28.2.1860 Lilly Steven-Steinheil–LM
Finsk text
28. helmikuuta
Kallis ystäväni!
Ette varmaankaan odottanut kirjettä näin nopeasti, mutta teen sen, joskin jonkinlaisin ponnistuksin, rauhoitellakseni Teitä tähteni, jotta voin samalla viihdyttää itseäni. Tästä voitte nähdä, etten ole ainakaan vuoteenomana, ja vointini – kuinka pelkäsinkään sitä, ei ole huonontunut, jalat ja kädet tosin ovat kovin kipeät mutta suu sentään säästynyt, sen sijaan selkä piinaa kovasti, minkä vuoksi makuullakin on vaikea olla, ja tavallinen paikkani onkin nyt se huoneessanne oleva pikku sohva, jonka toisessa nurkassa istun tyynyjen ympäröimänä, Maiko taas valtaa toisen nurkan ja puuhailee selittämällä sairaalle äidilleen kuvia, usein hänen onnistuu myös viihdyttää minua ja ainakin hetkellisesti hälventää synkkää mielialaani lapsekkaan naiiveilla huomioillaan. Toisinaan ajattelen, muistaakohan Pockus sentään välillä kärsivää äitiään vai, kuten niin kovasti pelkään, ellei kylmene niin tuleeko välinpitämättömämmäksi, mistä hiljattain nähtiin esimerkki ja mikä sai minut hyvin surulliseksi. Saarelassa on näet jo muutaman kerran käynyt Karhusuon väkeä, ja vaikka poika on nähnyt heitä, ei hän ole ollut kiinnostunut kysymään minusta, vaikka kyllä tiesi minun olevan huonossa kunnossa; miten iloisena hän juoksikaan aina vastaan Matikaista ja kysyi ensimmäiseksi mummista. Mustasukkainen en ole, sillä se tunne vain on vieras, olen päinvastoin iloinen kun hän osoittaa vilpitöntä kiintymystä isoäitiinsä, jolla on täysi oikeus odottaakin häneltä sellaista, mutta minulle tuottaisi syvää tuskaa jos isoäiti pystyisi syrjäyttämään oman äidin rakkauden. Ehkä pidätte minua lapsellisena, tai ei, ette voi, tiedättehän kuinka koko onneni on lapsissani, joiden rakkaus on ainoa aarteeni, ja jos sitä vielä vähennettäisiin minulta, mitä minulle sitten jäisi tässä maailmassa. Oi ystäväni, jospa minulla vain olisi Teidät täällä, tarvitsen ja kaipaan Teitä enemmän kuin koskaan – kun olen toimettomuuden vallassa, niin lukeminen on nyt ainoa toimeni, joskin sen täytyy tapahtua harvemmin, koska silmäni ovat varsin huonossa kunnossa. Ajatukset ovat siis ainoa pakopaikkani, jotka eivät tämänhetkisessä mielialassani ole omiaan näyttämään iloisia kuvia. Kuinka täysin toisenlaista olisikaan, jos olisitte täällä – sitä ajattelen yhä uudelleen, mutta asiaa ei voi auttaa, ja minut tekee onnelliseksi jo sekin, että saan olla kirjeenvaihdossa kaivatun ystäväni kanssa, mistä olen Nikolaille todella kiitollinen. Väärinkäytän vain tätä onneani liian usein, murehdutan Teitä niin usein kirjeilläni, kuten on laita tänäänkin, kun kirjeen piti toimia rauhoitteluna, onpas hienoa rauhoittelua kun on pelkkiä valituksia, loputtomia valituksia. Tänään tosin kävi tahattomasti niin, että sydämessäni läikähti, kuten tavataan sanoa, se ehkä aavisteli että sille tarjottaisiin balsamia kipeisiin haavoihin – tästä aavistuksesta tulee varma toive, ja se saa sydämen iloisemmaksi tämän balsamin odotuksessa. Kun olen nyt sanonut sanottavani, lausun vasta nyt parhaimmat kiitokseni eilisestä kirjeestänne, joka toi minulle iloa vaikka lyhyt olikin. Minua ilahduttaa, että Teillä on taas ollut hauskoja hetkiä ja olen niistä kiitollinen ystävällenne Idestamille. Hänellä ei uskoakseni ole puutetta romanttisesta aineksesta, sillä häntä on kuvailtu minulle romaanisankarina, uskon myös että hänen seikkailunsa voivat tuoda hupia Teillekin, joskaan niillä ei voi olla mitään vetovoimaa ystävääni Leoon – siihen tämä on aivan ”eri maata”. Samaten minua ilahduttaa, että olette hyödyntänyt tilaisuutta tai pikemminkin suonut itsellenne tilaisuuden viettää miellyttävän, musiikillisen illan. Tehkää toki niin vastedeskin ja vierailkaa tämän perheen luona, missä vietätte aikaanne viihtyisästi ja kiinnostavasti, se tekee Teille varmasti hyvää, eikä yksi ilta viikossa varmaankaan tuo liian pitkää keskeytystä opintoihinne. Olettehan jotain velkaa sydämellennekin, ei pään pidä olla liian vaatelias. En voi noudattaa neuvoanne kirjan suhteen, sillä olen jo lukenut sen läpi, pidin kiirettä sen kanssa, koska Fritz toivoi saavansa sen. Se kiinnosti minua, sillä tämä näkemys oli minulle jotain aivan uutta, toki koin sen kohtuuttoman ylijännitteiseksi, eikä ajatus vertailusta tullut mieleenikään, sillä niin eteerisiä naisihmisiä ei meillä ole ainakaan maalla ja vielä vähemmän miehiä, jotka soisivat itselleen aikaa tutkailla vaimojaan siten. Siinä olette kyllä oikeassa, että kirja on kirjoitettu miesväelle, itse omasta puolestani en tunnustaisi kenellekään lukeneeni sen, vielä vähemmän tarjoaisin sitä kenellekään. Parhaillaan luen Currer Bellin teosta Shirley. Se on monisanainen kuten kaikki englantilaiset romaanit, joskin samalla kiintoisa ja opettavainen. Kirjoittakaahan minulle, onko Currer Bell kirjailijanimi vai sukunimi, olen niin tyhmä etten tiedä, ja Teidän on opetettava minua, kuten jo niin usein.
Nyt olen saanut myös ne ”Från nära och fjerran” -aikakauslehdet. Ensiksikään sisältö ei ole järin houkutteleva (muutamaa artikkelia lukuun ottamatta) eikä täysin vastaa niitä vaatimuksia, joita niille olisi oikeus esittää, etsin myös turhaan nimirjaimia L. M. Aiotteko kirjoittaa? Onko geniuksenne ylipäätään ollut toiminnassa? Jos asiaintila olisi tämä, minua ilahduttaisi jos haluaisitte kartuttaa minulle niin rakasta jäämistöänne joillakin tuoreilla tuotoksilla, luonnollisesti mikäli on aikaa ja halua, sillä ei Teidän pidä minun tähteni kokea mitään pakkoa. Tämä ei ole pyyntö, vaan pelkkä toive, tiedättehän kuinka paljon runonne minua kiinnostavat. Kun olin menneenä sunnuntaina aivan yksin (sillä N. oli Ihantalassa), ne samoin kuin rakkaat kirjeenne olivat lukemistonani – ne herättivät sekä iloisia että surullisia muistoja, ja menneisyydelle tuli uhrattua muutamia kyyneleitä.
En toki tahdo piinata Teitä enempää sentimentaalisuudellani mutta palaan aina tähän vanhaan tapaani. Miten minun oikein pitäisi toimia tehdäkseni itsestäni paremman ihmisen, nyt tiedän, haluan kertoa Teille jotain kiinnostavaa, joten höristäkääpä korvianne tai pikemminkin avatkaa silmänne, mutta siitä puheen ollen, kuinka on silmienne laita, eikö runsas lukeminen ole rasittanut niitä ja onko Teillä ollut kärsivällisyyttä laittaa niihin ruusuvesitippoja? Kuten vaatimaton persoonani neuvoi – tiedättehän että potilaan ensimmäinen velvollisuus on olla tottelevainen, kuten tohtori Rinne sanoo, eli kunnioitettu potilaani, ”kuunnelkaapa tarkkaan”. Nyt minun täytyy kyllä kertoa se kiinnostava uutiseni, joten kuulkaapa: ystäväänne Ladoa on siunattu kolmannella tyttärellä ja ystäväänne Steveniä kolmannella pojalla, tämähän on kiinnostava uutinen, eikö totta? Leo-ystävä? Niin, olin unohtaa hurraan heidän vaimoilleen, jotka voivat olosuhteisiin nähden hyvin. Mitäs minun pitää vielä kirjoittaa, ”että on aika lopettaa”, kuulen vastauksenne, sen haluan myös tehdä vietettyäni päiväni niin mukavasti, yhden asian haluan vielä lisätä, nämä kaksi päivää ovat kuluneet ilman mielenliikutusta, ja toivon että armollinen Herra Jumala varjelee minua siltä myös seuraavina päivinä.
N. matkusti Fritzin kanssa aamulla kuvernöörin luo palovakuutusasioissa. Huomenna iltapäivällä hänen pitäisi palata Eneberg ja Pockus mukanaan. Kuinka onnellinen olisinkaan, jos olisinkin erehtynyt rakkaan poikani kohdalla, huomenna se selviää ja ilmoitan sitten Teille. Maiko nukkuu jo suloisessa rauhassa tanssittuaan itsensä väsyksiin lauluni säestyksellä, sillä koska en voi soittaa, minun on laulettava hänelle, ja olen saanut hänen loikistaan aivan yhtä paljon hupia kuin hän itse tanssiessaan. Hän ei koskaan unohda lähettää Leo-sedälleen ”paljo terveksifi”. Ihmettelette varmaan, että olen pystynyt kyhäämään näin paljon kokoon sairailla käsilläni, mutta onneksi juuri sormet, joita kirjoittamiseen tarvitaan, ovat terveet, ja toivon voivani taas pian kirjoittaa Teille, nyt mennään kuitenkin vähitellen verkkaisesti eteenpäin. Ja nyt hyvää yötä, suloista rauhaa ja iloisia unia toivoen lausuu Teille sydämelliset hyvästit
uskollinen Lillynne
Odotan kaipauksella kirjettä. Nikolai kiittää kovasti kirjeestänne ja olisi iloinen, jos ennusteenne kävisivät toteen.
Original (transkription)
Den 28ten Februar.
Mein theurer Freund!
Sie werden wohl einen Brief
nicht sobald erwartet haben, doch
thunstruket ich es, obwohl mit eini-
ger Anstrengung, um Sie meinet-
wegen zu beruhigen, um mich
selbst dabei zu zerstreuen.
Hiraus können Sie sehen daß ich
wenigstens nicht bettlägerig bin,
und mein Zustand – wie ich es
befürchtete, sich nicht verschlimmert
hat, Füße als Hände sind wohl recht
leidend doch der Mund ist verschont
geblieben, statt deßen plagt mich
mein Rücken sehr woher mir auch
das Liegen schwer fällt, und ist
mein gewöhnlicher Platz jetzt
der kleine Sopha in Ihrem Zimmer
wo ich umgeben von Küßen in
|2|
einer Ecke sitze, während Maiko
die Andre einnimmt und damit
beschäftigt ist ihrer krancken Mama
Bilder zu erklären, es gelingt
ihr auch oft mich zu zerstreuen
und meinen Trübsinn durch ihre
kindlich naiven Bemerckungen
wenigstens augenblicklich zu ver-
scheuchen; mantillagtches maltillagt denck ich, ob wohl
Pockus seiner leidenden Mutter sich
bisweilen erinnert, oder, wie ich
es so sehr gefürchtet, wenn nicht
erkaltet so doch gleichgültiger wird,
wovon neulich ein Beispiel gesehn
und welches mich sehr traurig ge-
stimmt; es sind nähmlich Karhusuo
Leute schon einige mal nach Saa-
rela gekommen und obgleich er
sie gesehn so hat es ihn doch
nicht innterißirt nach mir zu
fragen wo er doch wußte daß
ich umwohl war; wie froh lief er
immer Mattikain entgegen und
war sein erstes nach Mami zu fra-
gen. Ich bin nicht neidisch, denn
|3|
dieses Gefühl ist nur fremd, es
freut mich im Gegentheil wenn
er eine aufrichtige Zuneigung
zu seiner Großmutter fühlt, die
mit Recht von ihm eine solche
erwarten kann, doch würde es
mich tief schmerzen wenn Dieselbe
im Stande wäre, die Liebe zur
eignen Mutter zu verdrängen.
Sie finden mich vielleicht kin-
disch, doch nein, daß können
Sie nicht, Sie wißen ja wie
mein ganzes Glück in meinen
Kindern besteth, deren Liebe – mein
einziger Schatz ist – und wenn
diese mir noch geschmälert wird,
was bleibt mir danntillagt auf dieser Erde.–.
Ach, mein Freund, wenn ich doch
Sie hier hätte, ich bedarf Ihrer
und vermiß Sie, mehr als je –
dadurch daß ich in Unthätigkeit
versetzt bin so ist Lesen meine
einzige Beschäftigung jetzt, dieses
muß aber seltener geschehen indem
mir die Augen sehr angegriffen sind
|4|
so sind also die Gedancken meine
einzige Zuflucht die bei meiner jet-
zigen Stimmung eben nicht bemüth
sind mir heitere Bilder vorzuführen.
Wie ganz anders wäre es, wenn Sie
hier wären – immer und immer denck
ich daran; doch – es soll ja nicht sein,
und beglückt mich daß schon, daß
ich mit meinemtillagt vermißten Freunde correspon-
diren darf, wofür ich Nicolay wirklich
danckbahr bin. Nur mißbrauch ich
dieses Glück zu oft, ich betrübe
Sie so oft mit meinen Briefen
wie es auch heute der Fall ist
wo er als Beruhigung dienen soll-
te, schöne Beruhigung daß, wo nur
Klagen – unerschöpfliche Klagen vorkommen
heute geschah es aber unwillkührlich,
daß Herz ging mir über wie man zu
sagen pflegt, es hatte vielleicht eine
Ahnung daß ihm Balsam für seine
krancken Wunden gereicht würde –
diese Ahnung wird zur gewißen
Hoffnuntillagtg und stimmt das Herz heitrer
in der Erwartung dieses Balsams. –
Nachdem ich mich nun ausgesprochen
sag ich Ihnen erst jetzt meinen
besten Danck für Ihren gestrigen
Brief der, obgleich kurz dennoch mir
Freude verursacht es freut mich
daß Sie wieder vergnügte Stunden
gehabt haben und bin ich unbe-
kannter Weise ihrem Freund
Idestam dafür danckbar; daß es
ihm an romantischen Stoff nicht
fehlt glaub ich denn er ist mir
als ein Roman Held beschrieben
worden auch glaub ich daßtillagt seine
Aventüren Sie amüsiren können
doch keine Anziehungs Kraft können
sie für meinen Freund Leo haben
dazu ist er von andrem ”Schroot
und Korn”. Ebenfalls freut es
mich daß Sie die Gelegenheit
benutzt oder vielmehr sich ge-
gönnt, einen angenehmen, mu-
sikalischen Abend zu verbringen.
Thun Sie es doch auch ferner
und besuchen Sie diese Familie
wo Sie Ihre Zeit gemüthlich und
|6|
inntereßant zubringen, es ist
gewiß für Sie wohlthuend und
kann ja ein Abend in der Wo-
che Ihren Studien gewiß keinen
zu großen Abbruch thun. Sie sind
ja auch Ihrem Herzen was schuldig
der Kopf soll nicht zutillagt fordernd sein.
Ihren Rath wegen des Buches
kann ich nicht befolgen indem
es schon durchgelesen ist, ich eilte
damit, da Fritz es zu haben wünschte.
Es innterißerte mich, indem diese
Anschauung etwas ganz neues
für mich war, doch überspannt
über alle maaßen fand ich es,
und nicht ein mal die Idée
eines Vergleiches kam mir
in den Sinn, denn so ätherische
Frauenzimmer giebt es bei uns
zu Lande wenigstens nicht,
und noch weniger Männer die
sich die Zeit gäben ihre Frauen
so zu studiren. Doch darin haben
Sie recht daß das Buch für Manns
Leute geschrieben ist, ich für meinen
|7|
Theil, würde nicht jedem ge-
stehn daß ich es gelesen noch
weniger es Jemanden anbiethen.
Jetzt les ich ”Schirley von Currer Bell”
Es ist weitläuftig wie alle engli-
schen Romane doch zugleich innte-
reßant und belehrend. Schreiben
Sie mir ob Currer Bell der angenommenetillagt Schrift
Steller – oder – Familien Nahme
ist, ich bin so dumm daß ich es nicht
weiß und Sie müßen wie schon
so oft auch diesmal mich belehren.
Jetzt hab ich auch die Zeitungen
”från nära och fjerran” erhalten;
fürs erste ist ihr Inhalt (einige
Artickel ausgenommen) nicht sehr
anziehend und entspricht sie nicht
ganz den Forderungen die man
das Recht hätte an sie zu machen,
auch hab ich vergebens die Signatur
L: M: gesucht. Dencken Sie zu
schreiben? Ist überhaupt Ihr Ge-
nius in Thätigkeit gewesen?
wenn dies der Fall gewesen
so würde es mich erfreuen wenn
Sie Ihre mir so liebe Nachlaßenschaft
|8|
durch einige frische Producte
bereichern wollten, natürlich wenn
Zeit und Lust es erlauben –
denn Sie sollen sich meinetwegen
durchaus keinen Zwang anthun
Es ist keine Bitte sondern nur ein
Wunsch, Sie wißen ja wie sehr
mich Ihre Gedichte innterißiren.–.
Vergangenen Sonntag wo ich ganz
allein (denn N: war in Ihantalo)
waren Dieselben als auch Ihre lieben
Briefe meine Lectüre – sowohl frohe
als traurige Errinnerungen wur-
den aufgefrischt und manche Trähne
der Vergangenheit gewidmet.
Doch ich will Sie ja nicht mehr
mit meiner Sentimentalität plagen
und doch kom ich immer zu meiner
alten Gewohntheit zurück, wie
soll ich es nun machen, um
mich zu beßern doch ja, ich habs,
ich will Ihnen recht was innte-
reßantes mittheilen, drum spritzen
Sie die Ohren oder vielmehr öffnen
Sie die Augen, aber, a propos, wie
ist es denn mit Ihren Augen
|9|
hat das viele Lesen sie nicht ange-
griffen und haben Sie sich die Geduld
gegeben sie mit Rosenwaßer zu bühnen?
wie meine Wenigkeit es Ihnen ange-
rathen, denn Sie wißen die erste
Pflicht des Patienten ist gehorsam
zu sein, wie Doctor Rinne sagt, also
mein verehrter Patient ”aufgepaßt”.
Nun muß ich wohl mit meiner
intereßanten Neuigkeit herausrücken
nun hören Sie: Ihr Freund Lada hatstruket
ist mit der dritten Tochter
und Ihr Freund Steven mit
dem dritten Sohn gesegnet
worden, dies ist doch eine inntereßante
Neuigkeit, nicht wahr? Freund Leo?
ja beinahe hätte ich es vergeßen
Hoch dero Frauen befinden sich den
Umständen nach gut.
Was soll ich denn noch schreiben,
”daß es Zeit ist zu endigen”, hör
ich Ihre Antwort, dieses will ich
denn auch thun nachdem ich mei-
nen Tag so angenehm verbracht,
nur eins will ich noch hinzufügen
diese zwei Tage sind ohne Aufregung
vergangen und hoff ich daß der
|10|
gnädige Herr Gott mich auch die folgen-
den davor bewahren wird. Heute
Morgen fuhr N: mit Fritz zu Guve-
neurens zur Brandversicherung.
Morgen Nachmittag sollte er mit
Eneberg und Pockus zurückkehren.
Wie glücklich wär ich wenn ich mich
in meinem lieben Jungen geirrt hätte,
daß wird sich morgen erweisen und
werd ich es Ihnen dann mittheilen.
Maiko schläft schon in süßer Ruh
nachdem sie sich nach meinem Gesange
müde getantz denn da ich nicht spielen
kann, so mußt ich ihr vorsingen und
hab mich bei ihren Sprüngen eben
so amüsirt wie sie sichtillagt beim tanzen. Sie
vergißt nie ihrem Oncel Lejo paljo
terveksi zu schicken. Sie wundern
sich wohl daß ich mit meinen kran-
ken Händen soviel hab zusammen
schmieren können, doch sind zum Glück
die Finger die man zum Schreiben ge-
braucht gerade gesund und hoff ich Ihnen
bald wieder schreiben zu können es geth
wohl mit Gemächlichkeit doch bei wenigem
kommt man vorwärts. Und nun gute
Nacht, süße Ruhe und heitre Träume wün-
schend sagt Ihnen ein herzliches Lebewohl
Ihre treue Lilly
Mit Sehnsucht erwarte ich einen Brief.
Nicolay danckt sehr für Ihren Brief und würde sich freuen wenn Ihre
ihrestruket Prophezeiungen sich realisiren würden.
Den 28 februari.
Min dyre vän!
Ni har väl inte väntat Er ett brev så snart igen, men jag gör det, fastän med lite ansträngning, för att lugna Er angående mig och för att samtidigt förströ mig själv. Därav kan Ni se att jag åtminstone inte är sängliggande och att mitt tillstånd – vilket jag befarat – inte försämrats. Fötterna och händerna är nog rätt sjuka men munnen har blivit förskonad men istället är jag mycket plågad av min rygg så att jag har svårt att ligga ner. Min vanliga plats är nu den lilla soffan i Ert rum där jag inbäddad i kuddar sitter i ett hörn medan Maiko sitter i det andra hörnet. Där är hon sysselsatt med att förklara bilder för sin sjuka Mamma. Hon lyckas också ofta att distrahera mig och att åtminstone tillfälligt skingra mitt tungsinne genom sina barnsligt naiva anmärkningar. Ibland undrar jag om Pockus ibland tänker på sin lidande mor, eller, vilket jag varit mycket rädd för, om han, om inte kallnat så blivit likgiltigare. Nyligen såg man ett exempel på detta och det gjorde mig mycket ledsen. Redan några gånger har husfolk från Karhusuo varit i Saarela och fastän han sett dem har han inte varit intresserad av att höra sig för om mig, fastän han visste att jag inte mådde bra. Han sprang alltid glatt emot Mattikain och det första han gjorde var att fråga efter Mamma. Jag är inte svartsjuk, denna känsla är främmande för mig. Tvärtom, jag är glad om han känner en uppriktig tillgivenhet för sin farmor som med rätta kan vänta sig en sådan av honom. Men det skulle såra mig djupt om Hansvårtytt vore i stånd till att tränga undan kärleken till den egna modern. Ni tycker kanske att jag är barnslig, men nej, det kan Ni inte. Ni vet ju att hela min lycka består av mina barn och att deras kärlek är min enda skatt. Och om även den blir mindre, vad finns det då kvar på denna jord. – Ack, min vän, om jag skulle ha Er här. Jag behöver Er och saknar Er, mer än någonsin – att läsa är nu min enda aktivitet då jag annars är försatt i sysslolöshet. Det måste dock göras mera sällan då mina ögon är mycket trötta. Mina tankar är alltså min enda tillflykt, men de är inte benägna att visa mig muntra bilder. Det skulle vara helt annorlunda om Ni skulle vara här – hela tiden tänker jag på det. Men det kan inte hjälpas och jag är redan glad att jag får korrespondera med min saknade vän och jag är verkligen tacksam mot Nikolai. Jag missbrukar bara denna lycka för ofta. Jag bedrövar Er så ofta med mina brev, vilket också är fallet idag. Brevet skulle ju tvärtom tjäna till att lugna Er. Ett fint sätt att lugna är det då det bara klagas, klagas outtröttligt. Das Herz ging mir über – jag blev varm om hjärtat som man brukar säga. Hjärtat anade kanske att det räcktes ett balsam för dess sjuka sår – denna aning blir till en sann förhoppning och gör hjärtat glatt i väntan på detta balsam. – Efter att jag har talat ut tackar jag först och främst för Ert brev från igår. Fastän brevet var kort gjorde det mig glädje. Det gläder mig att Ni haft trevliga stunder igen och för detta är jag tacksam mot Er vän Idestam fastän jag inte känner honom. Att han inte saknar romantiskt stoff kan jag tro då han beskrivits som en romanhjälte för mig. Jag kan också tänka mig att hans äventyr kan roa Er. Men de kan inte ha någon tilldragningskraft för min vän Leo då han är av annat skrot och korn. Dessutom är jag glad över att Ni tagit tillfället i akt eller snarare unnat Er att njuta av en trevlig och musikalisk kväll. Gör det gärna framöver också och hälsa på denna familj där Ni kan ha en trevlig och intressant tid. Det är säkert välgörande för Er och en kväll i veckan kan ju knappast vara ett stort avbrott i Era studier. Något är Ni ju också skyldig Ert hjärta och huvudet skall inte vara för krävande. Ert råd angående boken kan jag inte följa då jag redan har läst ut den. Jag skyndade eftersom Fritz önskade få den. Jag var intresserad av boken eftersom åskådningen där var någonting helt nytt för mig. Men jag tyckte att den var hejdlöst överspänd. Inte en enda gång kom jag på idén att jämföra då det inte finns så eteriska fruntimmer åtminstone inte hos oss på landet, och ännu mindre män som skulle ta sig tid att studera sina fruar på det här sättet. Men Ni har rätt i att boken är skriven för manfolk. Jag för min del skulle inte erkänna för alla att jag läst boken och jag skulle ännu mindre erbjuda den till någon. Just nu läser jag ”Shirley” av Currer Bell. Den är vidlyftig som alla engelska romaner men samtidigt intressant och undervisande. Skriv om Currer Bell är det fingerade författarnamnet – eller – efternamnet. Jag är så dum och vet inte och Ni måste även denna gång, som så ofta, förklara för mig.
Jag har nu också fått tidningarna ”Från nära och fjerran”. För det fösta är innehållet (några artiklar undantagna) inte mycket tilldragande och tidningsnumren motsvarar inte helt kraven som man har rätt till att ställa. Jag har även sökt signaturen L. M. förgäves. Tänker Ni skriva? Har Er genius överhuvudtaget varit i gång? Om så var fallet skulle det glädja mig om Ni skulle vilja berika Er kvarlåtenskap, som är mig mycket kär, med några färska produkter. Förstås bara om tid och lust tillåter. För min skull skall Ni inte känna något tvång. Det är ingen begäran utan bara en önskan. Ni vet ju hur mycket jag är intresserad av Era dikter. – Förra söndagen när jag var helt ensam (eftersom Nikolai var i Ihantala) var dikterna och Era kära brev min lektyr – såväl glada som tråkiga minnen friskades upp och en och annan tår tillägnades det förflutna. Dock vill jag inte längre plåga Er med min sentimentalitet. Men jag faller alltid tillbaka i min gamla vana. Vad skall jag göra för att bättra mig, nu vet jag, jag vill meddela Er något rätt intressant. Spetsa därför öronen eller snarare öppna ögonen, men, apropå, hur är det med Era ögon. Har det myckna läsandet ansträngt ögonen och har Ni tagit Er tid att droppa dem med rosenvatten? Vilket min ringa person rått Er. Ni vet att patientens första plikt är att vara hörsam som doktor Rinne säger. Alltså min ärade patient lyssna noga. Nu måste jag väl komma ut med min intressanta nyhet. Lyssna nu: Er vän Lado välsignades med en tredje dotter och Er vän Steven välsignades med en tredje son. Det här är en intressant nyhet, icke sant? Vän Leo? Jag skulle nästan ha glömt ett hurra för deras hustrur som befinner sig efter omständigheterna väl.
Vad annat skall jag skriva, ”att det är dags att sluta”, hör jag Ert svar. Detta vill jag också göra efter att jag tillbringat min dag på ett angenämt sätt. En sak vill jag ännu tillägga. Dessa två dagar har passerat utan någon förargelse och jag hoppas att den nådige Herren kommer att bevara mig från det också framöver. I morse åkte Nikolai och Fritz till guvernören angående brandförsäkringen. Imorgon eftermiddag skall han komma tillbaka tillsammans med Eneberg och Pockus. Jag vore så glad om jag tagit fel på min käre pojke. Detta visar sig imorgon och jag kommer att meddela Er därom. Maiko sover redan sött efter att hon dansat sig trött när hon dansade till min sång. Eftersom jag inte kan spela måste jag sjunga och hennes hopp roade mig lika mycket som hon roades av att dansa. Hon glömmer aldrig sin onkel Lejo och hon skickar många hälsningarfi. Ni är säkert förvånad över hur jag har kunnat klottra ihop så mycket med mina sjuka händer. Men jag har tur och fingrarna som man behöver för att skriva är friska och jag hoppas att jag kan skriva till Er snart igen. Det går långsamt men det går ändå framåt i sakta mak. Och nu God natt, sov sött och vackra drömmar önskar jag. Ett hjärtligt lev väl från
Er trogna Lilly.
Med längtan väntar jag ett brev.
Nikolai tackar mycket för Ert brev och han skulle bli glad om Er profetia skulle uppfyllas.