Helsingissä 22. toukokuuta
Kuolinkellot soivat jälleen ennenaikaisesti avatun haudan äärellä muistona elämästä, joka vielä äsken oli miehuusiän parhaassa kukoistuksessa yllään mitä vankimmat lupaukset siitä, että se säästyisi vielä pitkään tuonen viikatteelta, joka meidän Suomessamme jo niin usein on katkaissut parhaimmat toivomme.
Yhdyspankin toimitusjohtaja, oikeustieteen kandidaatti Henrik Borgström menehtyi eilen aamulla kärsittyään viisi päivää mitä ankarimpia tuskia viime maanantaina ratsastusretkellä tapahtuneen putoamisen jälkeen.
Hänen nimensä ja henkilöllisyytensä ei ehkä ollut tuttu yhtä laajalle piirille kuin eräiden toisten miesten, joita kansamme on oppinut rakkaudella ja kiintymyksellä pitämään parhaimpinaan. Sillä se toiminta, jolle hän oli omistautunut ja joka oli, ainakin tähän saakka, ollut hänen pyrkimystensä pääasiallinen kohde, ei ollut luonteeltaan sellaista että se saman tien herättäisi suuren yleisön huomion. Mutta jokaiselle, joka on kiinnostuneena seurannut maassamme viime vuosikymmenen aikana virinnyttä uutta talouselämää ja ehkä osallistunutkin sen hankkeisiin ja pyrkinyt toiveikkain katsein laatimaan horoskooppia sen tulevaisuudesta, Henrik Borgström on sekä tuttu että rakastettu ja kunnioitettu nimi.
Jos ylimalkaan voidaan sanoa, että jollekulle yksittäiselle henkilölle kuuluu kunnia tämän uuden talouselämän muotoutumisesta, ja jos voidaan sanoa, että jollakulla näytti olevan edellytykset sen tulevan kehityksen sieluksi, joka näkemyksellään ohjaisi tuota kehitystä, se oli hän. Hypoteekkiyhdistys ja Yhdyspankki jäävät muistomerkeiksi hänen sitkeästä pyrkimyksestään saavuttaa kerran asettamansa tavoite. Periaatteeseen metalliraha Suomen ainoaksi lailliseksi maksuvälineeksi hän kiteytti ensi alkuun ne toiveet, jotka kangastelivat jo tulevaisuudenhaaveena Suomen taloudellisesta riippumattomuudesta. Ja jos vielä joskus päästäisiin kaatamaan vaidat, jotka sulkevat suuren osan maan parhaista voimista sen valtiopäivien ulkopuolelle, hänet saattoi luottavaisesti odottaa näkevänsä yhtenä johtohahmoista päättämässä sen tekemisistä.
Hän varttui perheessä, jossa hänellä oli tilaisuus päästä jatkuvasti kosketuksiin liike-elämän kanssa, ja omaksuttuaan tieteellisen katsantokannan suorittaessaan samaan aikaan akateemisia ja oikeustieteellisiä opintoja hän kiinnostui ennen kaikkea taloustieteistä. Hankittuaan lisäoppia ulkomaille, ennen kaikkea Englantiin ja Ranskaan sekä myös Ruotsiin tekemillään matkoilla, hän kävi työhön toteuttaakseen ajatuksiaan kotimaassa. Tuolloin hän julkaisi molemmat kirjoituksensa ”Om Hypotheksföreningar” sekä ”Penningeställningen i Finland 1859 och privatbanker” ja otti koko 29-vuotiaan tarmollaan vaikeaksi tehtäväkseen taivutella harmaantuneita liikemiehiä ja epäröiviä maanviljelijöitä luopumaan vanhoista tavoistaan ja ryhtymään uusiin hankkeisiin. Maamieskokouksissa, sanomalehdissä ja varta vasten järjestetyissä kokoontumisissa hän puhui näkemystensä puolesta kaikella innollaan ja sitkeydellään sekä suostuttelukyvyllään, jonka syvästi harkittu vakaumus tuo tullessaan, ja lopulta onnistui, vieläpä niin menestyksekkäästi, että siihen harva kykenee. Hänen ehdottamansa instituutiot pääsivät käyntiin ja aloittivat hyödyllisen ja uraauurtavan toimintansa. Hänen pyrkimyksensä eivät kuitenkaan jääneet siihen. Hän jatkoi työtään yhä laajemmissa piireissä ja hyödynsi koko kasvaneen arvostuksensa mukanaan tuomaa vaikutusvaltaa. Hän tajusi syvällisesti, mitä haittaa maallemme oli siitä epäjärjestyksestä, jossa sen taloudellinen tilanne oli vakaan rahalaitoksen puuttuessa, ja kun poliittinen elämä alkoi elpyä vuonna 1861, juuri hänen aloitteestaan hallitukselle suunnatut anomukset pakkokurssista luopumisesta sekä metallirahaan siirtymisestä maan ainoana maksuvälineenä laadittiin ja lähetettiin edelleen. Ja kun hallitus oli hyväksynyt suunnitelman, vaikka joutuikin olosuhteiden pakosta luopumaan ajatuksesta käyttää siihen tarkoitusta varten otettua ulkomaista lainaa ja miettimään sen sijaan uusia keinoja sen toteuttamiseen, juuri hän tuki itsepintaisuudellaan rahauudistuksen toteuttamisessa sovellettua keinoyhdistelmää, jonka säädyt sittemmin hyväksyivät ja joka nyt on toteutettu ja odottaa vain tuloksia. Samalla hän oli pannut koko arvovaltansa peliin hankkiakseen yksityispankeille setelinanto-oikeuden, kun kuolema yhtäkkiä tavoitti hänet ennen kuin hän ehti kokea sen päivän, jona esivalta vahvistaisi säätyjen päätöksen ja hän olisi päässyt yhdyspankin puolesta hyödyntämään tätä oikeutta. Tämä laitos menetti nyt hänen myötään näkemyksellisen organisaattorinsa, mutta hän jätti sen niin moitteettomaan järjestykseen, että se voi käydä turvallisin mielin kohti tulevaisuutta.
Henrik Borgström ei kuitenkaan ollut merkittävä hahmo ainoastaan talouden uudistajana. Hän omistautui kaikille yleisille asioille lämminhenkisesti ja näkemyksellisesti ja oli ollut mukana monissa vasta heränneen poliittisen elämämme tärkeimmissä tapahtumissa eikä koskaan pettänyt perustuslaillisia ja liberaaleja pyrkimyksiä.
Edellä olemme puhuneet Henrik Borgströmin virallisesta ja julkisesta elämästä. Sallittakoon meidän suoda myös yksityiselle ystävyydelle oma sijansa ja lisätä sen nimissä vielä muutama rivi.
Riippumattomana ja siinä onnellisessa asemassa, jota maassamme vain harvoille suodaan, että saattoi vapaasti omistautua omille ideoilleen; siunattuna tiedoilla ja varhain hankitulla kokemuksella; päästyään monilla ulkomaille tekemillään matkoilla kosketuksiin maailman ja kaikenlaisten henkilöiden kanssa, kiinnostuneena kaikista tietämyksen ja yhteiskunnallisen elämän haaroista, taiteen ja kirjallisuuden ystävänä Henrik Borgströmillä oli henkilökohtaisessa kanssakäymisessä kyky saada osakseen sympatiaa ja kunnioitusta kaikilta joiden kanssa päätyi tekemisiin. Suhteessaan lähimmäisiin hän oli onnistunut hankkimaan itselleen tällaisen gentlemannin leiman, johon hänen mielestään yksilön persoonallisuuden kehittyneisyys kiteytyi. Siksi hänen oli myös helppo liikkua sellaistenkin henkilöiden seurassa, jotka olivat mitä jyrkimmin eri mieltä hänen kanssaan, eivätkä näkemyserot saaneet häntä koskaan unohtamaan malttia ja tahdikkuutta, joista sivistyneen maailmanmiehen tunnistaa. Läheisessä tuttavapiirissä Henrik Borgströmin uskollisuus ystävänä nautti suurta kunnioitusta ja tunnustusta, ja se jää elämään kaikkien niiden muistoissa, joille suotiin onni kuulua tähän piiriin ja jotka niin mielellään kokoontuivat hänen iloisen ja huolettoman olemuksensa ympärille.
Hän jättää sekä julkisessa elämässä että yksityishenkilönä jälkeensä tyhjiön, jota ei ole helppo täyttää, ja hänen poismenonsa synnyttämää kaipausta kuvaa parhaiten se, kuinka suurella mielenkiinnolla kaikki, jotka hänet tunsivat henkilökohtaisesti, pyrkivät päivittäin ja joka tunti seuraamaan uutisia hänen voinnistaan. Ja kun tieto hänen poismenostaan levisi tässä yhteisössä, uutinen otettiin vastaan syvän liikutuksen vallassa. Lohduttakoon hänen kunnioitettua perhettään surussaan, että tämän surun jakaa myös kiitollinen isänmaamme, joka, mistä olemme täysin vakuuttuneita, kutsuu meitä Rauha hänen muistolleen!
Helsingfors den 22 Maj.
Dödsklockorna ljuda åter öfver en förtidigt öppnad grift och öfver ett lif, hvilket nyss stod i mannaålderns fulla kraft och bar de vissaste löften om att ännu länge vara skonadt af den sköflande hand, som i detta Finland redan så ofta brutit våra bästa förhoppningar.
Verkställande direktören i Föreningsbanken, juriskandidaten Henrik Borgström afled i går på morgonen efter att i fem dygn hafva lidit de svåraste plågor till följd af det fall han sistlidne måndag gjorde under en ridtur.
Hans namn och hans person var kanske icke känd af en så omfattande krets, som några andra af de mäns, hvilka vårt folk lärt sig att med kärlek och hängifvenhet betrakta såsom sina främste. Ty den verksamhet, åt hvilken han egnat sig och som, åtminstone hittills, företrädesvis utgjorde föremålet för hans sträfvanden, var icke en sådan, som omedelbart ådrager sig den stora allmänhetens uppmärksamhet. Men för hvarochen, som med intresse följt med och deltagit i det nya ekonomiska lif, hvilket under sednaste årtionde uppspirat inom vårt fädernesland och som med förhoppningsfulla blickar sökt ställa horoskopet för dess framtid, är Henrik Borgström ett välkändt samt älskadt och aktadt namn.
Så vidt det kan sägas att någon enskild person får tillerkännas äran af att detta nya ekonomiska lif antagit form, och så vidt någon tycktes vara egnad att utgöra själen för dess vidare utveckling och att med insigt inverka på densamma, så var det han. Hypotheksföreningen, Föreningsbanken qvarstå såsom monumenter af hans ihärdighet för sitt engång uppställda mål. I formeln: metalliskt mynt såsom enda lagliga betalningsmedel för Finland, klädde han allraförst de önskningar, hvilka dunkelt redan sväfvade i landet såsom en framtidshägring för Finlands ekonomiska oberoende. Och om engång de skrankor skulle blifvit sprängda, hvilka utestänga en stor mängd af landets bästa krafter från dess landtdag, skulle man med tillförsigt kunnat hoppas att i honom få se en af de ledande personerna i afseende å dess åtgöranden.
Uppvext inom en familj, der han ständigt var i tillfälle att komma i beröring med affärslifvet, samt genom sina akademiska och juridiska studier på samma gång ledd till vetenskaplig betraktelse, drogs hans håg småningom företrädesvis till de ekonomiska vetenskapernas studium, och utbildad genom resor i fremmande land, företrädesvis England och Frankrike äfvensom Sverige, begynte han att arbeta på genomförandet af sina idéer här hemma. Han utgaf sina begge skrifter ”Om Hypotheksföreningar” samt ”Penningeställningen i Finland 1859 och privatbanker” och begynte med hela kraften af sina 29 år det vanskliga företaget att söka inverka på grånade affärsmän samt tvekande jordbrukare, för att förmå dem frångå gamla vanor och inlåta sig på nya företag. Vid landtbruksmöten, i pressen och vid särskilda sammankomster förde han sina åsigters talan med all den ifver och uthållighet samt med den öfverbevisande förmåga, som en djupt genomtänkt öfvertygelse medför, och han lyckades slutligen äfven, samt lyckades på ett sätt, som endast få hos oss förmått det. De institutioner han föreslagit trädde i gång och begynte sin välgörande, omskapande verksamhet. Men hans sträfvanden voro icke tillfredsställda dermed. De fortgingo inom större sferer och med användande af allt det inflytande, som hans numera vunna anseende ställde honom till buds. Han insåg djupt olägenheterna af den oreda, hvari landets ekonomiska förhållanden befunno sig genom saknaden af ett stadgadt myntväsende, och då ett rörligare politiskt lif med år 1861 tog sin början, var det på hans impuls, som petitionerna till regeringen om tvångskursens afskaffande samt klingande mynts införande såsom landets enda lagliga liqvidationsmedel sattes i gång och afsändes. Och då sedan regeringen antagit denna plan, men genom omständigheterna leddes att afstå från att dertill begagna det för sådant ändamål upptagna utländska lånet samt begynte att tänka på nya utvägar för planens utförande, var det åter han, som med sin ihärdighet understödde den kombination för myntreformens genomförande, hvilken sedan godkändes af ständerna och hvilken numera blifvit verkställd samt endast väntar på sina resultater. Under allt detta hade han sökt använda allt sitt inflytande på att förskaffa sedelutgifningsrätt åt privatbankerna, ehuru döden plötsligt nådde honom innan han fick upplefva den dag, då den öfverhetliga sanktionen på ständernas beslut hunnit gifva honom tillfälle att för föreningsbanken begagna denna rätt. Denna inrättning, hvilken i honom förlorar sin insigtsfulle organisatör, lemnar han emedlertid så fullständigt ordnad, att den med trygghet kan gå sin framtid till mötes.
Men det var dock icke blott såsom ekonomisk reformator Henrik Borgström var framstående. Äfven åt alla andra allmänna angelägenheter hängaf han sig med värme och insigt, samt hade deltagit i flere af vårt nyvaknade politiska lifs vigtigaste tilldragelser och svek aldrig de konstitutionela och liberala sträfvandenas sak.
Vi hafva här ofvan ordat om Henrik Borgström i det offentliga och allmänna. Må det förlåtas oss om den enskilda vänskapens röst vill taga ut sin rätt och ännu tillägga några rader.
Oberoende, ställd i den lyckliga position, som förunnats endast få i vårt land, att fritt kunna hängifva sig åt sina idéer; begåfvad med kunskaper och en tidigt förvärfvad erfarenhet; under flerfaldiga resor i utlandet kommen i beröring med verlden och med personer af alla slag, intresserad för alla grenar af samfundslif och vetande, vän af konsten och litteraturen, var Henrik Borgström i det personliga umgänget utrustad med förmåga att tillvinna sig sympati och aktning af dem med hvilka han kom i beröring. Han hade i sitt förhållande till medmenniskor lyckats förvärfva sig denna prägel af en gentleman, hvilken han ansåg utgöra sammanfattningen af den enskilda personlighetens utbildning. Också var det derigenom för honom en lätthet att röra sig i samvaron med personer af de mest olika åsigter med hans, och skilnaden i opinioner lät honom aldrig glömma den sans och takt som utmärker den fintbildade verldsmannen. Inom kretsen af sitt förtroliga umgänge åtnjöt Henrik Borgströms vänfasta karakter en aktning och ett erkännande, som skall qvarstå i tacksamt minne hos dem, hvilka det förunnats lyckan att höra till denna krets och hvilka så gerna samlades kring hans glädtiga och sorgfria väsen.
Det tomrum, han lemnar efter sig, såväl i det offentliga lifvet som i det enskilda, skall icke lätt kunnat fyllas, och den saknad hans bortgång väckt visas bäst af det intresse, hvarmed alla, för hvilka hans person var bekant, under den sednaste veckan sökt att erhålla dagliga och stundliga underrättelser om hans befinnande. Och när i går budskapet om hans bortgång spridde sig i detta samhälle, var det med djup rörelse man allmänt emottog denna underrättelse; Må det vara hans aktade familj en tröst i dess smärta att denna sorg skall delas af ett tacksamt fosterland, som, vi äro fullt öfvertygade derom, med oss nedkallar ett
Frid öfver hans minne!