18.9.1857 LM–Amanda Mechelin
Finsk text
Helsinki 18. syyskuuta 1857
Rakas äiti!
Pystyn nyt kaikessa kiireessä vain kiittämään sydämellisesti eilisestä kirjeestä ja hiukan kertomaan kuulumisia.
Suurista toiveistani rahan ansaitsemiseksi ei tullutkaan mitään, ei yhtään mitään. Torsten on ehkä kertonut, että tuntini lyseossa kävivätkin tarpeettomiksi, kun kieltenopettaja Thuneberg palasi takaisin toisin kuin oli otaksuttu.
Leinberg oli juuri tulossa luokseni tuomaan luentoaikataulua, kun kohtasi Thunebergin. Tämä pyysi minulta anteeksi kun oli tehnyt minusta pilkkaa ja sanoi näkevänsä minut tulevaisuudessa mielellään opettajana lyseossa, mikäli sitä vain toivon. On tässä siis kuitenkin se etu siitä tuttavuudesta.
Kävin samana päivänä Ramsaylla ratkaistakseni asian hänen kanssaan – hiukan empien tosin, koska hänen poikansa härkäpäisyys on kuulemma suurta. Voisin ottaa pojat opetettavikseni vain sillä ehdolla, että he tulisivat minun luokseni. Ramsay oli kuitenkin sitä mieltä, että hänen poikansa on liian pieni ja sairaalloinen voidakseen kulkea pitkän kävelymatkan luokseni. Itse olin sitä mieltä, että aikani on liian kallista kävelläkseni päivittäin 3 virstaa – etenkin kun poika ei ole vielä lukenut juuri mitään. Suosittelin hänelle siksi erästä köyhää toveriani, jolla ei ole mitään, ja sanoin hyvästi puoliksi tyytyväisenä, puoliksi tyytymättömänä. Pikku-Gyllingiä yksin en liioin voinut ottaa kontolleni.
Öhberg, jonka sanalle annan suurta arvoa, melkeinpä onnitteli minua kun en ole ottanut oppilaita, koska on melkeinpä parempi lainata rahaa kuin luopua ajastaan. Sen pituinen sesv, oli Adulla tapana aiemmin sanoa.
Olen jo nyt huomannut, kuinka paljon yhdessä päivässä voi lukea ja oppia – tulen varmaankin jouluun mennessä kokemaan, että jos käyttää useimmat lukukauden päivät näin, tulee kotiin merkittävästi karttunein tiedoin ja hyvällä omallatunnolla, ja olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että todellinen onni on vain työssä ja sielunelämässä, ja alan nyt huomata ettei tämä olettamus ole ollut joutava.
Olen iloinen, että minusta on taas tullut kunnollinen opiskelija sen jälkeen kun minusta oli melkeinpä tullut aikaani ja mielenrauhaani tuhlaava osallistuja täkäläisten aristokraattipiirien jäykkiin esityksiin.
Hyvästä seurasta en aio sen vuoksi luopua, eikä minusta voi koskaan tulla mitään lukutoukkaa, siitä minua suojelee käytännöllinen luontoni. Nyt olen varmaan puhunut itsestäni enemmän kuin tarpeeksi.
Haluaisin niin mielelläni lähettää äidille ja Milille hyvää lukemista, mutta se on todella vaikeaa. Täällä ei ole mitään teosta, joka sisältäisi monenlaista naistenlukemista – poikkeuksena Dickensin ”Household Words”, jota en ole vielä nähnyt käännettynä – vaan täällä on saatavilla vain erikoisteoksia, jotka ovat kyllä kiinnostavia mutta liian laaja-alaisia.
Yhden kirjan olen kyllä ostanut, ja se on oikein hyvä. Lähetän sen tiistaina höyrylaivalla yhdessä muutaman muun tavaran kanssa – haluaisin näet ensin lukea sen itse.
Jos äiti haluaa A. M. Lenngrénin runot, lähetän ne. Romaaneja en lähetä, koska niitä on varmaan leegio siellä Haminan uudessa kirjakaupassa.
Agnes Tollin toipuminen on yhä lähempänä. Pian se rakas perhe voi siis taas hengittää vapaasti. Bergbomeilla olen ollut pari kertaa hämärän aikaan ja viihtynyt hyvin.
Suomenkielinen kirjanen, jonka lähetän tässä ohessa isälle, on täällä erittäin suosittu. Hyvä kokonaisuus tekee sen, että voidaan jättää huomiotta muutamat kielivirheet, kuten esimerkiksi usein esiintyvä ai’an.
Nyt minun pitää kyllä rientää Savanderin luo.
Robert on terveenä ja viettää nämä päivät Lindroosin kivitalossa (sali ja neljä huonetta).
Paljon lämpimiä terveisiä kaikille meikäläisille
Leolta
Original (transkription)
|1|
Hfors d. 18 Sept. 57.
Liebe Mama!
Ich kann jetzt nur in aller Eile für den
gestrigen Brief herzlich danken und ein
Wenig erzählen.
Aus meinen grossen Aussichten Geld zu
ernten ward nichts, gar nichts. Torsten
erzählte vielleicht, daß meine Stunden
beim Lyceum dadurch unnütz wurden
daß der Sprachlehrer Thuneberg unvermuthet
zurückkehrte. Leinberg war eben auf dem
Wege zu mir, um mir die Lectionstabelle
zu bringen, als er Th. begegnete. Er bat
mich um Entschuldigung weil er mich geneckt
und sagte er würde mich in der Zukunft
sehr gern als Lehrer beim Lyceum sehen, wenn
ich es nur wünschte. Ich habe also doch den
Gewinn von der Bekanntschaft. – Denselben
Tag ging ich zu Ramsay um mit ihm die
Sache abzumachen, – etwas unschlüssig doch,
weil die Dickköpfigkeit seines Knaben
|2|
sehr groß sein soll. Nur unter der
Bedingung daß die Knaben zu mir
kämen, könnte ich sie zu unterrichten
übernehmen. R. aber fand, daß sein Knabe
zu klein und kränklich, die lange Prome-
nade zu mir zu machen. Ich fand daß ichstruket
meine Zeit zu theuer, um 3 Wersten
täglich zu spatzieren, – zumal da der Knabe
noch beinahe nichts gelesen. Ich rekommen-
dirte ihm drum einen armen Kameraden
der nichts hat und empfahl mich, – halb
zufrieden, halb unzufrieden. Den kleinen
Gylling allein konnte ich auch nicht
übernehmen. Öhberg, – auf dessen Wort
ich viel Werth setze, – wünschte mir bei-
nahe Glück keine Eleven genommen
zu haben, da es beinahe besser zu leihen
als Zeit wegzugeben. – Så var det med
den saken, pflegte Adu früher zu sagen.
Daß man an einem Tage viel lesen
und lernen kann, habe ich jetzt schon
erfahren; – daß man, wenn man die
meisten Tage des Termins so zugebracht,
mit ansehnlich bereicherten Kenntnissen
und gutem Gewissen nach Hause kommt
werde ich wohl zu Weihnachten erfahren
|3|
und daß das wahre Glück nur in der
Arbeit und dem Seelenleben liegt, das
habe ich längst geglaubt, – und fange jetzt
an einzusehen daß dieser Glaube kein
leerer gewesen. – Ich freue mich wieder
ein ordentlicher Student geworden zu sein,
nachdem ich schon beinahe ein Zeit und
Gemüth verlierender Theilnehmer an dem
steifen Puppenspiele der hiesigen aristo-
kratischen Gesellschaften geworden. Der
guten Geselligkeit werde ich darum nicht
entsagen, – und bokmal kann ich nie
werden, davor behütet mich meine prak-
tische Natur. – Von mir selbst habe
ich jetzt wohl übergenug gesprochen.
So gern möchte ich an Mama und
Mili gute Lektüre schicken, – das ist
aber eine sehr schwere Sache. Es giebt
hier kein Werk, welches Frauenlektüre
mannigfacher Art enthielte, – mit Ausnahme
von Dickens ”Households Words”, die ich noch
nicht übersetzt gesehen, – sondern es sind
hier nur Spezialwerke vorräthig, die wohl
intressant, aber zu weitläuftig sind. Ein
Buch habe ich doch gekauft, welches sehr
gut ist. Ich werde es Dienstag zugleich
|4|
mit manchen andern Sachen per Dampf
schicken, – ich möchte es nehmlich selbst
erst lesen. – Will Mama A. M.tillagt Lenngréns
Gedichte haben, so werde ich sie schicken.
Romane will ich nicht schicken, da deren
wohl in dem neuen Fhamnschen Buchladen
legio ist.
Agnes Toll rückt ihrer Genesung immer
näher. Bald wird also die liebe Familie
wieder frisch aufathmen können. – Bei
Bergboms bin ich paarmal in der Dämmer-
rung gewesen und habe da ganz angenehm
gehabt. –
Das finnische Büchlein welches ich hiermit
an Papa schicke wird hier sehr gutirt.
Das gute Ganze macht daß man einige
Sprachfehler, wie z. B. das häufig vorkom-
mende ai’an, übersehen kann.
Jetzt muß ich wohl zu Savander eilen.
Robert ist gesund und zieht diese Tage
ins Lindroossche Steinhaus (Saal und vier
Zimmer).
Viel warme Grüsse an Alle die
Unsrigen von
Leo.
Helsingfors den 18 september 57.
Kära Mamma!
Jag kan nu i all hast bara tacka innerligt för gårdagens brev och berätta lite.
Det har inte blivit något av mina stora förhoppningar att skörda pengar, ingenting alls. Torsten berättade kanske att mina timmar på lyceet blev överflödiga då språkläraren Thuneberg oförväntat kommit tillbaka. Leinberg var just på väg för att föra lektionstabellen till mig, när han mötte Thuneberg, som bad om ursäkt för att han hade drivit gäck med mig och sa att han i framtiden gärna skulle vilja se mig som lärare på lyceet, om jag vill det. Jag har alltså ändå en fördel av denna bekantskap. – Samma dag gick jag till Ramsay för att avtala saken, – lite osäker dock, eftersom hans pojkes tjurskallighet skall vara mycket stor. Blott under kravet att pojkarna kommer till mig kunde jag ta mig an deras undervisning. Men Ramsay tyckte att hans pojke är för liten och sjuklig för att göra den långa promenaden till mig. Jag tyckte att min tid är för dyrbar för att dagligen promenera 3 verst, – särskilt då pojken nästan inte har läst någonting alls. Därför rekommenderade jag honom en fattig kamrat som inte har något och tog farväl, – halvt nöjd, halvt missnöjd. Enbart den lilla Gylling kunde jag inte heller ta. Öhberg, – vars ord jag sätter mycket värde på, – lyckönskade mig nästan till att jag inte har tagit en elev, då det nästan är bättre att låna än att ge bort sin tid. – Så var det med den sakensv, brukade Adu säga förr.
Att man kan läsa och studera mycket på en dag, har jag nu redan fått veta; – att man, när man har tillbringat de flesta dagarna på det viset, kommer hem med avsevärt utökade kunskaper och gott samvete, det kommer jag väl att märka på julen, och att den sanna lyckan bara finns i arbetet och själslivet, det har jag sedan länge trott på, – och nu börjar jag inse att denna tro inte varit tom. – Jag är glad över att jag blivit en noggrann student igen, efter att jag varit nära att som deltagare i de härvarande aristokratiska sällskapens stela skådespel tappa tid och humör. Från det trevliga samkvämet avstår jag dock inte, – och bokmal kan jag aldrig bli, mitt praktiska sätt skyddar mig från det. – Om mig själv har jag väl pratat mer än tillräckligt nu.
Jag skulle gärna vilja skicka god lektyr till Mamma och Mili, – men det är en mycket svår sak. Här finns det ingen bok, som innehåller kvinnolektyr av ett mångfacetterat slag, – med undantag av Dickens ”Household Words”, som jag inte har sett i översättning, – utan specialarbeten finns här på lager, de är nog intressanta, men för vidlyftiga. Jag har ändå köpt en bok som är mycket bra. Genast på tisdag kommer jag att skicka den per ånga tillsammans med andra saker, – jag vill nämligen läsa den först själv. – Om Mamma vill ha A. M. Lenngréns dikter så skickar jag dem. Romaner vill jag inte skicka då därav finns legio i den nya bokhandeln i Fredrikshamn.
Agnes Toll har nästan helt tillfrisknat. Snart kan den kära familjen alltså andas ut igen. – Hos Bergboms har jag varit i skymningen ett par gånger och haft det helt trevligt. –
Den lilla boken på finska som jag härmed skickar till Pappa gouteras mycket här. Helheten är bra vilket gör att man kan ignorera vissa språkfel, såsom t.ex. det ofta förekommande ai’an.
Nu måste jag nog skynda till Savander.
Robert är frisk och flyttar till det Lindrooska stenhuset (sal och fyra rum) endera dagen.
Många varma hälsningar till alla de våra från
Leo.