22.5.1860 LM–Gustaf & Amanda Mechelin
Finsk text
Helsinki 22. toukokuuta 1860
Rakkaat vanhemmat!
Viime kirjeeni oli kirjoitettu sellaisessa kiireessä, että tuskin tiedän enää, mitä se sisälsi, mitä ei. Pääasian muistan toki kertoneeni.
Tänään tuntui siltä, että nyt olisi niin paljon kirjoitettavaa, joitakin sanomatta jääneitä mietteitä... mutta sulkakynääni kuitenkin hiukan lamauttaa ajatus kohta tapahtuvasta henkilökohtaisesta jälleennäkemisestä. Minkä tähden kirjoittaa nyt jotain, jonka voi kohta sanoa paljon paremmin? ... Joten ehkä tämä tälläkin kertaa jää vain joihinkin merkintöihin päiväkronikastani. Lauantaina, kuten jo silloin kirjoitin, minun piti siis esittää lausuntaa. Koska minulla ei ollut aikaa harjoitella mitään uutta, päädyin Sven Dufvaan, jota ei ole koskaan lausuttu täällä mutta joka on sujunut minulta Viipurin ajoista asti. Se myös onnistui, kuten sanotaan, varsin hyvin. J. Krohnin esitelmä oli hyvä, mutta valitettavasti hän puhui niin hiljaa, että sitä vaivoin kuuli. Hän myös jumittui useaan otteeseen paperiinsa, jota ei enää pystynyt tulkitsemaan. Iltamien päätyttyä menin Kaivohuoneelle, mihin Schauman oli kutsunut minut. Vieraina olivat Pacius, Lagi, Löfgrén, H. Paul, joten näin olin joutunut oikein taiteilijoiden joukkoon. Siellä sujui hauskasti kello 12:een.
Sunnuntaina tein lujan päätöksen, vuokrasin hevosen ja kiesit ja ajoin Östersundomiin – oikeastaan vain ”velvollisuudentunnosta”, eikä siellä kovin hauskaa ollutkaan. Toki siellä tuntuivat asiat olevan mallillaan, joten en kadu matkaani. Eilisaamuna yhdeksältä olin jo palannut, mutta minun oli pian taas mentävä Kaivopuistoon: toverini Granberg oli kutsunut joitakin sieviä naisia, neiti Prützin ja neiti Franzénin keilaradalle. Siellä aika sitten kului pilailun ja hauskanpidon lomassa klo 11:een keilaten ja shampanjaa juoden.
Kylliksi huvituksia siis! Niin kyllä, mutta onhan se kohtuullisen hauskaa, kun tapahtumat seuraavat toistaan liian nopeasti. Rauha myös on tärkeä tekijä mukavasti elämisessä.
Eilen saatiin taas kuusi filologian kandidaattia; puoltoäänet menivät niin, että edustettuina olivat kaikki numerot 8:sta 13:een.
Huomenna on viimeinen matematiikan kuulustelu, torstaina meidän tiedekunnassamme.
Professorit (Rein, Gyldén, Lille jne.) pyysivät kertomaan terveisiä isälle ja kysymään, tuleeko isä promootioon. ”Kyllä tulee”, vastasin iloisesti. Toiset kysyivät vielä äidistäkin, mutta valitettavasti en voinut vastata samoin. Niin voisi tosiaan käydä, että äidillä ei olisi tällä matkalla kovin hauskaa, kun hänen olisi pakko sietää epämukavuutta, hämminkiä, toiletteja ja kuumuutta. Nuoret tytöt voivat saada promootiomatkasta hupia, ja herrat vielä enemmän. Aion jo lähipäivinä varata aition teatteriesitykseen, jotta meikäläiset eivät jää ilman. Täällä pidetään myös konsertteja – opiskelijat aikovat kutsua nuoret naiset tanssiaisiin Kaivohuoneelle kiittääkseen näitä avustuksista Ylioppilastalolle. Sanalla sanoen, kaikki haluavat pyrkiä ylittämään itsensä. Isän vaatteet tulevat valmiiksi helluntaiksi – hienot, kestävät, paksut, kauniit: frakki 23:lla, housut 10 ruplalla.
Kuulustelua koskeviin tietoihin voin vielä lisätä, mitä tänään näin kandidaatin todistuksestani: Brunér antoi minulle arvosanaksi ”libenter approbatur”. Hänellä on ylipäätään runsaasti keksittyjä arvosanojasv. Rein, Snellman ja Lönnrot antoivat arvosanaksi niin sanotun ”rent cum laude”
”varsin kiittäen” eli eivät non sine laudea, mikä tarkoittaa kaksi puoltoääntä alempaa arvosanaa.
Majapaikasta kirjoitinkin viimeksi eli nyt ei ole muuta sanottavaa, joten sydämellisesti voikaa hyvin! Toivottavasti posti tuo kirjeen jo huomisaamuna
Leolle
P.S. Tuleeko isä yksipaikkaisilla kieseillä? Krohn on järjestänyt Viipurissa niin, että Viktoria lähtee sieltä maanantaina 28. päivä. Silloinhan Mili on tulossa? Ja höyrylaivallako me molemmat tulemme sitten takaisin? Kun tiedän varmasti, minä päivänä Viktoria tulee takaisin, lähetän tiedon seuraavassa postissa. Ehkäpä matka passaa isälle.
Original (transkription)
|1|
Hfors d. 22 Maj 1860.
Liebe Eltern!
Mein letzter Brief war in
solcher Eile geschrieben, daß ich kaum
mehr weiß, was er enthielt, was nicht.
Die Hauptsache erinnere ich mich doch
erzählt zu haben.
Heute, schien mir, hätte ich nun so viel
zu schreiben, – so manche zurückgehaltene
Reflexion; ... aber der Gedanke an
das baldige persönliche Wiedersehn, lähmt
etwas die Feder. Wozu jetzt schrei-
ben was man bald viel besser sagen
kann? ... Also wird es vielleicht auch
diesmal nur bei einigen Notizen aus
der Tages-Chronik bleiben. – Sonna-
bends, wie ich schon damals schrieb, musste
|2|
ich also deklamiren. Da ich nicht Zeit
hatte Neues einzuüben, nahm ich den
Sven Dufva vor, der nie hier deklamirt
worden, mir aber aus Wiburg her geläufig
war. Es gelang auch, wie man sagt, recht
gut. J. Krohns Vortrag war gut, leider
aber sprach er so leise, daß man nur mit
Mühe hören konnte, – auch stockte er mehr-
mals im Conzepte, das er nicht recht déchif-
friren konnte. – Nach beendeter Soirée
ging ich ins Brunnenhaus, wohin mich
Schauman eingeladen. Gäste waren:
Pacius, Lagi, Löfgrén, H. Paul, und so war
ich denn recht in die Artisten hineinge-
rathen. Es ging gemütlich her bis 12 Uhr.
Sonntags fasste ich einen kräftigen Ent-
schluß, miethete Pferd und Chaise und
fuhr nach Östersundom, – eigentlich nur
”pflichtschuldigst”; – auch ward das Vergnü-
gen dabei nicht groß. Doch schien es sehr
|3|
väl zu sein, und darum bereue ich nicht
die Fahrt. Gestern früh um 9 war ich wieder
zurück, – musste mich aber gleich wieder
in den Brunnenpark begeben: mein
Kamerade Granberg hatte einige hübsche
Damen, die Frl. Prütz und Dem. Franzén
zur Kegelbahn eingeladen. Da ward
denn unter Scherz und Spaß bis 11 Uhr v. M.Vormittag
Kegeln geworfen und Champ.Champagner getrunken.
Also amusements genug! Jawohl, aber
lagomt roligt, – wenn Alles zu schnell
auf einander folgt. Ruhe ist auch eine
wichtige Ingredienz im Angenehm leben.
Gestern wurden wieder 6 filologische
Candidaten; die Stimmen fielen so aus,
daß jede von 8 bis 13 representirt war.
Morgen ist das letzte Ex.Examen in der Mathem.Mathematischen,
Donnerstag in unserer Fakultet. –
Die Professoren (Rein, Gyldén, Lille etc) haben
mich gebeten Papa zu grüssen, und fragen
ob Papa zur Promotion kommt. ”Jawohl.”
|4|
habe ich freudig geantwortet. – Andere
haben wieder nach Mama gefragt –
leider habe ich nicht dasselbe antworten
können. – Nun, es könnte doch wirklich
geschehen, daß Mama sich auf dieser Reise
wenig amüsiren würde, eben weil sie
mit Unbequemlichkeit, Gène, Toiletten
und Hitze verbunden. Junge Mädchen
können von Prom.Promotions Reisen Vergnügen
haben, und Herren noch mehr. – – Ich
werde schon diese Tage eine loge zur
Theater-Representation nehmenstruket abonnirentillagt, damit
die Meinigen nicht ohne bleiben. Außer-
dem werden hier Conzerte stattfinden,
– die Studenten denken die jungen
Damen auf einen Ball ins Brunnenhaus
einzuladen, um ihnen für die Beiträge
für’s Studentenhaus zu danken. – mit
einem Worte. – Alle wollen sich selbst
übertreffen suchen. – Papas Kleider
werden zu Pfingsten fertig, – fein, stark,
dick, hübsch, Frack zu 23, Hosen zu 10 Rub.
Zu den Notizen vom Examen kann
ich noch fügen, was ich heute aus meinem
Candidaten Briefe gesehen, daß Brunér
mir ”libenter approbatur” gegeben; – er
hat überhaupt einen grossen Reichthum
an Modifikationen in seinen ”vitsord”.
Rein, Snellman und Lönnrot haben mir
so genanntes ”rent cum laude” gegeben, d. h.
nicht ein non sine laude, was einen niedern
Grad von 2 Stimmen bedeutet.
Von logis schrieb ich ja letztens, –
nun also ist weiter nichts zu sagen,
als ein herzliches Lebewohl! Hoffentlich
bringt die Post schon morgen einen
Brief an
Leo.
P.S. Kommt Papa in der einsitzigen
Chaise? Krohn in Wiburg hat so arrangirt
daß Viktoria am Montag d. 28 davon fährt.
Dann kommt ja Mili? – und per Dampf
werden wir beide dann zurück? Erfahre ich
bestimmt, welchen Tag Viktoria zurückfährt, so schicke
ich es mit nächster Post mit. Vielleicht passt die Tour für Papa.
Helsingfors den 22 maj 1860.
Kära föräldrar!
Mitt senaste brev skrevs i en sådan hast att jag knappt minns vad det innehöll, och vad ej. Det viktigaste minns jag dock att jag berättat.
Idag kändes det som att jag skulle ha mycket att skriva, – en och annan tillbakahållen reflexion; ... men tanken på det nära förestående personliga återseendet förlamar pennan lite. Varför skall man skriva nu när man snart kan säga det så mycket bättre? ... Alltså blir det kanske även denna gång bara några notiser från dagskrönikan. – I lördags, vilket jag redan skrev förra gången, måste jag alltså deklamera. Då jag inte hade tid att öva in något nytt, tog jag itu med Sven Dufva, som aldrig hade deklamerats här förr, men som var välbekant för mig från Viborg. Det lyckades också, som man säger, rätt bra. J. Krohns föredrag var bra, men han pratade tyvärr så tyst, att man bara med ansträngning kunde höra honom, – några gånger stockade han sig också i konceptet som han inte riktigt kunde dechiffrera. – Efter avklarad soaré gick jag till Brunnshuset, dit Schauman bjudit mig. Gästerna var: Pacius, Lagi, Löfgrén, H. Paul, och så hamnade jag bland artisterna. Det gick trevligt till fram till kl. 12.
I söndags fattade jag ett kraftigt beslut, hyrde häst och schäs och åkte till Östersundom, – egentligen bara ”pliktskyldigast”; – nöjet var inte heller stort. Dock verkade allt stå mycket väl till, och därför ångrar jag inte resan. Igår kl. 9 på morgonen var jag tillbaka igen, – jag måste dock genast bege mig till Brunnsparken igen: min kamrat Granberg hade bjudit in några vackra damer, fröken Prütz och demoiselle Franzén, till kägelbanan. Under skämt och skoj spelades det kägel och dracks det champagner fram till kl. 11 på förmiddagen.
Alltså tillräckligt med nöjen! Javisst, men lagom roligt, – om allt följer på varandra för snabbt. Ro är också en viktig ingrediens i att leva angenämt.
Sex stycken blev filologie kandidat igår; rösterna utföll så att alla siffror mellan 8 och 13 var representerade.
Imorgon är sista examen i matematiska fakulteten, på torsdag i vår fakultet. –
Professorerna (Rein, Gyldén, Lille etc.) har bett mig hälsa Pappa, och fråga om Pappa kommer till promotionen. ”Javisst.” svarade jag glatt. – Andra har frågat efter Mamma – tyvärr har jag inte kunnat svara samma sak. Nå, det kan verkligen hända, att Mamma inte skulle roa sig på resan, just för att den vållar obekvämlighet, besvär, toalett och hetta. Unga flickor kan ha nöje av promotionsresor, och män ännu mer. – Endera dagen kommer jag att hyra en loge till teaterrepresentationen, så att de mina inte blir utan. Dessutom kommer konserter att äga rum, – studerande tänker bjuda in de unga damerna till en bal i Brunnshuset, för att tacka dem för bidragen till studenthuset. – Med ett ord. – Alla försöker överträffa sig själva. Pappas kläder blir färdiga till pingst, – en fin, stark, tjock, snygg frack för 23 rubel, byxor för 10 rubel.
Till examensnotiserna kan jag ännu tillägga en sak som jag idag sett i mitt kandidatbrev, att Brunér gett mig ”libenter approbatur”, – han har överlag en stor rikedom på modifikationer i sina vitsordsv.
Rein, Snellman och Lönnrot har gett mig det så kallade ”rent cum laude”, d.v.s. inte non sine laude, som betyder en lägre grad med två röster.
Om min logi skrev jag ju häromdagen, – nu finns det ingenting mer att säga, förutom ett hjärtligt farväl! Förhoppningsvis för posten redan imorgon ett brev till
Leo.
P.S. Kommer Pappa med den ensitsiga schäsen? Krohn i Viborg har ordnat så att Viktoria åker därifrån måndagen den 28. Då kommer ju Mili? – och per ånga skall vi båda tillbaka sedan? Får jag veta exakt vilken dag Viktoria åker tillbaka, så skriver jag det med följande post. Kanske passar turen för Pappa.