23.11.1862 Gustaf Mechelin–LM
Finsk text
23. marraskuuta 1862
Rakkahin poikani, oivallinen mies!
Äiti kirjoittaa Sinulle tänään, kuten tavallista, ja puhuu tunteistaan, niin lämpimästi kuin olosuhteet vain sallivat.
Sydän on täynnä meillä kaikilla, ja haluaisimme vihdoinkin sanoa jotain oikein merkittävää ja huomionarvoista – ja vielä mieluummin tehdä jotain. Mutta katso kuitenkin tälläkin kerralla ajatuksen olevan tärkein, – miksi – ja mitä siitä tulisi ajatella, tiedät valitettavasti jo vanhasta tottumuksesta! Säilytä kuitenkin pahimmassakin tapauksessa se niin tarpeellinen avoimuus, salli minun, vaikka sitten salaa, aavistaa hätäsi, ja minultakin voi löytyä taikakeinoja, Jumalan avulla. Rakkaudessa on voimaa, niinhän sitä sanotaan. Jumala palkitsee Sinut kerran siitä, mitä olet aina ollut meille, jalolla sielullasi ja toimintatavallasi. Säilyttäköön Jumala Sinut sellaisena ja soisi Sinulle kauneimman siunauksensa!
Tiedän, että saan Sinulta tänään kaivatun kirjeen. Ne ovat oikeastaan meidän tämänhetkisiä – tai minun – perheilojamme! Tänään olevasta XXXV merkkipäivästäni puhuinkin vain pari päivää sitten. Tänään täällä on pari –rs –ckor, eikä mukajuhlapäiväni ole mitään – kuten se oikeastaan on ansainnutkin.
Voi jospa Juppiter voisi antaa minulle takaisin kuluneet vuodet! Sinä vain yksi monista. Voisin muuten kuvitella itseni maanpakoon hermeettiselle rannikolle. Mutta Sinä – rohkeus – ole sankari, voita kaikki mikä ei ole voittamatonta, ja tule suureksi, viisaaksi laulajaksi, josta kansa ja annaalit vielä pitkään ylistäen puhuvat – ja tee siinä toivossa onnelliseksi sinun vanha
Isä
Martinau voi, valelehdistön väitteistä huolimatta, paremmin. Mitä kadettikuntaan tulee, pidetään sen jatkoa pääkaupungissa epävarmana. Puhutaan lakkauttamisesta!
Sydämelliset terveiset hyvälle Torstenillemme! Robert onkin hiljattain kirjoittanut.
Puhun vain rauhanomaisista asioista – ja omasta vaikeasta tilanteestasi!
Original (transkription)
d. 23 Nov. 62.
Liebster Filius meus,
Optime vir!
Dir schreibt heute Mama, wie
gewöhnlich, – und spricht ihre Ge-
fühle aus, so warm wir es die
Umstände erlauben wollen.
Das Herz ist voll – bei uns Allen
und wir möchten wohl endlich
etwas recht tüchtiges und be-
merkenswerthes sagen – noch
lieber etwas thun. Doch emp-
fange auch diesmal viljan för verket, –
warum – und was dabei zu den-
ken, – kennst Du leider aus al-
ter Gewohnheit! – Aber bewahre
uns im schlimmsten Falle die
so nöthige Offenheit – laß mich,
wenn auch sub secreto, deine Noth
ahnden – und auch bei mir können
sich Zaubermittel – durch Gottes
Hülfe – kommen. Liebe ist stark –
heißt es ja, –. Gott wird Dich
einst belohnen für das was Du
|2|
uns immer gewesen – durch deine
edle Seele und deine Handlungsweise.
Gott erhalte Dich so, und gebe Dir
seinen schönsten Segen!
Ich weiß daß ich heute von Dir
einen ersehnten Brief bekomme.
Solche sind eigentlich unsere jetzi-
gen – oder meine – Haus- und Fa-
milienfreuden! Von meinen XXXV
heute – habe ich nur vor ein Paar
Tagen gesprochen. Heute sind hier
ein Paar –rs –ckor, – und
mein quasi Jubeltag ist nichts, –
wie er es auch eigentlich ver-
dient. O mihi praeteritos referat
si Jupiter annos! – Tu ex omnibus
unus –. Ich könnte mich sonst
in einem exilium an der harmati-
schen Küste denken –. Aber Du – –
Muth – sei ein Held, überwinde al-
les was nicht unüberwindlich – –
und werde ein großer, weisertillagt Singer, von
dem noch lange Volk und Annalen
rühmend sprechen – und beglücke
dadurch schon in der Hoffnung
deinen alten
P
|3|
Mart. ist, den Lügenzeitungen zum
Trotze, beßer. Was die Kadetten
Corps’ betrifft, soll ihre Existens
in der Hauptstadt pestruketrekär sein. –
Man spricht von Auflösung – !
Herzliche Grüße an unsern guten
Torsten! Robert hat doch neulich
geschrieben.
Ich spreche nur von friedlichen Sachen –
und deiner eigenen schweren Lage – !
den 23 november 1862
Min käraste son,
Min bäste herre!la
Mamma skriver till Dig idag, som vanligt – och hon uttrycker sina känslor, så varmt som omständigheterna vill tillåta.
Hjärtat är fullt – hos oss alla och vi vill nog äntligen säga något rätt framstående och betydelsefullt – och ännu hellre göra något. Men ta också denna gång viljan för verketsv, – varför – och vad man skall tänka därvid, – det känner Du tyvärr till, av gammal vana! – Men bevara oss i värsta fall från den så nödvändiga öppenheten – låt mig, om än i hemlighetla, ana din nöd – och också hos mig kan det – med Guds hjälp – finnas trollmedel. Kärlek är stark – sägs det ju, –. Gud belönar Dig någon gång för det som Du varit för oss – genom din ädla själ och ditt handlingssätt. Måtte Gud bevara Dig så, och ge Dig sin finaste välsignelse!
Jag vet att jag idag får ett efterlängtat brev från Dig. Sådana är i pricip vår – eller min – hus- och familjeglädje nu! Min XXXV idag – har jag bara pratat om för ett par dagar sedan. Idag är ett par –rs –ckor här, – och min kvasijubeldag är ett ingenting, – vilket den egentligen också förtjänar vara. O mihi praeteritos referat si Jupiter annos! – Tu ex omnibus unus –. O Jupiter, om du kunde ge mig tillbaka de flydda åren! – Du är en i mängden –. Jag kunde annars tänka mig bort till en exil vid den hermetiska kusten –. Men Du – – mod – var en hjälte, övervinn allt som inte är oövervinneligt – – och bli en stor och vis sångare, som folk och annaler länge talar om i berömmande ordalag – och gläd därmed redan hoppet som finns hos din gamla
Pappa
Martinau mår, lögntidningarna till trots, bättre. Angående kadettkårerna är det så att deras existens anses vara prekära i huvudstaden. – Det pratas om upplösning –!
Hjärtliga hälsningar till vår gode Torsten! Robert har ändå skrivit härförleden.
Jag pratar bara om fredliga saker –
och om ditt eget, svåra läge –!