12.9.1867 Emilie Mechelin–LM
Finsk text
Pariisi 12. syyskuuta 1867
Rakkahin Leoni!
Lämmin kiitos kirjeestä ja rahasta! Sinun on varmaan vaikea lähettää minulle niin paljon rahaa, erityisesti koska et itse voinut tulla Pariisiin, koska se maksaa liian paljon. Voin kuitenkin toivoa maksavani ne kerran takaisin, muuten minulla ei olisi hetkenkään rauhaa. En kirjoittanut Sinulle mitään rahasta, koska odotin juuri silloin tänne Torstenia ja Jennyä. Hän antoi minulle 200 frangia huvitteluun, ja seuraavana päivänä tuli Sinun kirjeesi. Käytän ne 200 frangia puku- ja koristautumisetarpeisiin Almalle ja itselleni, sillä en todennäköisesti tule enää koskaan Pariisiin, ja haluan siksi hankkia hiukan tavaroita, koska täällä on niin halpaa. Niinpä olen ostanut itselleni myös sinisen silkkisen konserttileningin – niin, teidän Milistänne tulee nyt ihan oikeasti konserttilaulajatar – ja hän toivoo voivansa siten vähitellen maksaa velkansa! Koen kyllä itse, että olen joka suhteessa ottanut suuria edistysaskelia – ja tulen ennen pitkää ottamaan. Ja siitä minun on kiittäminen Sinua, rakas Leo, sillä kuinka olisin muuten voinut tehdä tämän matkan? Torsten ja Jenny olivat täällä kahdeksan päivää ja asuivat eräässä hotellissa aivan minun lähelläni, niin että vietin koko ajan kaiket päivät heidän kanssaan. He olivat kovin levottomia, koska teiltä ei ole tullut kirjeitä, ja onneksi kirjeesi tulikin kolme tuntia sen jälkeen kun he olivat lähteneet Pariisista. Lähetin sen kuitenkin heti Biarritziin, poste restanteen. Nuoripari vaikuttaa niin onnelliselta ja tyytyväiseltä. Juhlasi Puotilassa olivat varmaan erinomaisen hauskat, olit ollut aivan verraton isäntä. Vahinko etten ollut siellä! Raha-asioideni suhteen on niin, että minulla on nyt hiukan yli 300 frangia jäljellä, en tarvitse paljon enempää annettavaksi rouva Medingille, siellä koko tämä kuukausi on maksettu, ja Masset’lle minun tarvitsee maksaa enää vain viidestä tunnista. Olin saanut Mathilda Savanderilta 80 markkaa ostaakseni sillä leningin, mutta koska olin kuluttanut rahan jo aiemmin, niin ostin sen nyt kun sain ne 500. Jos Sinulle kuitenkin käy raskaaksi lähettää minulle vielä rahaa, niin voin kyllä saada Torstenilta sen verran kuin nyt vielä tarvitsen. Mutta ellet halua sitä, minun on pyydettävä Sinua lähettämään minulle vielä 500 frangia paluumatkaan, sillä minun on vielä ostettava paljon nuotteja oppilailleni ja vielä vaatetukseemme jotain, mikä minun olisi muuten ostettava Helsingistä. Nyt olet jo varmaan kuullut Oslossa, että minua odotetaan sinne varmasti paluumatkalla, Alina on myös sitä mieltä että on liian raskasta matkustaa yksin. Hän kirjoittaa, että Kielistä kulkee joka sunnuntai höyrylaiva suoraan Osloon, silloin minun pitäisi siis matkustaa Hampurin kautta. Ehkä ei tulisi sen pidemmäksi ja kalliimmaksi matkustaa Lyypekin kautta ja sieltä Kööpenhaminan kautta Osloon? Pelkään kyllä hiukan pitkää merimatkaa lokakuussa, mutta minulla on hirveä halu päästä kerran sinne, sillä tämä on varmasti viimeinen tekemäni matka. Lähtisin siis täältä kahdeksan päivää aiemmin ja maksaisin täällä kolmesta tunnista vähemmän, se tekee 45 frangia, ja maksaisin myös rouva Medingille viikosta vähemmän. Jos siis matkustaisin Kielin kautta, se olisi sunnuntaina 13. päivä, sitten olisin todennäköisesti 15. päivä Oslossa, jäisin sinne 1–5 päiväksi, sieltä kahden päivän matka Tukholmaan ja sieltä 28. päivä edelleen Lasse Krogiuksella. Se olisi varmaan hiukan hätäistä, mutta oikein hauskaa. Mutta jos matka on juuri niin pitkä kuin Lyypekin kautta, niin voisin lähteä täältä jo pari päivää aiemmin, kunhan vain tiedän minä päivinä sieltä lähtee höyrylaivoja. Kirjoita minulle pikimmiten tästä asiasta, ja sano aivan suoraan, mitä mieltä olet tästä suunnitelmasta ja tuleeko se siten paljon kalliimmaksi. Olen siten Torstenin kanssa täällä vain kahdeksan päivää, mutta tapaanhan häntä sitten kotona, ja lisäksi se estää minua olemasta ahkera jos huvittelen liian paljon. Olimme kaikki hirveän pahoillamme, että te ette voi tulla Pariisin, mutta kuten sanottua, teen enemmän töitä kun olen yksin. Olen yrittänyt olla taloudellinen, mutta se ei tahdo sujua. Yksinomaan rautapillerini maksavat kolme frangia viikossa, ja puolikylpyni 20 frangia kuukaudessa. Käyn myös melko usein oopperassa, ja se maksaa joka kerta 5–7 frangia. Mutta minkäs teet? Niin se vain on. Näyttelyssä olen ollut vain kolme kertaa ja käyn siellä ehkä vielä kerran. Minulla on niin paljon ommeltavaa voidakseni tuoda ostokseni kotiin tullivapaasti. Alma ei kirjoittanut minulle mitään teidän tulostanne Osloon, se oli varmasti mukava yllätys. Nyt näkemiin, rakas veli, minun on lopetettava epäkiinnostava kirjeeni kirjoittaakseni vielä Almalle. Kirjoita nyt minulle oikein pian, miten minun pitää tehdä matkan suhteen ja milloin lähteä matkaan. Torsten ja Jenny tulevat kai tämän kuun viimeisinä päivinä takaisin tänne, ja silloin minun pitää huolehtia Jettan kanssa hänen ostoksistaan. Voi hyvin, sydämelliset terveiset rakkaalle Alexandralle lähettää
Sinun
Mili.
Original (transkription)
Paris den 12 September
1867.
Mein liebster Leo!
Herzlichen Dank für Brief und
Geld! Es wird dir wohl schwer
mir so viel Geld zu schicken,
besonders da du selbst nicht
nach Paris kommen kontest, weil
garstruket es zu viel kostet. Ich kan
aber doch hoffen es dir ein-
mal wiederzuzahlen, sonst wür-
de ich keinen ruhigen Augen-
blick haben. Ich schrieb dir
vom Gelde nichts, weil ich da-
mals eben Torsten und Jenny
hierher erwartete. Er schenkte
mir 200 fr.francs um mich zu amü-
sieren, und den Tag darauf kam
dein Brief. Die 200 fr. verwende
ich zu Toiletten für Alma und
mich, denn ich komme wahr-
scheinlich nie mehr nach Pa-
ris, und will mich deswegen
|2|
mit manchem versehen, weil es
hier so billig ist. So habe ich
mir auch ein blaues seidenes
Conzert-Kleid gekauft – ja, eure
Mili soll nun um Ernst Conzert-
sängerin werden – und hofft
dadurch bei wenigem ihre
Schulden bezahlen zu können!
Ich fühle wohl selbst dass ich
in allen Hinsichten grosse Fort-
schritte gemacht habe – und
noch bei wenigem machen wer-
de. Und das habe ich dir, lieber
Leo zu verdanken, wie hätte
ich sonst diese Reise unterneh-
men können? Torsten und Jenny
waren 8 Tage hier und wohnten
in einem Hôtel ganz nahe
mir, so dass ich den ganzen
Tage immer mit ihnen zubrach-
te. Sie waren sehr unruhig,
weil sie keine Briefe von Euch
erhalten, und unglücklicherweise
kam dein Brief drei Stunden
nach dem sie Paris verlassen hat-
ten. Ich schickte ihn aber gleich
|3|
nach Biarritz, poste restante.
Das junge Paar scheint so glück-
lich und zufrieden zu sein.
Dein Fest auf Botby muss
ausserorndtlich angenehm gewe-
sen, du bist als Wirth ganz
makalös gewesen. Schade dass
ich nicht dort war! Mit mei-
nen Geschäften steht es so, dass
ich jetzt etwas über 300 fr. übrig
habe, ich brauche nicht mehr
viel an Mad. Meding zu geben,
denn dieser ganze Monat ist
bezahlt, und an Masset brauche
ich nur noch 5 Stunden zu
bezahlen. Ich hatte von Mathilda
Savander 80 Mark bekommen, um
dafür ein Kleid zu kaufen, weil
ich aber das Geld schon früher
ausgegeben hatte, so kaufte ich
es jetzt, als ich die 500 bekam.
Wenn es dir aber jetzt schwer
wird noch Geld zu schicken,
so kan ich ja von Torsten
so viel bekommen, wie ich
nun noch brauche, willst du
es aber nicht, so muss ich dich
|4|
wohl bitten mir noch 500 fr. zu
schicken zur Rückreise, denn
ich muss noch viel Noten kau-
fen für meine Schühlerinnen,
und noch einiges für unsere
Kleidung, was ich sonst in
Helsingfors kaufen müsste. Nun
hast du wohl schon in Christia-
nia gehört, dass man mich
bestimmt dahin erwartet auf
der Rückreise, Alina meint auch
dass es so schwer ist alleine
zu reisen. Sie schreibt dass aus
Kiel jeden Sontag ein Dampf-
boot direkte nach Christiania
geht, dann müsste ich also
über Hamburg reisen. Viel-
leicht dass es nicht weiter und
theurer wäre über Lübeck zu
reisen und davon über Kopen-
hagen nach Christiania? Ich
fürchte wohl etwas die lange
Seereise im Oct. habe aber sehr
grosse Lust einmal hinzukom-
men, denn dieses ist wohl meine
letzte Reise. Ich würde denn 8
Tage späterstruket früher hiervon rei-
sen, und dadurch 3 Stunden
|5|
weniger hier bezahlen, das macht
45 fr. und auch bei mad. Meding
eine Woche weniger bezahlen. Wann
ich also über Kiel reisen würde
so wäre das Sontag den 13, dann
würde ich wahrscheinlich den 15
in Christiania sein 1 à 5 Tage dort
bleiben, davon 2 Tage Reise nach
Stockholm, und davon den 28 weiter
mit Lasse Krogius. Es wäre wohl
etwas på fjesk, aber sehr angenehm.
Ist es aber eben so weit wie über
Lübeck zu reisen, so könnte ich
schon ein par Tage früher hiervon
reisen, wenn ich nur weiss an
welchen Tagen die Dampfer von
dort abgehen. Schreibe mir nun
recht bald über diese Sache,
und sage mir recht aufrich-
tig was du von diesem Plane
meinst, und ob es dadurch viel
theurer wird. Ich werde dadurch
nur 8 Tage mit Torsten hier
zusammen sein, aber ihn treffe
ich ja denn zu Hause, und
ausserdem hindert es mich fleissig
zu sein wenn ich mich zu
viel amüsiere. Es that uns Allen
so sehr leid, dass Ihr nicht
nach Paris kommen könnt,
|6|
aber, wie gesagt, ich arbeite mehr
wenn ich alleine bin. Ich habe
versucht zu ekonomiesieren, a-
ber es will nicht gehen. Meine
Eisenpillen alleine kosten 3
fr. in der Woche, und meine
Halbbäder 20 fr. monatlich.
Ausserdem bin ich ziemlich
oft in den Opern, und das
kostet jedes mal 5 à 7 fr.
Aber que faire? Es muss so
sein. Auf der Ausstellung bin
ich nur 3 Mal gewesen, und
gehe vielleicht nur 1 Mal noch
hin. Ich habe so viel zu nähen,
um meine Aufkäufe zoll-
frei nach Hause bringen zu
können. Alma schrieb mir
nichts von Eurer Ankunft
nach Christiania, das war
wohl eine angenehme Surpri-
se. Nun adieu, meinestruket lieber
Bruder, ich muss meinen unin-
trissanten Brief beendigen,
um noch an Alma zu
schreiben. Schreibe mir nun
sehr bald, wie ich mit der
Reise thun soll, damit ich
weiss wie ich thun soll,struket und
wenn ich abreisen soll. Torsten und Jenny kommen wohl
die letzten Tage dieses Monats hierher zurück und denn
muss ich mit Jetta ihre Aufkäufe besorgen. Lebe wohl
grüsse herzlich die liebe Alexandra von
deiner Mili.
Paris den 12 september 1867.
Min käraste Leo!
Ett hjärtligt tack för brevet och pengarna! Det känns säkert svårt för dig att skicka så mycket pengar till mig, särskilt då du själv inte kunde komma till Paris eftersom det kostar för mycket. Min förhoppning är dock att jag någon gång kan betala tillbaka pengarna. Annars kunde jag inte ha ett lugnt ögonblick. Till dig skrev jag ingenting om pengarna eftersom jag väntade Torsten och Jenny hit då. Han skänkte mig 200 franc så att jag skulle kunna roa mig, och dagen därpå kom ditt brev. Dessa 200 franc spenderar jag på Almas och min toalett då jag antagligen aldrig mera kommer till Paris. Därför vill jag förse mig med en del saker då det är så billigt här. Så har jag köpt en konsertklänning i blått siden – ja, er Mili skall nu på allvar bli konsertsångerska – och därmed hoppas hon att hon så småningom kan betala tillbaka sina skulder! Jag känner nog själv att jag gjort stora framsteg i alla hänseenden – och att jag inom kort kommer att göra ännu fler. Och det har jag att tacka dig för, käre Leo. Hur skulle jag annars ha kunnat göra den här resan? Torsten och Jenny var här i åtta dagar och de bodde på ett hotell nära mig så att jag alltid kunde tillbringa hela dagen med dem. De var mycket oroliga eftersom de inte hade fått något brev från Er. Och olyckligtvis kom ditt brev tre timmar efter att de hade lämnat Paris. Men jag skickade genast brevet till Biarritz – poste restante. Det unga paret verkade så lyckliga och nöjda. Din fest på Botby måste ha varit utomordentligt trevlig. Du har alltid varit helt makalös som värd. Synd att jag inte var där! Med mina affärer är det så att jag har lite över 300 franc kvar. Till madam Meding behöver jag inte betala så mycket extra då jag redan betalat för hela månaden. Och Masset måste bara få betalt för fem lektioner ännu. Jag hade fått 80 mark av Mathilda Savander för att köpa en klänning för dem. Men eftersom jag spenderat pengarna redan tidigare köpte jag klänningen nu när jag fick dessa 500. Men om det blir svårt för dig att skicka mera pengar så kan jag få från Torsten det som jag ännu behöver. Men om du inte vill det så måste jag nog be dig skicka 500 franc till resan tillbaka. Jag måste nämligen ännu köpa många noter till mina elever och dessutom ett och annat till våra kläder, vilket jag annars skulle måsta köpa i Helsingfors. Nu i Kristiania har du väl redan hört att man absolut förväntar sig att jag kommer dit på tillbakaresan. Alma tyckte också att det är så svårt att resa ensam. Hon skriver att varje söndag går det en ångbåt från Kiel direkt till Kristiania. I så fall skulle jag måste åka via Hamburg. Det tar kanske inte längre och blir kanske inte heller dyrare att åka via Lübeck och sedan därifrån till Köpenhamn och vidare till Kristiania? Jag är nog lite orolig för den långa sjöresan i oktober men jag har stor lust att en gång komma dit då det väl är min sista resa. I så fall skulle jag åka härifrån åtta dagar tidigare och detta betyder att jag inte måste betala för tre lektioner, alltså sammanlagt 45 franc, och också en vecka mindre hos madam Meding. Om jag alltså åker via Kiel så skulle jag åka den 13, i så fall skulle jag förmodligen vara i Kristiania den 15 och skulle stanna där i en till fem dagar. Därifrån är det en två dagars resa till Stockholm och därifrån skulle jag åka vidare med Lasse Krogius den 28. Det vore väl lite på fjäsksv men mycket trevligt. Men om det är lika långt att åka via Lübeck så kunde jag åka härifrån redan ett par dagar tidigare. Jag skulle bara måsta veta på vilka dagar ångbåten avgår. Skriv till mig så snart som möjligt hur det är med den saken och säg uppriktigt vad du tycker om planen och om det blir mycket dyrare på det sättet. Därmed har jag bara åtta dagar här tillsammans med Torsten men jag träffar ju honom hemma. Dessutom hindrar det mig från att vara flitig. Alltså om jag roar mig för mycket. Vi alla beklagar att Ni inte kunde komma till Paris, men som sagt jag arbetar mer när jag är ensam. Jag har försökt att ekonomisera men det vill inte lyckas. Bara mina järnpiller kostar tre franc i veckan och mina halvbad kostar månatligen tjugo franc. Dessutom går jag ofta på operan och det kostar varje gång mellan fem och sju franc. Men vad skall man görafr? Så är det bara. Tre gånger har jag varit på utställningen och en gång går jag kanske ännu dit. Jag har så mycket att sy för att tullfritt kunna föra mina uppköp hem. Alma skrev ingenting om Er ankomst till Kristiania. Det var säkert en angenäm surpris. Adjö nu, min käre bror. Jag måste sluta mitt ointressanta brev så att jag kan skriva till Alma också. Skriv mycket snart och säg hur jag skall göra med resan och när jag skall avresa. Torsten och Jenny kommer väl tillbaka hit i slutet av månaden och då måste jag tillsammans med Jetta göra hennes uppköp. Farväl. Hjärtliga hälsningar till den kära Alexandra från
din Mili.