25.3.1863 LM–Gustaf Mechelin
Finsk text
Helsinki 25. maaliskuuta 1863
Rakas isä!
Nyt juuri sain isän eilisen kirjeen, joka teki minuun tuskallisen vaikutuksen. Pyydän ettei isä panisi niin paljon painoa sen erioikeuden saavuttamiselle, että huoli siitä aiheuttaa unettomia öitä. Pyydän sitäkin enemmän, koska isä pitää asiaa niin toivottavana etupäässä minun vuokseni. Ja kuten olen jo aiemmin sanonut, tärkeä tekijä on myös ”miten”: mutta kuka tietää, eikö R–r ole juoruilija? ... Selostin silloin vain Torstenin ajatuksia, joiden toteutus, vaikkakin muuten mukavaa ja toivottavaa, ei kuitenkaan ole tavoiteltavaa, mikäli se on tehtävä hinnalla millä hyvänsäfr. Isä luonnollisesti voi arvioida tämän paikan päällä parhaiten. Itselläni ei ole asiassa toistaiseksi minkäänlaisia odotuksia. Voin vakuuttaa, että olen tämän asian suhteen aivan rauhallisin mielin, toteutuupa se nyt tai myöhemmin tai ei lainkaan – se ei tule aiheuttamaan minulle huokailuja. On olemassa eräänlaista vastaylpeyttä – jos näin voidaan sanoa – ja sekin on jonkinarvoista. Siitä olen aivan varma, että tiukan R–p:n on kyllä annettava periksi, vaikuttivatpa asiaan uudet tekijät tai eivät.
Johtopäätös: Se, mikä voi tapahtua mukavasti, ilman rettelöintiä ja ilman kaikenlaista nöyryytystä, otetaan mieluusti vastaan, muuten – ei mitään: ja tämä viimeksi mainittu ilman mitään apeutta ja ollen rauhallisen tietoinen siitä, että hämäräperäinen ja sellaisena epäoikeutettu etuoikeus on paljon vähemmän arvoinen kuin hengenaatelin ylpeys. Toivon että isä sallii minun ajatella ja tuntea näin: minulla on hyvä olo asian suhteen, olen rauhallisin ja tyytyväisin mielin. Miksi pitäisi joutua pois tolaltaan, jos jää paitsi poikkeuksellisia suosionosoituksia, sillä sellaisistahan tässä on kyse eikä mistään ennalta päätetyistä, suoraan oikeutetuista vaatimuksista, joiden toteuttamatta jättäminen olisi loukkaus isää kohtaan.
Isä ei ole vielä lausunut mielipidettään hankkeestani isän kesän varalle eikä tilastollisista suunnitelmistani. Toivon saavani pian kuulla isän näkemyksiä niistä. Äiti matkusti tänään Alman kanssa Hämeenlinnaan. Saatoimme heidät mitä kauneimmassa säässä rautatieasemalle, joka sai äidin täyden hyväksynnän. Kun kuului vihellys ja juna oli lähdössä liikkeelle, äiti tuumi että häntä kyllä hiukan pelotti, mutta se menee varmasti kohta ohi. Alma esitti aikuista tietyllä suurellisuudella. Naisväki aikoo palata perjantaina, koska hammaslääkärin on taas yritettävä. Äiti varmaan selitti eilen, että nyt on laitettava kaksi hammasriviä. Näin on varmaan parempi, sillä puolittainen toimenpide jää puolittaiseksi.
Meidän Milimme on näinä päivinä hiukan [...]oläslig/saknad text
Kirjeestä puuttuu sivuja.
Original (transkription)
|1|
Hfors d. 25. März 1863.
Lieber Papa!
Jetzt eben empfing ich Papas
Brief von gestern, welcher auf
mich einen schmerzlichen Eindruck
machte. Ich bitte Papa vor allen
Dingen nicht auf das Erringen je-
nes Privilegiums so viel Gewicht
zu legen, daß die Besorgniß dafür
schlaflose Nächte verursacht. Ich
bitte es um so mehr da Papa haupt-
sächlich meinetwegen die Sache so
wünschenswerth hält. Und wie ich
schon früher geäußert, das ”Wie” ist
auch ein wichtiger Umstand: wer
weiß aber ob der R–r nicht ein
Klatscher? ... Ich referirte damals
nur Torstens Idee, deren Reali-
sirung, obgleich sonst angenehm und
wünschensweth, jedoch gewiß nicht zu
|2|
erstreben ist wenn es ”à tout prix”
sein soll. Papa kann dies natürlich,
an Ort und Stelle, am besten beur-
theilen. Ich habe aber gar nicht
mich von Erwartungen hierin – bis
weiter – einnehmen lassen. Ich ver-
sichere daß ich gegen diese Affäre
ganz ruhig bin, kommt’s jetzt, kommt’s
später, oder gar nicht – es wird mir
keinen Seufzer kosten. Es giebt
eine Art Contra-Stolz – wenn man
so sagen kann – und der ist auch
etwas werth. Daß der gestrenge R–p
doch nachgeben muß, ob neue Fak-
toren dazu mitwirken oder nicht,
dessen bin ich ganz gewiß.
Conclusion: Was bequemlich, ohne
Trakasserie und ohne alle Demüthigung
geschehen kann – empfängt man gern,
sonst – Nichts: und dies Letztere ohne
|3|
alle Trauer, ohne allen Mismuth und
mit dem ruhigen Bewusstsein daß
ein modriges und als Solches unge-
rechtes Privilegium doch viel weniger
werth ist als der Stolz des Seelen-
adels. – Ich hoffe daß Papa mir
erlaubt so zu denken und fühlen:
ich befinde mich wohl dabei, bin
ruhig und vergnügt. Warum sollte
man sich aus den Conzepten bringen
lassen vom Ausbleiben exceptio-
neller Gracen, denn Solche ist ja doch
hier in Frage und nicht etwas worauf
bestimmte, direkt berechtigte Ansprüche
zu machen sind, deren Nichterfüllung
eine Kränkung gegen Papa wäre. – –
Über mein Projekt für Papas
Sommer, und übertillagt meine statistischen
Pläne, hat Papa sich noch nicht
geäußert – ich hoffe doch bald
|4|
Papas Ansichten darüber zu erfahren.
– Mama fuhr heute mit Alma
nach Thus. Wir begleiteten sie
beim schönsten Wetter zum Bahn-
hofe, der ganz Mamas Beifall ge-
wann. Als es pfiff und der Zug in
Bewegung kommen sollte, meinte
Mama daß sie doch etwas bang
war, – welches wohl bald wird ver-
gangen sein. Alma spielte mit
einer gewissen Grandezza die Erfahrene.
Freitag denken die Damen wieder
zurückzukommen, weil der Zahnarzt
wieder versuchen braucht; daß nun
doch zwei Zahnreihen eingesetzt wer-
den sollen, hat Mama wohl gestern
erzählt. Es ist wohl so besser; denn
Halbmesyren verbleiben – Halbmesyren.
Unsere Mili ist diese Tage etwas [...]oläslig/saknad text
Helsingfors den 25 mars 1863
Kära Pappa!
Jag har just fått Pappas brev från igår, som beredde mig smärta. Jag ber Pappa framför allt att inte lägga så stor vikt vid att få detta privilegium, att oron därom orsakar sömnlösa nätter. Jag gör det ännu mer då Pappa huvudsakligen på grund av mig tycker att saken är så önskvärd. Och som jag redan har sagt tidigare, ”Hur” är också en viktig faktor: men vem vet om R–r inte är en pratmakare? ... Den gången refererade jag bara Torstens idé, vars förverkligande, om än annars angenämt och önskvärt, inte är eftersträvansvärt om det skall vara till varje prisfr. På ort och ställe kan Pappa förstås bedöma detta bättre. Men jag har inte låtit mig behärskas av förväntningar därom – tills vidare. Jag försäkrar dig att jag är helt lugn angående denna affär, händer det nu, händer det senare, eller inte alls – det kommer ingen suck från mig. Det finns ett slags kontrastolthet – om man kan säga så – och det är också värt någonting. Att den stränge R–p ändå måste ge efter, oavsett om nya faktorer medverkar till detta eller ej, det är jag helt säker på.
Konklusion: Det som kan ske utan möda, utan trakasserier och utan all förödmjukelse – det tar man gärna emot, annars – ingenting: och det sistnämnda utan all sorg, utan all bedrövelse och med den lugna medvetenheten att ett skumt och därmed orättvist privilegium är mycket mindre värt än själsadels stolthet. – Jag hoppas att Pappa tillåter mig att tänka och känna så: jag känner mig nöjd med detta, jag är lugn och glad. Varför skall man komma av sig när exceptionella gracer uteblir, här är det ju fråga om sådana, och inte något som man kan göra bestämda och direkt berättigade anspråk på, och vars uteblivande skulle utgöra en kränkning mot Pappa. – –
Om mitt projekt för Pappas sommar och mina statistiska planer har Pappa ännu inte yttrat sig – jag hoppas dock att jag snart får veta Pappas åsikter. Idag åkte Mamma med Alma till Tavastehus. I bästa väder följde vi med dem till järnvägsstationen, som vann Mammas gillande. När det visslades och tåget skulle sätta sig i rörelse då tyckte Mamma att hon ändå var lite rädd, – men det har säkert gått över. Med en viss grandezza spelade Alma den erfarna. På fredag tänker damerna komma tillbaka, eftersom tandläkaren behöver prova igen; att det ändå skall sättas in två tandrader har Mamma väl berättat igår. Det är väl bättre så; då halvmesyrer förblir – halvmesyrer.
Vår Mili är häromdagen lite [...]oläslig/saknad text
Brevet saknar sidor.