15.2.1872 Lantdagen

”Kunnioitetulle Porvarissäädylle! Koska vain harva instituutio koskettaa voimakkaammin koko kansan elämää ja kykenee enemmän vaikuttamaan sen muuttumiseen kuin tämän kansan opetuslaitos; koska edelleen käy ilmi perustuslaillisesta hallintotavasta, että kaikkien niiden kysymysten ratkaisu, joka koskettaa kansan tärkeimpiä etuja, vain voittaa siitä, että Hallitsija asettaa ne Säätyjen tutkittavaksi; ja koska lopulta maan opetuslaitoksen vaatiman parannuksen aiheuttamat kasvavat verotaakat on helpompi kantaa, jos tarvittaviksi katsotut uudistukset ovat yhtäpitäviä niiden näkemysten kanssa, joita maalla on ollut tilaisuus esittää edustajiensa välityksellä, niin uskon luottavaisesti, ettei turhaan viedä maan ylevämieliselle Suuriruhtinaalle toivetta, joka on Suomen kansan mielestä niin keskeinen kuin se, ettei mitään tärkeää muutosta koululaitoksessamme päätetä, ennen kuin kansan edustajat ovat saaneet lausua siitä mielipiteensä valtiopäivillä. Hänhän on itse varmistanut meille onnen säännöllisesti kokoontuvista valtiopäivistä. Uskallan sen vuoksi kunnioittavasti kehottaa kunnioitettavaa Porvarissäätyä yhtymään alamaiseen toivomusaloitteeseen, jonka tarkoitus on, ettei mitään tärkeämpää maamme koululaitosta ja sen uudelleenorganisoimista koskevaa kysymystä saateta päätökseen, ennen kuin säädyt ovat saaneet lausua siitä mielipiteensä valtiopäivillä. Helsingissä 15. helmikuuta 1872.

Georg Wallgren.”

Yleisen Walituswaliokunnan mietintö N:o 17, joka koskee useampia kaikissa Säädyissä esiin tuotuja pyyntö-esityksiä koululain säätämisestä ja opetuslaitoksen järjestämisestä meidän maassa.

Kaikista Säädyistä on Yleinen Walituswaliokunta saanut walmistettawakseen kymmenen erinäistä pyyntö-esityksen ehdoitusta Suomen opetuslaitoksen suhteen, ja on niiden sisällys pääasiallisesti seuraawa: 1:ksi. Herra Reinin pyyntö-esityksen ehdoitus, annettu Ritaristoon ja Aateliin, ja tarkoittawa: että nyt alkanutta alkeisopistoin uudelle kannalle laittamista ynnä myös Armollisia asetuksia 30:ltä p:ltä Marraskuuta 1871 ei päättäwäisesti pantaisi toimeen, ennen kuin ehdoitukset mainittuun uudelle kannalle laittamiseen, samoin kuin 1865:n wuoden koulukomitean esittämillä tehtiin, olisiwat julkaistut, eikä myös ennen kuin Keisarillinen Majesteetti näillä taikka ensintulewilla waltiopäiwillä olisi Armossa waatinut Säätyin mietintöä siitä mille yleisille perustuksille koululaitoksen järjestys olisi rakennettawa; ja tulisi näiden perustusten sisältää määräyksiä: 1) kouluhallituksen järjestämisestä; 2) yleisistä alkeis-opistoin lajeista, joita pitäisi tässä maassa olla; 3) pää-asiallisista seikoista oppimääräin sekä oppi-ajan suhteen; 4) peri-aatteista, jotka olisiwat noudatettawat uusia kouluja perustettaissa ja wanhoja häwitettäissä; 5) kielestä, jolla opetus eri kouluissa on käywä; 6) oppilasten koulumaksusta ja sen määrästä; 7) opettajain palkasta. Siinä tapauksessa että kysymys koululaitoksen järjestämisestä wasta ensintulewilla waltiopäiwillä tulisi Säätyjen eteen, pitäisi kuitenkin hallituksen, sitä myöten kuin warat myöntäwät, ryhtyä koulun-opettajain palkkain parantamiseen, jotka nyt|267| osaksi owat sangen niukat; mutta olisi kuitenkin tämäkin asia, ennen lopullista päätöstä, annettawa Säätyin mietinnön alaiseksi. 2:ksi. Herra Edward Gripenbergin pyyntö-esityksen ehdoitus, annettu Ritaristoon ja Aateliin, jossa anotaan: ettei mitään perinjuurisempaa ja tähdellisempää koululain uudistusta eikä koululaitoksen muutosta saatettaisi lopulliseen päätökseen, ennen kuin maan edusmiehillä olisi ollut tilaisuus waltiopäiwillä lausua ilmi mielensä sekä perusteista, joiden nojalla koulut, aina sitä myöten mitä tarkoitusta warten niitä aiotaan, jaettaisiin eri luokkiin, että myös koulujen tasaamisesta kieli-, wäenpaljous ynnä muiden paikkakunnallisten seikkain mukaisesti, pää-ohjeista opetuksen ja koulukurin järjestämiseen, kuntien osan-otosta koulujen yllä-pitämiseen, sekä wiimein, sen werran kuin mahdollista on, semmoisistakin muutoksen ehdoituksista, jotka tätä nykyä owat hankkeissa, waan ei wielä lopullisesti päätetyt. Yhteydessä tämän kanssa pyyntö-esityksen esiin-tuoja osoitti kuinka on waltion sekä wälttämätön tarwis että myös welwollisuus hankkia apukeinoja ja suoda tilaisuutta naisten älyllisen siwistyksen koroittamiseen. 3:ksi. Prowessori Clewen pyyntö-esitys, annettu Pappissäätyyn ja yksimielisesti otettu säädyn omaksi; siinä ehdoitetaan että alamaisesti pyydettäisiin Keisarilliselta Majesteetilta suostumus siihen: että koululaitoksen ylihallitus järjestettäisiin ja sen jäsenet määrättäisiin sen ehdoituksen mukaan, joka on ollut esitettynä Säädyille, niin kuitenkin että tässä ehdoituksessa itse-omaiseksi määrätty jäsen suljetaan pois; että koulu- ja opetus-laki walmistettaisiin ja esitettäisiin tutkittawaksi näillä taikka wiimeistään ensin tulewilla waltiopäiwillä; ja tulisi tässä laissa, poikkeematta semmoisiin pienempiin seikkoihin, jotka paraiten jätetään siwiili-wirkakuntien huolen alle, säädettäwäksi: a) mitä eri tarkoituksia warten kouluja tässä maassa pitää laittaa ja ylläpitää; b) minkälaisten peri-ajatusten nojalla opetus eri kouluissa on järjestettäwä; c) mitä peri-ajatuksia myöten järjestys ja kuri on woimassa pidettäwä nuorison wartuttamiseksi ja siwistyttämiseksi niin hywin ruumiin kuin tapojenkin puolesta;|268| d) minkälaisten peri-ajatusten nojassa eri kouluja on perustaminen, laajentaminen sekä ympäri maata tasaaminen siwistyshaluun, wäenpaljouteen ja kieliseikkoihin nähden; e) minkä perusteen mukaan toiselta puolen kruunun, toiselta kuntain tulee olla osallisna koulun ylläpitämisessä, ynnä myös oppilaitten suorittaa koulumaksua; f) mitä peri-ajatuksia myöten koulujen talous on järjestettäwää ja hoidettawa; että puheena-olewa laki, sen perästä kun Säädyt sen owat hywäksyneet ja Keisarillinen Majesteetti Armollisesti sen on wahwistanut, saisi sen pyhyyden, joka maamme perustuslain mukaan on tulewa hallitsijan ja Säätyin yksimielisesti säätämälle asetukselle; että sillä wälin ja siksi kun oppilaitosten järjestyksen sekä toimen perusteet tällä tawoin tulewat lopullisesti wahwistetuiksi, ei ryhdyttäisi mihinkään tähdelliseen muutokseen, ennen kuin siitä on Säädyiltä waadittu mietintö, sillä lailla kuin 75 § Keisarillisen Majesteetin antamassa Armollisessa waltiopäiwäjärjestyksessä sisältää; niin myös ettei oppilaitoksessa saatawasta siwistyksestä suljettaisi ketään yksistään köyhyyden tähden. 4:ksi. Rehtori Hallstén’in anomus, annettu Pappissäätyyn; ehdoitetaan: siinä 1) että Säädyille suotaisiin walta ottaa osaa koululain säätämiseen, ja että määräysten Keisarillisen Majesteetin Armollisessa asetuksessa Marrask. 30 p:ltä 1871, sen werran kuin koskewat uutten oppilaitosten perustamista sekä oppi-aineitten muuttamista entisissä, Armollisesti sallittaisiin ensi aluksi jäädä toimeen panematta, siksi kun kansa olisi saanut tilaisuuden waltiopäiwillä koossa olewain säätyinsä kautta tuoda esiin mitä se haluaisi tässä seikassa, joka koskee sen kallehimpaa omaisuutta: kaswawaa polwikuntaa; 2) että Säädyt määräisiwät waroja, millä opettajain palkka koroitettaisiin semmoiseen määrään, joka muiden maamme wirkamiesten palkkoihin werraten ja opettajain oppiin sekä heidän työnsä tärkeyteen nähden katsottaneen kohtuulliseksi; ynnä myös että wähitellen tapahtuwaa palkankoroituksesta ei luettaisi sen mukaan kuinka kauan opettaja on yhdessä oppilaitoksessa palwellut, waan hänen palwelus-aikansa mukaan ylimalkaan, josta lu|269|kemisen tawasta ei synnykään mitään waikeutta, koska kaikki oppilaitokset owat yhden yhteisen kouluhallituksen alla. Kokemus näet on todistanut suuren epätasaisuuden seuraawan niin hywin maamme lukioissa tawallisesta wuoron-määräämisestä kuin myös hiippakunnittain luettawasta palkankoroituksesta; 3) että opetus tulisi aiwan maksuttomaksi jokaiselle yksityiselle, jossa tapauksessa, jos kruunun warat niin waatiwat, maan pitäisi ottaa päällensä suostumus-wero oppilaitoksia warten; taikka että sääntöjä koulumaksuista ei ruwettaisi tiukemmin toimeen panemaan kuin tähän asti, ettei wapaa-oppilaitten määrää rajoitettaisi, ynnä että koulumaksun huojennus suotaisiin niille, joiden warat ei kannata täydellisen maksun suorittamista; 4) että koulumaksuja ei otettaisi waltiowaroihin, waan hoidettaisiin kussakin oppilaitoksessa sen erityiseksi hyödyksi, ynnä että joku osa niistä määrättäisiin rakennuskassan synnyttämiseksi oppilaitosta warten, niin että kaikki oppilaitokset sillä tawoin wähitellen saisiwat omat kartanonsa; tämän asian joutuisammaksi toimeen saamiseksi olisiwat myös hamasta wuodesta 1862 suoritetut koulumaksut käytettäwät niiden oppilaitosten hywäksi, joista owat saadut; 5) että, samalla lailla kuin § 40 ja 41 Armollisessa säännössä kadettikoulusta Maalisk. 22 p:ltä 1865 suopi kadettikoulun siwiili-opettajille oikeuden saada mainittuun kouluun muuttaessaan, hywäksensä lukea koulupalweluksessa kulutetut wuodet ja tulla osalliseksi kaikkiin maamme muiden alkeis-opistoin opettajille määrättyihin etuihin, niin toisetkin opistot maassamme, semmoiset kuin opettaja-seminaarit, sokeain ja kuuromykkäin koulut y. m. tulisiwat keskenänsä samanwertaiseen tilaan, ynnä myös että opettajilta, joilta ylimalkaan samallaisia opettajatutkinnoita on waadittu, toisesta opistosta toiseen muuttaessa, ei luettaisi pois heidän ennen palweltuja wuosiaan. 5:ksi. Prowessori Wallgren’in anomus, annettu Porwarissäätyyn, joka siihen nähden että opetuslaitos niin sywälti waikuttaa kansan koko elämään, ja että kaikkein kansan tärkeimpiä etuja koskewain kysymysten ratkaisemiselle ainoasti woi olla hyödyksi että ne ensin tuodaan Säätyin tutkittawiksi, ynnä myös että oppilaitosten parannusta warten wälttämätön werokuorman lisäys tulee helpommaksi kantaa, jos aiotut muutokset owat maan|270| edusmiesten lausumain mielipiteitten mukaiset, kaikkeen tähän nähden ehdoittaa sitä tarkoittawaa pyyntöä, ettei mitään maamme koululaitosta ja sen uudelle laittamista koskewaa kysymystä lopullisesti päätettäisi, ennen kuin Säädyillä olisi ollut tilaisuus waltiopäiwillä niistä lausua mielensä. 6:ksi. Kunnallisneuwos Meurman’in pyyntö-esitys, nostettu Talonpoikaissäädyssä, seuraawaan tarkoitukseen: 1) että Keisarillinen Majesteetti Armollisimmasti suwaitsisi muutattaa kouluhallituksen siihen suuntaan, jota 1867 wuoden Säätyin eteen tuotu, koulukomitean walmistama, Keisarillinen esitys tarkoittaa; 2) että Keisarillinen Majesteetti Armollisimmasti sallisi Säätyin olla osallisna yleisen koululain säätämisessä, ja että, siksi kun sitä tarkoittawa esitys woi tulla Säätyin eteen, ei ryhdyttäisi kowin äkillisiin muutostoimiin koulujen järjestyksen suhteen; ynnä 3) ettei ketään köyhyyden wuoksi suljettaisi pääsemisestä siihen siwistykseen, jota koulut tarjoowat. 7:ksi. Waltiopäiwämies Heikuran pyyntö-esitys, annettu Talonpoikaissäätyyn, ja samoin kuin kunnallisneuwos Meurman’inkin yksimielisesti säädyn omaksi otettu, että Säätyin sallittaisiin ottaa osaa koululain säätämiseen, sekä yleisen opetuksen että myös kaikkein maamme yhteisten oppilaitosten suhteen. 8:ksi. Kirkkoherra Roos’in pyyntö-esitys, esiintuotu Pappissäädyssä, että se werokuorma, joka nyt koulumaksun muodossa kowasti rasittaa koululasten wanhempia ja tekee että keskuskunnalta menee monta oppiin taipuwaista, hywälahjaista jäsentä hukkaan, ja joka myös jo johonkin määrään on estänyt uutten woimain karttumista papistoon, koska nämät wuosisatoja myöten pää-asiallisesti owat sille tulleet wähempiwaraisista kansan luokista, poistettaisiin sekä oppineissa että myös tyttökouluissa, ja että, jos toisia keinoja ei löydy, sijaan pantaisiin koulu- eli suostumus-wero, joka tulisi kaikkein kansalaisten maksettawaksi waroja eli ylijääwiä tuloja myöten. 9:ksi. Ylimetsäherra von Zweygberg’in pyyntö-esitys, hänen walitsijamiestensä puolesta tuotu esiin Porwarissäädyssä, että opetus kaikissa maamme oppineissa kouluissa tästä lähtein tulisi aiwan maksuttomaksi, niin että werraton etu, saada waltion|271| yhteisissä, kaikkein Suomen kansalaisten kustantamissa kouluissa lapsillensa tilaisuutta korkeamman siwistyksen saawuttamiseen, ei jäisi yksinomaan niiden wanhempain osaksi, joille satunnaiset syyt owat warallisuutta ja rikkautta suoneet; samoin wielä että koulumaksuin häwittämisen kautta waltiokassaan tulewa wajaus korwattaisiin yhteisellä suostumus-werolla, jonka maan koossa olewat Säädyt jo nyt saisiwat määrätä. 10:ksi. Waltiopäiwämies Kumpulaisen pyyntö-esitys, annettu Talonpoikaissäätyyn, sisältäwä sitä alamaista anomusta, että Keisarillinen Majesteetti suwaitsisi julistaa yleisen asetuksen siihen tarkoitukseen, että opetuskieleksi maan kouluissa aina pantaisiin se, jota enin osa kansa koulun piiriseudussa puhuu; kuitenkin sillä poikkeuksella että pääkaupungissa sekä ruotsin että suomen kieltä käytettäisiin opetuskielenä niin monessa koululaitoksessa kuin yhteinen tarwe siellä waatii. Näiden pyyntö-esitysten ohessa on Waliokunta Pappis- Porwaris- sekä Talonpoikaissäädystä saanut erinäisillä pöytäkirjan-otteilla tiedon mainituissa säädyissä olleista keskusteluista, joista muun muassa näkyy että Porwarissäädyn jäsenet Sjöroos, Molander, Fabritius ja Cajander owat kukin walitsijoiltansa saaneet toimekseen Porwarissäädyssä ehdoittaa pyyntö-esityksiä seikoista, jotka koskewat opetuslaitosta meidän maassa.

Keisarillisen Senaatin puheenjohtajalta sitä pyydettyänsä, on Waliokunta myös saanut nähdäkseen niin hywin Keisarillisen Senaatin alamaisen esityksen 12 p:ltä Maaliskuuta 1869 erinäisen kouluhallituksen perustamisesta Suomen maata warten, sekä 5 ehdoituksen asetukseen koulun-opettajiksi pyrkijain opetuksesta, kuin myös Keisarillisen Senaatin alamaisen esityksen Huhtik. 22 p:ltä 1871 ja ehdoituksen uuteen koulu-asetukseen Suomen Suuriruhtinaanmaalle ynnä siihen kuuluwat kouluhallituksen alamaiset esitykset ja ehdoitukset Maalisk. 9 p:ltä 1871 ja sitä seuraawat wastalauseet, niin myös muutkin samaan asiaan kuuluwat kirjoitukset, niissä Lääkintätoimen Ylihallituksen esitys Tammik. 7 p:ltä 1867 koulunuorison terweydenhoidosta, Helsingissä w. 1867 pidetyn toisen yhteisen koulunopettaja-kokouksen puheenjohtajan esitys ynnä kokouksen pöytäkirjain kanssa, maamme tuomiokapitelein mietinnöt molemmista näistä asioista, sekä erinäiset Heinolan, Sawonlinnan, Wiipurin, Tammisaaren, Mikkelin ja Sortawalan|272| kaupungeista tulleet anomukset koululaitosten suhteen mainituissa kaupungeissa.

Wanhin Ruotsille ja Suomelle säätty koulu asetus on Juhana III:n hallitusajalta. Tämän kuninkaan käskystä walmisti näet Upsalan arkkipiispa Laurentius Petri Nericius kirkkolain, joka tuli painosta w. 1571, ja johon oli liitetty luku ”kouluista” ynnä myös ”sääntö kuinka kouluissa on luettawa”. Wuonna 1611 tuli taas koulu-asetus (”Scholae ordning”), jonka papisto oli kokoon pannut ja wahwistanut. W. 1620 käski kuningas Kustaa Aadolf papiston antaa mietintönsä useammista seikoista, jotka koskiwat yliopiston, koulujen sekä sairashuoneitten laittamista uudelle kannalle, ja julisti Huhtik. 13 p:nä 1620 pää-asiassa tähän kysymykseen annetun wastauksen kanssa yhtäpitäwän päätöksensä ja tarkoituksensa, jonka mukaan Kunink. Majesteetti aikoi järjestää koulut sekä akatemian. Elokuun 7 p:nä 1649 Kristiina kuningatar, kuulusteltuansa, niin sanat kuuluwat, oppineitten ja opettamisessa kokeneitten miesten mieltä, julisti koulu-asetuksensa joka sitten yhä edelleen oli woimassa Tammik. 31 p:ään 1693, jolloin kuningas Kaarle XI taas uuden antoi, ja sen sijaan tuli wuorostaan Kymnaasi- ja koulu-asetus Helmik. 4 p:ltä 1724.

Tämän lain suojassa, jonka Hallitsija ja Säädyt oliwat yhteisesti wahwistaneet, sai sitten Suomen koulu, siinä maamme osassa, joka edelleen kuului Ruotsin kruunun alle, melkein satakaksikymmentä wuotta ilman suurempia muutoksia jatkaa siunauksellista tointansa, nuorison siwistyttämiseksi. Tosin walmistettiin Kustaa IV Aadolfin hallitessa perustetun niin kutsutun kanslerinseurueen toimesta koulu-asetuksen ehdoitus, jonka myös kuningas w. 1807 wahwisti koetteeksi wiideksi wuodeksi. Mutta pian sen perästä syttyneen sodan tähden ei sitä pantukaan koskaan toimeen Suomessa. Wasta asetus Kesäk. 21 p:ltä 1841, koskewa alkeis-opistoja Suomessa, pää-asiallisesti wahwistettu sen ehdoituksen mukaan, jonka w. 1835 asetettu komitea oli tehnyt, ja sitten Kymnaasi- ja koulu-asetus Marrask. 6 p:ltä 1843 saattoiwat meidän koululaitoksemme jälleen hallinnollisten parannusten tielle. Sen perästä on muuttelemisia tällä alalla tapahtunut sangen tiheään.

Yksi osa 1843 wuoden asetuksessa säättyjä muutoksia oliwat epäilemättäkin edistyneitten ajan suhteitten waatimia, waan toiset oliwat syntyneet satunnaisista ja perättömistä mielipiteistä ja arweluista, jonka tähden useampia mainitun asetuksen määräyksistä täytyi toimeen pantaessa muutella. Tällä lailla oli kuitenkin koulu wähitellen jälleen alkanut päästä wakawalle kannalle, koska taas uusi Kymnaasi- ja koulu-asetus Huhtik. 7 p. 1856 ilmautui. Se komitea, joka w. 1849 oli asetettu Yliopistolle laitettawia uusia sääntöjä warten, walmisti näet, sen perästä kun nämät säännöt w. 1852 oli wahwistettu, erinäisen käskyn mukaan myös ehdoituksen niihin koulu-asetuksen muutoksiin, jotka tästä syystä tulliwat tarpeellisiksi. Koska asia Keisarillisessa Senaatissa tuli puheeksi, pyysi Senaatin enemmistö että Keisarillinen Majesteetti asian tuntewista miehistä asettaisi komitean walmistamaan täydellistä ehdoitusta maamme oppilaitosten laittamiseen paremmalle kannalle, jota wastoin Senaatin enemmistö hylkäsi Kirkollistoimituskunnan silloisen päämiehen ehdoituksen, että Kirkollistoimituskunta yksin toisi esiin ehdoituksen asiasta. Sen perästä kun Keisarillisen Majesteetin luwalla erinäiset komiteat oliwat walmistaneet mietintönsä asiasta ja Keisarillinen Senaatti niistä oli mielensä lausunut, julistettiin sitten yllämainittu 1856 wuoden koulu-asetus, jonka piti tulla woimaan Syysk. 1 p:ltä 1857. Jos 1843 wuoden koulu-asetus jo oli suuresti poikennut niistä perusteista, joille Suomen koulu wanhoista ajoista asti oli ollut rakennettu, niin oliwat nämät perusteet nyt peräti hylätyt. Näin syntyi nyt aiwan uusi oppilaitosten laji kymnaasit siwiili-wirkamiesten opetusta warten, joilla tahdottiin hankkia waltiolle tarpeellisia wirkamiehiä, rasittamatta siksi pyrkijöitä pitkällä oppimäärällä. Latina suljettiin kokonaan pois noista uusista opistoista; sen sijaan oli wenäjän ja franskan kielelle suuri tunti-luku määrätty; sen ohessa tuli tiedekunnittainen jako erinäisin oppi-aineineen woimaan korkeampaa siwistystä warten laitettuin kymnaasein ylimmäisessä luokassa, ja wenäjän kieli pantiin kaikkein opittawaksi aineeksi useimpiin oppilaitoksiin. Asiain näin ollessa ei ole kummeksimista, että jo heti kohta, kun 1856 wuoden asetus tuli ilmi, kuului epäilemisiä siitä, warsinkin koulun omien miesten suusta. Näyttääkin siltä kuin olisi nuorison siwistystä harrastawa hallituksemme pian hawainnut tar|274|peelliseksi tehdä muutamia muutoksia 1856 wuoden koulu-asetukseen, ynnä myös muutenkin nähnyt että koulujen parannus ei tähän asti käytyä tietä myöten ollut saatettawa suotuun ja onnelliseen päätökseen. Tämän hallituksemme mielen osoitukseksi woitaneen katsoa korkeamman koulun opettajille suotu lupa hiippakunnittain kokoutua opetuslaitoksen asioiden keskustelemista warten, niin myös heille asetuksessa Tammik. 30 p:ltä 1862 annettu oikeus, että saisiwat, jos niin tarpeelliseksi katsottaisiin, joka kolmas wuosi pitää yhteisiä kokouksia. Wiimeinmainittu asetus sääti samassa muitakin, sangen tärkeitä muutoksia opetuslaitoksen suhteen. Näin suljettiin muutamat erinäis-aineet kymnaasin oppimäärästä; mitä ylialkeiskouluihin tulee, sai kouluhallitus wallan koulun esimiehen esityksen mukaan säätää oppimääräin pituuden, ja jätettiin näiden oppimääräin jakaminen eri luokille koulukollegion tehtäwäksi; tyttökouluissa oli ainoasti yksi wieras kieli, wenäjä, saksa tahi franska, olewa pakko-aineena; ylialkeiskouluissa oli, samoin kuin kymnaaseissakin, rehtori ja konrehtori kolmeksi wuodeksi määrättäwä koulun kaikkein opettajain waalilla, jonka waalin sitten tuomiokapituli sai tutkia ja wahwistaa. Paitsi sitä säättiin, että normaalikoulu olisi perustettawa Helsinkiin, Wiipurin siwiilikymnaasi häwitettäwä, Jywäskylän ylialkeiskoulu kymnaasiluokilla jatkettawa, määrättiin wuotuinen matkaraha koulunopettajia warten, ynnä wuotuinen palkanlisäys, yhteensä 100 000 markkaa, puolelle palweluksessa olewista, wanhimmista mies- ja nais-opettajista, ja päätettiin 24 markan lukukausmaksu otettawaksi sekä kymnaasin että ylialkeiskouluinkin oppilailta. Armollinen asetus Helmik. 9 p:ltä 1863 lakkautti wenäjän kielen olemasta pakko-aineena ylialkeiskouluissa sekä kymnaaseissa, ja latina pantiin jälleen walittawaksi aineeksi Hämeenlinnan siwiilikymnaasiin. Wiimeinmainittuin molempain asetusten kautta oliwat siis, muiden muutosten muassa, seitsemän wuoden kuluessa, useammat pää-asialliset määräykset 1856 wuoden koulu asetuksessa, niissä kaikkein omituisin, nimittäin siwiilikymnaasein järjestyksestä, tulleet jälleen poistetuiksi.

Opettajakokouksissa, jotka ensin pidettiin hiippakunnittain w. 1860, sitten yhteisesti Hämeenlinnassa w. 1863, oliwat melkein kaikki tähdellisimmät korkeamman koulun järjestystä ja tointa koskewat perusteet koossa olewien opettajain keskusteltawana.|275| Näissä tilaisuuksissa suotawina esiin tuotuin seikkain joukossa oli sekin, että koulu saisi erinäisen, kirkollisesta eroitetun hallituksen, jommoinen arweltiin tarpeelliseksi edistyneitten ajansuhteitten wuoksi, koska koulun toimi-ala yhä enemmän oli muodostunut omituiseksi, kirkosta erinäiseksi, ja niin myös koululaitoksessa tarpeellisen yhteyden sekä yhtäläisyyden tähden, jota, niinkauan kun kolme eri kouluhallitusta oli olemassa, ei woitu tarpeenmukaisesti noudattaa. Sen perästä kun Hämeenlinnassa pidetyn yhteisen opettajakokouksen puheenjohtaja oli Keisarilliseen Senaattiin lähettänyt kertomuksen kokouksen keskusteluista, ja kun Senaatti oli kuulustanut tuomiokapitelein mieltä niistä, asetti Keisarillinen Majesteetti asiantuntewista miehistä komitean, joka Armollisella kirjoituksella Maalisk. 30 p:ltä 1865 sai käskyn tarjona olewain aineiden johdosta walmistaa alamaisen ehdoituksen erinäisen kouluhallituksen asettamisesta, erillaisten oppilaitosten järjestyksestä, koulunopettajain opin ja palkan määräämisestä ynnä muista koulua koskewista seikoista.

Tämä komitea, joka 1865 wuoden kuluessa istui Helsingissä ja jossa oli prowessori Clewe puheenjohtajana, prowessorit Arppe ja Akiander, tuomioprowasti Renwall, koulunrehtorit Ahrenberg ja Kalm, yliopettaja Bergroth, ja Helsingin yksityislyseon johtaja Leinberg jäseninä, walmisti ehdoituksen, jonka sisällys pää-asiallisesti oli seuraawa:

1) Suomenmaan kaikkia oppilaitoksia kaitsee kouluhallitus, jossa on seitsemän jäsentä, nimittäin yksi pääkaitsija puheenjohtajana, kaswatus-opin prowessori Aleksanterin-yliopistossa warapuheenjohtajana, 3 ylitarkastajaa, yksi kansakouluja ja kaksi muita oppilaitoksia warten, sekä 2 assessoria. Pää-kaitsijan määrää Keisarillinen Majesteetti semmoisista miehistä, jotka owat osoittaneet korkeampaa tieteellistä oppia ynnä myös tarpeellista tietoa opetuslaitoksen järjestyksestä ja toimesta. Ylitarkastajat ja assessorit määrää ja waltuuttaa Keisarillinen Majesteetti sen ehdotuksen perusteella, jonka kouluhallitus sisään annettuin hakemusten mukaan on tehnyt. Päästäksensä ehdolle ylitarkastajan tai assessorin wirkaan, pitää hakijan osoittaa että hänellä on tämän wiran toimittamisessa tarpeellinen tieteellinen oppi, ja että hän maamme oppilaitoksissa palwelemalla on hankkinut itselleen kokemusta koulusta sekä opetuksesta. Kouluhallitus, joka ottaa|276| itselleen yhden sihteerin ja kaksi notariusta, woi tehdä laillisen päätöksen, jos kolme jäsentä on keskustelussa läsnä. Piispan tuomiokapitulineen tulee kunkin hiippakunnassaan walwoa uskonnonopetusta kouluissa, ja asiainhaarain mukaan taikka kouluhallitukseen taikka suoraan maan hallitukseen tuoda muistutuksensa ja ehdoituksensa. Muuten on paikkakunnallinen perään katsanto kansakouluin suhteen kansakoulun-inspehtorin sekä kansakoulun johtokuntain, waan muissa oppilaitoksissa kouluneuwostoin toimena, jotka kunnat walitsewat aina kolmeksi wuodeksi.

2) Oppilaitosten järjestämisen suhteen ehdoitti komitea: korkeampia oppilaitoksia tulee kolme lajia a) lyseoita, jotka perustelewat tieteellistä siwistystä ja walmistawat yliopistoon; b) reali- eli porwari-kouluja, jotka antawat käytännöllistä oppia; c) tyttökouluja. Korkeamman koulun pohjana on alkukoulu, jossa on kaksi wuosiluokkaa, ja joka yhdistetään korkeampaan kouluun kaikin paikoin mihin semmoinen laitetaan. Alkukouluun otettawan pitää olla 8-wuotisen, samoin kuin on laita nykyisissä ala-alkeiskouluissa, jotka kaikki häwitetään. Oppi-aika täydellisessä lyseossa tulee 8-wuotiseksi, joten, jos siihen luetaan alkukoulun kaksi wuotta lisäksi, koko koulun käynti kestää 10 wuotta. Oppi-aika täydellisessä realikoulussa on wiisiwuotinen, taikka, alkukoulun wuodet lisään lukien, 7-wuotinen. Paitsi sitä perustetaan kuitenkin myös tarpeen mukaan lyseoita sekä realikouluja, joissa oppi-aika on lyhyempi. Oppi-aika tyttökouluissa on 6-wuotinen, paitsi Helsingissä 7-wuotinen, koska tähän tyttökouluun liitetään laitos nais-opettajain opettamista warten.

Opetuskieli kussakin koulussa on olewa yksi, ruotsi taikka suomi, sitä myöten kumpiko niistä woidaan sanoa wallitsewaksi koulun olopaikalla. Kuitenkin owat myös oppilaat saatettawat tarpeelliseen tietoon ja taitoon toisessa kotimaan kielessä, ja tämä kieli on sitten myös ylimmäisillä luokilla käytettäwä muutamaa muuta oppi-ainetta, paraiten jotakuta wierasta kieltä opettaessa.

Komitean tekemät opetustuntikaawat on katsottawat ainoasti oswiitoiksi eikä wahwistettawat ehdottomiksi ojennusnuoriksi.

3) Eroitus tieteitten opettajain ja uudempain kielten opettajain, niin myös kollegain ja lehtorien wälillä katoaa; kymnaasin-apulaiswirat häwitetään. Kouluhallituksen käskystä pidetään rehtorin waali 6-, 8 taikka 10-luokkaisissa lyseoissa ja niin|277| myös täydellisissä realikouluissa, ja pannaan kolme ehdolle, joista kouluhallitus yhden määrää. Rehtoria ei walita määrätyksi ajaksi, waan siksi kun kouluhallitus uuden waalin käskee. Muihin kouluihin määrää kouluhallitus rehtorin ilman waalitta.

4) Uusi palkkasääntö, joka ylimalkaan tarkoittaa opettajain palkkojen parantamista ja suurempaa tasoittamista, määrää palkat saatawiksi wiljoina keskimääräisen werohinnan mukaan. Kulunki uudesta kouluhallituksesta, lukematta asian-omaisten koulutarkastajain saatawaa tarkastusmatkoistansa, on nousewa 1 860 tynnyriin wiljaa, ja pöytärahoista, palkkioista, hyyryistä, kahden notariuksen palkasta y. m. 18 080 markkaan, eli, jos wilja luetaan rahoiksi à 20 m. tynnyriltä, kaikkiansa 55 280 markkaan. Opettajain palkka enennetään joka 5 wuosi 20 %:lla, aina 25:een wuoteen saakka, jolloin se on tullut kahdenkertaiseksi; nais-opettajain palkat määrätään kuitenkin kerrassaan 60:ksi tynnyriksi. Koko kulunki-arwio alkeisopistoja warten, sen perästä kun se on komitean ehdoituksen mukaan laitettu uudelle kannalle, nousee 40 440 tynnyriin wiljaa ja 286 000 markkaan, taikka, jos wiljat rahaksi luetaan, 808 800:aan + 286 000 = 1 094 800 suomen markkaan.

Hallitus, noudattaen silloista peri-ajatustansa että julkinen keskustelu koulu-asioista olisi sallittawa, jopa kehoitettawa, painatti w. 1866 nämät komitean ehdoitukset ynnä niitä seuraawat erinäisten komitean jäsenten antamat mietinnöt ja wastalauseet, nimittäin rehtori Ahrenberg’in wastoin erinäisen kouluhallituksen laittamista sekä tyttökouluin laajentamista, rehtori Kalm’in wastoin koulujen kahtia jakamista oppineesen ja realiseen haaraan, ynnä Ahrenberg’in, Bergroth’in ja Leinberg’in wastoin waatimuksia kandidaattitutkinnossa. Kohta w. 1867 kokoon kutsuttuin waltiopäiwäin alussa ilmoitti Keisarillinen Majesteetti Armollisessa esityksessä Säädyille, että, koska alkeis-opistoin laittaminen uudelle kannalle pää-asiallisesti riippuu suurempain siihen määrättyin warain saannista, ja koska ehdoitusta kouluhallituksen muuttamisesta ei ole taidettu lopullisesti päättää, ennen kuin Säädyt, tutkiessaan nyt esillä olewaa uuden kirkkolain esitystä, olisiwat lausuneet mielensä kouluhallituksen eroittamisesta tuomiokapiteleista, Keisarillinen Majesteetti Armollisesti on tahtonut saattaa koulukomitean ehdoitukset Säätyin tietoon. Koska, niinkuin näistä ehdoituksista näkyy, kulungit kouluhallituksesta tulewat|278| nousemaan 55 280 markkaan ja alkeis-opistoista 1 094 800 markkaan, lukematta maksuja kouluhuoneista ja koulukaluista ynnä wähitellen tapahtuwaa opettajapalkkain korotusta 20 %:lla joka wiides wuosi, jonka korotuksen arwiolta woi laskea 404 000 markkaan, jonka lisäksi wielä tulisiwat enenneet maksut pensioneihin, ja koska sitä wastoin kulunkeja alkeis-opistoihin 1866 wuoden kulunki-arwion mukaan on kaikkiansa waan ollut 808 870 markkaa, niin tahtoi Keisarillinen Majesteetti, siihen nähden että waltion warat eiwät kannata tätä puheen-alaista kulunkein enentämistä, jättää Säätyin lausuttawaksi, tokko ja millä keinoilla tahtoisiwat hankkia tarpeelliset warat oppilaitosten parannuksen toimeen panemiseksi siihen suuntaan kuin koulukomitea on ehdoittanut, ja eiköhän, kun kohtuulliseksi näyttää että ne kansalaiset, joilla lastensa suhteen on lähin hyöty oppilaitoksista, tehokkaammin kuin tätä nykyä olisiwat awullisna niiden woimassa pitämiseen, suurempia lisätuloja tässä suhteessa pitäisi hankittaman yleisemmän ja wähän korotetun, oppilailta otettawan koulumaksun säätämisellä.

Tähän annetussa alamaisessa wastauksessaan myönsiwät 2 Säädyt että alkeis-opetuksessa meidän maassa on tähdellisiä puutteita, joiden joutuisa auttaminen olisi sangen suotawa. Komitean asiallinen ja walaisewa ehdoitus, jonka ansiota ylimalkaan eiwät Säädyt tahtoneet kieltää, näkyikin heidän mielestään tarjoowan wakawan perustuksen oppilaitoksen järjestämiselle, ja toiwoiwat Säädyt että maallemme tarpeellinen alkeis-opetuksen parannus, jos komitean walmistama kaawa sopiwalla tawalla wähennettäisiin ja ehdoitettuja kulunkeja muutenkin supistettaisiin, woitaisiin piankin saada toimeen. Mutta maamme sen aikuiseen ahdinkoon nähden katsoiwat kuitenkin Säädyt paraaksi, että kysymys puheenalaiseen tarkoitukseen waadituista waroista jäisi sikseen ensintulewille waltiopäiwille asti, yhtähywin lausuen sen alamaisen toiwonsa, että Keisarillinen Majesteetti, sitä myöten kuin sillä aikaa waltiowarat kannattaisiwat, Armossa suwaitseisi aloittaa kouluin laittamista uudelle kannalle, sillä tawoin että maalle tarpeellinen alkeis-opetuksen parannus wähitellen pantaisiin toimeen, uhraamatta siihen taikka kouluhallituksen laittamiseen suurempia waroja kuin mitä asian aikaan saamiseksi nähtäisiin wälttämättömästi tarpeelliseksi. Sen lisäksi pyysiwät Säädyt alamaisesti Keisarilli|279|selta Majesteetilta, että oppilasten suoritettawaa maksua kouluin woimassa pitämiseksi otettaisiin maksajan warain mukaan, niin että se, joka maksaa suostuntaweroa enemmästä kuin 5 000:sta markasta puhdasta tuloa, suorittaisi täyden koulumaksun 48:lla markalla, ja se, jolta luetaan suostuntaweroa enemmästä kuin 2 500:sta markasta aina 5 000:een asti, suorittaisi puolen maksun 24:llä markalla wuodessa jokaiselta oppilaalta, waan että se, jolla waan on 2 500 markkaa taikka sitä wähempi puhtaita tuloja, saisi olla koulumaksun suorittamisesta wapaa.

Silloin, 1867 wuoden waltiopäiwäin aikana, näkyi siis olewan luja syy toiwoa, että, jos waan maamme warallisuuden tila parani, meidän koululaitoksemme jotenkin pian oli pääsewä wahwalle, wakawalle kannalle, ja että tuo pitkällinen, kaswawan kansan siwistykselle wahingollinen epäwakaisuus ja tiheä muutteleminen wiimein wihdoinkin oli loppuwa. Suomen koulun luultiin woiwan päästä tälle wakawalle kannalle sillä tawoin että wähitellen, sitä myöten kuin maan warat salliwat, pantaisiin toimeen käsillä olewa parannus-ehdoitus, joka, itse ollen asiantuntijain perinpohjaisimman, monipuolisimman miettimisen hitaasti kypsynyt hedelmä ja puhdistettu julkisen tarkastelemisen kiirastullessa, oli saanut hallituksen suostumuksen, ja sen puolesta tultuaan, waikkapa waan warain-pyynnön muodossa, jätetyksi maan Säätyin mietinnön alle, oli nyt näissäkin pääperusteiltansa hywäksytty. Säädyt oliwat paitsi sitä myös lausuneet sen toiwonsa, että koulu-asia, ennen sen lopullista päätöstä, wielä kerran tulisi heidän eteensä.

Toisessa yhteisessä koulun-opettajain kokouksessa, joka alkoi Helsingissä w. 1867 kohta waltiopäiwäin loputtua, otettiin koulukomitean ehdoitukset wielä tutkittawaksi. Muun muassa oli kysymys kouluhallituksesta keskusteltawana, ja enemmistö hywäksyi sen periaatteen että kouluhallitus olisi eroitettawa kirkonhallituksesta, samassa toiwoen tehdyn ehdoituksen muuttamista siinä suhteessa että muun muassa erityis wirkakoulut eiwät tulisi kouluhallituksen hoidon alle; että sen jäsenten luku määrättäisiin neljäksi, paitsi puheenjohtajaa, nimittäin kolme, jokainen eri tiedehaaroinensa, korkeampia kouluja, ja yksi kansakouluja warten; että pää-kaitsija eli puheenjohtaja, samoin kuin piispat, silloisten kouluhallitusten puheenjohtajat, tulisi Keisarillisen Majesteetin|280| määrättäwäksi waalilla tehdyn ehdoituksen perustuksella, jossa waalissa alkeis-opiston ja kansakoulun-opettaja-seminarein opettajat ynnä myös piirikuntain tarkastajat saisiwat olla osallisna. Kouluhallituksen jäsenten määräämisen suhteen lausui kokous wielä että se olisi ensimmäiselläkin kerralla tapahtuwa sisään-annettuin hakemusten perustuksella. Kokouksen pöytäkirjat, sitten kun oliwat painosta tulleet, lähetti kokouksen puheenjohtaja, prowessori Clewe, Senaattiin ynnä myös erinäisen esityksensä Marrask. 25 p:ltä samaa wuotta. Tässä esityksessä osoittaa hän huomattawaksi kokouksessa lausutun toiwon että kouluhallituksen pääkaitsijakin määrättäisiin waalin perustuksella, sanoen sen päätöksen kaikkein tärkeimmäksi. ”Sillä aiwan selwä on”, niin sanat kuuluwat, ”että kouluhallituksen toimen menestys suuresti on riippuwa maamme koulun-opettajain suuremmasta tahi wähemmästä luottamuksesta siihen, ja että kokouksessa suotawaksi lausuttu pääkaitsijan määräämisen tapa wälttämättömästi on tätä luottamusta enentäwä”. Tähdellinen eroitus kouluhallituksen ja muiden hallinnollisia tarpeita warten asetettujen wirkakuntien wälillä, joissa puheenjohtajan waalin jättämistä alempain wirkamiesten käsiin ei miltään kannalta saatettaisi puolustaa, on näet siinä, että koulua ennen aikaan on ”tawallansa katsottu kirkon osaksi, josta syystä sillä on ollut samat edut kuin kirkolla, niissä sekin että sen hallitsijana oli walittu piispa”, ja kaikkein enimmin perustautuu mainittu eroitus siihen syyhyn, ”että koululla, saattaaksensa täydesti tehdä tehtäwänsä, wälttämättömästi pitää olla oma perustuksensa ja siis jonkunlainen wapaus ja itsenäisyys. Kaikki kokemus näet on näyttänyt, että joka kerta kun on yritetty koulun kautta mieliwaltaisesti ohjaella siwistyksen edistymistä, loppu-päätös ei ole ollut tarkoituksen mukainen, waan pikemmin päinwastainen. Ihmiskunnan siwistyminen noudattaa järkähtymättömästi omia lakejansa, jotka yhtä wähän kuin luonnon säännöt woi mielensä mukaan muutella. Selwä siis näkyy olewan, että nuorison älyn ja tapain siwistyttäminen koulun kautta ei koskaan woi tulla paljaaksi hallinto-asiaksi, waan aina on katsottawa ja johdettawa korkeammalta kannalta”. Keisarillinen Senaatti wielä kuulusteli tuomiokapitelein mieltä asiasta, ja antoiwat nämät mietintönsä, joista näkyy, että Turun sekä Porwoon tuomiokapiteli oliwat kehoittaneet yhteisen kouluhallituksen|281| joutuisaan perustamiseen koulukomitean ja opettajakokouksen ehdoitusten mukaan, waan että Kuopion tuomiokapiteli, osoittaen kuinka ”liian pitkälle käywä yhtäläisyys koulun toimissa helposti saattaisi tulla pikemmin wahingoksi kuin hyödyksi maassa, jossa paikkakunnalliset olot owat niin monenluontoiset kuin meillä”, oli suonut maamme kouluhallituksen ensi-aluksi pysywän hiippakunnittain jaettuna, niin että jokaisessa hiippakunnassa piispa olisi puheenjohtajana, tuomioprowasti warapuheenjohtajana, ja jäseninä yksi lain-oppinut sekä kaksi koulumiestä, jotka wiimeinmainitut olisiwat kaswatusoppia tieteellisesti harjoittaneet ja hiippakunnan koulun-opettajain waalilla kolmeksi wuodeksi määrätyt.

Kaikkein näiden tällä tawoin syntyneiden ehdoitusten nojalla toi Keisarillinen Senaatti Maalisk. 12 p. 1869 Keisarillisen Majesteetin eteen alamaisen esityksensä ja ehdoituksensa Suomen Suuriruhtinaanmaata warten perustettawasta koululaitoksen ylihallituksesta ynnä sen asian kanssa yhteydessä olewista muutoksista oppilaitosten tarkastamisen suhteen, sekä myös ehdoituksensa koulun-opettajiksi pyrkijäin opettamisesta yliopistossa ja heiltä waadittawista opin-näytteistä. Tämä esitys, jota käsiteltäessä ei ollut mitään äänestystä tapahtunut Senaatissa, oli pää-asiallisesti yhtäpitäwä kuin koulukomitean, opettajakokouksen ja sen puheenjohtajan ynnä tuomiokapitelein ehdoittamat määräykset kouluhallituksen syntymisen tawasta ja jäsenten laadusta. Samain syiden perusteella, jotka opettajakokous sekä tuomiokapitelit oliwat esiin tuoneet, ehdoitettiin että kouluhallituksen wallan ei pitäisi ulottuman reali- eikä erityis wirkakouluihin. Kouluhallituksessa piti olla yksi pää-kaitsija ja neljä jäsentä. Mitä kaitsijan määräämiseen tulee, ehdoittaa Senaatti että hän tulisi Keisarillisen Majesteetin määrättäwäksi Senaatin alamaisen esityksen perustuksella; siihen wirkaan kelwataksensa piti pää-kaitsijalla ”olla korkeampi tieteellinen siwistys ynnä tieto ja kokemus koululaitoksesta”. Ylitarkastajina, jotka myös oli tulewat Keisarillisen Majesteetin määrättäwiksi ehdoituksen perustuksella, jonka kouluhallitus, sen perästä kun wirkaa oli haettu, oli tawallisessa järjestyksessä laittanut, piti olla yksi ylitarkastaja kansakouluja warten ynnä wielä kolme jäsentä, joista yhdellä pitäisi olla tieto ja kokemus uskonnon-opetukseen kuuluwissa asioissa, sekä myös tietoa historiallisissa tieteissä, toisella perinpohjainen tieto kielitieteellisissä,|282| kolmannella fysikallis-matematikallisissa tieteissä. Kaikilla myös piti, samoin kuin pää-kaitsijalla, olla tieteellinen siwistys sekä kokamus opetuslaitoksesta. Ensimmäiset jäsenet arweli Senaatti woitawan määrätä siinä järjestyksessä, että ensiksi määrätty pääkaitsija saisi kuuluuttaa hakemus-ajan ja sitten hakemusten nojalla laittaisi alamaisen ehdoituksensa. Tähdellinen poikkeus koulukomitean ehdoituksesta oli tuo sääntö, joka sitten ilmi tulleessa asetuksessa löytyy 15 §:ssä, että kouluneuwoston waali, joka kunnassa ei ollut toimitettawa wälittömästi, waan walitsijamiesten kautta; näiden piti sitten ehdoittaa useampia kelwollisia henkilöitä, joista ylihallitus saisi määrätä tarpeellisen määrän. Myös opettajakandidaatti-tutkintoon waadittawien oppi-aineitten suhteen oli muutamia supistawia sääntöjä tehty. Kouluhallitusta warten ehdoitellut kulungit, 45 600 markkaa, ehdoitettiin toiseksi puolekseen otettawaksi Suomen waltiowaroista, toiseksi puolekseen niis5 tä waroista, jotka Säädyt oliwat kansakoulu-laitoksen tarpeiksi suoneet.

Marrask. 24 p:nä 1869 julisti Keisarillinen Majesteetti Armollisen asetuksen ylihallituksen perustamisesta Suomen Suuriruhtinaanmaan koululaitosta warten ynnä siitä seuraawista muutoksista oppilaitosten tarkastamisen suhteen. Keisarillinen Majesteetti lausui siinä että Hän, Armossa kelwolliseksi katsottuaan ja wahwistettuaan Suuriruhtinaanmaan Säätyjen hywäksymän uuden kirkkolain, joka muun muassa sisältää sen että kouluhallitus on tuomiokapitelista eroitettawa, on ”siitä asiasta tehdyn alamaisen esityksen mukaan” nähnyt hywäksi Armollisesti säätää ylihallituksen Suomen koululaitosta warten laitettawaksi, ja tämän toimesta määrätä, että kouluhallituksessa, jonka hallussa pitää olla peräänkatsanto maan yhteisten alkeis-opistoin sekä kansakouluin yli, on istuwa yksi puheenjohtaja sekä kuusi jäsentä, näissä wiimeinmainituissa kaksi maan korkeampain wirkamiesten joukosta epämääräiseksi ajaksi walittua, yksi kansakouluin ylitarkastaja sekä kolme ylitarkastajaa alkeis-opistoja warten. Puheenjohtajan ynnä myös kaikki kouluhallituksen jäsenet määrää Keisarillinen Majesteetti Suomen Pääkuwernöörin alamaisen esityksen perusteella. Alkeis-opistoin ylitarkastajiksi otetaan miehiä, joilla, paitsi tarpeellista tieteellistä oppia, on maan oppilaitoksissa palwelemalla saatu kokemus koulu-asioista. Kouluhallitus saapi sih|283|teerin, jolla on tietoa ja kokemusta laki-asioissa, sekä notariuksen, ja tulee kouluhallituksen, kuuluutettuaan hakemus-ajan, näihin wirkoihin ottaa taitawia miehiä. Kouluhallitus on päätöksenwoipa, koska keskustelussa kolme jäsentä on läsnä. Sen toimena on sen hoidon alle annettuin oppilaitosten silmällä pitäminen, ankara koulukurin walwominen ja tarkka peräänkatsanto että oppilaat saawat oikean käsityksen alamaisen welwollisuuksista sekä esiwallalle tulewasta kunnioituksesta, samoin kuin myös siweydestä ja yleisestä järjestyksestä; niiden asiain käsitteleminen sekä walmistaminen, jotka owat Keisarillisen Majesteetin Armollisen päätöksen alle laskettawat, opettajain wirkaan asettaminen säätyn järjestyksen mukaan, oppilaitosten tarkastaminen y. m. Piispan tuomiokapitelineen tulee kunkin hiippakunnassaan walwoa uskonnon-opetusta ja siitä antaa kouluhallitukseen muistutuksensa sekä ehdoituksensa. Paikkakunnallinen tarkastus muuten jääpi kansakouluin suhteen huoleksi kansakouluin inspehtoreille sekä johtokunnille, ja muiden oppilaitosten suhteen kouluneuwostoille, jotka kolmeksi wuodeksi kerrassaan walitaan, sillä lailla että kussakin kunnassa walitut walitsijamiehet saawat ehdoittaa soweliaita henkilöitä, joista kouluhallitus määrää tarpeellisen luwun. Kulungit kouluhallituksesta owat arwioitut 45 600 markaksi, jonka summan toinen puoli on suoritettawa Suomen waltiowaroista, toinen niistä waroista, jotka Säädyt owat suoneet kansakoulu-laitosta warten.

Waikka tämä Armollinen asetus wasta Heinäk. 1 p:stä pääsi täyteen lailliseen woimaansa, aloitti kuitenkin uusi 1870 kouluhallitus toimensa jo 1870 wuoden alusta, siinä suhteessa että asianomaiset ylitarkastajat Helmikuun, Maaliskuun sekä Huhtikuun kuluessa käwiwät wirkamatkoilla, alkeis-opistoin tilaa tutkimassa. Tällä tawoin saadut tiedot oliwat kouluhallituksessa, niin se Keisarilliseen Senaattiin Maalisk. 9 p:nä 1871 annetussa esityksessään lausuu, herättäneet sen ajatuksen, että koulujen laittaminen uudelle kannalle olisi tarpeellinen, ja arweli kouluhallitus itsellään olewan wielä toisenkin syyn nostaa se asia puheeksi, siinä kun Keisarillinen Majesteetti Armollisesti oli säätänyt että muutamat ylialkeiskoulut ja kymnaasit piti wähitellen yhdistettämän täydellisiksi alkeis-opistoiksi, samoin myös kouluhallitukselle annetussa luwassa ryhtyä oppimääräin ja oppikeinoin tasoittami|284|seen, ynnä wiimein erinäisissä, Keisarillisen Senaatin kirkollis-asiain toimitus kunnasta tulleissa kirjeissä, jotka koskiwat useampia koululaitokseen kuuluwia kysymyksiä.

Kaiken tämän nojalla walmisti kouluhallitus täydellisen ehdoituksen uuteen koululakiin Suomenmaalle, joka Maalisk. 9 p:nä 1871 annettiin Keisarilliseen Senaattiin, ja jonka sisällys, sen mukaan mitä mielipiteitä jäsenten enemmistö, nimittäin ylitarkastajat Frosterus, Bergroth ja Synnerberg, keskustelussa lausui ilmi, oli seuraawa:

Korkeampia alkeis-opistoja, joiden pohjana on kansakoulun toimi, on kolme lajia, nimittäin a) lyseoita, joissa on 4 tai 7 luokkaa, yhden wuoden oppimäärä joka luokalla; b) realikouluja, joissa on 2 tai 4 luokkaa, ja neljäs luokka käsittää kaksiwuotisen oppimäärän; c) tyttökouluja, joissa on 4 yksiwuotista luokkaa, paitsi Helsingin tyttökoulu, jossa on 7 luokkaa ja yhtä monenwuotinen oppimäärä. Kaksiluokkainen alkukoulu liitetään niihin lyseoihin, jotka samassa owat normalikouluina. Ali-alkeiskoulut muutetaan realikouluiksi taikka häwitetään. Opetuskaawan suhteen ehdoitetaan, yhteydessä oppi-ajan wähennyksen kanssa, joku oppimäärän ja samoin myös 1865 wuoden komiteassa ehdoitettuin oppiaineitten wähennys. Näin esim. olisi franskan kieli häwiäwä lyseoista; sitä wastoin piti wenäjän tulla realikouluissa lisään. Waatimukset niiltä, jotka pyrkiwät lyseoin, realikouluin ja tyttökouluin ensimmäiseen luokkaan, määrätään lyhennetyn oppi-ajan mukaan. Lukukaudet kestäwät Elokuun 24 p:stä Jouluk. 15 p:ään, ja Tammik. 15 p:stä Kesäk. 15 p:ään. Kouluun pyrkijäin pitää olla 9–11 wuoden ijällä.

Mitä koulumaksuihin tulee, ehdoitetaan että jokainen oppilas sisäänkirjoitettaissa suorittaisi realikoulussa 3 markkaa, lyseossa 6, tyttökoulussa 12. Opetuksesta maksaa oppilas joka lukukauden alussa lyseoissa sekä tyttökouluissa 30 markkaa, Helsingin tyttökoulussa 50, realikouluin molemmilla alimmaisilla 6, molemmilla ylimmäisillä 12, paitsi Helsingissä, Turussa ja Wiipurissa, missä realikouluin molemmilla alimmaisilla luokilla tulisi maksettawaksi 10, ja molemmilla ylimmäisillä 20 markkaa. Wapautus kaikista maksuista suotakoon kuitenkin sitä hakeneille oppilaille todistetun, erinomaisen köyhyyden wuoksi, waan on wapaa-oppilaitten luku ylimalkaan rajoitettawa 7:ksi joka luokalle, jos ei|285| lailliset syyt ole estäneet tämmöisen oppilaan pääsemistä seuraawalle luokalle. Awointen wapaa-paikkain hakijat tutkitaan erityisesti määrättynä päiwänä wähän aikaa ennen lukukauden alkua, ja saawat, opettaja-kollegion arwostelun mukaan, parhaimmanawuiset oppilaat etuoikeuden mainittuun wapauteen. Wapaaoppilas, joka lukukauden kuluessa ei ole kiitettäwästi käyttänyt itseään, menettäköön oikeuden wapaapaikkaan, älköön myös oppilaalle, jota ei ole määrätyllä ajalla woitu siirtää korkeampaan luokkaan, suotako edelleen wapautta lukukausmaksusta, jos ei ole erittäin waikuttawaa syytä poikkeukseen.

Täydellisen lyseon rehtoriksi määrää senaatti wiideksi wuodeksi yhden kolmesta oppilaitoksen warsinaisesta opettajasta, jotka opettajakunta on waalilla siihen ehdolle pannut, jonka ehdoituksen kouluhallitus ynnä oman lausuntonsa kanssa antaa senaatin talous-osastoon. Muiden alkeis-opistoin rehtorit määrää kouluhallitus.

Mitä tulee siihen, kuinka suuri luku erilaisia kouluja olisi tarwis, mihin paikkoihin ne olisiwat asetettawat ja kuinka paljon kulunkia siitä tulisi, lausuu kouluhallitus sen mielensä, että ensinmainitut molemmat seikat olisiwat jätettäwät wastaisen kokemuksen nojaan, mutta tahtoo kuitenkin, ettei tuo tärkeä rahallinen puoli jäisi määräämättömän mahdollisuuden perustukselle, esittää kaawion, joka toiselta puolen näyttää Suomenmaan oppilaitosten nykyisen, toiselta uuden sijoituksen, sillä tawoin kuin se luultawasti tulisi olemaan kun muutos olisi loppuun saatettu, samoin myös tuopi se esiin arwiolta tehdyn luwunlaskun kulungeista, josta olisi näkywä että koululaitoksen kustannukset eiwät wastakaan, kumminkaan pitkän ajan kuluessa, nousisi nykyään määrättyä summaa suuremmiksi, jos waan siihen ei luettaisi hyyryrahoja oppilaitosten huoneista, joita nyt menee 50 000 markan paikoin. Kouluja warten oli näet 1871 wuoden waltionkulunki-arwiossa määrätty 798 099 markkaa 29 penniä ja hyyrystä 46 200 markkaa, eli yhteensä 844 299 mk 29 p. Kouluhallituksen ehdoituksen mukaan tulisi kulunki-arwio olemaan 840 500 mk, hyyryraha siihen lukematta. Tämä wiimeinmainittu pitäisi, kouluhallituksen mielestä, suorittaa oppilaitten lukukaus-maksuista syntywällä koulurahastolla, jonka wuotuisten tulojen, ehdoituksessa esiintuotuin määräysten kautta, arwattiin wähintänsä karttuwan toisen werran.

Koulun opettajain palkat enennetään wähän suuremmiksi nykyisiä, jota paitsi opettajain palkat normalikoulussa määrätään muutamia satoja markkoja runsaammiksi kuin muissa samanlaatuisissa opistoissa, koska opettajain oppimisen tähden on katsottawa suotawaksi asiaksi että paraimman-awuiset miehet hakewat ja saawat wirkoja normalikoulussa. Opettajapalkkain parantamiseen tarpeelliset warat olisiwat, jos waltiowarat eiwät sallisi lisättyjä menoja, hankittawat semmoisten oppilaitosten häwittämisellä, joita paitsi helpoimmin woi tulla toimeen, niin että niin hywä huoli kuin mahdollista saatettaisiin pitää muista, waikka kyllä luwultaan harwemmista kouluista. Sitä wastoin poikkee kouluhallitus Armollisessa asetuksessa Huhtik. 15 p:ltä 1869 säätystä peri-ajatuksesta että palkankorotus olisi olewa personallinen, ja palajaa sen sijaan tuohon entiseen sääntöön että samallaisia wirkoja warten samassa oppilaitoksessa määrätyillä, wähitellen nousewilla, wakinaisilla palkoilla, joihin palwelus-aikaa myöten päästään, hankitaan wanhemmille opettajille wähän paremmat tulot.

Koulujen lukumäärän ja sijoituksen suhteen arwelee kouluhallitus seuraawain määräysten olewan, sen perästä kun käsillä olewat seikat erittäin on tutkittu, wasta toimeen pantawat. Normalikoulun ruotsalainen osasto pysyy Helsingissä, ja suomalainen normalikoulu perustetaan Hämeenlinnaan. Paitsi näitä molempia tulisi täydellisiä lyseoita olemaan seitsemän, nimittäin Turussa, Porwoossa, Kuopiossa, Waasassa, Jywäskylässä, Oulussa ja Wiipurissa; mitä Wiipuriin tulee, olisi kuitenkin asia rippuwa sinne ehdoitetun realikoulun menestyksestä, niin että ehkä woitaisiin arwella mainitun kaupungin saawan tarpeensa tyydytetyksi neliluokkaisella lyseolla. Neljä neliluokkaista lyseota tulisi olemaan, nimittäin Kokkolassa, Porissa, Sawonlinnassa ja Tampereella; kuitenkin niin että, jos Tampereelle asetettawalla realikoululla olisi siihen määrään menestystä että se woitaisiin neliluokkaiseksi laajentaa, lyseo sieltä häwitettäisiin, waan päinwastaisessa tapauksessa realikoulu supistettaisiin kaksiluokkaiseksi. Siinä tapauksessa että ylialkeiskoulu Tampereella tulisi tarpeettomaksi, saisi sen sijaan nykyinen Heinolan koulu pysyä neliluokkaisena lyseona, jolloin siihen kaupunkiin ei perustettaisi kaksiluokkaista realikoulua. Wiisi neliluokkaista realikoulua perustetaan: Helsinkiin, Turkuun, Wiipuriin, Waasaan sekä Joensuuhun, ja neljätoista|287| kaksiluokkaista: Ouluun, Pietarsaareen, Kristiinan kaupunkiin, Poriin, Uuteenkaupunkiin, Tammisaareen, Tampereelle (ehdollisesti), Lowisaan, Sortawalaan, Mikkeliin, Heinolaan (ehdollisesti), Kuopioon, Tornioon sekä Maarianhaminaan. Sen lisäksi tulisi yksi suurempi tyttökoulu olemaan Helsingissä, ja wiisi neliluokkaista: Turussa, Wiipurissa, Kuopiossa, Waasassa sekä Oulussa. Sitä wastoin jäisiwät seuraawat kaupungit yhteisiä kouluja waille, nimittäin: Raahe, Kajaani, Uusi-Kaarlepyy, Kaskinen, Rauma, Naantali, Hamina, Lappeenranta sekä Käkisalmi.

Tätä tämmöiseen suuntaan tehtyä kouluhallituksen ehdoitusta wastaan pani kaksi jäsentä wastalauseensa, nimittäin kouluhallituksen puheenjohtaja wapaaherra K. v. Kothen ja senaatori S. H. Antell.

Wapaaherra v. Kothen lausuu wastalauseessansa sen, että hän, waikka ylimalkaan suostuu walmistettuun ehdoitukseen ja kehoittaa sen määräämisen säännöksi maamme yhteisille kouluille ensi lukuwuoden alusta, ei kuitenkaan woi olla poikkeematta enemmistön mielipiteestä rehtorien asettamisen, opetuskaawain ynnä myös osaksi koulujen wastaisen sijoituksen suhteen. ”Rehtorien asettamisessa”, lausuu wapaaherra, ”ei pidä olla opettajakunnalla mitään sanansijaa, yhtä wähän waalin kuin ehdolle panemisen muodossa, koska, jos heille se walta suotaisiin, se waara näkyy olewan lähellä, että ne opettajat, jotka warsinkin olisiwat rehtorin walwowan silmän tarpeessa, pian saattaisiwat siihen wirkaan walita jonkun pehmeäluontoisen wirkaweljensä, mahdollisesti waatiakseen häneltä kiitollisuutta siitä että he puolestansa owat olleet hänelle awulliset wiran saantiin. Sitä wähemmin woin yhdistyä siihen mielipiteesen, joka sallisi alle kuuluwain opettajain lausua ketä he tahtoisiwat päällysmiehekseen, koska mielestäni olen hawainnut opettajiston Suomessa, kenties senwuoksi kun he tähän asti owat olleet niin waillinaisen peräänkatsannon alla, wähitellen tulleen siihen tottumukseen, etteiwät pidäkään rehtoria waltana, jota heidän tulee totella, waan päinwastoin enemmin tai wähemmin heidän waltansa alaisena, josta seikasta helposti saattaa seurata rehtorin-wiran arwolle ja koulun järjestykselle wahingollinen myötäperäisyys ja pehmeys. Minä puolestani arwelen että rehtorin kaikkia enimmin tulee harrastaa ansaitakseen kouluhallituksen luottamusta, enkä woi ajatella kouluhallitusta,|288| jos se sitä nimeä on ansaitsewa, joka ei osaisi kouluin opettajain joukosta löytää sen-awuisia miehiä kuin tarwitaan mainitun tärkeän wiran totiseen toimittamiseen. Kun sitten wielä tarkkaan sitä seikkaa, että rehtorilla ainoasti warsinaisena opettajana on ja pysyy oikeus olla paikastaan luowuttamaton, waan että rehtori-wirkaa sitä wastoin, samoin kuin muitakaan, personallista edeswastausta myötänsä tuowia luottamuspaikkoja, ei sowi eikä saa pitää kauemmin kuin tätä luottamusta ansaitaan, eikä suinkaan ennalta määrätyn, kokonaisen aikakauden kuluessa, joten sillä ajalla mahdollisesti tarpeelliseksi nähty rehtorinmuutos ei saisi tapahtua, niin en woi käsittää miksi ei rehtoria woisi ilman ajan määräämisettä asettaa. Tällä keinoin kohoaisi tuo tärkeä rehtoriwirka suurempaan arwoon, ja olisi siinä samassa myös lakkaamaton kehoitus rehtorille rakkaudella sekä halulla toimittamaan tärkeää tehtäwäänsä, enkä woi olla lujasti toiwomatta, että jokainen opettajiston jäsen mielemmin on tahtowa wakuuttaa paikkansa sillä kunnioituksella ja luottamuksella, jonka woi ansaita, kuin hakea turwaa luowuttamattomuuden muurien takana, oli se pitemmäksi taikka lyhyemmäksikin ajaksi.”

”Mitä opetuskaawoihin kuuluu, en woi myöskään yhdistyä kouluhallituksen enemmistön ehdoituksiin. Minun mielestäni owat opetuskaawat niin järjestettäwät, että ilman yli woimien waiwaamisetta, saattaa mitä lyhyimmällä ajalla perinpohjin walmistaa oppilaat koulun oppimäärän päähän pääsemiseen. Tätä minun mielestäni ei ole silmin pidetty opetuskaawoja laitettaessa, warsinkin perustettawia lyseoita warten, waan näyttää minusta kuin olisiwat ne tehdyt Helsingin normalikoulun opetuskaawan mukaan, jota en minä suinkaan soisi esikuwaksi otettawaksi. Opetus tässä opistossa nytkin wielä, seitsemän wuoden kuluttua, on enimmäksi osaksi tunti-opettajain hallussa, ja useammissa tärkeimmissä aineissa aliluokilla ei käytetä oppikirjoja. Normalikoulu ei ole siis woinut luonnollisesti muodostua wakinaisten, määrättyin rajain sisällä, waan jäänyt liian paljon riippumaan kaswatusopillisessa yhtiössä ja koulun-opettajaseuroissa aika ajoin wallalle päässeistä ajatuksista, wieläpä warsinkin asian-omaisten opettajain yksityisistä arweluista ja mielipiteistä, josta onkin, muutamat harwat poikkeukset lukematta, seurannut, että wiidentoistawuotisilla nuorukaisilla tässä opistossa aika harwoin on sama|289| oppimäärä pää-aineissa, joka kolmentoista wuotisilla oppilailla nähtiin wanhoissa, hywissä kouluissa. Sama on myös maamme muidenkin opistoin laita, waikka osaksi toisten syiden seurauksesta. Asiain näin ollen, waatii minun mielestäni warowaisuus, että wähitellen uudelle kannalle laitettawista kouluista kaikki wähemmin tarpeelliset aineet jätettäisiin pois, ja että noista monista kielistä, joista ei yhtään ainoatakaan kelwollisesti opita, ainoasti Sitten latina lyseoissa pysyisi kaikkein luettawana aineena. – pitää äitinkielen, oli se suomi tai ruotsi, yksinään olla opetuskielenä, ja on sen tieteellinen oppiminen, samoin kuin oli laita ennen kuin nyt woimassa olewa kymnaasi- ja koulu-asetus ilmautui, harjoitettawa ainoasti latinan kielen opetuksen awulla, joten erinäisiä tunteja äitinkieltä warten ei tarwitse määrätä.”

”Wiimeinkin on wenäjän kielen opetusta yleisissä kouluissa niin suuresti laimiinlyöty, että yliopistoon päästetyissä, wenäjän kielen lukemisesta todistuksen saaneissa oppilaissa on nähty huonompi taito tässä kielessä kuin mitä 50 wuotta takaperin oli alimpain luokkain oppilailla. Wenäjä on siis lyseoin opetuskaawassa pantawa toisen kotimaisen kielen werralle ja waali sallittawa niiden molempain wälillä. Silloin saisi olla oppilaitten taikka heidän wanhempainsa wallassa walita wenäjän kieli toisen, oudon kotimaan kielen sijasta, joka wiimeinmainittu helpommin opitaan käytännöllisellä tawalla. Latina tulisi opittawaksi samalla tawalla kuin siihen aikaan, jolloin ei opetettu äitinkieltä eri-aineena koulussa, s. o. perinpohjaisesti. Kreikan opetus lisäksi luettua, joka olis ehdollisena aineena, olisi lyseoin ylimmäisillä luokilla tuntien määrä tulewa 34 wiikossa, paitsi woimistelua. Opetus olisi ylimalkaan rajoitettawa 5:ksi tunniksi päiwässä, siksi etteiwät oppilaat liian wierautuisi kodistansa, ja että heillä olisi aikaa kotiläksyjen lukemiseen sekä leikitsemiseen ulko-ilmassa.”

Oppilaitosten perustamisen ja sijoituksen suhteen oli wapaaherran mielestä tähän asti kowin paljon ja etupäässä pidetty silmin oppinutta koulua, joten tämä näin on itsessään yhdistänyt kaikkein erilaisimmat tarkoitukset sekä myös osaksi saanut kansa- ja realikoulun luonteen. Kuitenkin olisi maamme rahwaan sekä alhaisten säätyin lapsille ylimalkaan soweliaampi siwistys tarjona osaksi kansa-, osaksi realikouluissa, josta syystä useampia aiwan tarpeettomia oppikouluja saisi toisellaisiksi muuttaa taikka häwittää.|290| Seitsemällä täydellisellä ja muutamilla harwoilla, neliluokkaisilla lyseoilla arwelee wapaaherra saattawan moneksi ajaksi täyttää oppineiden kouluin tarpeen meidän maassa. Täydelliset lyseot olisiwat asetettawat läänien pääkaupungeihin, kunkin maakunnan siwistyksen luonnolliseen keskuskohtaan, joka siwistys näin saisi hyödyllisellä tawalla walwoa opistoa, paremmin kuin pikku-kaupungeissa, missä siwistyneillä aineilla on wähemmin äänen sijaa. Täydelliset eli 7-luokkaiset seitsemän lyseota tulisiwat olemaan Turussa, Waasassa, Oulussa, Kuopiossa (suomi opetuskielenä) ja Mikkelissä, (josta seuraisi että tarpeettomiksi jääwät ylialkeiskoulut Heinolassa sekä Sawonlinnassa häwitettäisiin), normalikoulu Helsingissä (joka olisi muodostettawa normalilyseoksi, ollakseen esikuwana toiselle kenties tarpeelliselle), ja Hämeenlinnassa. Wiimeinmainittu, niihin waatimuksiin nähden, jotka suomenkielinen yleisö Helsingissä asuwain asiamiestensä kautta on esiin tuonut, tulisi suomalaiseksi. Siellä, keskellä umpisuomalaista maakuntaa, woisi tämä opisto luonnollisella tawalla saada tarpeellisen oppilasmäärän, ynnä myös tarjota sijaa Helsingissä asuwille ruotsinkielisillekin lapsille, joiden wanhemmat tai hoitajat katsowat suomeksi saadun oppineen siwistyksen edullisemmaksi. Täällä tawoin wältettäisiin myös se haittaa ja kustannus, joka tulisi kaksiosastoisen normalikoulun woimassa pitämisestä-Helsingissä.

Muuten ei wapaaherra woinut myöntyä siihen mieleen, että oppineita kouluja laitettaisiin semmoisille paikoille, missä ei enin osa oppilaita olisi saatawa keski- ja herras-säädystä, waan opistot yhä edelleen waan houkuttaisiwat työwäen sekä talonpoikain lapsia teille, joita he eiwät kuitenkaan jaksa loppuun käydä. Neliluokkaisia lyseoita ei siis pitäisi olla muualla kuin Porissa, Kokkolassa, Porwoossa sekä Jywäskylässä, joissa molemmissa wiimeinmainituissa kaupungeissa ylimmäiset kolme luokkaa olisiwat häwitettäwät. Samaten tulisi Hämeenlinnan siwiili-kymnaasi häwitettäwäksi, koska sen oppimäärään on pantu useampia siwiiliwirkamiehille wähemmin tarpeellisia aineita, joten opetus tärkeämmissä aineissa on tullut waillinaiseksi. Sitä wastoin olisi Wiipuri kaikista maamme kaupungeista soweliain paikka uudempiin kieliin perustauwalle oppilaitokselle. Korkeampi alkeisopisto Wiipurissa tulisi siis häwitettäwäksi ja uusikielinen, kuusiluokkainen oppilaitos siihen perustettawaksi, joka olisi paras mah|291|dollinen laitos, missä woitaisiin walmistaa kelwollisia kieli-opettajia maamme kouluja warten, koska wenäjä, franska ja saksa, muinais-kielten sijasta, saisiwat etewän sijan opetuksessa. Wenäjän kielelle näet annettaisiin 6 tuntia wiikossa kaikilla luokilla, franskalle 5–6 tuntia, ja saksalle 3 neljällä ylimmäisellä luokalla. Äitinkielessä ei olisi mitään opetusta, eikä myös toisessa kotimaan kielessä. Opettajia tähän opistoon tulisi, wapaaherran mielestä, hakea sekä omasta että wieraastakin maasta; johtajan palkka tulisi yhteensä 8 000 markkaa.

Häwitettyin oppilaitosten oppilaat saisiwat tilaisuutta tieteellisen opin jatkamiseen Mikkelin, Porwoon tai Helsingin opistoissa, joissa, sen perästä kun uuden järjestyksen peri-ajatus on toimeen pantu, aina tulee olemaan tarpeeksi awonaisia paikkoja.

”Mitä nykyisiin ali-alkeiskouluihin tulee”, niin kuului sitten, ”niin ne melkein joka paikassa toimittawat kansakouluin wirkaa, ja owat samassa herraswäen lapsilla walmistuskouluna ylialkeiskouluun. Tässäkin olisiwat siis samalta opistolta waaditut eri tehtäwät niin paljon kuin mahdollista eroitettawat, ja koulut niin laitettawat, että, samoin kuin muissa siwistyneissä maissa on laita, erinäiset, tawoissaan ja siwistyksessään aina erilaiset säädyt saisiwat todellisen tarpeensa mukaisen koulu-opin, joka perustautuu siihen ja jatkaa sen mitä lapsi kotoansa on tuonut. Kaupunkein tulee siis mitä joutuisimmin perustaa kansakouluja työwäen tarpeeksi, ja samassa tulee aiwan wälttämättömäksi että keskisäädyn etua walwotaan nykyisten alialkeiskouluin muuttamisella realikouluiksi”. Täydellisiä, neliluokkaisia realikouluja tulisi laitettawaksi Turkuun, Waasaan, Ouluun, Wiipuriin, Sawonlinnaan ja Helsinkiin sekä häwitettäwien ylialkeiskouluin sijaan Tamperelle, Lowisaan ja Joensuuhun. Nykyisten alialkeiskouluin sijaan tulisi kaksiluokkaisia realikouluja: Uuteenkaupunkiin, Maarianhaminaan, Tammisaareen, Poriin, Kristiinankaupunkiin, Pietarsaareen, Tornioon, Kajaaniin, Kuopioon, Heinolaan, Käkisalmeen ja Sortawalaan. Wapaaherran mielestä oli myös tähdellistä, että jo ensi lukuwuoden alusta eli syksystä 1871 ryhdyttäisiin tarpeellisiin toimiin oppineitten kouluin muuttamiseksi uudessa koulu-ehdoituksessa osoitettuun suuntaan.

Mitä kouluparannuksen kulungeihin tulee, oli wapaaherran mielestä kouluhallituksella sitä suurempi syy waatia käytettäwäk|292|seen sitä summaa, joka 1871 wuoden waltiokulunki-arwion mukaan oli mennyt koululaitoksen woimassa-pitoon, koska uudet parannustoimet eiwät tarkoitakaan waltion kulunkein wähentämistä, waan warsinkin ja ennen kaikkia opetuksen järjestämistä kaikkein kansanluokkain tarpeita myöten paraiten soweltuwalla tawalla. Tämän tarkoituksen perille woitiin päästä sillä keinoin että 1) kelwollisimmat opettajat saisiwat wirkoja korkeimmissa oppilaitoksissa; 2) että nyt wirassa olewat opettajat jaettaisiin lajiansa myöten, niin että huonompi-awuisetkin saisiwat semmoisen paikan, missä heistä olisi hyötyä; 3) että ne opettajat, jotka owat tulleet kykenemättömiksi opettamiseen taikka joilla ei ole mitään taipumusta opetuswirkaan, lakkautettaisiin toimestansa. Suureksi helpoitukseksi aiotulle yhteisten kouluin laittamiselle uudelle kannalle, joka sopiwimmin olisi maamme itäisestä osasta aloitettawa, oli se seikka, että useammat kouluwirat oli wiimein kuluneena wuonna jätetty warsinaisella tawalla täyttämättä. Wälttämätön ehto siihen oli kuitenkin, wapaaherran mielestä, että kouluhallituksella, jolle niin monipuolinen ja arkaluontoinen tehtäwä oli uskottu, ei siinä olisi mitään esteitä eikä wiiwykkeitä edessään, waan täysi walta, niiden peri-ajatusten mukaan, jotka korkein hallitus katsoisi hywäksi määrätä, toimittaa tämä helläluontoinen tehtäwä, ollen siinä työssä tarkimman peräänkatsannon alla, jolla aina saataisiin estetyksi ettei asialle tulisi mitään wahinkoa, eikä korkealle kruunulle tarpeettomia kustannuksia.

Wiimeinkin ilmoittaa wapaaherra aikowansa, jos hänen ehdoittamansa tuuma hywäksyttäisiin, aiwan kohta aloittaa arkaluontoisen tehtäwänsä seuraawilla toimilla:

Ylialkeiskoulut Wiipurissa, Heinolassa sekä Sawonlinnassa häwitetään ynnä myös Hämeenlinnan siwiilikymnaasi. Wiipuriin perustetaan yllämainittu lyseo uuden-aikuista siwistystä warten, Mikkelissä pannaan aiottu täydellinen lyseo muutamilla luokilla alulle, niin myös Hämeenlinnassa täydellinen suomenkielinen lyseo kerrassaan wiidellä luokalla. Syksyyn w. 1871 walmistetaan ehdoitus Helsingin normalikoulun laittamiseen uudelle kannalle, joka määräisi tämän opiston aseman kouluhallituksen suhteen, opetuksen järjestämisen siinä samassa, oppikirjain käyttämisen y. m. niin että siitä tulisi mallilyseo muille opistoille. Wielä oli esitettäwä kuinka opettajain oppia warmemmin|293| edistettäisiin kuin mitä tähän asti on ollut mahdollista, ynnä wiimein kuinka opettajat saatettaisiin toiseen tilaan.

Senaatori S. H. Antell on wastalauseessaan yksimielinen wapaaherra v. Kothen’in kanssa siinä suhteessa, että hänenkin mielestään lyseoin sekä täydellisten realikouluin rehtorit olisi tulewat Keisarillisen Senaatin määrättäwiksi, sen perästä kun hakemukset olisi kouluhallitukseen annettu; sillä senaatori arweli että rehtorin tulee pitää sekä oppilaat että opettajatkin peräänkatsantonsa alla, eikä saisi olla hänen waltansa alle kuuluwien tahdosta riippuwainen, koska hänen sitten olisi korotuksestaan kiittäminen heidän suosiotaan taikka jotakuta satunnaista mielipidettä. Opetuskaawain suhteen tahtoi senaatori suuremman tuntimäärän suotawaksi uudempain kielten tarpeeksi. Näin pitäisi lyseoissa franskaa ja saksaa, joista kielistä toinen on walittawa, lukea alimmaisilla kolmella luokalla kaksi tuntia, ja ylemmillä luokilla neljä tuntia wiikossa; wenäjää, jonka sijasta ylimmäisillä neljällä luokalla myös saisi kreikan walita, luettaisiin 4–5 tuntia, waan alimmaisilla kolmella 2 tuntia. Realikouluissa pitäisi wenäjälle, jonka sijasta myös saisi saksan walita, määrätä 5 tuntia wiikossa joka luokalla. Wiipurin kielilyseossa, jossa wenäjän, franskan sekä saksan kieli tulisiwat kaikkein luettawiksi aineiksi, pitäisi wenäjällä olla 5–6 tuntia, franskalla 5 ja saksalla 2–3 wiikossa; toisen kotimaan kielen oppimiseen tulisi pantawaksi 3 tuntia kahdella alimmalla luokalla, sitten 2. Jos wuositutkinnossa hawaittaisiin joltakulta oppilaalta puuttuwan korkeammalle luokalle pääsemiseksi tarpeellinen oppi, niin tulisi wanhempain tahi hoitajan walwoa että hän kesäjoudon aikana täyttää puutteen, ja olisi hän lukuwuoden alussa niissä aineissa uudestaan tutkittawa. Jos ei häntä sittenkään saattaisi hywäksyä, tulisi opettajakunnan tutkia, saisiko hän waikuttawien syiden wuoksi olla wielä yhden wuoden luokalla wai olisiko lyseosta eroitettawa. Tämän määräyksen awulla oppilas, 11–12 wuotisena tultuaan täydelliseen lyseoon, saatettaisiin päästää yliopistoon 18–19 wuoden wanhana, siis sillä ijällä, jolloin ei wielä olisi kerjennyt koulussa taipua tottumuksiin ja tapoihin sekä katsantokautaan, jotka yliopistossa wieroittaisiwat hänet tosityöstä ja wiiwyttäisiwät hänen opintoansa siihen määrään, että hän wasta jotenkin ijäkkäänä pääsee waltion palwelukseen.

Oppilaitosten sijoituksen suhteen oli senaatori yksin mielin wapaaherra v. Kothen’in kanssa siinä, että Porwoossa ja Jywäskylässä waan tulisi olemaan neliluokkaisia lyseoita, siinä tapauksessa että täydellisiä suomenkielisiä lyseoita perustettaisiin Kuopioon ja Hämeenlinnaan. Lowisassa ja Tamperella pitäisi realikoulut olla kaksiluokkaisia, Mikkelissä, niihin etuihin nähden, jotka korkeammalla opistolla on läänin pääkaupungissa olemisesta, seitsenluokkainen lyseo, ja Wiipurissa lyseo uudempia kieliä warten, osaksi siksi että nuorukaisilla, jotka arwelewat wastaiseksi elatuksekseen tarwitsewansa uudempia kieliä, olisi tilaisuus niiden oppimiseen täydellisesti tyydyttäwällä tawalla, osaksi myös että siellä walmistettaisiin kieliopettajia maamme kouluja warten.

Mitä tulee ehdoitetun kouluin uudelle kannalle laittamisen toimeen panoon, sanoo senaatori suowansa että se saatettaisiin loppuun wiimeistäänkin 1873 wuoden kuluessa.

Sen perästä kuin tämä kouluhallituksen ehdoitus ynnä sitä seuraawain wastalauseitten kanssa oli Keisarilliseen Senaattiin annettu, asetti Senaatti Maalisk. 22 p. 1871 keskuudestaan nelimiehisen waliokunnan yllämainittua ehdoitusta tutkimaan ja siihen kenties tarpeellisia muutoksia ehdoittamaan. Tämän waliokunnan suoritettua tehtäwänsä, päätti Keisarillinen Senaatti kokouksessaan Huhtik. 22 p:nä 1871 hywäksyä Kirkollis-toimituskunnassa walmistetun ehdoituksen koululakiin Suomen Suuriruhtinaanmaata warten, joka useammissa kohdissa poikkesi kouluhallituksen tekemästä.

Kouluhallituksen ehdoituksen mukaan piti siinä lyseossa, joka samassa myös oli olewa normalikouluna, löytymän kaksiluokkainen alkukoulu. Waan kun opettajain harjoittaminen erikseen tähän alku-opetukseen ei näkynyt olewan tarpeellinen ja koska kaikki alkeis-opistot oli jääwät tämmöisiä, omia alkukouluja waille, niin katsoi kuitenkin Senaatti parhaaksi että sääntö walmistawan oppilaitoksen liittämisestä normalilyseoon pois jätettäisiin. Kouluhallituksen wähemmistön esiintuomain, tukewain syiden perusteella katsoi Senaatti oppineen koulun, jossa tilaisuus sekä wenäjän että toistenkin uudempain kielten perinpohjaisempaan oppimiseen olisi tarjona, tarpeelliseksi ja paraiten sopiwan asetet|295|tawaksi Wiipuriin; mutta paitsi sitä arweltiin mainitun kaupungin, koko Kaakkois-Suomen keskuskohdan, ei saattawan olla wailla täydellistä lyseota oppineen siwistyksen perustamista warten; ja luuli Senaatti tämän kaksinaisen tarkoituksen parhaiten sekä wähimmillä kustannuksilla saatawan täytetyksi, jos Wiipuriin perustettaisiin yhdistetty seitsemän-luokkainen, kaksi-osastoinen lyseo, jossa toisen osaston opetuskaawa sisältäisi klassilliset kielet ja lyhyemmät oppimäärät wenäjässä, franskassa sekä saksassa, toisen osaston opetuskaawa sitä wastoin sulki pois klassilliset kielet, ja soi sitä useampia tunteja mainituille kolmelle uudemmalle kielelle.

Kouluhallitus oli lyseon opetuskaawassa antanut sijaa saksalle, waan sulkenut pois franskan; waan Senaatti puolestaan arweli wapaan waalin olewan sallittawan näiden molempain kielten wälillä; niin kuitenkin että oppilaille, jotka jommankumman kielen oliwat walinneet, myös annettaisiin yliluokilla tilaisuus toistakin oppimaan. Mitä wenäjän kieleen tulee, tahtoi Senaatti walmistaa tilaisuutta sen oppimiseen kaikissa sekä korkeammissa että alemmissakin kouluissa, paitsi neliluokkaisissa tyttökouluissa. Täydellisissä lyseoissa pitäisi, niinkuin kouluhallitus oli ehdoittanut, kolmella ylimmäisellä luokalla saada waihtaa wenäjän kielen kreikkaan, koska luultawa olisi että, jos asia näin järjestettäisiin, paljon useammat oppilaat walitsisiwat wenäjän, kuin jos waali, sillä tawalla kuin kouluhallituksen puheenjohtaja oli ehdoittanut, olisi sallittu mainitun kielen ja toisen kotimaan kielen wälillä.

Koska tähän asti ei ole ollut mitään rajaa oppilasten luwulla opiston eri luokissa, niin Senaatin mielestä kouluhallituksen ehdoittama suurin luku alimmaisella luokalla woitaisiin enentää neljäksi kymmeneksi. Sisäänkirjoitus-maksu tyttökouluissa olisi wähennettäwä samaan määrään kuin lyseoissa. Mitä sitten lukukausmaksuja koskee, katsoi senaatti kohtuulliseksi alentaa ne lyseoissa sekä neliluokkaisissa tyttökouluissa 20 markaksi, ja Helsingin tyttökoulussa 40:ksi joka lukukaudelta. Wapautus kaikista maksuista olisi suotawa kouluhallituksen esittämillä ehdoilla, ei kuitenkaan useammille kuin 8:lle oppilaalle joka luokalla. Sen suhteen mitä oli säätty täydellisen lyseon rehtorin määräämisestä, ei arwellut Senaatti woiwansa puolustaa muuta poikkeusta kouluhallituksen ehdoituksesta kuin että semmoinen rehtori ei olisi määrättäwä wiideksi wuodeksi, waan kolmeksi kerraltaan.

Mitä kysymykseen oppilaitosten paljoudesta ja sijoituksesta tulee, tahtoi senaatti tehdä seuraawan ehdoituksen: paitsi kahta normalilyseota, toista Helsingissä, jossa ruotsiksi opetetaan, toista suomenkielistä Hämeenlinnassa, ja paitsi yllämainittua kaksinkertaista lyseota Wiipurissa, tulisi muissa läänin-pääkaupungeissa Turussa, Nikolainkaupungissa, Kuopiossa, Oulussa sekä Mikkelissä löytymään täydellisiä, ruotsinkielisiä lyseoita; Kuopiossa kuitenkin olisi kaksi rinnakkain käywää osastoa, joista toisessa opePaitsi sitä tulisi wielä oletettaisiin ruotsiksi, toisessa suomeksi. – maan yksi täydellinen ruotsinkielinen lyseo Porwoossa Uuttamaata warten. Sitä wastoin woitaisiin, siinä tapauksessa että täydellisiä suomenkielisiä lyseoita tulisi Hämeenlinnaan sekä Kuopioon, nykyinen alkeis-opisto Jywäskylässä, niinkuin kouluhallitus olikin ehdoittanut, wähentää neliluokkaiseksi lyseoksi, ja tulisi tämänlaatuisia lyseoita muuten wielä asetettawaksi ylialkeiskouluin sijaan Poriin, Kokkolaan ja Sawonlinnaan, jota wastoin nykyiset ylialkeiskoulut Tampereella ja Heinolassa häwitettäisiin ja niiden sijaan pantaisiin Tampereelle neliluokkainen ja Heinolaan kaksiluokkainen realikoulu. Niiden realikoulujen lisäksi, jotka kouluhallituksen ehdoituksen mukaan tulisiwat nykyisten alialkeiskouluin sijaan, piti Senaatin mielestä kaksiluokkaisia realikouluja perustettaman seuraawiin kaupungeihin, jotka muuten peräti olisiwat yhteisiä oppilaitoksia wailla, nimittäin Haminaan, Käkisalmeen, Raumaan, Raaheen ja Kajaaniin; myös olisi Helsinkiin, paitsi neliluokkaista ruotsinkielistä realikoulua, suomenkielinen, kaksiluokkainen perustettawa. Waikka tässä esitetyn kaawan mukaan useammat kaupungit tulisiwat warustettawiksi osaksi uusilla, osaksi täydellisillä oppilaitoksilla, oli kaikkein oppilaitosten kustannus, lukematta maksua kouluhuoneista, joka osaksi tulee suoritettawaksi koulurahastosta, osaksi kaupunki-kuntain waroista, nousewa ainoasti 821 800 markkaan, s. o. 18 700 markkaa wähempään kuin mitä kouluhallituksen arwio waatii.

Mitä wiimein ehdoitetun kouluparannuksen toimeenpanoa koskee, tahtoi Senaatti, koska siinä olisi meneteltäwä suurimmalla warowaisuudella, semmoisten seikkain ja asianhaarain waarinottamisella, jotka kokemus warmimmin on osoittawa, alamaisesti pyytää että Keisarillinen Majesteetti Armossa antaisi Senaatille toimeksi, kouluhallituksen ehdoituksen nojalla, määrätä missä jär|297|jestyksessä muutos wähitellen on loppuun saatettawa, silmällä sitä pitäen ettei Armollisesti joka wuodeksi määrätyn kulunki-arwion rajain yli mentäisi.

Kokouksessaan Huhtik. 22 p. 1871 otti Senaatti sitten wielä keskustellakseen sen alamaisen mietinnön, jonka sitä wasten asetettu komitea oli antanut siitä kysymyksestä, olisiko suomen kieli jo siksi edistynyt että sillä ilman waikeutta saattaisi tieteellistä opetusta antaa, ja mihin määrään sekä missä oppilaitoksissa ylimalkaan semmoinen opetus ilman haittaa saisi tapahtua. Komitea, jossa istuiwat prowessorit Lindelöf, Lagus, Hjelt, Forsman, Ahlqwist, Estlander ynnä dosentti I. Krohn, oliwat Senaattiin wähän aikaa ennen antaneet alamaisen lausuntonsa ynnä prowessorien Lindelöf’in, Lagus’en ja Estlander’in tekemän kirjallisen wastalauseen. Kuulusteltuansa kouluhallituksen mieltä, päätti Senaatti laskea asian Keisarillisen Majesteetin oman korkean päätöksen alle, ja omana mietintönänsä alamaisessa kirjoituksessa ilmoittaa, itse puolestaan hywäksywänsä mitä komitean wähemmistö ynnä myös kouluhallitus yhtäpitäwäisesti sen kanssa oli ehdoittaneet. Sentähden katsoi senaatti welwollisuudekseen alamaisesti esittää:

1:ksi) että § 5 Keisarillisessa asetuksessa suomen kielen ottamisesta käytettäwäksi oikeusistunnoissa ja wirkakunnissa, Helm. 20 p:ltä 1865, Armollisesti muutettaisiin sillä tawalla, että opetuskieli maamme oppineissa kouluissa tulisi olemaan yksi ainoa, taikka ruotsi, taikka suomi, ja että toista kotimaan kieltä ainoasti ylemmillä luokilla, sitä samaa opettaessa, saataisiin opetuskielenä ja puheenharjoituksiin wiljellä.

2:ksi) että Senaatille suotaisiin Armollinen lupa asianhaarain mukaan, sen perästä kuin asianomaisia olisi kuulusteltu, määrätä opetuskieltä oppineissa sekä realikouluissa, jota wastoin se kansakouluissa tietysti oli noudattawa kansan kieltä.

Siihen, mitä Keisarillinen Senaatti näin oli alamaisesti ehdoittanut opetuskielen suhteen, suostuikin Keisarillinen Majesteetti Armollisesti, ja julistus Marrask. 30 p:ltä 1871, koskewa opetuskieltä oppineissa, reali- sekä kansakouluissa Suomessa, määräsi sen alamaisesti noudatettawaksi. Sitä wastoin ei Keisarillinen Majesteetti katsonut hywäksi kaikin puolin suostua siihen uuden koululain ehdoitukseen, jonka Keisarillinen Senaatti yllämainitulla|298| tawalla oli tehnyt. Armollinen julistus Suomen alkeis-opistoin laittamisesta uudelle kannalle, joka samana päiwänä, Marrask. 30:na 1871, tuli ilmi, sisältää näet, niinkuin tiedämme, useampia sääntöjä, jotka eiwät pidä yhtä kouluhallituksen eikä myös Senaatin tässä lyhyesti kerrottuin alamaisten ehdoitusten kanssa.

Sen mukaan kuin Waliokunnan tietoon on tullut, kuuluu Keisarillinen Senaatti käskeneen kouluhallituksen walmistaa uuden, alamaisen ehdoituksen koululakiin, jossa yllämainitussa, Armollisessa julistuksessa löytywät säännöt olisiwat noudatetut. Tämä ehdoitus kuuluu myös jo tulleen Keisarilliseen senaattiin.

Yllä esitetty kertomus meidän maamme koululain säätämisestä osoittaa muun muassa, että opetuslaitoksen tarkempi järjestäminen wälin on ollut molempien waltiomahtien yhteisenä työnä, wälin on ollut katsottu hallitsija-mahdin yksin-omaiseksi tehtäwäksi. Mutta koko se perustus, jolle meidän nykyinen hallitusmuotomme on rakennettu, waatii että kansa laillisten edusmiestensä kautta saisi ottaa osaa semmoisten asiain järjestämiseen, jotka sywemmältä waikuttawat sen elämään. Tämmöinen asia on ennen muita opetuslaitos, joka koskee kansan sisintä sydäntä, sillä että pää-asiallisesti määrää mitä suuntaa nousewan nuorison edistys ja siwistys on käywä. Maissa, joissa siwistys jo on korkeammalle kannalle kerjennyt, on siis hallitus yhdessä kansan edusmiesten kanssa koettanut saada tämän arkaluontoisen ja tärkeän kysymykseen onnelliseen ja pysywäiseen päätökseen. Joka yritys, jonka yksityiset mielipiteet tekewät, koettaen koulun järjestämisen kautta määrätä siwistyksen edistymisen suuntaa koululle wierasten tarkoitusten mukaan, saattaa näet wälttämättömästi ainoasti hetken aikuisia waikutuksia aikaan, koska tämmöisillä pyrinnöillä ei ole ollut tukea kansan tiedossa ja wakuutuksessa. Koulun tulee ulkonaisessakin muodossansa näyttää olewansa laitos, jonka jalous waatii kunnioitusta, sen tulee totuttaa oppilaita, myös waltion suhteen, siihen kunnioitukseen, joka kieltää kaiken waltiolaitosten muuttamisen, ellei wälttämätön tarwis sitä waadi.

Koulun alalla tehtäwien muutosten wielä enemmän kuin muiden suhteen wallitsee se sääntö, että ne, siksi että niistä olisi siunausta, owat suurimmalla warowaisuudella toimeenpantawat ja ennen toimeenpanemista huolellisesti katsottawat kaikilta puo|299|lilta. Kaikkein wiisain keino, kun tahtoo opetuslaitoksen kautta laskea wahwan perustuksen siwistyksen totiselle, häiritsemättömälle edistymiselle, on se että hallitus ei anna wapaata waltaa yksityisille pyrinnöille panna hetken tuomia tuumiansa toimeen, waan ryhtyy muutoksiin warowaisesti, silmällä pitäen kansan tarpeita ja toiwoja, warsinkin semmoisia, jotka sen edusmiehet tuowat esiin.

Meidänkin maassa tapahtuneet koululain säätämiset wiimein kuluneiden kolmen wuosikymmenen ajalla todistawat merkillisellä tawalla yllämainitun käsityksen todeksi. Aika ajoin on koululakia ja koulujen sisällistä järjestystä niin suuresti muutettu, että muutamissa wuosissa kaikki, mitä ennen oli rakennettu, laitettiin pohjaa ja perustusta myöten uudestaan. Tämä seikka se luultawasti oli syynä siihen, että hallitus salli koko maamme opettajiston määrä-ajoittain pitää kokouksia kouluasiain keskustelemista warten, samasta syystä arwattawasti myös asetettiin uusi koulukomitea, julkaistiin sen lawea ehdoitus, ja kehoitettiin samassa yleisöä lähettämään hallitukselle muistutuksensa toisen komitean walmistamasta ehdoituksesta kansakouluin järjestämiseen. Tämän huolellisen walmistuksen perästä luuliwat 1867 wuoden Säädyt täydellä luottamuksella woiwansa hallituksen huoleksi jättää tuon tärkeän kouluin parannuksen wähitellen tapahtuwan toimeenpanemisen, sen peri-ajatuksen mukaan, jonka hallitus itse ja myös Säädyt oliwat hywäksyneet.

Waliokunta ei tiedä, onko näitä asioita wielä kerta käsitelty, sen perästä kun Keisarillisen Senaatin alamainen esitys Maalisk. 12 p:ltä 1869, erinäisen kouluhallituksen laittamisesta Suomenmaan tarpeiksi, oli lähetetty. Kun wertaa tämän esityksen Armolliseen asetukseen yllämainitusta kouluhallituksesta, Marrask. 24 p:ltä samana wuonna, nähdään kuitenkin että mainittu asetus useammissa tähdellisissä kohdissa eroaa Senaatin ehdoituksesta. Koska näin se järjestys, joka oli moniwuotisten töitten hedelmä, oli suuresti muutettu, niin tuo uusi laitos kohta alusta wälttämättömästi jäi waille sitä luottamusta, jota se olisi tarwinnut, woidaksensa siunauksellisesti waikuttaa. Kolmelta sen jäseneltä, niissä myös puheenjohtaja, ei näet waaditakaan tieteellistä oppia eikä kaswatus-opillista kokemusta, jotka olisiwat tähdellisimmät awut semmoisen wirkakunnan jäsenillä, jonka tarkoituksena on|300| koulu-opetuksen walwominen ja edistäminen, sen parantamiseksi tehtyin ehdoitusten punnitseminen ynnä myös semmoisten itse puolestaan kokoonpaneminen, sekä mies- ja nais-opettajain määrääminen. Ja koska, Hallitusmuodon 10 §:ssä löytywän säännön mukaan, on tullut tawaksi, että awonaiset paikat kollegiollisissa wirkakunnissa, sen perästä kuin niitä on hakemuksella pyydetty, täytetään ehdoituksen mukaan, jonka sama wirkakunta tawallisessa järjestyksessä on tehnyt, niin tuntuu kouluhallituksen jäseniä määrättäissä noudatettu tapa olewan outo meidän waltionjärjestyksellemme, warsinkin koska kaksi jäsentä waan määrätään määräämättömäksi ajaksi maamme korkeimmista wirkamiehistä. Kaikki kouluhallituksen jäsenet eiwät siis, asioita keskusteltaessa lausuttuin mielipiteittensä suhteen, ole turwatut, niin että saisiwat järkähtämättömästi pitää wirkansa, joka turwa muuten on koko meidän waltionjärjestyksemme omituisia awuja. Ja koska, kaikesta tästä lukua pitämättä, se sääntö on pysynyt woimassa, että kolme kouluhallituksen jäsenistä woi tehdä laillisia päätöksiä, niin ei näy ylimalkaan olewan tarpeeksi takeita siitä että kallis-arwoiset koulu-asiat meidän maassa tulisiwat asianmukaisesti tutkituiksi. Siihen nähden että opetus-asiain eri haaroja tuntewat kouluhallituksen jäsenet yhden osan wuotta käywät tarkastusmatkoilla, owat nämät arkaluontoiset asiat usein jääwät niiden kolmen jäsenen päätettäwiksi, joita määrättäessä tieteellinen oppi ja kaswatus-opillinen taito eiwät ole wälttämättöminä ehtoina. Kaksi heistä woi siis yksityisiä mielipiteitänsä myöten pääasiallisesti waikuttaa koulujen toimeen. Arweluttawa on se seikka, että tätä nykyä kaksi korkeimman hallituksen jäsenistä, sen kautta että kouluhallituksessa istuwat, tulee jääwin alaiseksi, toinen siinä suhteessa kun koulu-asioita tulee Keisarillisessa Senaatissa käsiteltäwäksi, toinen siinä suhteessa kun hänen on walwominen että sekä wirkakunnat että yksityiset henkilöt yleiseen noudattawat lakeja. Mutta paitsi sitä on kouluhallituksen nykyinen laitos saattanut koko opetuslaitoksen epäwakaiselle, wäliaikaiselle kannalle, joka ei woi olla wahingollisesti waikuttamatta siwistyksen tasaiseen edistymiseen meidän maassamme, jos ei mainittua kouluhallitusta pian laiteta toiselle kannalle.

Wiimeinkuluneiden molempien wuosien kokemus onkin näyttänyt että oli perää siinä pelossa, jonka uuden kouluhallituksen|301| nykyinen laitos oli yleisössä herättänyt. Se oli tuskin perustettukaan, niin syntyi siltä suuri joukko ehdoituksia suuriin muutoksiin, niissä myös ehdoitus aiwan uuteen koululakiin, waikka ei kouluhallitus siinä suhteessa ollut saanut mitään käskyä hallitukselta. Suuri lewottomuus ja raskas huoli nousi tästä yleisössä, kun luultiin useampain kouluin olon olewan waarassa, ja tähdellisten muutosten toisten opistoin järjestyksessä tekeillä, wieläpä koko opetuslaitoksemme olewan joutumaisillaan epäiltäwien kokeitten alaiseksi, joiden hyödyllisyydestä ei yleisössä wielä ollut woinut mikään wakawa ajatus wahwistua. Kouluhallitus on sen lisäksi, perinwastoin sitä tapaa, jota hallitus ennen on noudattanut koulu-asiain suhteen, salannut tuumansa yleisön tarkastawan silmän alta, josta tietysti epäluottamus mainittuun wirkakuntaan wielä on enentynyt, ja luuloja noussut että sen tuumat ja mietinnöt olisiwat tarkoituksissaan wielä enemmän epäiltäwät kuin mitä todella owat olleet.

Waliokunta epäilemättä ei täyttäisi welwollisuuttansa tätä puheena-olewaa asiata käsitellessä, jos se olisi huomauttamatta sitä seikkaa, että Suomen kansa kaikista näistä syistä on sywästi ja surullisesti liikutettu. Sen todistawat muun muassa ne monilukuiset lähetyskunnat, jotka mennä wuonna useammista maaseudun kaupungeista tuliwat pääkaupunkiin, wastustaaksensa luultuja ehdoituksia heidän paikkakunnissaan olewien opistoin häwittämisestä. Armollinen julistus Marrask. 30 p:ltä 1871 Suomen alkeis-opistoin laittamisesta uudelle kannalle ei näy saaneen poistetuksi tätä pelkoa että muutos tulisi kowin äkilliseksi, maan todellisiin tarpeisin ja toiwoihin sopimattomaksi. Uusi opisto, tähän asti aiwan outoa lajia, on mainitussa julistuksessa määrätty toimeen pantawaksi. Tämä opisto, joka kuitenkin tulee waltiowaroilla woimassa pidettäwäksi, pääsisi aiwan poikkeawaiseen tilaan, jota ei edes yksityisille kouluille meidän maassa ole suotu, waan jäisi yksistään kouluhallituksen puheenjohtajan yksityiseen huoleen. Tällä tawoin se ei olisi kuuluwa niiden sääntöin alle, jotka maamme muiden opistoin suhteen owat woimassa, eikä myös missään yhteydessä näiden kanssa; siitä syystä se helposti joutuisi yksityisen mielipiteen kaikkein waihtelemisten alaiseksi, josta opetukselle epäilemättä tulisi wahinkoa. Myöskin useammat niistä erityisistä määräyksistä, joita Armollinen julis|302|tus osoittaa aiotussa, uudessa koululaissa tarpeellisiksi, tarwinnewat Waliokunnan mielestä, meidän paikkakunnallisiin oloihimme ja meidän siwistystarpeisimme nähden, joitakuita muutoksia, koska koululaitoksemme lopulliseen järjestämiseen ryhdytään.

Jos nyt kaikista mainituista seikoista syntyneet wastukset poistetaan, niin on siitä epäilemättä nousewa sywä kiitollisuus, ja samassa myös siitä tulewa koululle sangen suuri etu; mutta täydesti ei woi yhteinen opetus ja kaswatus silläkään tulla turwatuksi. Sillä niin kauwan kuin on mahdollista että opetuslaitos milloin hywänsä saattaa tulla perustuksiansa myöten mullistetuksi, niin ei ole mitään wakuutta siwistyksen tasaisesta, häiritsemättömästä edistymisestä, koska jokainen tämmöinen mullistus enemmän tai wähemmin saattaa kokonaisen polwikunnan turmiolle alttiiksi. Tämä waara on niin suuri, ettei sitä käy kauemmin olla tarkkaamatta. Myönnettäwä siis lienee, että opetuslaitos meidän maassamme tarwitsee lakia, joka, niin paljon kuin mahdollista, olisi järkähtymätön.

Kaikkeen siihen nähden mitä yllä on sanottu, on Waliokunta siis yhdistynyt tuohon, yllämainituissa, monilukuisissa pyyntöesityksissä ynnä myös sangen monessa waalikokouksessa lausuttuun toiwoon, että Keisarillinen Majesteetti, ennen kuin ryhdytään perinjuurisempiin muutoksiin opetuslaitoksen uudelle kannalle laittamisen suhteen, taikka ennen kuin uusi koululaki wahwistetaan, tahtoisi sallia Säätyjen lausua mielensä siitä, taikkapa ottaa osaa sen periohjetten määräämiseen. Tähän alamaiseen pyyntöön on Waliokunta arwellut olewan sitä enemmän syytä, koska hallitus, antaessaan koulukomitean ehdoituksen 1867 wuoden Säätyjen mietinnön alle, Säädyiltä waati waroja kouluparannuksen toimeenpanemiseksi siihen suuntaan, minkä koulukomitea oli ehdoittanut, ja erittäin kouluhallituksen eroittamiseksi kirkollisten wirkakuntain alta. Koska tuomiokapitelien laittaminen uudelle kannalle, samoin kuin kaikki woimassa olewan lain muutokset, oli riippuwa Säätyin suostumuksesta, niin olisi myös jokainen yhteydessä sen kanssa olewa tärkeämpi muutos sopiwimmin ollut toimeen pantawa ainoasti sen kaawan mukaan, jonka Säädyt oliwat hywäksyneet. Säädyt epäilemättä suostuiwat uuteen kirkkolakiin sillä ajatuksella, että tuomiokapiteleistä eroitettu kouluhallitus laitettaisiin samalla kertaa esiin tuodun ehdoituksen mukaan, jonka hal|303|litus sanoi hywäksyneensä. Asiain näin ollen, Säätyjä ei pitäisi epäilyttää alamaisesti anoa että kouluhallitus muutettaisiin yllämainittuun tapaan; siihen wielä tulee se seikka lisäksi, että puolet kouluhallitusta warten waltiokulunki-arwiossa määrätyistä rahoista on otettu niistä suostumuswaroista, jotka Säädyt oliwat suoneet kansakoulu-laitoksen tarpeiksi.

Näin lausuttuaan ajatuksensa, että Säätyin pitäisi saada olla osallisna opetuslaitoksen perusteitten määräämisessä, Waliokunta ei ole katsonut sopiwaksi tätä nykyä kehoittaa perinjuuriseen tutkimiseen muutamain tähän kuuluwien, useammissa pyyntöesityksissä puheeksi otettuin seikkain suhteen, koska ne kuitenkin tulisiwat esiin niissä täydellisissä lain-ehdoituksissa, jotka hallitus Säätyin alamaisen pyynnön mukaan ehkä nähnee hywäksi Säätyin mietinnön alle antaa. Tämän seikan ei kuitenkaan pitäisi estää hallitusta wäliaikaisesti laittamasta sääntöä pääsemisestä yhteisiin oppilaitoksiin, siihen suuntaan ettei ketään köyhyyden wuoksi suljettaisi niistä, määräämästä opetuskieltä paikkakunnallisia tarpeita myöten ja kuntien lausunnan tahdon mukaan, eikä myös wähän korottamasta opettajain osaksi wähiä palkkoja. Tämän perustuksella saa Waliokunta kunnioituksella ehdoittaa:

että maan korkean-arwoiset Säädyt alamaisesti anoisiwat Keisarilliselta Majesteetilta:

1:ksi) että Keisarillinen Majesteetti tahtoisi muuttaa kouluhallituksen ja asettaa sen jäsenet sen ehdoituksen mukaan, joka oli annettu 1867 wuoden Säätyin mietinnön alle ja jonka peri-ajatukseen he oliwat suostuneet;

2:ksi) että Keisarillinen Majesteetti tahtoisi Armollisesti taikka suoda Säädyille oikeuden ottaa osaa yleisen koulu- ja opetus-lain säätämiseen, joka ei kuitenkaan määräisi semmoisia siwuseikkoja, mitkä paremmin olisiwat jätettäwät hallinnollisten wirkakuntain huoleen, waan ainoasti säätäisi:

a) mitä tarkoituksia warten kouluja tässä maassa tulisi laittaa ja woimassa pitää;

b) mitä perusteita myöten opetus olisi järjestettäwä eri kouluissa ja kuinka pitkä oppi-aika olewa;

c) mitä perusteita myöten koulukuri olisi järjestettäwä, katsoen nuorison warttumiseen ja siwistymiseen sekä ruumiinsa että tapainsakin puolesta;

d) mitä perusteita myöten eri koulut owat laitettawat, sekä eri paikkoihin maassa tasattawat, siwistyksen-tarpeen, wäenpaljouteen ja kieli-seikkoihin katsoen;

e) mitä perusteita myöten waltion ja kuntien tulisi ottaa osaa koulujen woimassa-pitoon, ynnä mitä perusteita myöten koulu-maksu olisi suoritettawa;

f) mitä perusteita myöten koulujen talous olisi järjestettäwä;

taikka että Keisarillinen Majesteetti kumminkin, sen mukaan kuin waltiopäiwä-järjestyksen 75 § sisältää, tahtoisi waatia Säätyin alamaista mietintöä yllämainituista perusteista, ennen kuin uusi koululaki wahwistettaisiin;

3:ksi) että ehdoitettu opetuslaitoksen laittaminen uudelle kannalle Armossa jätettäisiin toistaiseksi toimeen panematta, sen werran kuin se tarkoittaa tähdellisempiä muutoksia koulujen järjestyksessä, waan ettei se kuitenkaan saisi estää hallitusta wäliaikaisesti ryhtymästä pienempiin muutoksiin kouluin toimen suhteen, niin ettei ketään köyhyyden wuoksi suljettaisi yhteisistä oppi-laitoksista, ja että opetuskieli määrättäisiin paikkakunnallisia tarpeita myöten ja kuntien lausuman tahdon mukaan, ynnä että osittain niukat opettajapalkat wähän korotettaisiin.

Helsingissä 23 p:nä Huhtikuuta 1872.