5.1.1857 LM–Torsten Costiander
Finsk text
Hamina 5. tammikuuta 1857
Rakas Torsten!
Kaikki meikäläiset lähettävät Sinulle ja Robertille sydämellisen uudenvuodentoivotuksen! Yhtä ja toista sitä voi toivoa itselleen ja muille, kun uusi vuosi aloittaa kulkunsa – ja kun se päättyy ja sitä katsoo taaksepäin, kuinka moni toive sitten todella on toteutunut? Ja toivo kuitenkin säilyy aina – ja uuden vuoden koittaessa rinnassa on jo taas uusia toiveita.
Olemme kärsimättömästi odottaneet kuulevamme teistä, vaikka emme oikeastaan olisi edes ansainneet mitään kirjeitä, koska emme itsekään ole kirjoittaneet – emme ole tehneet sitä koska meillä ei ole ollut mitään erityistä kirjoitettavaa. Aika kuluu täällä todella yksitoikkoisesti – mitkään joulujuhlatsv, mitkään hankkeet eivät katkaise asioiden rauhallista kulkua. Täällä luetaan, ommellaan, syödään, nukutaan – ja ajatellaan että voisivat asiat huonomminkin olla. Mitäs te teette nyt? Mitä Robertin matkaan kuuluu? Milloin hän tulee? Näihin kysymyksiin toivomme saavamme vastauksen niin pian kuin mahdollista!
Voikaa hyvin!
Sinun Leosi.
P.S. Ole niin kiltti, rakas Torsten, ja lähetä minulle postiljoonin mukana valtiokalenteri isälle. Sellaista ei saa täältä, koska kirjakauppias on sairaana – ja tiedäthän kuinka kovasti isä on siitä kiinnostunut. Milloin Berg lähteekään matkaan?
Original (transkription)
|1|
FhamnFredrikshamn d. 5. Jan. 57.
Lieber Torsten!
Einen herzlichen Neujahrswunsch schicken
Dir und Robert alle die Unsrigen! Manches
kann man wohl sich und Andern wünschen,
wenn das neue Jahr seinen Lauf anfängt
– und wenn es endigt und man zurückblickt,
– wieviele Wünsche sind wohl dann wirk-
lich in Erfüllung gegangen? Und doch bleibt
die Hoffnung immer da – und beim Anbruch
des neuen Jahres hat man wieder neue
Wünsche bereit im Herzen.
Wir haben mit Ungeduld Nachrichten von
Euch erwartet, – obgleich wir wohl eigentlich
keine Briefe verdienten, da wir auch nicht
geschrieben, – wir haben es darum nicht gethan
|2|
weil wir nichts Besonderes zu schreiben
hatten; – die Zeit vergeht hier in größter
Einförmigkeit, – keine julkalaser, keine
Entreprisen machen ein Intermezzo im
ruhigen Gange der Dinge. Man liest,
näht, ißt, schläft, – und denkt daß man
es wohl viel schlimmer haben könnte.
Was macht Ihr jetzt? wie geht es mit Roberts
Reise? wann kommt er? – Das sind Fragen
die wir sehr gern baldmögligst beantwor-
tet wünschen!
Lebetwohl!
Dein
Leo.
P. S. Sei so gut, lieber Torsten und schicke
mit einem Postiljon einen Staatskalender an
Papa. Man kann hier keinen bekommen, weil
der Buchhändler krank ist, – und Du weißt wie
sehr Papa sich dafür intreßirt.
Wann wird Berg reisen?
Fredrikshamn den 5 januari 1857.
Käre Torsten!
En hjärtlig nyårsönskan till Dig och Robert från alla de våra! Det ena och det andra kan man önska sig och andra när året börjar sitt lopp – och när året slutar och man tittar tillbaka, – hur många önskningar har då gått i uppfyllelse? Och ändå är förhoppningen alltid där – och vid det nya årets inbrott finns det åter nya önskningar redo i hjärtat.
Otåligt har vi väntat på meddelanden från Er, – fastän vi egentligen inte har förtjänat brev eftersom vi inte heller har skrivit, – vi har inte gjort det eftersom vi inte hade någonting särskilt att skriva; – tiden förflyter i största enformighet, – inga julkalasersv, inga företag bildar ett intermezzo i tingens lugna gång. Man läser, syr, äter, sover, – och tänker att man kunde ha det mycket värre. Vad gör Ni nu? Hur går det med Roberts resa? När kommer han? – Det är frågor som vi skulle önska få besvarade så snart som möjligt!
Lev väl!
Din Leo.
P.S. Var så god, käre Torsten, och skicka en statskalender med ett bud till Pappa. Man får inte tag i en här eftersom bokhandlaren är sjuk, – och Du vet hur mycket Pappa intresserar sig för den.
När skall Berg resa?