsinkiin, jos vain voisi asua luonanne. Kunpa hän ei koskaan menettäisi kiintymystään Teihin, silloin voisin olla hänen puolestaan rauhallisin mielin. Maiko iloitsee samaten kun näkee Leo-setänsä, ja niin teitä odottavat kaikki ilolla, Nikolaista en osaa sanoa mitään, sillä hän ei ole ollut kotona koska on ollut liikeasioiden vuoksi niin kaupungissa kuin Saarelassakin.
En ole hetkeäkään epäillyt, että ette hoitaisi osuuttanne hyvin avajaisissa, sillä olettehan tottunut esiintymään julkisesti. Mutta kuinka mielelläni olisinkaan halunnut olla kuulijana, toivon kuitenkin saavani kuulla saman täällä, ylipäätään olisi ollut erittäin mukavaa olla läsnä avajaisissa. Minun pitää vielä kiittää siitä, että täytitte Fritzin toiveen, luulen että hän lykkää kiittämistään kasvokkain tapaamiseen, mikäli ei ole jo kirjoittanut Teille, mitä en tiedä, koska kuulin äidiltäni että olette kirjoittanut Fritzille. Voikaahan hyvin ja lähettäkää sydämelliset terveiset omaisillenne Haminassa ja kirjoittakaa kun Teillä on aikaa ja halua, minä päivänä tulette meille. Sitä odottaa ilolla
Teidän uskollisesti Lilly
Älkää kiinnittäkö huomiota töherrykseeni, kirjoitin kovassa kiireessä.
Original (transkription)
Den 11ten December.
Theurer Freund!
Ich dancke Ihnen für Ihren Brief
ins besonders aber für die Abschrift
des Briefes Ihrer Mutter; wie
ist doch in wenig Worten
so unendlich viel gesagt, mir
ward ganz warm um Herz, und
auch ich mußte weinen bei Durch-
lesung dieser warmen liebevollen
Zeilen, ja! die Liebe der Eltern
ist doch ein Schatz, den man
nie genug hoch anschlagen kann,
diese Liebe ist unwandelbar
und bleibt sich gleich in Freud und
Leid, drum wünsch ich auch von
ganzem Herzen daß Ihnen, das
Glück dieser Liebe, noch viele
Jahre zu Theil würde! Nur eins
füg ich noch hinzu: wie sollten Eltern
auch einen solchen Sohn nicht so lieben
wie er es in so vollem Maaße
verdient, obgleich er es in seiner Bescheiden-
|2|
heit bezweifelt; und doch sind
Sie, unter uns sterblichen Erdbewoh-
nern einer der reinsten – brav-
sten und edelsten Menschen;
dieses sag nicht ich allein, sondern
alle Andren mit mir, deshalb muß
man Ihnen zugethan sein, man
mag nun wollen oder nicht
das Rein-Tugendhafte hat immer
eine mächtige AnziehungsKraft.
Wie freud ich mich Sie wiederzusehen!
Wenn Sie nach Kexholm werden
so führt Sie ja der Weg uns
vorbei, und da kann man also
hoffen, Sie bei der Hin- als Rück
Reise bei uns einkehren zu
sehen; hoffentlich wird sich dann
ein Stündchen finden um uns
ungestört unsere Erlebniße und
Gedancken mittheilen zu
können; ob Sie wohl noch Derselbe
aufrichtige Freund sind? ich weiß
nicht wie ich zu diesem Gedan-
cken kamenstrukettillagt vielleicht deswegen weil
man immer fürchtet dasjenige
zu verlieren – was einem liebge-
|3|
worden, und daß Ihre Freund-
schaft für mich von großem
Werth ist – brauch ich nicht zu
sagen – denn Sie wißen es ja.
Von uns hab ich Ihnen nichts
angenehmes mittzutheilen, denn
unsere arme Maiko ist recht
kranck wieder gewesen und ich
deshalb drei Wochen nicht aus
der Thüre gewesen bin, jetzt
ist sie Gottlob wieder beßer doch
wird sie schwerlich vor Wei-
nachten an die Luft kommen
und werde ich wahrscheinlich mit
meinem Töchterchen allein den
Weinachts Abend feiern denn die
andern werden wohl nach Saa-
rela hinmüßen. E: hätte mir auch
Gesellschaft geleistet doch da Georg
Smirnoff kommen soll so wird er auch
nach Saarela. Ich würde es auch vor-
ziehen zu Hause zu bleiben wenn
ich nur Pocku hier hätte, denn
er soll ja weg, und man weiß
nicht, ob man im nächsten Jahr
diesen Tag mehr zusammen ist.
Je näher der Tag der Scheidung heran-
|4|
rückt, desto schwerer wird mir zu
Muthe denn ich weiß gar nicht zu
was für Menschen das Kind kommt
noch gestern sprach E: mit Nicolay
erfuhr aber nur daß er ihn zur
bestimmten Zeit (den 10ten oder 12ten)
hinbringen würde wo er ihm auch
eine Stelle aufsuchen würde.
Ich möchte gerne sstruketmitfahren um
mich zu überzeugen daß er in gute
Hände geräth, denn sein Charackter
bedarf noch sehr der Leitung, auch
würde dem armen Jungen die Tren-
nung erleichtert werden wenn die
Mama mitwäre. Pocku freut sich sehr
Sie wiederzusehen und sagt: er würde
sehr gerne nach Helsingfors wenn er
nur bei Ihnen wohnen könnte.
Mögte er doch nie die Anhänglich-
keit zu Ihnen verlieren dann
würde ich auch seinetwegen ruhig sein.
Maiko freut sich ebenfalls ihren Oncel
Lejo zu sehen und so werde sie denn
von Allen mit Freude erwartet, von
N: weiß ich nichts zu sagen da er
nicht zu Hause gewesen indem er
Geschäfte wegen sowohl in der Stadt als
in Saarela gewesen.–.
Daß Sie bei der Einweihung Ihre
Sache gut machen würden, hab ich
keinen Augenblick bezweifelt,
denn Sie sind es ja gewohnt
öffentlich aufzutreten; wie gerne
wärestruket hättetillagt ich aber Ihr Zuhörer sein
wollen, doch hoffe ich Daßelbe
hier zu hören bekommen, überhaupt
aber wäre es sehr angenehm ge-
wesen bei der Einweihung zu-
gegen zu sein. Noch muß ich
Ihnen dancken daß Sie Fritz
seinen Wunsch erfüllt, der
glaub ich seinen Danck bis auf’s
mündliche verschiebt, wenn er Ihnen
nicht schon geschrieben was ich nicht
weiß da ich durch meine Muttertillagt erfahren
daß Sie ihm geschrieben.
Leben Sie wohl grüßen Sie herzlich
die Ihrigen in FriedrichsHafen und
schreiben Sie wenn Sie Zeit und
Lust haben welchen Tag Sie
bei uns eintreffen.
Es erwartet Sie mit Freuden Ihre
ergebene L....
Bemercken Sie nicht meine Kritzelei denn
ich hab in größter Eile geschrieben.
Den 11 december.
Dyre vän!
Jag tackar Er för Ert brev, och särskilt för avskriften av Er mors brev. Att det kan sägas så oändligt mycket i så få ord. Jag blev helt varm om hjärtat och jag måste också fälla några tårar då jag läste igenom dessa varma, kärleksfulla rader. Ja, föräldrarnas kärlek är en skatt som man aldrig kan skatta tillräckligt högt. Denna kärlek är oföränderlig och förblir sig lik i glädje och i sorg. Därför önskar jag också innerligt att denna kärleks lycka blir Er till del ännu många år framöver! Jag tilläger bara en sak: hur skulle föräldrarna inte kunna älska en sådan son i den utsträckning som han förtjänat. Även om han betvivlar det i sin anspråkslöshet. Ni är ändå en av de renaste, mest rättskaffens och ädlaste människor bland oss dödliga jordinvånare. Jag är inte den enda som säger det utan alla andra håller med. Därför måste man vara Er tillgiven, om man vill det eller ej. Ren dygd har alltid en mäktig tilldragningskraft. Vilken glädje det skulle vara att se Er igen! Om Ni far till Kexholm så har Ni ju vägarna förbi här, och då kan man alltså hoppas att Ni på dit- eller tillbakaresan tar in hos oss. Förhoppningsvis får vi en liten stund då för att ostört kunna berätta för varandra om våra upplevelser och tankar. Om Ni väl ännu är samma uppriktiga vän? Jag vet inte varifrån denna tanke kom. Kanske eftersom man alltid befarar att man förlorar det som man har kärt. Och att jag värderar Er vänskap högt behöver jag inte säga till Er då Ni ju vet det. Från oss har jag ingenting trevligt att berätta. Vår arma Maiko har varit rätt sjuk igen och därför har jag inte varit utanför dörren i tre veckor. Nu mår hon gudskelov bättre igen, men knappast kan hon vara ute i friska luften före jul och förmodligen kommer jag att fira julafton ensam med min lilla dotter, då de andra förmodligen måste fara till Saarela. Eneberg skulle ha gjort mig sällskap men eftersom Georg Smirnoff antas komma så kommer han också att fara till Saarela. Jag skulle till och med föredra att stanna hemma om jag bara skulle ha Pockus här. Han skall ju åka bort och man vet inte om man kan vara tillsammans nästa år på denna dag. Ju närmare dagen för skilsmässan kommer, desto tyngre känner jag mig till mods, då jag inte alls vet till vad för slags människor barnet kommer. Ännu igår pratade Eneberg med Nikolai, men han fick bara veta att han för honom dit på en viss dag (den 10 eller 12) och där söker han också efter ett ställe för honom. Jag skulle gärna vilja åka med för att övertyga mig om att han kommer i goda händer då hans karaktär ännu behöver mycket ledning. Dessutom skulle det göra skilsmässan lättare för den arma pojken om Mamman skulle vara med. Pockus ser mycket framemot att se Er igen och han säger att han gärna skulle vara i Helsingfors om han bara skulle kunna bo hos Er. Hoppas att han aldrig förlora tillgivenheten till Er. Då skulle jag vara lugnare för hans skull. Maiko gläder sig också åt att se sin onkel Lejo igen. Och så väntas Ni med glädje av alla. Jag har ingenting att berätta om Nikolai då han inte varit hemma eftersom han på grund av affärer varit både i staden och i Saarela. –
Att Ni skulle göra bra ifrån Er under invigningen har jag inte tvivlat på en enda sekund. Ni är ju van vid att uppträda offentligt. Hur gärna skulle jag inte varit Er åhörare, men jag hoppas att jag får höra detsamma här. Överlag skulle det ha varit trevligt att närvara vid invigningen. Dessutom måste jag tacka Er för att Ni uppfyllt Fritz önskemål. Jag antar att han kommer att tacka muntligt senare om han inte redan skrivit till Er, vilket jag inte vet. Jag har bara fått veta av min mor att Ni har skrivit till honom.
Lev väl och hälsa hjärtligt till Era närmaste i Fredrikshamn. Och skriv, om Ni har tid och lust, vilken dag Ni anländer hit.
Med glädje väntar på Er
Er tillgivna Lilly.
Ignorera mitt klotter. Jag har nämligen skrivit i största hast.