6.7.1862 LM–Torsten Costiander
Finsk text
Malina 6. heinäkuuta 1862
Rakas Torstenini,
Suurkiitos kirjeestäsi! Se olikin melko vakavasävyinen, mikä johtuu niistä tärkeistä asioista joita se käsittelee. Puhuit suoraan. Haluan tehdä saman omastakin puolestani muutamalla sanalla.
Sanot: ”Jos Augusta Ramsay on syvän ja intohimoisen rakkauden arvoinen, keksii hän keinon kirjoittaa Sinulle, pitääkö Sinun ylläpitää toivoa vai ei. Mikäli hän ei niin tee, on hän joka tapauksessa surkuteltava tapaus, mutta nuori mies voi unohtaa hänet” etc. Mitä siihen tulee, haluaisin muistuttaa ettei tältä matkalta, tältä ensitapaamiselta, voi odottaa isän käsitysten täydellistä muuttumista. Uskon – sen perusteella mitä isästä puhutaan – että vaikka hän olisi jo päättänyt suostua, säälistä, tyttärensä aneluihin, estäisivät hänen ylpeytensä, hänen kunniantuntonsa häntä yhä sanomasta sitä ääneen, eli hän pysyy vielä pitkään alkuperäisessä päätöksessään. Vasta vuoden, kahden kuluttua voi hän osoittautua vähemmän leppymättömäksi. Vasta kun hän näkee, ettei aika ole parantanut tämän surupukuisen rakkauden syvää haavaa, voi hänen sydämensä heltyä – etenkin jos hän samalla huomaa, etten minä niin kovin kelvoton vävy olisi.
Augusta ei siis pysty vielä sanomaan, kannattaako minun elätellä toivoa vai ei. Kirjoitin hänelle, että siihen asti kun hän on suostunut jonkun toisen miehen puolisoksi tai ilmoittanut minulle, ettei itse enää tunne rakkautta minua kohtaan, ei mikään voi horjuttaa luottamustani häneen eikä vakuuttuneisuuttani, että vielä tulee päivä jona voimme toteuttaa toiveemme, haaveemme. Hän tietää, että teen töitä saavuttaakseni tarvitsemani sosiaalisen aseman. Sanoessaan että pysyy uskollisena rakkaudelleen hän on tehnyt tästä odotuksen ja väkinäisen työnteon ajanjaksosta minulle vähemmän tukalan.
Mitä Augustaan tulee, on myönnettävä että suloisella ja herkällä nuorella tytöllä on kova tehtävä. Hänen pitää ylläpitää taistelua kenties kovaa ja parantumatonta omaa isää vastaan, ja isä todennäköisesti tekee kaikkensa sälyttääkseen tyttärelle omat ennakkoluulonsa, oman käsityksensä onnesta ja tyttären velvollisuudesta, ja kenties vie tyttären Venäjälle, jos tämä myöntyy hänen tahtoonsa... Ellei hän siis kirjoita minulle enää tänä kesänä että minulla on toivoa, ei se ole mikään syy yrittää unohtaa hänet.
En sitä paitsi usko, että ”pilaan tulevaisuuteni liialla huokailulla”. Kuten tiedät, minulla on yhä toivoa jäljellä sydämessäni ja teen työtä. Tekisin töitä, vaikkei minulla olisi enää toivoa. Siitä olen täysin samaa mieltä kanssasi, mitä sanot mahdollisuuksistani rakentaa itselleni kuitenkin tulevaisuus ja saada osakseni – vieläpä piankin – ellei nyt onnea niin ainakin sitä tyydytystä, jota miehen kuuluu aina tuntea täyttäessään velvollisuuksiaan ja kansalaistehtäviään. Mutta jos joskus sattuu, että ”huokailen” yön unettomina hetkinä, ei se nähdäkseni vielä ole kovin moitittavaa.
Et varmaankaan kiistä, että rakkauden vastavuoroisuus, intiimien tunteiden vaihtaminen, on ihaninta onnea, josta hellyydellä varustettu sielu voi iloita. No niin, jos uskot jo omistavasi tämän onnen, jos tulevaisuus jo hymyilee Sinulle kuin raikas ja ruusuinen aamurusko, ja jos Sinut yhtäkkiä karkotetaankin tästä paratiisista, eikö se yhtään surettaisi Sinua, eikö se tekisi Sinua surulliseksi ja synkäksi, ainakin joksikin aikaa? Mitä siis hyödyttää sanoa: ei kannata huokailla, pitää olla iloinen? Sisäinen elämä, sydämenlyönnit, eivät aina mene harkinnan, järjen neuvojen mukaan. Kaikki muutokset ottavat aikansa. No niin, totun kyllä kohta erossaoloon ja olen vähemmän surullinen mielipahasta.
Mitä raha-asioihini tulee, pyydän ettet kantaisi niistä huolta. En kiistä että minua voi moittia siitä, että olen ollut liian tuhlaavainen, että voi sanoa että on ollut harkitsematonta, huoletonta, jopa järjetöntä kuluttaa niin paljon kuin olen tehnyt. Myönnän että olen tehnyt siinä todella väärin. Mutta ketä kohtaan? Itseäni kohtaan. Tämä koskee yksinomaan minua, koska ei kenenkään ole tarvinnut eikä vastedeskään tarvitse tehdä uhrauksia minun takiani ja koska kukaan ei ole koskaan voinut moittia minua mistään virheellisyyksistä raha-asioissani tai jostain lupauksen rikkomisesta – koska siis näiden ottamieni velkojen taakka painaa vain minua itseäni. Tulen kestämään tämän taakan antamatta sen näännyttää minua – samoin kuin en ole koskaan itkenyt vaikeuksia joita minulla on ollut voitettavana saadakseni elantoni Helsingissä. Ja ellen voi mennä naimisiin Augustan kanssa, ei minun tee vähään aikaan mieli avioitua; siihen mennessä olen varmaankin saanut raha-asianikin järjestykseen.
Äläkä nyt luule, ystävä rakas, että vertaamalla omaa tilannettani Sinun tilanteeseesi haluaisin julistaa olevani onnettomampi tai vähemmän onnellinen. Ymmärrän oikein hyvin mistä on kyse, mikä tekee omasta tilanteestasi niin tuskallisen – enkä valitettavasti tiedä siihen muuta parannuskeinoa kuin kärsivällisyys – tämä kuuri, jota kohtalo niin hirveällä tavalla väärinkäyttää. Sitä en kylläkään usko, että olisit jo liian ”vanhapoika” pystyäksesi enää inspiroitumaan naisten viehätysvoimasta tai elämän suurista asioista. Ja jos tulevaisuutesi onkin epävarma, on Sinulla nykyisessä asemassasi ainakin elanto, odottaessasi että avautuu jokin varmempi ovi.
Loppujen lopuksi: mitä meille tuleekin tässä maailmassa vastaan, kuinka surulliselta elämä voikin tuntua ja tulevaisuus synkältä, aina on – joko sielumme sopukoissa tai ympärillämme – joitain lohdullisia näkymiä, jokin virvoittava valonsäde, eli siis jotain joka saa meidät myöntämään: on se sentään ylevää tuntea olevansa ihminen!
Näkemiin! Jos kuulet George Ramsaylta jotain, mitä tulee Augustan ja tämän isän paluuseen, pyydän että kerrot minulle. Paljon terveisiä Idestamille.
Veljesi ja ystäväsi
Leo
Original (transkription)
|1|
Malina ce 6 Juillet 1862.
Mon cher Torsten,
Grand merci pour
ta lettre! Elle est assez sérieuse, ce
qui est motivé des graves questions
dont elle s’occupe. Tu as parlé franche-
ment. Je veux le faire, en peu de mots,
de ma part aussi.
Tu dis: ”Si Aug. R. est digne d’un
amour profond et passioné, elle trouvera
moyen de t’écrire si tu dois espérer ou non.
Si elle ne le fait pas, elle est toujours bien
à plaindre, mais un jeune homme peut
l’oublier” etc. – Quant à cela, je voudrais
te faire observer qu’on ne peut pas attendre
de ce voyage, de cette première rencontre,
un changement complet des idées du père.
Je crois, – à juger de ce qu’on dit de lui, – que
même s’il était déjà résolu à consentir,
par pitié, aux prières de sa fille, sa fierté,
son orgueuil l’obstiendraient encore de le
prononcer, enfin, qu’il persistera encore
longtemps dans son premier arrêt. Ce n’est
que dans un an, dans deux ans, qu’on
pourra le trouver moin implacable. Ce
n’est que quand il verra que le temps n’a
|2|
pas guéri la plaie profonde de cet amour
en deuil, que son coeur sera peut être
ému, – surtout s’il verra en même temps
que je ne serais pas un gendre trop in-
digne. – Donc, elle ne pourra pas encore
me dire si je dois espérer ou non. Je lui
avais écrit, moi, que jusqu’à ce qu’elle aura
consenti à devenir l’épouse d’un autre, ou
qu’elle m’aura averti, elle même, qu’elle
ne sent plus d’amour pour moi, rien ne
pourra ébranler chez moi la foi en elle
et la conviction qu’il viendra un jour
où nous pourrons réaliser nos désirs, nos
rêves. Elle sait que je travaille pour at-
teindre la position sociale nécessaire. En
me disant qu’elle restera fidèle à son
amour, elle m’a rendu moins pénible cette
époque d’attente et de travail forcé. – Quant
à elle il faut avouer que c’est une rude
tâche pour une jeune fille, douce et sensible,
que de soutenir la lutte contre un père,
dur et inexorable peut être, etstruket qui fait pro-
bablement tout son possible pour lui
imposer ses préjugés, son opinion de bon-
heur et du devoir filial, – et qui l’am-
menera peut être pour la Russie, si elle
s’appose positivement à sa volonté ... Enfin,
|3|
si elle ne m’écris pas encore cet été
que je peux espére, ce n’est pas là
une raison pour tâcher de l’oublier.
Du reste, ne crois pas que je ”dérangerais
mon avenir à force de soupirer”. Comme tu
le sais, j’ai encore de l’espoir au fond de
mon coeur, et je travaille. Je travaillerais
même si je ne pouvais plus espérer. Je
te donne parfaitement raison en ce que
tu dis quant à la possibilité pour moi
de me créer pourtant un avenir et de trou-
ver, bientôt même, sinon du bonheur, au
moins la satisfaction qu’un hommetillagt doit toujours
sentir en remplissantsstruket ses devoirs et ses
fonctions de citoyen. Mais s’il m’arrive
quelquefois de ”soupirer” pendent les in-
somnies des nuits, cela n’est pas encore
très blâmable, à ce qu’il me semble. Cer-
tainement tu ne nies pas que la réci-
procité de l’amour, l’échange de senti-
ments intimes, c’est là le bonheur le plus
doux dont puisse jouir une âme douée
de tendresse. Eh bien, si tu te crois
déjà en possession de ce bonheur, si l’avenir
te sourit déjà comme une aurore fraiche
et rose, et qu’on te chasse soudainement
|4|
de ce paradis, – cela ne t’affligerait-il
point, cela ne te rendrait-il pas triste et
morne, au moins pour quelque temps? À
quoi bon ce dire alors: il ne faut pas
soupirer, il faut être gai? ... La vie in-
térieure, les battements du coeur, ne se
règlent pas toujours d’après les âpres con-
seils de la reflexion, de la raison. Toute
réforme exige son temps. – Eh bien, par-
contstruket à peu je me serai accoutumé à la
séparation et êtrestruket moins attristé par les
regrets.
Quant à mes affaires, je te prie de
ne pas t’en inquieter. Je ne nie pas qu’on
peut me reprocher, d’avoir été trop pro-
digue, – qu’on peut dire qu’il y a été de la
légèreté, de l’insouciance, de la folie même,
à dépenser autant que je l’ai fait. J’avoue
qu’en cela j’ai eu tort, grand tort. Mais
envers qui? Envers moi-même. Cela ne
regarde que moi, puisque personne n’a
dû faire, ni devra faire, des sacrifices
pour moi, et puisque personne n’a jamais
pu me reprocher quelque inexactitude en
affaires, quelque manque à promesse don-
née, – puisque, enfin, le fardeau des
dette, que j’ai contractées, ne pesera que
|5|
sur moi seul. Ce fardeau, je le suppor-
terai sans en être courbi, – ainsi que
je ne me suis jamais plaint des diffi-
cultés que j’ai eues à vaincre pour sub-
sister à Hfors. – Aussi, si je ne pourrai
pas épouser Augusta, il ne m’arrivera pas
bientôt de vouloir me marier: jusqu’à là
j’aurai pu sans doute arranger mes af-
faires.
Ne crois pas, cher ami, que je voudrais
en comparant ma situation avec la tienne,
me déclarer plus malheureux ou moins
heureux que tu ne l’es, toi. Je comprends
très bien ce qu’il y a, qui te rend ta
position si pénible – malheureusement
je n’y sais pas d’autre remède que la
patience, – cette cure, dont abuse terrible-
ment le sort. Mais ce que je ne crois
pas, c’est que tu sois déjà trop ”vieux
garçon” pour ne pouvoir plus être in-
spiré des charmes des femmes ou des grands
interêts de la vie. Et si ton avenir est
précaire, tu as au moins, dans ta posi-
tion actuelle, de quoi vivre, en attendant
qu’il s’ouvre un port plus sur.
À la fin des fins: Quoi qu’il nous ar-
rive dstruketentillagt ce monde, combien la vie
nous puisse paraître triste et l’avenir
sombre, – il y a pourtant toujours, soit
au fond de nos ames, soit chez ce qui
nous entoure, quelques bonnes apparitions
qui nous consolent, quelque éclair qui
nous ranime, enfin quelque chose qui
nous fait avouer: c’est pourtant sublime
de se sentir homme!
Adieu! Si tu entends quelque chose
de Georges R. quant au retour du père et
d’Augusta je te prie de m’en faire part.
Mille choses à Idestam.
Ton frère et ami
Leo.
Malina den 6 juli 1862.
Min käre Torsten,
Stort tack för ditt brev! Det var ganska allvarligt, vilket är motiverat med tanke på de viktiga frågor som där behandlas. Du har talat uppriktigt. Jag vill, med några ord, även göra det för min del.
Du säger: ”Om Augusta Ramsay är värdig en djup och passionerad kärlek hittar hon sätt att meddela dig huruvida du har anledning att hoppas eller inte. Om hon inte gör detta, är hon fortfarande att beklaga, men en ung man kan glömma henne” och så vidare. – Beträffande detta vill jag göra dig uppmärksam på att av denna resa, detta första möte, kan man inte förvänta sig att fadern fullständigt ändrar åsikt. Utifrån vad som sägs om honom tror jag att även om han redan vore benägen att ge vika utav förbarmande över sin dotters böner hindrar honom hans stolhet, hans högmod, från att säga ut det, han kommer helt enkelt ännu en lång tid framöver att hålla fast vid sin ursprungliga ståndpunkt. Först om ett eller två år kan han vara mindre obeveklig. Det är endast när han ser att tiden inte|2| har läkt det djupa såret från denna sörjande kärlek som hans hjärta eventuellt mjuknar, – i synnerhet om han samtidigt märker att jag inte vore en så ovärdig svärson. – Därmed kan hon inte ännu säga om jag har anledning att hoppas eller inte. Jag har skrivit till henne att inte förrän hon går med på att bli en annans hustru, eller hon själv låter mig veta att hon inte längre känner kärlek för mig, kan något rubba min tillit till henne och övertygelsen om att vi en dag ska kunna uppfylla våra förhoppningar, våra drömmar. Hon vet att jag arbetar på att uppnå den sociala ställning som behövs. Genom att säga att hon förblir trogen min kärlek har hon gjort denna period av väntan och hårt arbete mera uthärdlig. – För hennes del måste man erkänna att det är en tuff uppgift för en så ung, mild och känslig flicka att hålla stånd mot en sträng och kanske orubblig fader, som antagligen gör sitt allt för att pränta in sina fördomar, sin uppfattning av lycka och en dotters plikter, – och som kanske tar med henne till Ryssland, om hon fogar sig efter hans vilja ... Slutligen,|3| om hon inte skriver ännu denna sommar att jag kan hoppas, är detta ingen orsak för att försöka glömma henne.
Tro för övrigt inte att jag ”förlorar min framtid i ändlöst suckande”. Som du vet hyser jag ännu hopp i djupet av mitt hjärta, och jag arbetar. Jag skulle arbeta även om jag inte längre kunde hoppas. Jag håller fullständigt med dig i det du säger om mina möjligheter att skapa mig en framtid och, till och med snart, hitta, om inte lyckan, så åtminstone den tillfredsställelse en man alltid måste känna när han uppfyller sina plikter och medborgerliga uppgifter. Men om det ibland händer att jag ”suckar” under sömnlösa nätter är detta inte ännu särdeles klandervärt, enligt min mening. Säkert förnekar du inte att ömsesidig kärlek, utbytet av innerliga känslor är den ljuvaste lycka som en själ begåvad med ömhet kan åtnjuta. Om du tror dig äga denna lycka, om framtiden redan ler mot dig som en frisk morgonrodnad och du plötsligt körs ut|4| ur detta paradis, – skulle detta inte bedröva dig alls, skulle du inte bli ledsen och dyster, åtminstone för en tid? Vad tjänar det då till att säga: man får inte sucka, man måste vara glad? ... Det inre livet, hjärtats slag, fogar sig inte alltid efter eftertankens, förnuftets, skarpa råd. All reform kräver tid. – Så småningom kommer jag att vänja mig vid separationen och plågas mindre av ånger.
Beträffande min ekonomi ber jag dig att inte oroa dig. Jag förnekar inte att man kan anklaga mig för att ha varit för slösaktig, – att man kan säga att det varit lättsinnigt, bekymmerslöst, till och med galet av mig att spendera så mycket som jag har gjort. Jag medger att jag i denna sak har felat, felat grovt. Men mot vem? Mot mig själv. Det angår bara mig, eftersom ingen har behövt, och inte heller kommer att behöva, göra uppoffringar för min skull, och eftersom ingen någonsin har kunnat klandra mig för oegentligheter i affärer eller brutna löften – eftersom, slutligen, skuldbördan som jag samlat på mig inte tynger någon annan|5| än mig själv. Denna börda kommer jag att bära utan att krökas, – på samma sätt som jag aldrig klagat över de svårigheter jag haft att övervinna för att kunna leva och bo i Helsingfors. – Dessutom, om jag inte kan gifta mig med Augusta kommer jag inte att inom den närmaste framtiden vilja gifta mig: fram till dess har jag utan tvekan kunnat ordna upp mina affärer.
Tro inte, käre vän, att jag i jämförelse med din situation vill förklara mig olyckligare eller mindre lycklig än du. Jag förstår mycket väl vad som gör din ställning så tung – tyvärr känner jag inte till något annat botemedel än tålamod, – denna kur som ödet missbrukar så förskräckligt. Däremot tror jag inte att du redan vore för mycket ”ungkarl” för att längre kunna inspireras av kvinnors charm eller livets stora intressen.
Och om din framtid är osäker har du åtminstone i din nuvarande ställning något att leva på, i väntan på att en säkrare dörr öppnar sig.
|6|Sist och slutligen: Vad som än händer oss i denna värld, hur mycket livet än verkar trist och framtiden mörk, – finns det ändå alltid, antingen i djupet av vår själ, eller hos dem som finns runt omkring oss, några goda andar som tröstar oss, någon blixt som återuppväcker oss, helt enkelt något som får oss att erkänna: det är ändå fint att känna sig som en man!
Adjö! Om du hör något från George Ramsey om när fadern och Augusta väntas tilbaka ber jag dig meddela mig. Tusen hälsningar till Idestam.
Din bror och vän
Leo.