8.8.1872 LM–Alexandra Mechelin

Sen jälkeen, kun kirjoitin toissa päivänä, täällä ei ole tapahtunut juuri mitään kertomisen arvoista. Olen viettänyt aamupäivät Kansalliskirjastossa, käynyt erinäisillä vierailuilla, hankkinut hieman kirjoja – ja minulla on ollut sopivasti hauskaa. Toissa päivänä aterioin Friesin ja Mörnerin kanssa, kuten jo mainitsinkin edellisessä kirjeessäni. Fries matkusti illalla Upsalaan, sen jälkeen Idestam ja minä yritimme piristää mieltämme Djurgårdenin teatterissa, mutta se ei onnistunut, jaksoimme katsella vain puolet näytelmästä. Meillä molemmilla oli ikävä vaimojamme ja päädyimme siihen tulokseen, ettei miehen ole hyvä matkustaa yksin, varsinkaan, jos entuudestaan on matkustanut niin paljon, ettei kohteilla ole enää uutuudenviehätystä.

Idestam lähti eilen aamujunalla Kööpenhaminaan ja käy sen jälkeen tutustumassa muutamiin ruotsalaisiin puunhiomoihin.

Työskentelin eilen aika ahkerasti. Kello 6 iltapäivällä kävin tapaamassa Sköldbergiä, jonka vanha isä oli juuri paikalla. Hän katsoo parantuneensa vaivoistaan mutta näyttää kyllä heiveröiseltä. Hän ilahtui kovasti, kun kerroin, että olet nyt terve, ja pyysi lähettämään sinulle sydämelliset terveisensä.

Vietin illan Felixin ja hänen perheensä kanssa Hasselbackenissa, ja minulla oli näin ollen aika mukavaa.

Huolimatta varovaisesta ruokavaliosta, päivittäisistä suihkuista ja Morrisonin pillereiden säännöllisestä syömisestä sain viime yönä rajun kipukohtauksen, jonka vuoksi sain nukutuksi vasta kello 7 aamulla. Siksi työt ovat sujuneet tänään hieman vaisusti.

Söin päivällistä Wieselgrenin kanssa. Wallenberg vastasi eilen vierailuuni ja kutsui minut päivälliselle, kun palaan Upsalasta, jonne lähden huomenna iltapäivällä.

Tänään on satanut koko päivän kaatamalla – melkeinpä luulen, että ikävä vaivani liittyy jollain tavoin säätilan muutoksiin.

Aion käydä Upsalassa kysymässä neuvoa lääkäriltä. En halunnut vaivata Sköldbergiä, koska hän näytti niin väsyneeltä ja koska hän ei todennäköisesti ottaisi vastaan maksua.

Kohta on 12. elokuuta, jolloin pikku Cely täyttää 6 vuotta! Kuinka mieluusti olisinkaan silloin teidän luonanne, jotta saisin nauttia suloisen tyttösen näkemisestä ja kokea yhdessä kanssasi merkillisen kesän 1866 muiston. – Minulla on nyt mahdollisuus lähettää Celylle yksi ainoa pieni syntymäpäivälahja, nimittäin se, että hän saa ottaa Nannansa mukaan pitkälle matkalle. Olen pohtinut asiaa pitkään mutten ole onnistunut päätymään muuhun tulokseen kuin että sinulle koituisi suuria vaikeuksia ja paljon huolta, ellei Nanna ole mukanasi. Ja koska minulla on lähimmässä tulevaisuudessa niin suunnattomia vaikeuksia voitettavana, se, mitä kannan mukanani, saa riittää sitä lajia; minua kuitenkin lohduttaa suuresti, jos sinun asiasi ovat sitä vastoin mukavasti ja hyvin. –

Nyt minun täytyy, sateesta huolimatta, päästä vähän liikkumaan, jotta saan yöllä nukutuksi,

ja siksi lisään vain sydämellisimmät terveiseni Teille kaikille ja tuhansittain suukkoja sinulle ja pikku Celylle. Sinun oma vanha