Kronikka
Tästä miesmuistiin kauneimmasta syksystä ei onneksi ole vielä tullut rumaa, vaikka sen viimat ovatkin jo kylmät. Alkusyksyn lämpö on kaikonnut nopeasti pohjoisella leveyspiirillämme.
Kronikkoja innoittavat viikot eivät enää ole tapahtumatarjonnoiltaan niin köyhiä, joskaan ne eivät silti tarjoa mitään ”embarras de richesse” -valinnanvaikeutta – tuota maailman nöyryytyksistä vähiten epämiellyttävää.
Kerromme tällä kertaa sellaisesta tapahtumasta, jota on tapana muistella pitkään ja aina haikeudella. Kyse on Porthan-muistomerkin hyväksi maanantaina järjestetystä kirjallisuusiltamasta. Nuori norjalaiskirjailija Dietrichson esitelmöi isänmaansa henkisestä ilmapiiristä vuosisatoja kestäneen tanskalaisvallan päättymisen jälkeen. Uusi aika alkoi uuden, ”maailman vapaimman” perustuslain säätämisellä ja Norja on sittemmin saanut kehittyä häiriöttä ja itsenäisesti niin poliittisesti, kielellisesti kuin kirjallisuutensa puolesta. Dietrichson maalaili muutamin ripein ja eläväisin vedoin kuvaukset Norjan runopiirien kahdesta johtotähdestä, Wergelandista ja Welhavenista ja mainitsi niin ikään uudemman kirjallisuuden kärkinimiä, kuten Norjan kansansatuja yhteen kokoavat Asbjörnsenin ja Moen, A. Munchin, Ivar Aasenin ja meidänkin keskuudessamme ”Synnøve Solbakken” -teoksellaan ihastuttaneen, Norjan kansankielten ja uuden kansallisemman oikeinkirjoitussäännöstön puolesta puhuvan Björnstjerne Björnsonin. Suurilukuinen yleisö osoitti kiitollisuutensa mielenkiintoisesta esityksestä ja tunnustuksensa puhujan lahjakkuudelle raikuvin aplodein. Herra Dietrichson luki vielä aplodien jälkeen ääneen kolme Wergelandin, A. Munchin ja Welhavenin kirjoittamaa runoa ja ylioppilaskuoro lauloi lehteriltä muutaman kauniin pohjoismaisen laulun, kuten ”Fra Issefjordenin”, ”Jag vet ett landin” ja ”Suomen laulun”. Herra Dietrichson lähti eilen Auran kyydissä Ruotsiin.
Herra Ténint’n lauantaiseen istuntoon osallistui ainoastaan viitisenkymmentä henkilöä, jotka eivät kuitenkaan joutuneet katumaan paikalle saapumistaan. Ténint kuvasi sulavasti Alfred de Musset’n romanttista elämää ja lausui tunteikkaasti tämän kauniin ”À Ninon” -runon.
Miten Porthan-juhlaa aiotaankaan viettää? Tähän kysymykseen emme vielä tiedä selkeää vastausta, mutta uskaltaudumme ehdottamaan nuorille naisille ja muille asianomaisille seuraavaa yksinkertaista projektia: tanssi-iltamaa seurahuoneella alhaisella, korkeintaan 50 kopeekan pääsymaksulla. Tanssisali tulisi koristella yksinkertaisesti, mutta hyvällä maulla. Tanssikutsujen äityminen trivialiteetteihin vältettäisiin avaamalla ne kauniilla alkusoitolla sekä vuorottelemalla tansseja ja kuoroesityksiä, joihin on lukeuduttava ennen kaikkea ”Maamme”-laulu ja mahdollisesti myös runojen lausuntaa. Uskomme moisen tilaisuuden voivan osoittautua viihtyisäksi ja – mikä tärkeintä – yleisömenestykseksi.
Kirjakauppojen uutuuksien joukosta nostamme esille ”Kolmekymmentävuotisen sodan merkkihenkilöiden” kolmannen vihkosen sen aiheen kiinnostavuuden, hyvien henkilökuvausten ja halvan hinnan puolesta. Vihkosen menekki osoittautunee suureksi. Nostamme niin ikään esille ”A. Liliuksen yksinkertaisen kirjanpidon oppimisen käytännön ohjeistuksen” sekä kaksi kansakoulukysymystä koskevaa brosyyria, jotka ovat laatineet C. F. Herrström ja J. B., jonka brosyyri on alun perin julkaistu esseenä Finlands Allmänna Tidning -lehdessä. ”Alexander”-laivalla lienee sunnuntaina saapunut suurempikin määrä ulkomaisia kirjoja, mutta niistä ei ole vielä mitään kerrottavaa. Kirjoja ei ole vielä ”päästetty ulos”, sillä nehän pitää ”tenttiä” ennen niiden laskemista suomalaisen lukijakunnan viattomien silmien eteen.
Huippuvuorille suuntaava luonnontutkijoista koostuva tutkimusmatkaryhmä on syyskuun 23. päivänä saapunut onnistuneesti Tromssaan.
Maisteri J. J. Chydenius on syyskuun 30. päivänä nimitetty kemian dosentiksi yliopistolla.
Pikakirjoittaja herra Petré on saanut luentokurssinsa päätökseen ja matkustanut Ruotsiin. Nähtäväksi jää, pääsikö hänen oppinsa keskuudessamme juurtumaan. Valtion pikakirjoitusta ulkomaille oppimaan lähettämien henkilöiden pitäisi piakkoin palata. Tällä hetkellä he vielä opiskelevat Tukholmassa samaisen herra Petrén alaisuudessa ja harjoittelevat pikakirjoitustaitojensa soveltamista ruotsiksi. Joku heistä saattaa sen jälkeen pikakirjoittaa myös suomeksi. Myös siitä taidosta on hyötyä, kun moisia pikakirjureita viimein jonain päivänä tarvitaan.
Pietarin yliopiston sulkemiseen johtaneiden järjestyshäiriöiden syistä kerrotaan yhtä, jos toistakin mielenkiintoista.
Teollisuusyhdistys pitää vuosikokouksensa tämän kuun 25. päivänä. Yhdistyksen ollessa vielä nuori ei sen toiminnan jäämistä toistaiseksi varsin näkymättömälle tasolle voida moittia. Tähän mennessä karttunut kokemus saattaa hyvinkin antaa aihetta joihinkin muutoksiin yhdistyksen organisaatiossa.
Kun tulimme maininneeksi teollisuuden, tulee vääjäämättä mieleen se, kuinka vähän Helsingissä on tehty teollisuuden parissa työskentelevien luokkien eteen. Turussa on jo ehditty järjestää opintopiiri ja sellaisen aikaansaamisen luulisi olevan mahdollista täälläkin. Teollisuusyhdistys ei vastaavaa hanketta ajamaan ryhtyessään poikkeaisi toimintasuunnitelmastaan kovinkaan paljoa, kun teollisuustyön laatu kiistattomasti kohenee työntekijöiden ollessa jollain tavalla koulutettuja.
Teatteri aukeaa vihdoin ensi viikolla. Ohjelmistossa on Calderónin ”Elämä on unta”. Niin kaunis kuin kyseinen näytelmä onkin, ei voi välttyä harmittelemasta hieman sitä tosiasiaa, että Suomen ensimmäisen vakituisen teatteriryhmän aikakausi alkaa espanjalaisella näytelmällä. Näytelmä sammuttaa sinänsä kyllä taiteenjanon, mutta maamme vallitseva mieliala haluaisi nähdä kansallista painotusta kaikissa hankkeissa. Toistaiseksi voimavarat eivät kuitenkaan vastaa tahtotilaa.
Herra von Schantz aloitti eilen tilaussinfoniakonserttisarjansa yliopiston juhlasalissa ja alku oli todella loistokas salin ollessa ääriään myöten täynnä. Emme ajan puutteesta johtuen ehdi sen tarkemmin selostaa tästä jokaiselle musiikinystävälle nautinnollisesta illasta.
Krönika.
Den vackra hösten, den vackraste i mannaminne, har väl ännu icke blifvit ordentligt ful, dock äro dess drag redan kalla, den har mistat sin ungdomsvärme; man åldras fort vid vår borealiska latitud.
Krönikornas leverantörer, veckorna, framträda ej mera med fattigdomsbevis om de ock ej kunna erbjuda ett ”embarras de richesse” – det minst obehagliga af alla embarras’er här i verlden.
Vi ha denna gång en tilldragelse att förtälja, som man länge och alltid med nöje skall minnas. Det är den litterära soiréen i måndags, till förmån för Porthans-monumentet. Den unge norske litteratören Dietrichson skildrade der det andliga lifvet i sitt fädernesland sedan detta blifvit lösgjordt från sitt sekelgamla beroende af Danmark. Detta lif begynte med upprättandet af en konstitution, ”den friaste i verlden”. Ohämmadt och sjelfständigt har Norige sedan utvecklat sig i politik, språk och litteratur. Talaren tecknade i några korta, men raska och lifliga drag de två den norska poesins koryféer, Wergeland och Welhaven, samt omnämnde sedan de mera framstående bland de nyare litteratörerne, såsom Asbjörnsen och Moe, samlarene af Norges folksagor, Andr. Munch, Ivar Aasen och den, äfven hos oss genom sin älskliga ”Synnöve på Solbacken”, kände ifraren för Norges folkspråk och en ny nationellare ortografi, Björnstjerne Björnson. – Genom skallande applåder uttryckte den talrika publiken sin tacksamhet för det intressanta föredraget, sitt erkännande af talarens talang. Derpå fick man ännu höra hr Dietrichson deklamera trenne dikter, af Wergeland, A. Munch och Welhaven, och studentkören afsjöng från läktaren några vackra nordiska sånger, sådana som ”Fra Issefjorden”, ”Jag vet ett land”, ”Suomis sång”. – Hr Dietrichson afreste i går med Aura till Sverge.
Hr Ténints séance i lördags var besökt af endast några och femtio åhörare, som dock ingalunda hade skäl att ångra besöket. Han gaf en graciös teckning af Alfred de Mussets romantiska lif och deklamerade känsligt och fint dennes vackra dikt ”à Ninon.”
Huru skall Porthansfesten firas? På denna fråga veta vi ännu intet bestämdt svar, men våga till de unga damernas och öfriga vederbörandes pröfning framställa följande enkla projekt: Soirée-dansante i societetshuset mot låg, högst 50 kopeks entrée; salen enkelt men smakfullt dekorerad; det triviala i en danstillställning afböjdt derigenom att festen skulle öppnas med en vacker ouverture och dansen omvexla med körer, framförallt ”Vårt Land”, och möjligen äfven deklamation. Vi tro att en sådan tillställning kunde bli både angenäm och, hvad i detta fall är vigtigast, talrikt besökt.
Bland bokhandelsnytt ha vi att omnämna 3:dje häftet af ”Trettiåriga krigets märkvärdigaste personer”, hvilket arbete för sitt intressanta ämne, sina väl gjorda porträtter och sitt billiga pris säkert skall få en stor afsättning; samt ”Praktisk anvisning att lära sig enkla bokföringen af A. Lilius”, och tvenne broschyrer i folkskolefrågan, den ena af C. F. Herrström, den andra af J. B., aftryck af en uppsats af honom i Finl. Allm. Tidn.Finlands Allmänna Tidning – Med ”Alexander” skall väl i söndags en större mängd utländska böcker ha anländt, men om dem är ännu intet att säga, de äro ännu icke ”utbekomna”, de måste ju undergå ”tentamen” innan de kunna utsättas för den finska allmänhetens oskuldsfulla blickar.
Naturforskare-expeditionen till Spetsbergen har d. 23 Sept. lyckligen ankommit till Tromsöe.
Mag. J. J. Chydenius har d. 30 Sept. blifvit utnämnd till docent i kemi vid universitetet.
Stenografen hr Petre har afslutat sina föreläsningskurser och afrest till Sverge. Framtiden skall visa om hans konst slagit rötter hos oss. De af staten för inhemtande af stenografi utsända personer skola snart återvända. För närvarande lära de i Stockholm, hos samma hr Petre, öfva sig i tillämpandet af sina stenografiska insigter på svenska språket. Kanske skall någon af dem sedan kunna med stenogr. tecken återgifva äfven finskan: också detta blir ju nödigt, när ändtligen den dag randas, då sådana snabb-protokollister behöfvas.
Om beskaffenheten af de oordningar som föranledt Petersburgska universitetets stängande berättas ett och hvarje af intresse.
Den 25 i denna månad har industriföreningen sitt årssammanträde. Då föreningen ännu år så ung, får man icke deraf att dess verksamhet hittills varit af en temligen osynlig beskaffenhet, fatta någon ofördelaktig opinion om densamma. Den nu vunna erfarenheten skall väl möjligen äfven gifva anledning till några förändringar i föreningens organisation.
Då vi nämna ordet industri kunna vi icke underlåta att tänka på huru litet här blifvit gjordt för de med industriella arbeten sysselsatta klasserna. Åbo har redan hunnit organisera en bildningscirkel, månne det ej vore möjligt att åstadkomma en sådan äfven här. Då det onekligen bidrager till industrins höjande att dess arbetare äro i besittning af någon bildning, så skulle industriföreningen icke så mycket afvika från sin verksamhetsplan om den satte sig i spetsen för ett dylikt företag.
I nästa vecka öppnas ändtligen theatern. Man skall utföra Calderons ”Lifvet en dröm”. Så vackert än detta stycke i och för sig är, kan man dock ej afhålla sig från vissa vemodiga betraktelser öfver att den första stående theatertrupp i Finland skall begynna sin sejour med ett spanskt skådespel. Det är sannt, det rena konstintresset kan mycket väl tillfredsställas häraf. Men vi hafva nu engång här i landet kommit derhän, att vi skulle vilja se en nationel pregel påtryckt alla våra företag – och krafterna motsvara ännu icke viljan.
H. v. Schantz öppnade i går serien af subskriberade symfonikonserter i universitetets solennitetssal. Det var en verkligen lysande början. Salongen var öfverfull. Tidens knapphet förbjuder oss att nu närmare redogöra för denna för hvarje musikvän njutningsrika afton.