Kronikka
Helsingissä vallitsee tällä hetkellä levottoman huolestunut tunnelma. Huoli ei kuitenkaan liity politiikkaan, eikä yleiseen raskasmieliseen apeuden ilmapiiriin. Joulu kuuluu kiistatta naisväen valtakuntaan. Naiset vaeltavat kaduilla putiikista toiseen päättäväisen innokkaina ja salaperäiset hymyt huulillaan. Pikkutytöillä, vaimoilla, kihlatuilla ja sisarilla on kaikilla mielissään jonkun rakastetun tai ystävän ilahduttaminen ja se, mihin naisväki ryhtyy niin sanotusti yhtenä naisena, en corps, on kaikkina aikoina vaikuttanut myös miesväen elämään. Kansainvälisen politiikan sfinksinarvoitukset menevät suurimmalla osalla yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos ja yhteiskunnallisten kysymysten pohdinta saa toistaiseksi jäädä omaan arvoonsa. Joulu on vuoden lepoaikaa, eikä näin ollen voi olla haitaksi tai sen koommin edes moraalisesti väärin, että niin ihmiset kuin asiatkin taukoavat hetkeksi riitelemästä.
Lukukauden työ on saatu yliopistollakin päätökseen. Ylioppilaiden toiminnassa viime aikoina korostuneiden ahkeruuden ja hyvän käytöksen tulokset ovat viikon aikana nousseet julkisuuteen. Erityismaininnan saa meiltä dosentti maisteri J. J. Chydenius, jonka fyysismatemaattisten tieteiden julkinen lisensiaatinkoe järjestettiin joulukuun 13. päivänä. Dosentti Chydenius hoitanee jonkin aikaa professori Arppen professuuria. Viime maanantaina 16. päivänä järjestettiin lääketieteen kandidaatti A. J. Palmbergin julkinen lääketieteen lisensiaatinkoe.
Kirjakauppojen tarjontaa on viikon aikana rikastuttanut muutama kotimainen tuote, joista eniten mielenkiintoa herättää kiistatta F. Cygnaeuksen tutkielma nimeltä ”Om Fänrik Ståls Sägner” (Vänrikki Stoolin tarinoista). Kirjan tunnuslauseena ovat seuraavat J. V. Snellmanin sanat: ”Mikäli runoilija elättää itsensä kansakunnallaan, joka hänen tarinoitaan lukee ja niistä nauttii, on hänellä oikeus edellyttää, että hänen runonsa maan kirjallisuudessa myös oikein ymmärretään”. Tätä oikeutettua vaatimusta ei todellakaan ole ennen tätä teosta täytetty. Vaikka kaikki eivät varauksetta olisikaan valmiita allekirjoittamaan Cygnaeuksen tutkielman väitteitä kokonaisuudessaan – mitä Cygnaeus tuskin odottaakaan – tunnustanee jokainen kuitenkin siinä ilmenevän lämminhenkisen ja syvällisen aiheen tuntemuksen ja intohimon, joka nostaa sen korkealle paikalle suomalaisruotsalaisen kirjallisuuden viimeaikaisten uutuuksien parissa.
Vestfinnarien Lännetär II -kokoomateos sekä Mansikoita ja mustikoita III rikastuttavat vielä osiltaan joulun kalenteri- ja kirjatarjontaa. Edellinen teos alkaa lyhyellä, nimimerkki –s–l:n kirjoittamalla elämäkerralla J. G. Leisteniuksesta, joka on lyhyydestään huolimatta yhtä antoisa kuin kyseisen ilomielisen laulajan elämäkin. Teos jatkuu Erik Kolmodinin Genesis Aetherea -näytelmällä ja S. E.:n siitä tekemällä katsauksella. Kyseinen ruotsalaisen näytelmäkirjallisuuden alkuajoilta peräisin oleva tuote on oikeastaan kokonaan vailla runollisia meriittejä, mutta toki antikvaarisessa mielessä kiinnostavaa luettavaa. Marraskuun 25. päivän kirjallisuusiltamassa pidetyn esitelmän ”Kajana läns ödeläggelse” (Kajaanin läänin tuho) olemmekin jo edeltävässä numerossa maininneet. Kokoomateoksen loppuosan käsittää yksitoista nimimerkki –s–l:n, kolme nimimerkki –ck:n ja kaksi nimimerkki E:n runoa sekä kolme nimimerkki –lf–lf–:n tekemää käännöstä. Mansikoita ja mustikoita on myös varsin hyvin kirjoitettu tänä vuonna ja herättää toiveita itsenäisestä suomenkielisestä kirjallisuudesta tulevaisuudessa.
Hänen ylhäisyytensä kenraalikuvernööri osallistui eilen kutsuvieraana juhlalounaalle Hôtel de Russiessa. Lounaalle osallistui kuuleman mukaan niin ikään satakunta virkamieskunnan jäsentä. Kaiken kaikkiaan komeasti koristellussa salongissa oli paikalla noin 160 henkilöä.
Teatteriesitykset ovat viime aikoina vaikuttaneet hieman vaisuilta, mutta ryhtiliike nähtiin keskiviikkona esitetyssä uudessa näytelmässä, joka pakostikin herätti katsojien mielenkiinnon niin aiheellaan kuin eräältä Ranskan historian loiston kaudelta peräisin olevilla kuuluisilla hahmoillaan. Kahdeksaan osaan jaetusta viidestä näytöksestä koostuva A. E. Brachvogelin Mondecaus on historiallinen näytelmä, jossa maalataan todentuntuinen kuva Richelieun ajan rautaisista laeista ja toisaalta siitä, kuinka älynvälähdykset lopulta saattavat tehdä ihmisestä sokean taistelussa ulkovaltojen liittoja vastaan. Näyttelijäkaartin yhteispeli toimi kaikkiaan hyvin ja herra Schwartz palkittiin näytelmän lopussa suosionosoituksin.
Pakkanen on kiristynyt eilisestä lähtien, mutta ulkona ei silti näy kelkan kelkkaa. Jokainen rattailla kotiin jouluksi matkannut on jäisillä kaduilla altistunut monille onnettomuuksille. Useampi on kuuleman mukaan myös loukkaantunut varsin pahoin kaatumisista.
Krönika.
Helsingfors företer för närvarande en egen anblick af rörlighet, lif och oro. Men denna oro bär ej politikens, ej det svårmodiga allvarets pregel. Denna tid är onekligen frumtimrens. Med beställsam ifver, med leende hemlighetsfullhet ser man dem vandra från gata till gata, från butik till butik: flickor, fruar, festmör och systrar, alla ha de någon älskling att tänka på, någon vän att glädja, och hvad frumtimren engång omfatta en corps, det har i alla tider utöfvat sitt inflytande äfven på herrar och män. Diplomatiens sfinxgåtor susa de flestas öron förbi; den sociala mekanismens kugghjul få tillsvidare drifvas omkring af sin egen fart. Julen är årets hvilodag och det kan således icke skada, ja, är tillochmed moraliskt nödvändigt, att såväl individer som opinioner nu aflägga allt onödigt arbete.
Universitetet har slutat sin verksamhet för terminen. Resulaterna af den flit och det goda uppförande, som i allmänhet väl utmärkt studenterne på senare tider, ha under veckan blifvit ofentliggjorda. Såsom mera framstående omnämna vi, att offentlig licentiat-examen i de fysisk-matematiska vetenskaperna anställdes d. 13 Dec. med docenten, mag. J. J. Chydenius. Doc. Chydenius torde komma att för en tid förestå prof. Arppes profession. Sistlidne måndag d. 16 anställdes offentlig medicine-licentiat examen med med. kand.medicine kandidat A. J. Palmberg.
Bokhandeln har under veckan blifvit riktad med några nya alster och dessa af inhemsk produktion. Främst deribland står onekligen Fredr. Cygnæi betraktelser ”Om Fänrik Ståls Sägner.” Boken har till valspråk följande ord af J. V. Snellman: ”Om skalden njuter sin rätt af sin nation, då hans sånger läsas och njutas, så har han af sitt lands litteratur att fordra, att den begriper hvad hans dikt är.” – och denna rättvisa fordran har verkligen icke blifvit gäldad förr än nu. Om också icke alla äro färdiga att obetingadt underskrifva dessa betraktelser i sin helhet, hvilket ju icke heller kan vara författarens mening, så måste dock enhvar erkänna den allvarliga värma, den djupgående uppfattning och kärlek för ämnet, som ställer denna bok högt bland den finsk-svenska litteraurens senare företeelser.
Lännetär, Album, utgifvet af vestfinnar II. och Mansikoita ja Mustikoita III, hafva äfven under dessa dagar ökat kalender- och jullitteraturen. I det förra möter oss först en kort lefnadsteckning af –s–l öfver J. G. Leistenius – kort, men värdefull ändå, liksom den glada sångarens lif. Vidare följer Genesis Aetherea, skådespel af Erik Kolmodin, jemte en utläggning deraf af S. E. Denna produkt från den svenska dramatikens barndom saknar väl egentligen allt poetiskt värde, men det antiqvariska lockar dock att läsa densamma. ”Kajana läns ödeläggelse”, det här intagna föredraget vid litt.litterära soirén d. 25 November, hafva vi redan omnämnt i en föregående nummer. 11 lyriska stycken af –s–l, 3 af –ck-, 2 af E. samt trenne öfversättningar af –lf–lf–, upptaga resten af detta album. Mansikoita ja mustikoita dokumenterar sig äfven ganska bra för i år och lifvar hoppet om en framtida sjelfständig finsk litteratur.
I går var hans exc.excellens generalguvernören inbjuden till en festlig middag å hotel de Russie. Omkring hundrade personer af embets- och tjenstemanna kåren lära dessutom såsom gäster ha bivistat middagen, så att inalles omkring 160 personer upptogo den prydligt dekorerade salongen.
Theatern, som på sista tiden varit något matt i sina prestationer, ryckte sig i onsdags ur sin dvala med ett nytt stycke, som både genom sitt ämne och de historiskt ryktbara personer från en af Frankrikes lysande perioder, hvilka der framträdde, nödvändigt måste fängsla åskådarens intresse, Mondecaus, skådespel i 5 akter, afdelade i 8 tablåer, af A. E. Brachvogel, är en komposition på historisk grund och lemnar en trogen framställning af den Richelieuska politikens jernhårda konseqvens, medan den å andra sidan med lefvande färger målar snillets glödande eld småningom förtärande sin egen härd under striden mot yttre makters band. Samspelet var i allmänhet godt och hr Schwartz belönades vid stycketsoriginal: syckets slut med framropning.
Kölden har se’n i går skärpt till, men intet slädföre förspörjes ännu. Enhvar, som med hjul färdats hemåt till julen, har haft många vådor att utstå för isgatan och man berättar äfven att en och annan vid stjelpningar skadat sig ganska illa.