10–11.5.1860 LM–Fredrik Idestam

Yhä tiheämmin toistuvat ”torkahdukset” vakuuttivat minut siitä, että on mahdoton enää tänä iltana jatkaa Horatiuksen kanssa. Mutta aika on kultaa ja siksi päätin käyttää tämän myöhäisen hetken, jolloin en enää pysty lukemaan, kiittäkseni sinua muutamilla riveillä kirjeestä jonka eilen sain. Ei siksi, että se sisältäisi pelkästään kiitosta ansaitsevia asioita, mutta jo sen olemassaolo ja sen äänilaji kokonaisuutena antaa perusteen vastata ja kiittää. Olen melkeinpä imarreltu siitä, kuinka korkea käsitys sinulla tuntuu olevan minun liikemieskyvyistäni – ja samalla se vaatii minua antamaan osoituksen niistä. Voit luottaa, että jos minulla vain on kohtalaiset mahdollisuudet, niin mielelläni pitäydyn siinä, että suoritan ne 30. En tiedä yhtään miten minun laajat afäärini tulevat järjestymään ja selkiytymään. Luonnollisesti neuvottelen yhdestä lainasta, luultavasti Palovakuutuksesta, ja pyrin saamaan sen niin avokätiseksi, että sinun 30 ovat vain hiukan ”vaahtoa maljan pinnalla”. Silloin se voi olla sisällä ehkä syksyyn saakka, nimittäin siinä tapauksessa, että suuresta summasta voisi jäädä minulle jotain kesävifteihin. Kotona nimittäin kuuluu tulevan hieman tiukemmat ajat nyt, sillä vanhalla herralla on ollut tänä vuonna niin paljon menoja. Siis, tästä huolimatta ja tämän vuoksi: ole toistaiseksi rauhassa! Viikon päästä tiedän varmasti miten asiat menevät – siihen asti toivokaamme molemmat parasta! – Voit uskoa että minullakin on ollut hankalia hetkiä sen jälkeen kun lähdit – juuri raha-asioissa. Brummerille esimerkiksi maksoin huhtikuussa. Vaati todella energiaa saada sellainen summa kasaan. Sen lisäksi tuli Frenckellin lasku viime vuodelta (kuitenkin vain 8 ½ ruplaa) – sitten Sederholm -, hänen täytyy odottaa – sen päälle Borgströmin asia jne.

Torsten ei ennen lähtöään ehtinyt hoitaa talousasioitaan Lundbergin kanssa, – hän halusi jättää minulle pienen summan sitä varten – mutta minä olin kiltti ja sanoin selviytyväni itsekin sellaisesta pienestä asiasta. Lopputulos oli se että minä sain heti pulittaa 15 sen lisäksi, että täällä en koskaan saa olla rahaton ja taloudenpito maksaa paljon. Kaikki tämä yhdessä antakoon sinulle käsityksen siitä millaiset minun kiemurani Snellmanin tenttiin valmistautuessa olivat. Mutta pelkäänpä, ettet pidä näutä tarinoita kovin hauskoina – ja siksi siirrynkin muihin asioihin. (Uneliaisuuteni on nimittäin hieman väistynyt joten voin vielä jutella hetken).

Filosofia on nyt joka tapauksessa pantu sivuun ja voin hengittää selvästi helpommin. Sivumennen voi kertoa että eilen Snellmanille mennessäni poikkesin ”ohimennen” postikonttoriin nostaakseni 35 kovaa – ja yllätyin miellyttävästi saadessani 14! Aika oli tiukoilla joten otin ajurin, en edes ehtinyt lukea kirjettäsi vaan ajoin Snellmanille ja annoin hänen prässätä minua. – mitä hän todellakaan ei jättänyt tekemättä. Se kesti vain 1 ½ tuntuia – se voisi riittää. Toisin sanoen, olisin kyllä istunut siellä pitempäänkin sitten kun oli päästy alkuun ja ukko lämpeni, mutta se alku! Huh huh. Hankalia kysymyksiä ja niihin vastattava. Ei se huonosti mennyt, mutta ei nyt niin hyvinkään. Hyväksyntä tuskin saa kiitosta peräänsä. Sama se. Minä tiedän, mitä minä tiedän. Kaikki filosofinen viisaus ei ole siinä että osaa pyöritellä Hegelin kaikkein konstikkaimpia muodollisia määrityksiä. Ja sitäpaitsi: kenelle olen armollinen, hänelle olen armollinen. Tyypillisiä sanoja niille, joilla on valtaa. Rööllä ei illalla ollut parempi onni Nordmanin luona. Ukko oli ollut kaikkein katalimmalla tuulellaan, oikean törkimys, ja tehnyt helvetillisiä kysymyksiä. Röö tuli suutuksissaan sieltä. Joimme sitten kahteen mieheen pullon punssia Catanilla ja sitten paikalle saapuneen Viftenbergin kanssa pullon Grand vin royalia. John on sitten valmis ja hänellä kuuluu olevan publiikkikoe ensi maanantaina. Tiistaina tai keskiviikkona saanee allekirjoittanut seistä esillä. Brunérin suhteen en nimittäin enää tee töitä. Sunnuntaina tai maanantaina menen sinne Platon kanssa, joka oli pyytänyt tenttiä jo aikaisemmin, mutta hänen piti odottaa koska Brunér ei ota ketään yksinään tenttimään silloin kun hänellä on paljon kirjoitettavaa. Onhan toki aika suureellista kolmessa neljässä päivässä lukea Tacius, Horatius, Grammatiikka, Broman ja Bojesen, mutta saa nähdä, ehkä se onnistuu. Aivot ovat hyvin joustavat kun sikseen tulee, En myöskään saa lukea häiriintymättä: kandidaattikokoontumisia on yhä tiheämmin. Huomenna ajelen Aspenin kanssa ympäriinsä pyytämässä laulajattaria laulamaan. Tänään kävimme kultasepillä katselemassa sormuksia, kelloja ja rannekoruja. Eläköön ilo!

Menoa on täällä kaupungissa – mutta voisi sitä olla enemmänkin. Monet herroista promovoitavista ovat oikeita peruukkeja, tyhmiä ja peloissaan (melkeinpä orjamaisia). Lauantaina valitsemme seppeleensitojattaren. Viime lauantaina puolestaan valittiin runoilijaksi Topelius ja saarnaajaksi – Schauman. Aspen on gratisti. Viimeiset kokeet saadaan pitää 23. päivä – ja suuri joukko jättää asiat siihen saakka. Minä olen siten yksi ensimmäisiä ”ajassa” mutta en ”paikassa”. Mutta – kaikkia ei ole luotu neroiksi ja saavat siten tyytyä vähäisempään äänimäärään. Niin, kai minun täytyy kertoa sinulle tämäkin: lauantaina menemme Röö, Viftenberg ja minä jo klo 7 Kaisaniemeen, Charlotten ja Sofien kutsusta, kai viettämään jotain nimipäivää. Tarvitseekin kyllä jotain latinan välipalaksi. Tänäänkin olin keskellä iltapäivää mainittujen toverien kanssa pelaamassa keilaa. Eläköön ilo!

Nyt on aika kömpiä sänkyyn. Huomenna luen tämän sotkun. Jos siinä on liian paljon öisiä jälkiä, niin – jäät ilman kirjettä. Hyvää yötä kuitenkin.