28.4.1864 LM–Fredrik Idestam

Vasta tänään sain, Keisarillisessa Viipurin hovioikeudessa, kirjeesi 15. tätä kuuta, ja se lämmitti iloisesti kuten aina. – –

Tilanne käy ilmi sinulle jo ylläolevasta osoitteesta – sihteerin virka aivan yksinkertaisesti muuttui hiljan hovioikeuden auskultantin viraksi. Asia meni niin, että olin useampaankin kertaan saanut onnitteluja ihmisiltä, jotka olivat tulleet Petarista tai saaneet kirjeen sieltä, mutta aloin silti jo uskoa, että asia oli ratkaistu, eikä minua nimitetä, sillä kuulin että Ch. E. Frosterus oli kilpahakija ja että hänen isänsä olisi pitkään ollut kirjeenvaihdossa hyvän ystävänsä Armfeltin kanssa poikansa nimityksestä. Heti kun sain tiedon tästä asiasta ja lopetin työni säätytalovaliokunnan sihteerinä, kävin valtiopäivien päättäjäisissä ja päätösjuhlissa, lähdin siitä syystä Helsingistä, vietin pari päivää Torstenin ja äitini luona, ja viime maanantaina kirjoittauduin hovioikeuteen. Samaan aikaan sain kuulla myös vahvistuksen oletukseeni, että Frosterus oli nimitetty. – Olet aivan oikein oivaltanut ne syyt, miksi virka Pietarissa olisi ollut minulle toivottava, mutta en silti ollut lainkaan surullinen siitä, että yritykseni sinne sai tämän lopputuloksen: se olisi voinut useinkin tuntua samalta kuin jos lukee neljättä kirjaa ilman että on perehtynyt aiempiin osiin. Jos kävisi niin onnettomasti, että joutuisin vielä kauankin odottelemaan vastaavaa tilaisuutta Helsingissä, mikä tekisi mahdolliseksi yhteenmenon neidin kanssa... niin silloin vasta katuen valittelisin tätä virkaurani ensimmäistä vastoinkäymistä. Mutta toistaiseksi elän hyvässä toivossa: monenlaiset näköalat avautuvat sille, joka sitkeästi pyrkii eteenpäin valitsemallaan tiellä. Tilastotointa unohtamatta – tilastollinen laitos ollaan viimeinkin perustamassa, säätyjen vaatimuksesta.

Mitä taas muuten minun tyttöseeni tulee, josta kai olet yhtä lailla kiinnostunut kuin minä sinun Mariastasi – eikä se siinä tapauksessa ole vähäistä –, niin hän on äskettäin saanut kestää kovan kamppailun, josta hän on selvinnyt voittajana. Paroni ja maaherra A.W. kosi ja sai rukkaset. Suvun tästä moittiessa neiti vastasi ”L.M. tai ei kukaan”. Kun lähdin, en ollut nähnyt häntä pitkään aikaan, sillä hän oli vilustunut, nyt pikkuinen kuuluu olevan jo parempi. – Jumala suokoon, että sinun kaunis kuvauksesi kummankin parin molemminpuolisesta ja keskinäisestä onnesta tulisi pian todeksi...! Ja ettei onnettomuuden yö katkaisisi sitä onnea yhtä pikaisesti kuin ystävällämme Lundstenilla, jolle meidän nyt jos koskaan tulee olla todellisia, lohduttavia ja tukevia ystäviä. – Hänen nuori puolisonsa menehtyi tämän kuun 9. päivänä – kohtaus rinnassa oli aiheuttanut äkkikuoleman. Häneltä itseltään en tätä ole kuullut, päinvastoin hän kirjeessään maaliskuun lopusa oli toiveikas puolisonsa voimien suhteen, vaikka rinta jo silloin oli sairaana. Sain surullisen uutisen läpikulkumatkallani Haminassa, jonne rouva Hintze oli äidilleen, rouva Willströmille, siitä kirjoittanut. Koska Lundsten oli rouva Hintzen lääkäri ja päivittäin tekemisissä tämän kanssa, ei valitettavasti ole mitään syytä epäillä tiedon totuudenmukaisuutta... Ajatus hänen surullisesta kohtalostaan on usein ja tiheään mielessäni, mutta se ei ole sallinut minun vielä kirjoittaa hänelle. Mitä siihen pitäisi ja mitä siihen voisi sanoa? Ole mies! – mutta sitä hän on enemmän kuin useimmat muut. Toivon hartaasti, että hän palaisi pian Helsinkiin, että siellä voitaisiin hoivata häntä ja ehkä valmistaa häntä ulkomaanmatkalle...

Poliittisesta tilanteestamme ei nyt ole paljoakaan hyvää sanottavana. Oletkin ehkä siellä ulkomailla jostain lehdestä lukenut valtiopäivien päätöspuheen 15. päivänä ja siitä havainnut, että siinä ei haluttu millään armon auringon runsaiden säteillä valaista edustajien kotimatkaa. Tämä maltillinen, ahkera ja kaikkeen suostuva edustajakokous ei saa hallitsijaltaan sanallakaan tunnustusta niistä monista suurista teoista, joita kokous on tehnyt. Ja miksi? Kyllä, kiihkeät venäläiset puolueet, joiden painostus saneli kyseisen puheen, ovat usein perusteettomien kirjeenvaihtajauutisten perusteella havainneet ”separatististen pyrkimysten”, ”salakavalan vallankumoushengen”, ”venäläisvihan” ja muun sellaisen olleen valtiopäiviemme pääasia. Ehkä he katsovat liian syvälle kulissien taakse, nuo venäläiset puoluemiehet – ehkä he toivat aavistellen julki sen, mitä isänmaallisissa rinnoissa täällä täytyy olla uinumassa. Mutta se suvereeni pöyhkeys ja aineelliseen mahtiin tukeutuva läksytys siitä, miten meidän ”poliitikoiltamme” puuttuu tahdikkuutta, viisautta ja ymmärrystä tämän ”yhden pataljoonan puolustaman” köyhän maan edusta, oli niin häpeämätöntä, – että sen ei ainakaan olisi pitänyt vaikuttaa hallituksen ajattelutapaan. Kaiken kaikkiaan: pilvi, paksu pilvi on nyt asettunut armollisen auringonpaisteen eteen – on lausuttu julki sen politiikan ohjelma joka meitä lähitulevaisuudessa valvoo ja varjelee. ”Älkää unohtako, että olette pieni, köyhä, surkea, heikko maakunta ja kaikki se hyvä mitä teillä on, on vain hallitsijan hyviä tekoja, jotka yhtä hyvin voivat jäädä saamatta” – Tällainen on tilanne – ja luultavasti se tulee vielä huonommaksi. Mutta onko se silloin ikuisesti kestävä? – –Sen tulevat meitä seuraavat polvet näkemään. –

Niin, minä olen nyt vaihtanut vapauden väljän toogan virkamiehen ahtaaseen frakkiin. Vastaanotto on ollut ystävällinen ja hiukan kunnioittavakin. Presidentti Gadd, jota muutenkin pidetään erinomaisen, suhtautui hyvin ystävällisesti, istutti sohvalle ja puhui tunnin politiikkaa: eilen olin hänen luonaan päivällisellä. Hänen merkittävin kohteliaisuutensa oli kuitenkin se, että ennen kuin olin ehtinyt edes pyytää, hän vapautti minut auskultantin normaalista puuhasta – puhtaaksikirjoituksesta – ja laittoi minut heti osaltani kirjoittamaan toisen osaston pöytäkirjaa. Ensi maanantaina alkaa minun viikkoni. Siinä saan hikoilla, sillä juttuja on joukottain. Mutta sillä tavoin saan hyötyä lyhyeksi jäävästä oleskelustani täällä. Aion nimittäin heti istuntokauden loputtua 15. kesäkuuta palata Helsinkiin hoitaakseni siellä kesällä viransijaisena lääninkamreenin tehtävää ja samalla hypoteekkiyhdistyksen asiamiehen tehtävää. Felix, joka on nimitetty kihlakunnantuomariksi Lapveden tuomiokuntaan, on tällä hetkellä avustavana jäsenenä (ja minun apunani tarvittaessa). – En asu hänen luonaan vaan parissa pienessä, sievässä huoneessa jotka sain vuokrata tulopäivänäni ja joissa voin työskennellä ilman häiriöitä. Blatte ja Hiiski ovat ”lähimmät esimieheni”, – kanslisteja, hauskoja niin kuin ennenkin. Kreivitär Steven-Steinheil on edelleen vihreä leski, mies hoitaa tilojaan Venäjällä. Kreivitär elää nyt vain poikiaan, Alexista ja 2½ vuotiasta Hugoa varten. Julia Koskullilla, os. Hackman on kaksi, kohta kolme lasta. Taidan kohta vierailla tuon vanhan heilan luona...

Erosin ystävistä Helsingissä minulle epätavallisen komeasti. Kun kaikki lauantaina 16. päivä oli valmista, menin Kleinehille syödäkseni matka-aamiaisen. Mutta katso, siellä olikin sen sijaan edessäni hieno 12 hengen päivällinen – ja korviani hivelivät vielä odottamattommat kaartin soittokunnan sävelet. Olikin melkein Gigantille järjestämämme illallisen 1862 vuosipäivä. Sama paikka, sama kaunis kevätaurinko ja sama ohikulkijoiden joukko ihmettelemässä nuorten herrojen kepeää mielialaa. Olin tilannut hevoset puoli neljäksi, mutta vaunut saivat kuitenkin seistä hotellin ulkopuolella klo 8 saakka ja sitten Kaisaniemen ulkopuolella puoli yhteentoista saakka. – Josua hoiti asiat aina Porvooseen saakka sillä välin kun minä makasin ja nukuin mukavasti tätä tarkoitusta varten vuokratuissa kolmivaljakon vetämissä umpivaunuissa. Ågren nimittäin saattoi minua ystävällisesti Porvooseen ja teki samalla vierailun Torstenille, joka yllättyi melkoisesti tulostamme klo 5 aamulla. Paschan saapui sinne iltapäivällä. Hänen oli määrä viettää siellä koko viikko osin Torstenilla ja osin ystävänsä Åkermanin luona Kiialassa, josta käsin hän tietenkin kävisi myös kauniissa ja vielä kauniimpien asujattarien kansoittamassa Haikossa.

Onnittelut siitä että matkasi pieneen, teoreettiseen Freibergiin on vihdoinkin saavuttanut päätepisteensä. Minä ajattelen, että sinun ulkomaanmatkasi varsinaisesti nyt vasta alkaa. Olen utelias kuulemaan, minne seuraavaksi suuntaat askeleesi. Sattuisikohan niin, että tapaat Axelin joka on lähdössä kuukauden kuluttua (Aacheniin). – Ja kuka tietää vaikka vietät juhannusta tai helluntaita Ruotsinmaalla Linköpingissä! – mikäli Tanskan politiikka sallii jättiläisten matkata Skandinaviaan.

Hyvästi vanha ystävä! Terveiset Marialle ja kiitokset hänen kauniista onnentoivotuksestaan ja kirjoita taas pian sinun uskolliselle