10.3.1866 LM–Torsten Costiander
Finsk text
Pariisi 10. maaliskuuta 1866
Rakas Torstenini,
Äärettömän paljon kiitoksia kahdesta kirjeestä, jotka juuri sain, eilen ja tänään, samoin kuin 8. helmikuuta päivätystä, johon olin juuri aikeissa vastata kun minulle tuotiin 1. maaliskuuta päiväämäsi kirje.
Niin, oikeassa olet, kaikki nämä raskaat asiat, jotka nyt ovat meneillään, niin kaukana minusta mutta minua niin läheltä koskettavia, ovat aiheuttaneet minulle harmia, hämmennystä, toisinaan jopa levottomuutta, joista mielelläni hankkiutuisin eroon, jos se olisi mahdollista.
Mitä tulee kyseisistä asioista omalta kannaltani tärkeimpään eli hakeako vai ei sitä pormestarin paikkaa, olin jo muodostanut kantani, eli ottaisin paikan mielelläni vastaan mikäli valtaosa äänistä sattumalta olisi minun kannallani – mutten asettuisi virallisesti ehdolle, koska kunniallisuus estää minua yrittämästä kilpailla Öhrnbergin kanssa paikasta, jota hän on kaikin rahkein tavoitellut – tämän miehen, joka on paitsi ollut valtiopäivien huomattavimpia edustajia myös ollut Helsingin kaupungin palveluksessa parinkymmenen vuoden ajan.
On totta, että Öhrnberg on pikemminkin erinomainen tuomari kuin hyvä hallintomies – totta on sekin, että kaupunki tarvitsee ennen muuta pormestarin, jossa yhdistyy suuri henkinen joustavuus vankkumattomaan energiaan ja joka on syvällisesti perehtynyt kunnallisiin asioihin ja finanssiteorioihin muttei ole traditionaalisten muotoseikkojen orja. Mutta vaikka itse koenkin olevani hieman lähempänä tätä ihannetta, en voi taata etten tekisi suuriakin virheitä yrittäessäni toteuttaa kiireellisiä uudistuksia, semminkin kun minulta puuttuu se syvällinen kokemus yksityiskohdista jota Öhrnbergillä on, ja tappion kärsineet kilpailijat olisivat kuka ties hyvinkin kitsaita ja jopa hiukan pahantahtoisia neuvoissaan, joita minun pitäisi taajaan kysyä heiltä tämän työlään uran alkuvaiheessa.
Tilanne olisi toinen, jos minut kutsuttaisiin tähän toimeen äänestäjien enemmistöllä, ilman että olisin hakenut siihen – ja jopa ilman että olisin itse voinut liehitellä valitsijoita ja juonitella omaksi edukseni. Kollegat olisivat tämän asiaintilan vuoksi aseettomia. Heidän olisi silloin otettava minut vastaan ystävällisemmin ja kätkettävä harmistuksensa, jota he tietenkin kokisivat nähdessään, että heidän edelleen onkin laitettu joku ulkopaikkakuntalainensv.
Nämä mietteet, joihin voisin vielä lisätä joukon muitakin, ovat saaneet minut jäämään odottavalle kannalle, toisin sanoen olemaan hakematta paikkaa, ja kirjoitin siinä tarkoituksessa 3. ja 4. maaliskuuta anopilleni ja Forsellesille. Kerroin vanhallerouvalle luottamuksellisesti erään perusteen, jota en saa Sinultakaan salata: eli että Öhrnberg, joka on tällä hetkellä hallituksen erittäin suuri suosikki, nimitetään todennäköisesti muutaman vuoden kuluessa korkeimpaan oikeuteensv. Jos saan nyt paljon ääniä ilman että olen asettunut ehdokkaaksi, minulla saattaa olla silloin kaikki mahdollisuudet tulla valituksi hänen jälkeensä – ja voisin kolmen vuoden valmistautumisen jälkeen esittäytyä itsevarmana hakijaksi tähän pormestarin virkaan.
Vasta kirjoitettuani mainitut kirjeet sain Lagerborgin kirjeen, jossa hän neuvoo olemaan hakematta paikkaa. Olin täysin tyyntynyt ja jatkoin finanssiopintojani ja hankin siinä sivussa tietoa Pariisin kaupungin asioista.
No niin, nuo kirjeet sysäsivät minut hiukan neuvottomuuden valtaan. Pyydät minua lähettämään asiakirjani. Se, mitä olet saanut tietää mahdollisuuksistani tulla valituksi, ei kuitenkaan ole järin houkuttelevaa. Vaikutti siltä, että ne maaherran suuret sanat eivät perustuneetkaan asioiden tarkkaan tuntemukseen – tätähän sattuu hänelle lähes aina kun hän ryhtyy edistämään jotain asiaa. Vaikuttaa siltä, etten voi vielä laskea kovin kummoisen joukon varaan, joka toimisi tehokkaasti ehdokkuuteni hyväksi – mihin minulla on sitäkin enemmän syytä uskoa, kun en ole saanut mitään kehotusta itse valitsijoiden puolelta. Olisin siis liian optimistinen, jos loisin jo itselleni illuusioita vaalituloksesta.
Pitääkö minun siis muuttaa näkökantaani ja ottaa äänestyksen riski lähettäessäni hakemukseni – vai eikö olisi viisaampaa olla asettumatta alttiiksi tappiolle, johon vastustajani taatusti innokkaasti tarttuisivat?
Yksityiskohdat, joista kerroit – mistä en voi kyllin kiittää, olethan nähnyt niin suuren vaivan niiden hankkimisessa – tuntuvat takaavan, että saisin kylliksi ääniä jotta en aiheuttaisi fiaskoa ja vaikuttaisi naurettavalta esittäytyessäni nuoruudestani huolimatta tässä tärkeässä äänestyksessä. Mutta ei siitä sen enempää. Höckertin ehdokkuus voi myös kasvattaa mahdollisuuksiani, kun hänen ja Öhrnbergin välillä jakautuisi sellaisia ääniä jotka muuten keskittyisivät tälle.
Ilmeistä on myös, että saan enemmän ääniä kun esiinnyn hakijana kuin jos säilytän puolueettomuuteni siihen asti kun äänestys on ohi. En edes tiedä, saisinko ensinkään ääniä ilman hakemusta, sillä kaikki minulle antamasi tiedot tuntuvat pohjaavan oletukseen, että tulen hakemaan paikkaa.
Lisäksi anoppini toive on vielä yksi merkittävä motiivi ottaa riski ja asettua ehdokkaaksi.
Niinpä, kaiken kaikkiaan, minun pitänee lähettää Forsellesille valtakirja, johon sisältyy varaus että hänen on odotettava minulta sähkösanomaa ennen kuin käyttää sitä hakemuksessa. Ja tämä sähkösanoma tulee olemaan kieltävä vastaus, mikäli ne uutiset, joita olet taas luvannut minulle, eivät olekaan suotuisia – eli mikäli Lagerborg, Sinä, Forselles, Henrik jne. ette ole täysin varmasti sitä mieltä, että voitto voitaisiin julistaa minun hyväkseni. Minun on nimittäin luotettava täysin Sinuun ja ystäviini, sillä en itse osaa ensinkään arvioida omaa tilannettani.
Totta puhuen koen hieman vastentahtoisuutta tätä askelta kohtaan, joka tuntuu minusta yhä rohkeammalta. Mutta jos minun pitää kokea huomattavia tappioita Törngrenin vararikon johdosta, on velvollisuuteni olla olematta liian välinpitämätön niiden mahdollisuuksien suhteen, joita asemani parantamiseksi tarjoutuu.
Törngrenin asioita koskevat uutiset saivat minut kovin surulliseksi – eivät itseäni uhkaavien tappioiden vuoksi, vaan Törngrenin itsensä osalta, jonka täytyy olla epätoivoissaan. Sic transit gloria mundi!laNiin katoaa mainen kunnia! Elättelen yhä toivoa, että hänelle myönnetään jokin konkordaattivelallisen ja velkojan sopimus, jonka avulla kaikille maksettaisiin paremmin ja hän itse ehkä saisi takaisin mahdollisuuden jatkaa osaa liiketoimistaan. – Forselles ei ole vielä kirjoittanut minulle Tampereella pidetyn kokouksen lopputuloksesta; hän on yleensäkin kovin kitsas kirjeidenkirjoittaja, mikä on usein harmillista minulle. En näet pysty näissäkään asioissa muodostamaan näkemystä tuntematta tosiseikkoja.
Voit kuvitella, kuinka suuresti nämä huolet pilaavat matkani loppuvaihetta. Juuri kun riemuitsin täysin rinnoin vapaudesta, tästä mielenrauhasta jota minulla ei ollut niin pitkään ollut ja joka olisi opintojeni kannalta niin välttämätöntä, huomaankin olevani taas huolten ja levottomuuden kurimuksessa – ja ne vain kasvavat, jos saan sen pormestarin paikan.
Täältä menemme Sveitsiin kuun loppuvaiheilla. Vietämme muutaman viikon Clarensissa ja aiomme sitten palata Helsinkiin ennen toukokuun loppua. Osoitteeni on toistaiseksi 211, Rue S:t Honoré. Jos kuitenkin kirjoitat 20. päivä tai myöhemmin, on Sinun osoitettava kirjeesi Geneveen, poste restanteen. Aiomme näet lähteä 26.–28. päivä.
Ilolla panen merkille, ettei sydämesi olekaan aivan tunnoton naiselliselle viehätysvoimalle. Kunpa kevät voisi herättää taas liekit henkiin ja varmistaa asian onnistumisen! Kiitos kun olet järjestellyt kaikkia näitä pikku asioita! Pyydä että Porvoon Säästöpankissa odottavat paluutani ennen kuin irtisanovat sen lainan, jonka takaajana on Törngrensv.
Tuhannet terveiset verrattomalta Alexandraltani Sinulle ja Robertille! Kirjoita pian! Laita lennätin laulamaan, jos olosuhteet niin vaativat!
Leo M
Original (transkription)
Paris le 10 Mars 66.
Mon cher Torsten,
Je te remercie infiniment des deux lettres que
je viens de recevoir, hier et aujourd’hui, ainsi que
de celle du 8 Fèvrier, à laquelle j’allais répondre
quand on m’a apporté ta lettre-introduction du 1 Mars.
Oui, tu as raison, toutes ces graves affaires qui
s’agitent maintenant, si loin de moi, mais me touchant
de si près, m’ont causé un ennui, un embarras, quelque
fois même une inquiétude, que je mettrais volontiers
à la parte, si cela était possible.
Quant à la plus grave, pour moi, des affaires en
question, celle de solliciter, ou non, la place de
bourgomesstrukettre, j’avais déjà pris mon parti, savoir:
d’accpeter avec plaisir la place, si par hasard la
plupart des voix se portait sur moi, – mais de
ne pas poser ma candidature, vu que la modestie
m’ordonnait de ne pas chercher à disputer à Öhrnberg
une place à laquelle il aspirait à tout de titres, lui,
qui non seulement a été l’une des représentants les
plus distingués de la diète, mais qui a aussi servi
la commune de Hfors pendant une vingtaine d’années.
|2|
Il est vrai que Öhrnberg est plutôt un excellent juge
qu’un bon administrateur, – il est vrai aussi, que
la ville a, avant tout, besoin d’un maire, qui joint
une grande souplesse d’esprit à une énergie inébran-
lable, et qui, tout en étant sérieusement instruit sur
les affaires communales et les théories financières,
ne soit pas trop esclave des fromalités traditio-
nelles. Mais, quoique je me sens un peu plustillagt approché
de cet idéal-là, – je ne voudrais pas garantir
que je ne fasse pas de grandes fautes en cherchant
à réaliser les réformes urgentes – d’autant plus
qu’il me manque cette expérience profonde des détails
que possède Öhrnberg, – et que les rivaux vain-
cus seraient peut-être très avares – et même
un peu malins – dans les conseils, que je devrais
leur demander très souvent, au commencement
de cette carrière épineuse. –
La situation est une autre si je suis appelé à cette
place par la majorité des voteurs, sans l’avoir sollicitée,
– et sans même avoir pu, moi-même, faire la cour
aux électeurs et intriguer en ma faveur. Les collègues se-
raient, par ce fait-même, désarmés. Ils devraient alors
m’acceuillir avec plus d’amitié et cacher le déplaisir
|3|
qu’ils doiventstruket éprouveraienttillagt en leurtillagt voyant préferé un
”utböling”.
Ces considérations, auxquelles je pourrais encorestruket
ajouter une foules d’autres m’avaient déterminé
à garder une position expectative, c’est à dire de ne pas solliciter la placetillagt et c’est en ce
sens que j’ai écrit, le 3 et 4 Mars, à ma belle-mère
et à Forselles. J’ai dit, confidentiellement, à la vieille,
une raison que je nestruket dois te soumettre, a toi aussi;
c’est que Öhrnberg, qui est à présent trèsstruket grandtillagt favorit chez
le gouvernement, sera probablement appelé au ”högsta
domstolen” dans peu d’années. Si j’obtiens maintenant
beaucoup de voix, sans m’être posé candidat, j’aurai
alorsstruket peut être toutes les chances pour être élu après luitillagt –
et je pourrais, après trois années de préparations,
me présenter avec confiance comme aspirant à la
dignité de maire. –
Ce n’est qu’après avoir écrit les dites lettres,
que j’ai reçu celle de Lagerborg, avec le conseil de ne
pas solliciter la place. – Je m’étais parfaitement
calmé et je poursuivais avec ardeur mes études
financières, tant en me procurant, en passant, des
renseignements sur les affaires communales de Paris.
Eh bien, les lettres m’ont, un peu rejeté dans
le vogue. Tu me pries d’envoyer mes papiers.
|4|
Mais ce que tu as appris quant aux chances pour
moi d’être élu n’est cependant pas trop sé-
duisant. Il parait que les grands mots du
préfet n’ont pas été fondés sur une connaissance
éxacte des faits – ce qui lui arrive presque tou-
jours quand il se fait promoteur de quelque chose.
Il parait que je n’ai pas encore à compter sur
un parti considérable, agissant efficacement pour
ma candidature; – ce que j’ai d’autant plus de
raisons à croire, puisque je n’ai reçu aucune ex-
hortation de la part des électeurs mêmes. Enfin,
je serais trop optimiste, si je me faisais [...]oläslig/saknad text
déjà des illusions sur le résultat de l’élection.
Dois-je donc changer d’avis, et [...]oläslig/saknad text
àstruket courrir la risque du scrutin en envoyant ma
sollicitation, – ou n’est il pas plus sage de
ne pas s’exposer à une défaîte, qui certainement
serait vivement apostrophée par mes adversaires?
Les détails que tu me communiques, et dont je
ne puis pas assez te remercier, vue la grande peine
que tu t’es donnée pour te les procurer, – semblent me
garantir que j’aurais assez de voix pour ne pas
faire fiasco et pour ne pas paraître ridicule en me
présentant, malgrès ma jeunesse, à ce scrutin impor-
tant. Mais pas davantage. – La candidature
|5|
de Höckert, peut aussi augmenter les chances, en faisant
partager entre lui et Öhrnberg des voix qui sans celà se seraient
[...]oläslig/saknad text concentréestillagt sur celui-ci.
Il est évident aussi, que j’obtiens plus de voix
en m’étant présenté comme aspirant, que si je garde
ma neutralité jusqu’après le scrutin. Je ne sais même pas
si l’on me donne des voix du touttillagt sans ma sollicitation, car tous
les renseignements, que tu me donnes, semblant résulter
de la supposition que je demanderai la place.
Enfin, le désir de ma belle-mère est encore un motif
puissant pour lestruket courir le risque de la candidature.
Ainsi, tout considéré, je pense que je dois en-
voyer à Forselles un plein-pouvoir, avec la réserva-
tion, qu’il doit recevoirstruket attendretillagt de moi une télégramme avant
[...]oläslig/saknad text de l’employer pour la sollicitation. Et ce télegramme
sera un refus, si les nouvelles que tu m’a promises
encore, ne seront pas favorables, – enfin, si Lagerborg,
toi, Forselles, Henri etc n’expriment pas la conviction
sérieuse que la victoire pourra se [...]oläslig/saknad text prononcertillagt de mon
coté. Car, je dois me fier complètement en toi et à
mes amis – ne pouvant pas le moins du monde
juger la situation de moi-même.
– À vrai dire, j’ai vu peu de répugnance pour ce pas
qui me semble de plus en plus hardi. Mais si je dois
subir des pertes considérables par la faillite de Törngrén,
c’est mon devoir de ne pas être trop indifférent aux
chances qui se présentent d’améliorer ma position.
|6|
Les nouvelles concernant les affaires de Törngren m’ont at-
risté beaucoup, – pas à cause des pertes qui me menacent,
mais pour le compte de Törngren lui-même, qui doit
être en désespoir. Sic transit gloria mundi! –
J’espère encore un peu qu’on lui accordera un con-
cordat (ackord) au moyen duquel tout le monde serait
mieux payé et lui-même peut être remis en possi-
bilité de continuer une partie de ses affaires. –
Forselles ne m’a pas encore écrit sur le résultat
de la conférence à Tfors; il est en géneral très avare
de ses lettres, – ce qui, souvent est fâcheux pour
moi. Car, en ces matières aussi, je ne puis point
me former un jugement sans connaissance des faits.
Tu peux t’imaginer combien ces préoccupations me
gâtent le reste de mon voyage. En pleine jouissance de la
liberté, de cette tranquillité d’âme dont j’avais si longtemps
manqué et qui serait si nécessaire pour mes études, – je
me vois de nouveaux dans un tourbillon de soucis et
d’inquiétudes – qui encoretillagt iront croissant si j’obtiens la place
de bourgomêtre. – Nous irons d’ici en Suisse vers la fin
de ce mois. Nous passerons quelques semaines à Clarens
et puis nous voulons retourner à Hfors avant la fin
du Mai. – Pour le moment mon adresse est: 211, Rue
S:t Honoré. Mais si tu écris le 20 ou plus tard, il te faut
adresser ta lettre à Genève, poste restante. Car nous voulons
partir le 26 à 28. –
Je vois avec plaisir que ton coeur n’est pas tout à fait
insensible aux charmes féminines. Puisse le printemps ré-
veiller les flammes et en assurer le succès! – – Merci d’avoir
arrangé toutes ces petites affaires! – Prie Sparbanken i Borgå
d’attendre mon retour avant de ”uppsäga lånet der Törngren är i borgen.”
Mille choses de la part de mon incomparable Alexandra à
toi et à Robert! Écris bientôt! Fais parler le télégraphe si les
circonstances l’éxigent!
Leo M
Paris den 10 mars 66.
Min käre Torsten,
Jag tackar dig oändligt för de två brev som jag i går och i dag mottagit, liksom för det av den 8 februari, som jag hade tänkt svara på när man kom med ditt inledningsbrev av den 1 mars.
Ja, du har rätt i att alla dessa allvarliga frågor det nu gäller, så långt på avstånd men som rör mig så nära inpå, har orsakat mig en leda, ett besvär, ibland till och med en oro, som jag gärna skulle skjuta åt sidan, om det vore möjligt.
I det för mig allvarligaste av ärendena i fråga, det vill säga om jag ska söka platsen som borgmästare eller inte, hade jag redan fattat ett beslut, nämligen: att med gläjde motta platsen, om av en händelse majoriteten av rösterna föll på mig, – men att inte ställa upp som kandidat, med tanke på att anständigheten hindrar mig från att försöka tävla om en plats som Öhrnberg eftersträvar till varje pris, han som inte bara är en av lantdagens mest framstående ledamöter, men också har tjänat kommunen Helsingfors under ett tjugotal år.|2| Det är sant att Öhrnberg snarare är en utmärkt domare än en god administratör, – det är också sant att staden framför allt behöver en borgmästare som kombinerar stor själslig flexibilitet med en orubblig energi, och som samtidigt inkommen i de kommunala affärerna och finansteorierna inte är för mycket slav under traditionella former. Även om jag känner att jag står lite närmare detta ideal, – kan jag inte garantera att jag inte skulle begå stora fel i försöken att driva igenom brådskande reformer – i synnerhet när jag saknar den djupa detaljkunskapen som Öhrnberg besitter, – och att de besegrade rivalerna kanske skulle vara mycket njugga – till och med lite lömska – i råden, som jag skulle bli tvungen att be dem om mycket ofta, till en början av denna törnbeströdda karriär.
Det vore en annan situation om jag kallades till denna plats av en majoritet av väljarna, utan att ha sänt in en ansökan, – och utan att själv ha kunnat uppvakta elektorerna och intrigera till min fördel. Detta faktum skulle avväpna kollegorna. De skulle då bli tvungna att välkomna mig med största vänlighet och dölja det missnöje|3| de känner över att se sig förbigågna av en ”utbölingsv”.
Dessa överväganden, som kunde utökas med en rad andra, har övertygat mig om att behålla en avvaktande ställning, det vill säga att inte söka platsen, och det är i den riktningen jag den 3 och 4 mars skrev till svärmor och Forselles. Jag berättade i förtroende för den gamla en omständighet som jag också bör låta dig få veta, vilken är att Öhrnberg, som för tillfället är stor favorit bland högsta styrelsen, troligtvis kommar att kallas till högsta domstolensv inom ett par år. Om jag nu erhåller många röster, utan att vara uppställd som kandidat, skulle jag kanske ha alla chanser att bli vald efter honom – och jag kunde efter tre års förberedelser med självförtroende öppet aspirera på värdigheten av borgmästare. –
Först efter att jag skrivit nämnda brev mottog jag Lagerborgs brev med rådet att inte ansöka om platsen. – Det lugnade mig fullständigt och jag ägnade mig med iver åt mina finansiella studier, samtidigt som jag i förbifarten samlade information om de kommunala affärerna i Paris.
Nåväl, dina brev har så smått fått mig att vakna till på nytt. Du ber mig sända mina papper.|4| Men det som du har fått veta beträffande mina chanser att bli vald är emellertid inte värst lockande. Det verkar som att guvernörens stora ord inte byggde på en exakt insyn i förhållandena – vilket nästan alltid är fallet när han tar sig an att driva en sak. Det verkar som att jag ännu inte kan räkna med att ett ansenligt parti effektivt verkar för min kandidatur, – vilket jag har desto större anledning att anta eftersom jag inte fått en enda uppmaning från elektorerna själva. Slutligen skulle jag vara för stor optimist om jag redan gjorde mig illusioner om valreslutatet.
Borde jag ändra åsikt och löpa risken av en omröstning när jag sänder in min ansökan, – eller är det klokare att inte utsätta sig för ett nederlag, som säkert livligt skulle hånas av mina motståndare?
Detaljerna du tillhandahåller, och för vilka jag inte kan tacka dig nog med tanke på allt besvär du gjort dig för att ta reda på dem, verkar garantera att jag skulle få tillräckligt med röster för att undvika ett fiasko och för att inte framstå som löjlig när jag trots min ungdom ställer upp i detta viktiga val. Men inget utöver detta. – Höckerts|5| kandidatur kan också öka chanserna genom att mellan honom och Öhrnberg sprida röster som annars skulle koncenteraras till denne.
Det är också uppenbart att jag erhåller mera röster om jag ställer upp som kandidat, än om jag behåller min neutralitet fram till att omröstningen är över. Jag vet inte ens om jag skulle få några röster över huvud taget utan ansökan, eftersom all information du ger mig verkar utgår från antagandet att jag söker platsen.
Slutligen är min svärmors önskemål ännu en vägande orsak till att utsätta sig för en kandidaturs risker.
Sammantaget tror jag därmed att jag bör sända Forselles en fullmakt, med reservationen att han måste vänta på ett telegram från mig innan han använder den för ansökan. Och detta telegram kommer att bli ett avslag om de uppgifter som du ännu lovat mig inte är gynnsamma, – slutligen, om Lagerborg, du, Forselles, Henrik med flera inte uttrycker en allvarlig övertygelse om att seger kan utropas från min sida. För jag måste fullständigt förlita mig på dig och mina vänner – när jag minst av alla själv kan bedöma situationen.
Sanningen att säga har jag känt lite motvilja mot detta steg som verkar hårdna mer och mer. Men om jag måste lida avsevärda förluster på grund av Törngrens konkurs är det min plikt att inte förhålla mig alltför likgiltig till möjligheter som uppstår att förbättra min ställning.|6| Uppgifterna om Törngrens affärer gjorde mig mycket nedslagen, – inte på grund av de förluster som hotar mig, utan för Törngrens skull, som måste vara förtvivlad. Så förgås världens härlighet!la Jag hoppas ännu så smått att man beviljar honom ett ackord med vilket alla skulle få bättre betalt och han själv kanske blev i tillfälle att fortsätta en del av sina affärer. – Forselles har ännu inte skrivit om hur sammanträdet i Tammerförs utföll; han är i allmänhet mycket knapp med sina brev, – vilket ofta är till förtret för mig. För även i dessa ärenden kan jag inte bilda mig en uppfattning utan att känna till fakta.
Du kan tänka dig hur mycket dessa angelägenheter förstör det som är kvar av min resa. Mitt i glädjen över friheten, över detta själslugn som jag så länge saknat och som vore så nödvändig för mina studier, – befinner jag mig på nytt i en virvel av bekymmer och oro – som kommer att öka om jag erhåller platsen som borgmästare. – Vi åker härifrån till Schweiz mot slutet av månaden. Vi tillbringar några veckor i Clarens och sedan vill vi återvända till Helsingfors före slutet av maj. – För tillfället är min adress: 211, Rue Saint Honore. Men om du skriver den 20 eller senare bör du skriva Genève, poste restante, som adress. För vi vill åka mellan den 26 och 28.
Jag ser med glädje att ditt hjärta inte är helt okänslig för feminin charm. Må våren väcka känslor och säkra framgång! – – Tack för att ha skött alla dessa småärenden! – Be Sparbanken i Borgå vänta på min återkomst innan de uppsäga lånet der Törngren är i borgen.sv
|1|Tusen hälsningar från min makalösa Alexandra till dig och Robert! Skriv snart! Låt telegrafen tala om omständigheterna kräver det!
Leo M