8.7.1863 LM–Fredrik Idestam

Varsin sentimentaalisessa tunnelmassa asetun vastaamaan viimeisimpään kirjeeseesi, josta sinua sydämestäni kiitän. – Tulen juuri Kaivopuistosta jossa musiikki soi ja ihmisyksilöt nauttivat laumoittain ihanasta, kirkkaasta ja rauhallisesta heinäkuun illasta. Vaeltelin ympäriinsä tunnin, – yksin ja hylättynä, kuin haamu. Nytkin etsin turhaan Augusta Rosenkampffia, jota en kertaakaan, voisitko tätä uskoa, ole onnistunut tapaamaan yksin. En ole siten, päinvastoin kuin toivoin, onnistunut saamaan vähäisintäkään tietoa tyttösestäni sen jälkeen kun hän lähti. Etsittyäni pari kertaa turhaan herrasväki Rosenkampffia onnistuin eräänä iltana näkemään heidät – mutta he istuivat koko ajan yhdessä. Kahdesti olen sattunut näkemään äidin ja nuoremman sisaren kaivopuistossa, mutta vanhempi on kuin poispuhallettu, jos minä vain olen liikkeellä. Hän kuuluu kuitenkin käyvän kävelyllä päivittäin. Mutta jos on, niin kuin Robert sanoo, syntynyt Markattan-planeetan merkeissä, ei pidä ihmetellä jatkuvaa epäonnea. Voinet kuitenkin ajatella, mikä piinaava kaipuu minua usein vaivaa. Eikä täällä ole ystäviä lohduttamassa. Vain Ågren on jäljellä, me syömme päivällistä yhdessä ja pidämme tietenkin toisistamme, mutta ei se täytä tyhjyyttä. Vastauksen kysymyksiisi liigan jäsenistä voin sanoa, että Paschan on tällä hetkellä Tohmajärven maankolkassa. Hän matkusti ensin maanmittarikokoukseen Jämsään, josta hänen piti Savonlinnan ja Punkaharjun kautta parilla, kolmella vaahtoavalla ajokerralla saapua perille rauhalliseen pappilaan, niin että hänen saapuessaan ”karkeat kiroukset keskeyttävät talon isännän iltarukoukset”. Hänen on määrä viettää kuukausi jossain talonpoikaistalossa naapurustossa,”missä äidinkieltä opitaan selkeänä ja kirkkaana”. Hän on nimittäin hakenut ja saanut privilegion julkaista suomenkielistä ”Päivätär”-sanomalehteä, joka alkaisi ilmestyä syyskuussa, ja on tarkoitettu pitkäikäisemmäksi kuin autuas Barometern. Plato ja Viftus varmaankin parhaillaan tarjoutuvat esittelemään Karjalan maaseutua. Jälkimmäinen ei vielä mennyt tenttimään, demonit kävivät hänelle ylivoimaisiksi. Syksyllä, hän nyt sanoo, Ehkäpä. Mutta samalla hänestä tulee Päivättären hengenluoja. Kolmas mukanaolija on Api Nyander, jonka harteille aluksi kai lasketaan kaikkein raskain taakka, sillä uusi päätoimittaja tulee antamaan ”pasuunan soida mahtavasti ritarihuoneessa”. Valtiopäiväkutsu on nyt vihdoin annettu – Lehdissä se julkaistiin 26. päivänä. Pääkaupungissa se otettiin vastaan rauhallisesti, ei edes ilotulitusta. Kaikkia tietenkin ilahduttaa sydämen pohjasta, että tuon suuren toiveen on nyt vihdoin määrä toteutua. Mutta ne ennen niin mittavat kiitollisuudenosoitukset ovat asianomaiset väliportaat nyt onnistuneet möhlimään. Turussa sentään järjestettiin heti juhla, jossa prof. Schauman oli puhujana. Tuntuuhan se toki kuin kivi olisi nostettu sydämeltä, kun nyt on kauan kaivattu varmuus siitä, että mahdollisuus kehitykseen ja uudistuksiin on käsillä. Kunpa sitä mahdollisuutta vain käytettäisiin niin viisasti, niin rohkeasti, niin oivaltavasti ja taitavasti kuin se ansaitsee ja tarvitsee. Jos velttous, varovaisuus ja pidättyväisyys saavat yliotteen ja suuri tilaisuus antaa tuloksiksi vain töherryksiä ja puolinaisia toimia – niin luulenpa sen olevan niin surullinen asia, että tekee mieli muuttaa pois tästä onnettomasta maasta, jossa ilmapiiri on niin raskas ja tulevaisuus niin sumun peitossa. Toivotaan kuitenkin parasta! Karkoittakaamme pessimismin synkät varjot ja etsikäämme mieluummin lujaa luottamusta siihen, että myös täällä voidaan luoda todellinen kansalaismieli, säilyttää se puhtaana ja korkeana ja taistella menestyksellisesti korkeiden ja jalojen päämäärien puolesta! Miten muussa tapauksessa voisikaan haudan partaalta katsella elämäänsä taaksepäin – –?

Langenskiöld haudattiin 2. päivänä tätä kuuta. Valtava ihmisjoukko seurasi kulkuetta ja täytti kirkon. Leskiraukka on surun murtama. Axelin tilanne on myös surkea, sairaus on taas tullut esiin – hän on nyt voidekuurilla –. Lillus spekuloi omaisuuksilla oikealla ja vasemmalla, mutta näyttää siltä, että hänen tahdollaan ja päättäväisyydellään siitä ei tule yhtään mitään. Suomen kaikki pataljoonat marssivat nyt Parolaan eli Luolaisille, missä suuri kokoontuminen alkaa 13. päivä. Keisarin on tarkoitus tulla itse ja tarkastaa ne 24. päivä. Voi arvata, että asianomaiset päälliköt ovat melkoisessa jännityksessä. Torstenin kohdalla taitaa kuitenkin sujua jo hyvin – ja Robertin suhteen olen rauhallinen, vaikka Willebrand onkin nyt saapunut ja ottanut päällikkyyden. – Keisarin vierailulla on luonnollisesti poliittinen merkitys. Sanotaan hänen olevaan niin pettynyt Helsinkiin, josta ei tullut yhtään adressia, että hän aikoo vain matkustaa kaupungin läpi ympärilleen katsomatta. Porvaristo valmistelee silti suurenmoista vastaanottoa riemukaarineen, portteineen, lippuineen ja kukkineen jne – ja luullaan, että hän tulisi sillä täysin lepytetyksi. Tarkotus on näyttää hänelle, että vaikkei halutakaan millään addresseilla sekaantua Venäjän ulkopolitiikkaan, niin nostetaan kuitenkin esille ja tunnustetaan Aleksanterin ansiot Suomen suuriruhtinaana; ja sellaisena häntä tulee pitää heti, kun hän astuu Suomen maaperälle. Myös valtiopäiväjulistuksen antaminen perustelee tällaisen kunnnianosoituksen hänelle. Kerron sitten sinulle miten tässä tarinassa on käynyt.

Oli surullista, ettet kirjeessäsi maininnut, oletko kirjoittanut Marialle ja koska. Pidän selvänä, että olet niin tehnyt, ja hän onneksi tekee myös niin, ja siksi odotamme sinun kirjeesi saapumista. Sillä miten muuten olisi mahdollista, että sinä olisit tarkoituksellisesti toukokuusta lähtien jättänyt rakastettuparkasi vaille kirjettä? Hän on nyt hiljattain matkustanut Lahdentaakse (isä Parolaan). Kotiinpaluunsa jälkeen hän oli jonkin aikaa kaupungissa – lähtöä lykättiin pitkälle perjantai-iltaan koska odotettiin postia. Posti tuli, muttei taaskaan kirjettä! Tyttö parka! Ei riitä, että hän itse on levoton – hänen täytyy tietenkin vastata kyselyihin ja arveluihin. – Asennoidu nyt jatkossa niin, että hän saa hieman useammin kirjeitä! – Minä lähetän hänelle nyt terveisiä Kallen kautta ja sanon, että ”sinä voit hyvin ja sinun kirjeesi hänelle on tulossa, koska hänen kirjeestään minulle sain käsityksen, että hän on kirjoittanut”.

9. päivä. Tuntuu, että minulla olisi vieläkin paljon sanottavaa. Mutta aika on tiukoilla ja täytyy lopettaa. Augusta on luultavasti Mariebadissa isänsä kanssa. Toivon saavani tänään tarkempia tietoja, nyt on nimittäin suuri retki Meilahteen, jossa Kaartin soittokunta antaa läksiäiskonsertin. Olen tilannut vaunut ja lähden nyt Rosenkampffeille kutsuakseni heidät mukaan. Kunpa he lähtisivät! – Olen kahden kuukauden ajan uhrannut aikaani saadakseni aikaan tapaamisen, nyt täytyy uhrata rahaakin. Mutta mielihyvin, jos se vain johtaa johonkin!

Charlotte kieltäytyy edelleen allekirjoittamasta. – Kun kirjoitan Asklepenille, välitän sinun onnittelusi. Annoin hänelle osoitteesi ja vaadin häneltä lupauksen, että hän kirjoittaa sinulle. Pänttääminen käy nyt kesän väreissä hieman laiskasti, mutta parin, kolmen viikon päästä aion kuitenkin herätellä Rosenborgia. – Jos satut tapaamaan Liljestrandia hänen ulkomaanmatkallaan, niin älä kerro, mitä kirjoitin sinulle Kangasalan matkastani. Sinun ei tarvitse kertoa tällaisesta ”hätäisestä” kirjeestä. Jos joku kertoo, se on ystäväsi