3.5.1868 LM–Adolf Mechelin

Vaikka avasinkin teatterista tullessani löytämäni Sedältä tulleen kirjeen aivan yksin, niin minun täytyy myöntää, että silti punastuin häpeästä, kun ajattelin, kuinka kauan olen lykännyt kirjeenvaihtovelvollisuuksieni täyttämistä – ja vielä enemmän minun täytyy hävetä sitä, että Setä ottaa hitauden tässä asiassa omaksi syykseen, vaikka vika on kokonaan minun puolellani. – Lukemattomia kertoja olen jo istunut alas kirjoittamaan – mutta aina sitten on joko jokin ylimääräinen este tai sitten henkinen tai ruumiillinen väsymys aiheuttanut keskeytyksen ja lykkäämisen. Mutta nyt tunnen itseni niin kovin piristyneeksi, että en halua lykätä vastaamista minuuttiakaan. Ensimmäiseksi minun täytyy kiittää tervetulleesta kirjeestä, ja sitten puhua Oskarista.

Kun Oskar nyt on jo pitemmän aikaa asunut Crusellin perheessä, havaitsin puolueettoman tarkastelun jälkeen, että olen erehtynyt herra Crusellin ominaisuuksien suhteen. Hänen vaimonsa ja anoppinsa, everstiluutnantin rouva Toll ovat, kuten Setä itsekin tietänee, rakastettavia ja arvostettavia henkilöitä. Mutta mies ei ole aivan oikealla tolalla – hän on jotenkin karkea ja egoistinen. Minä totesin sopivaksi perusteluksi sille, että Oskar siirtyy minun luokseni, ensinnäkin sen, että halusin hänen toipuvan minun perheeni hoivissa toipua kurkkukivusta ja kuumeesta, joka oli vienyt hänen voimiaan sekä mielialaansa ja toiseksi sen, että voisin osoittaa hänen käyttöönsä sen ullakkohuoneen, joka on ollut Torstenilla. Heti kun tämä päätös oli kypsynyt, toteutin sen ja siitä lähtien – maaliskuun puolivälistä – Oskar on ollut kiinteä osa perhettämme. Ja vaikken halua vähääkään kerskailla, niin minusta näyttää, kuin hänen mielialansa olisi muuttunut iloisemmaksi ja tietynlainen, opinnoissa hyvin tarpeellinen kotiutumisen tunne olisi alkanut yhä enemmän vahvistua pojan mielessä. Minun on myös lisättävä, että on ollut niin Alexandralle kuin minullekin suuri ilo, kun olemme saaneet nähdä, miten hän elää ja työskentelee – eikä häneltä tule puuttumaan mitään, mikä on hyödyllistä ja tarpeellista. Hän ei myöskään ole antanut meille vähintäkään aihetta tyytymättömyyteen eikä hänestä ole vähimmässäkään määrin ollutmeille vaivaa, minkä näin toivon sekä Sedän että Fanny-tädin noteeraavan. Oskarin täytyy luonnollisesti työskennellä hyvin ahkerasti, jotta hän pystyisi seuraamaan kaikkia oppiaineita, eikä luokkaopetuksen rinnalla annettavaa yksityisopetusta suomen kielessä, latinassa ja matematiikassa ole voitu välttää. Tämä on luonnollisesti lisännyt kustannuksia, mutta jos sen avulla voidaan saavuttaa se mitä toivon, että hänet voidaan siirtää 8. luokalle, niin se korvaa nuo menot, koska hän sen ansiosta pääsee vuotta aikaisemmin ylioppilaaksi ja koska opetus 8. luokalla on ilmaista.

Sellainen eloisa luonne kuin Oskar tarvitsee myös huvituksia, mikä on toteutettu niin että silloin kun aika on antanut myöten, hän on käynyt toisinaan meidän kanssamme, toisinaan Alman ja Milin kanssa meidän todella hyvässä teatterissamme – joskus taas on tehty retki Puotilaan nuorten Lindroosien kanssa. Kerran tehtiin myös hieman pitempi matka. Matkustin nimittäin pääsiäisenä hiljattain ostamalleni suurelle maatilalle Laitialassa, Hollolan pitäjässä ja otin Oskarin sekä Janne Lindroosin mukaani, molemmat suksien kera. Sellainen ei toivoakseni voinut olla muuta kuin piristävää. Oskarin asumista jatkossa ajatellen minulla on hyvä ehdotus. Olen kesäkuun alusta lähtien vuokrannut toisen, mukavamman huoneiston (Kruunuhaassa, samassa talossa jossa Antellit asuvat). Siinä on yksi minun kannaltani tarpeeton huone omalla sisäänkäynnillä ja eteisellä. Huone on melko suuri, niin että siinä mahtuu asumaan kaksikin nuorukaista. Ehdotankin, että Oskar asuisi siinä jonkun luotettavan ja vaatimattoman ylioppilaan kanssa, jonka ehkä pitäisi saada asunto ilmaiseksi sitä vastaan, että hän puhuu Oskarin kanssa aina suomea ja auttaa häntä opinnoissa. Muut kulut, siivouksen, ruoka-annokset ym. he voisivat laittaa puoliksi. Oskar tottuisi tällä tavoin ylioppilasmeininkiin ja kuitenkin hän asuisi seinän takana meidän kanssamme ja voisi milloin tahansa tulla meidän puolellemme – meidän perheemme jäsenenä. Pyydän, että Setä esittää aikanaan kantansa tähän minun ehdotukseeni, jolla on vielä sekin etu, että siitä ei koituisi suuria kustannuksia. – Mitä Oskarin tähänastisiin tileihin tulee, niin tulen siinä yhteydessä kun hän matkustaa täältä 1. kesäkuuta tienoilla, lähettämään täydellisen selvityksen. Mitään rahalähetystä sitä ennen ei tarvita. Kiitän kuitenkin aikaisemmista rahalähetyksistä Uudestakaupungista sekä Viipurista samoin kuin tänään vastaanottamastani 600 riikintaalarista, jotka minä kirjaan tilille.

Muihin asioihin päästäkseni, täällä olisi nykyään paljonkin kerrottavaa, niin julkisista kuin yksityisistäkin asioista. Elämme aikaa, jolloin mielialat ovat painuneet tavallista alemmas sen äärettömän hädän seurauksena, joka lähes koko maassa vallitsee – mutta on myös muita syitä. On valitettavasti monenlaisia merkkejä sellaisesta vaikutuksesta, joka on saanut monet isänmaalliset mielet joustamaan liikaa. Nyt vallitseva komento on monessa mielessä ahdistavaa ja epämiellyttävää, ja sitäkin vahingollisempaa, koska aineellinen puute on lamauttanut muuten varsin vahvan moraalisen vastarintamielen. Tästä kaikesta enemmän suullisesti!

Iloitsen nimittäin siitä näköalasta, että saisin toivottaa Sedän tervetulleeksi tänne elokuussa. Tuleeko käynti kreivi Adlerbergin luona johtamaan suotuisaan tulokseen, sitä minun on tällä hetkellä vaikea arvioida. Minä hiukan epäilen sitä – ainakin mitä henkilökohtaisiin vaikutelmiin tulee. Mutta kuten sanottu, mahdollisuuksia viran saamiseen täältä on etukäteen mahdotonta arvioida. – Kuten Setä tietäneekin, täällä on korkeimmassa hallinnossa tapahtunut merkittävä muutos, kun J.V. Snellman on saanut kolmen kuukauden virkavapauden, jonka jälkeen hän ilmeisesti saa lähteä. Trapp on toistaiseksi hoitamassa tehtävää – lopullista seuraajaa ei ole vielä määrätty. Valinta tapahtunee v. Bornin, Örnin sekä – Törnqvistin, Yhdyspankin toimitusjohtajan, välillä.

Minun yksityisissä asioissani ei ole tapahtunut muita muutoksia kuin jo ohimennen mainitsemani, että minusta on tullut kauniin ja toivoakseni hyvän maatilan omistaja. Laitiala sijaitsee Vesijärven rannalla lähellä Lahden tulevaa rautatieasemaa niin että sieltä on hyvät yhteydet niin Helsinkiin kuin Pietariinkin. Tilalla on noin 200 tynnyrinalaa peltoa ja saman verran niittyä tilan käytössä sekä 12 torppaa jotka tekevät 1 500 hevostyöpäivää sekä muut suoritukset – samoin erinomainen ja hyvin säästynyt metsä, riittävät kalavedet ja erinomaisen hyvä laidun. Koko pinta-ala on noin 2 300 tynnyrinalaa. Olutpanimo ja vesimylly kuuluvat myös taloon. Mutta itse kartanon rakennukset ovat rappiolla ja pellot tällä hetkellä vähemmän hyvin hoidetut, sillä edellinen omistaja, joka osti tilan velaksi 57 000 ruplalla, ei kyennyt huolehtimaan viljelystä. Minä olen maksanut 120 000 markkaa ja kun siihen joutunee vielä laittamaan jonkin verran pääomia, olen luultavasti afääriini sangen tyytyväinen.

Minun työmäärääni tämä lisäys ei tietenkään vähentänyt - tuon afäärin vaatimiin matkoihin sekä kirjeenvaihtoon kuluu melkoisesti aikaa. Muutoin nykyään on sellainen aika, jolloin itse kunkin täytyy pinnistää työkykyään tavallista enemmän. Olen jäsenenä erilaisissa johtokunnissa ja yhdistyksissä, osin liikeasioihin ja osin hyväntekeväisyystarkoituksiin liittyen, ja siksi minun täytyy jatkuvasti uhrata iltapäivät ja myöhäiset illatkin kokouksille – sen jälkeen kun olen aamupäivällä ollut 5-6 tuntia pankissa. Kirjeenvaihto, kirjanpito, matkat, lainopillinen kirjoitustyö osin pankin, osin omissa asioissa vievät sitten tarkoin sen vähäisen ajan, mitä vielä on jäljellä. Huomaan kyllä, että tällainen elämäntapa ei pitkän päälle voi olla hyväksi voimille ja terveydelle – mutta tällä hetkellä sitä ei voi välttää. Torsten on nyttemmin kotiutunut Helsinkiin ja uuteen toimeensa rautateiden pääkasöörinä. Robert taas on puolestaan tarttunut auraan. Hän oli ehdolla Viaporin linnoitusrykmenttiin, mutta paikan sai toinen – ja Robert on nyt sen sijaan tilanomistaja. Hän onnistui ostamaan varsin hyvän tilan Voipaalasta, Sääksmäen pitäjästä, Hämeenlinnan ja Tampereen välisen höyrylaivareitin varrelta, ja varsin kohtuullisin ehdoin,jotka ovat vain entisestään parantuneet, sillä osa kauppahinnasta sovittiin maksettavaksi vuosittaisena elinkorkona, ja myyjä kuoli kuukausi sen jälkeen kun Robert oli tehnyt kaupat. Robert muutti jo joitain viikkoja sitten ja hänen perheensä muuttaa 1. heinäkuuta. Meillä on kaikki syyt toivoa, että Robert tämän kaupan ja eläkkeensä turvin ei vain kykene tulemaan toimeen, vaan kykenee myös kokoamaan jonkin verran varallisuutta lapsilleen.

Minun perheeni on onneksi saanut olla terveenä, kun lavantauti on raivonnut niin maalla kuin kaupungissakin. Cely on kasvanut vanhempiensa suureksi iloksi ja on jo oikein puhelias sekä musikaalinen tyttö. Alexandra elää kotiaan ja hiljaista hyväntekeväisyystyötään varten. Onnellisempaa kotia kuin meidän ei liene helppo löytää.

Nyt riittää tämä kirjoittaminen! Yö on pitkällä ja lepo tarpeen. Meiltä kaikilta, ja aivan erityisesti Alexandralta ja piku Celyltä sydämellisimmät terveiset kaikille teille rakkaille sukulaisille. – Oskar tuli niin iloiseksi kirjeestä, sillä hän oli jo kauan kaivannut kuulumisia kotoaan, jonka hän niin odottaa näkevänsä jälleen. Hän ei ehdi kirjoittaa tähän postiin, mutta tehnee sen pian. – Minä sulkeudun Sedän ja Fanny-tädin suosioon, teidän vilpittömästi uskollinen