1.11.1861 Krönika

Svensk text

|72|

Krönika.

Oktober har räckt spiran åt November, hvilken troligen icke kommer att handskas så mildt dermed som företrädaren. Må den för öfrigt antaga en än så bister uppsyn; sedan man så exempellöst länge fått njuta af ”atmosferiskt nöje” har man allt skäl att utan ”missnöje” underkasta sig en förändring.

Vid universitetet går allt sin gilla gång. Tider ha funnits då Bachus-dyrkan der hade rätt många anhängare. De tiderna tillhöra ett fjerran fordom. Studentlifvet företer numera bilden af en tyst men allvarlig arbetsamhet: det är gudinnan Minerva, omgifven af flitens genier, som nu är penaten i studentens boning. Sångarena, sångarena, de måste dock som alltid offra sin skärf åt konsten och nöjet. Ständigt afgå de äldre, ständigt träda unga i ledet och kören liksom kåren är evigt ung. Och Pacius svänger sin taktpinne ined samma ungdomliga lif och energi som förr. Man repeterar för närvarande ifrigt musiken som skall utföras på Porthansfesten, hvarvid man har att fägna sig äfven åt de unga damernas medverkan.

Terminens studentkatalog upptager 387 studenter, af hvilka 35 tillhöra theologiska, 97 juridiska, 37 medicinska, 110 historisk-filologiska och 108 fysisk-mathematiska fakulteten. De ordinarie professorernas antal är, sedan professoren Woldstedt med döden afgått, 26; lediga äro professionerna i pedagogik och didaktik, i historie, i geologi och mineralogi, och numera äfven i astronomi.

Finl. allm. tidn.Finlands allmänna tidning för onsdagen åtföljdes af ett bihang med titel: Hvad var Porthan. Några ord med anledning af festerna den 9 November 1861. Aftryck ur Litteraturbladet. Denna uppsats skall säkert vara välkommen för alla de många som endast ha en dunkel föreställning om Porthans betydelse och verksamhet.

Werner Holmbergs minne den 24 Sept. 1861 heter en liten broschyr som i veckan på konstföreningens förlag utkommit. Den skall bidraga att äfven hos dem, som icke fått skåda något af hans pensels sköna skapelser, göra Werner Holmberg älskad och – saknad.

Det första spektaklet, i måndags, gafs naturligtvis för utsåldt hus. ”Lifvet en dröm” är ett stycke som måste intressera, om ock ej så mäktigt som de skådespel ur hvilka historiens ande talar eller som idealiserade återspegla det verkliga lifvets djupaste konflikter. Det hör, om vi så få säga, till den exceptionela genren. Hvilande på en besynnerlig, men dock högt poetisk idé, saknar det egentligen all intrig. Det hvälfver sig helt och hållet kring sin enda hufvudperson Sigismund. De öfriga gruppera sig som bipersoner kring honom, hvar i sin mon ingripande i hans öde eller kommande de slumrande strängarne i hans själ att vibrera. Endast med hans karakter försiggår en utveckling. Det är för honom lifvet synes en dröm, men en dröm, som, äfven den, bär lidande och lära i sitt sköte. Hr Österberg uppbar ganska väl sin svåra roll: litet mera poesi kunde man möjligen önska se framlysa t. ex. i monologen i första akten. Bäst behagade han oss i ögonblick af kraftuppbrusning och vid uppvaknandet i tredje akten. M:lleMademoiselle Nehrmans spel, isynnerhet i scenen med Astolf och Estrella, inger goda förhoppningar. HrrHerrarne Högfeldt och Gustavson tyckas ha mycken routine, och disponera en behaglig, uttrycksfull organ. – Det vore ej underligt, om den nya truppen funnit emottagandet något kallt; den helsingforska publiken är af gammalt känd som sträng theaterkritiker, men nog har den värma och intresse för sin theater och våra nya skådespelare skola väl snart finna, att det ingalunda är ett otacksamt göra, att genom allvarliga bemödanden och sträfvandet till sannt konstnärlig utbildning söka vinna dess erkännande och sympatier. – I onsdags gafs stycket andra gången, för godt hus. I dag utföres En papperslapp, franskt original.

Arkadia-theatern lärer till vintern blifva så färdig att den kan upplåtas för dansnöjen, maskradbaler och dylikt. Äfven den skall ha bevisat omöjligheten att i vårt land på förhand beräkna kostnaderna för byggnadsföretag.

Telegrammer till svenska tidningar förmäla att äfven universiteten i Moskwa och Kasan blifvit tillslutna.

I går tidigt på morgonen uppvaktade juridiska fakultetens medlemmar sin dekanus, hr professor Palmén, med tal och sång, för att lyckönska honom till hans femtionde födelsedag och dervid få uttrycka sin tacksamhet för hans långvariga förtjenstfulla verksamhet för fakulteten och den juridiska bildningen i landet.

Finsk text

Kronikka

Olemme siirtyneet lokakuusta marraskuuhun, josta ei odoteta edeltäjänsä tavoin leutoa kuukautta. Olkoon se yleisilmeeltään ankara. Sään muutoksesta ei ole syytä valittaa, kun olemme ennätysmäisen pitkään saaneet nauttia hyvästä säästä.

Asiat edistyvät yliopistossa niin kuin pitää. On ollut sellaisiakin aikoja, jolloin varsin monet ovat palvoneet Bacchusta, mutta ne kuuluvat kaukaiseen menneisyyteen. Ylioppilaselämä näyttäytyy nyttemmin vakavan hiljaisena puurtamisena ja ylioppilaskodin penaattina hallitsee Minerva-jumalatar ahkeruuden henkien ympäröimänä. Laulajat, laulajat… heidän täytynee, kuten aina, uhrata roposensa taiteelle ja huveille. Vanhat siirtyvät jatkuvasti syrjään ja uudet nousevat tilalle, pitäen niin kuoron kuin koko ylioppilaskunnan ikuisesti nuorena Paciuksen heiluttaessa tahtipuikkoaan yhtä nuorekkaan eläväisesti ja energisesti kuin ennenkin. Parhaillaan on käynnissä Porthan-juhlien musiikkiesityksen harjoitukset, jonka valmisteluihin osallistuvat yleiseksi iloksi myös nuoret neidot.

Lukuvuoden ylioppilaskatalogi käsittää 387 ylioppilasta, joista 35 kuuluu teologiseen, 97 oikeustieteelliseen, 37 lääketieteelliseen, 110 historiallis-filologiseen ja 108 fyysis-matemaattiseen tiedekuntaan. Varsinaisten professoreiden määrä on, professori Woldstedtin poismenon jälkeen, 26. Pedagogiikan ja didaktiikan, historian, maantieteen ja mineralogian ja nyttemmin myös tähtitieteen professuurit ovat täyttämättä.

Finlands Allmänna Tidningin keskiviikon numeron yhteydessä tuli liite, joka oli otsikoitu Hvad var Porthan. Några ord med anledning af festerna den 9 November 1861. Aftryck ur Litteraturbladet. (”Mitä oli Porthan. Muutamia sanoja koskien marraskuun 9. 1861 juhlallisuuksia. Painos otettu Litteraturbladetista”). Ne monet, joilla on Porthanin merkityksestä ja toiminnasta ainoastaan hämärä kuva, toivottavat tämän aineen varmasti tervetulleeksi.

Taideyhdistyksen kustantamo on viikolla julkaissut pienen brosyyrin nimeltä Werner Holmbergs minne den 24 Sept. 1861 (”Werner Holmbergin muisto 24. syyskuuta 1861”). Sen myötä nekin, jotka eivät ole päässeet nauttimaan hänen pensselinsä kauniista luomuksista, ihastuvat Werner Holmbergiin ja jäävät kaipaamaan häntä.

Ensimmäinen, maanantaina järjestetty spektaakkeli oli luonnollisesti loppuunmyyty. ”Lifvet en dröm” (Elämä on unta) -näytelmä lienee kiinnostava, joskaan se ei vedä vertoja niille näytelmille, joiden kautta ajan henki puhuu tai jotka heijastavat tosielämän syvimpiä ristiriitoja. Tämä näytelmä kuuluu, meidän sallittaneen sanoa, poikkeustapauksien alalajiin. Sen johtoajatus on erikoinen, joskin hyvin lyyrisen koskettava, mutta juonta siinä ei ole oikeastaan laisinkaan. Kaikki pyörii yksinomaan ainoan päähenkilön, Sigismundin, ympärillä muiden hahmojen ryhmittäytyessä hänen ympärilleen sivuhahmoiksi, joista kukin tavallaan vaikuttaa hänen kohtaloonsa tai herättää hänen turtuneessa sielussaan vastakaikua. Ainoastaan hänen hahmonsa kehittyy näytelmän aikana. Elämä näyttäytyy unena nimenomaan hänelle ja sekin uni tuo tullessaan kärsimystä ja opetuksia. Herra Österberg onnistui vaikeassa roolissaan varsin hyvin, joskin esimerkiksi ensimmäisen näytöksen monologiin toivoisi ripauksen enemmän lyyrisyyttä. Parhaimmillaan hän oli voimallisen pauhaamisen hetkenä ja kolmannen näytöksen heräämiskohtauksessa. Neiti Nehrmanin näyttelemisestä, erityisesti Astolfin ja Estrellan välisessä kohtauksessa, jäi lupaava vaikutelma. Herrat Högfeldt ja Gustavson vaikuttavat hyvin rutinoituneilta ja kummallakin on miellyttävä, ilmaisuvoimainen ääni. Ei olisi ollut ihme, jos uusi teatteriryhmä olisi saanut osakseen viileähkön vastaanoton, sillä helsinkiläinen yleisö on jo vanhastaan tunnetusti ankaran kriittinen. Omaa teatteria kohtaan tunnetaan silti kiintymystä ja mielenkiintoa ja uudet näyttelijämme huomaavat pian, etteivät aidot ponnistelut ja vaivannäkö kunnon taiteellisuuden sekä yleisön tunnustuksen ja sympatioiden perään jää vaille kiitosta. Näytelmä esitettiin keskiviikkona toistamiseen varsin täydelle katsomolle ja tänään esitetään alkujaan ranskalainen En Papperslapp (Kirjeen kujeet).

Arkadia-teatterista on määrä olla talveen mennessä sen verran valmis, että se voidaan luovuttaa tanssiaisten, naamiaisten ja vastaavien juhlien käyttöön. Arkadia-teatteri on osaltaan todistanut, kuinka mahdotonta maassamme on etukäteen arvioida rakennushankkeiden kustannuksia.

Ruotsalaisille sanomalehdille lähetetyissä sähkeissä kerrotaan, että myös Moskovan ja Kazanin yliopistot on suljettu.

Oikeustieteellisen tiedekunnan jäsenet kävivät aikaisin eilisaamuna dekaaninsa herra professori Palménin luona pitämässä juhlapuheita, laulamassa sekä toivottamassa hänelle onnea 50-vuotissyntymäpäivän johdosta ja osoittamassa kiitollisuutensa hänen pitkäaikaisesta menestyksekkäästä työskentelystään tiedekunnan ja maan oikeustieteellisen koulutuksen hyväksi.

Original (transkription)

Ingen transkription, se faksimil.

Dokumentet i faksimil