3–6.2.1862 Lilly Steven-Steinheil–LM
Finsk text
Karhusuo 3. helmikuuta 1862
Kallis ystävä!
Pitkästä odottamisesta jo väsyneenä olin juuri tänään aikeissa taas palauttaa muutamalla rivillä mieleenne ehkä hiukan unohduksiin joutuneen vaatimattoman persoonani, ja katsohan vain, silloin minulle tuodaankin suureksi ilokseni se niin pitkään kaivattu kirje, josta sydämestäni kiitän, kuten samalla myös niistä kirjeistä joilla ilahdutitte meitä sairauteni aikana.
Nyt olette siis taas maanpaossanne, mitä en pidä ollenkaan outona, sillä ymmärrän täysin perusteenne, mutta se yllätti minut, ja ollakseni rehellinen olin siitä myös pahoillani, nimittäin Alexisin vuoksi, sillä vaikka olen vakuuttunut että hän on veljenne luona hyvissä käsissä, niin olin kuitenkin aina iloinen kun tiesin Teidän olevan lähellä, sillä ensiksikin poika on niin kovin kiintynyt Teihin, hän antaa Teidän myös parhaiten opastaa itseään, sillä Tehän tunnette hänen luonteenvikansa, ja sitten hänellä olisi ollut Teissä myös neuvonantaja, muistuttaja hänen tehtävissään, minkä hän on nyt menettänyt herra Tranbergille, joten olen huolissani hänen oppimisestaan, kuinka se tulee sujumaan.
Nikolai tosin vakuutti, että Idestam ja Torsten ovat luvanneet pitää häntä silmällä, mutta en tiedä voinko luottaa siihen, sillä ensin mainittuhan on meille ventovieras, ja mitä veljeenne tulee, niin hän on jo tehnyt meille niin suuren ystävänpalveluksen ottamalla Alexisin luokseen, että olisi tahditonta ottaa häneltä vastaan vielä enemmän! Pääasia toki on, että Alexis vain pysyisi terveenä, ja sitä haluan toivoa, joka tapauksessa hän on nyt vähemmän altis vilustumiselle, ylipäätään olen tyytyväinen että Alexis on hyvässä mielessä loitontunut aiemmasta ympäristöstään, sillä erinäiset asiat eivät olleet nyt siellä mieleeni, ja jos hän tulee taas keväällä tänne, niin toivottavasti ei pitkäksi aikaa, sillä Willebrandt on sitä mieltä että hän voisi todennäköisesti tulla kesäksi kotiin. Kuten Smirnoff minulle kertoi, anoppi kuuluu samoin olevan tyytyväinen että Alexis asuu veljenne luona, mikä kyllä hämmästytti minua, kun Torsten ei ole koskaan kuulunut hänen suosikkeihinsa!
6. helmikuuta
Luulin jo voivani lähettää kirjeeni keskiviikon postissa, mutta saankin sen kirjoitettua loppuun vasta tänään, sillä erinäiset esteet ovat pidättäneet minua siitä aiemmin; muiden muassa myös se syy, että minun on pitänyt toimia hoitajattarena, koska täällä oli näinä päivinä vuosimarkkinat, joten koko palvelusväen pitää välttämättä mennä sinne. Niin! Tämä toimi minun pitää nyt usein ottaa, mutta kuinka mielelläni sen teenkään, ja kuinka onnelliseksi tämä pieni kallis olento minut tekee! On toki ollut hetkiä, joina olen ollut pahoillani ettei minulle lahjoitettukaan pientä tyttöä, mutta siitä on nyt päästy yli – koen olevani niin onnellinen kun minulla on taas lapsi, yhdentekevää poika vai tyttö, se vaatii aikani, ajatukseni, ja on lohtuni kun tunnen oloni surulliseksi ja hylätyksi! Pieni Hugomme alkaa nyt myös jo näyttää aivan ihmiseltä, sillä hänhän on kahden kuukauden ikäinen, ja meistä näyttää siltä että hänestä tulisi rakkaan Maikomme näköinen, mikä ilahduttaisi minua suuresti! Jumala vain lahjoittakoon hänelle pidemmän elämän ja hyvän terveyden; nyt hän on Jumalan kiitos täyteläinen ja pyöreä, mikä tosin on imettäjän ansiota, jonka valinnassa olimme, kuten näyttää, todella onnekkaita, sillä hän on nuori, terve ja lempeäluontoinen.
Isä vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä pieneen poikaansa ja kutsuu tätäkin Pockuksi, jonka nimen tämä todennäköisesti tulee pitämään yhtä pitkään kuin Alexis. Olen nyt kai taas ollut pitkäpiimäinen, mutta koska tämä on äidille mukava ja väsymätön aihe, niin suokaa anteeksi pitkäpiimäisyyteni ja iloitkaa sen sijaan onnestani. Siitä olen varma! Pyydätte minua – minun pitää kuten aiemmin sanoa sanottavani ja kertoa teille kaikki; aiheita minulla kyllä olisi kylliksi, mutta kaikkea ei voi kirjoittaa, ja miksipä kosketella myös surullisia asioita! Vain tämän verran: että vaikka kaikki on vielä pysynyt samana, niin tunnen sen nyt vähemmän, sillä, kuten jo sanottu, pieni Hugoni on nyt lohtuni! Älkääkä toki sen takia luulko että ajattelen Alexisia vähemmän, oi ei, hän on mielessäni jopa useammin kuin aiemmin, sillä minun tulee niin sääli poikaparkaa kun hän on aina niin lohduton eron hetkellä, kuitenkin siunaan sitä hetkeä joka vie hänet pois täältä! Olen myös sitä mieltä, että hän on joka suhteessa muuttunut edukseen, ja se mikä minua erityisesti ilahdutti, oli se suuri rakkaus jota hän näytti ilmaisevan äitiään kohtaan, sillä hän oli mieluiten nyt minun seurassani eikä halunnut mielellään enää Saarelaankaan, joka oli muuten ollut hänen lempipaikkansa.
Minun on kiitettävä vielä aivan erityisesti siitä, että olitte niin päättäväinen ja toitte hänet jouluksi mukananne, ja kiitän ylipäätään mitä sydämellisimmin siitä huomaavaisesta ystävyydestä, jota tälläkin kertaa osoititte Alexisillemme. Kaikki olisi ollut hyvin, jos vain olisitte itsekin voinut olla täällä, mitä niin varmuudella toivoin! Luoja tietää, milloin taas nähdään, sillä kesällä menee ehkä juuri samoin, erityisesti kun vanhemmillanne on niin suuri juhla, ja todennäköisesti kaikki sukulaiset saapuvat sinne sitä juhlimaan. Kunpa Jumala vain antaisi kaikille terveyttä, jotta he voisivat iloisina ja onnellisina viettää sellaista harvinaista juhlaa! Itse en ole vielä koskaan sellaiseen osallistunut, ja täytyy myöntää että olisin mielelläni ollut läsnä kun on kyse vanhemmistanne, sillä perheessänne ei sukulaisia yhdistä sovinnaisuus vaan sydän, ja sydän varmasti oikein pakahtuu sydämellisistä onnentoivotuksista ja lauluista. Yllätättekö vielä samana päivänä esiintymällä sulhasena, sillä nythän se näyttää olevan vakavasti meneillään? No niin, lykkyä tykö! lausun täydestä sydämestäni, kunpa onnistuisitte tekemään valinnan joka todella olisi arvoisenne!
Äitinne oli niin ystävällinen kun kirjoitti meille puolestanne, en tiedä onko Nikolai kiittänyt häntä siitä, joten pyydän että teette sen puolestani. Häneltä myös kuulin ensimmäisenä että Emelie lähtee Helsinkiin, mistä olen tämän puolesta iloinen, sillä vaikka laulunopetus onkin pääsyy, niin hän voi samalla myös huvitella, koska siellä on nyt niin runsaasti huvittelumahdollisuuksia
Täällä meilläkin menee nyt oikein hauskasti. Jäälle on rakennettu kumpareita ja kelkkarataa pidetään kunnossa, ja siellä käy päivittäin iso joukko nuoria miehiä ja naisia, minkä seurauksena siellä on myös jo ollut useita eväsretkiä, kihlaparejakin on, kumpikin Relanderin neideistä, vanhempi apteekkari Ekroosin kanssa ja toinen paroni Rehbinderin kanssa; paljon puhutaan myös Gyllenbergistä ja Wiikistä ja sedästänne /enostanne ja Casselista, erittäin kaunis nuori tyttö, Brasinin kasvattitytär, en uskonut sitä ennen kuin mies itse kertoi.
Täällä pitäisi nyt olla tanssiaisissa oikea kukkaketo nuoria tyttöjä, toinen toistaan kauniimpia. Tänään on taas huviretki, jolle osallistuvat kaikki paitsi hovioikeus, koskapa hovioikeudenpresidentillä on tavanomainen virkaanastujaisjuhlansa, johon Nikolaikin on kutsuttu, minkä vuoksi hän ei osallistunut kelkka-ajeluun. Itse en missään tapauksessa olisi osallistunut rekiretkelle, koska en ole vielä käynyt missään, ja vain kerran vanhempien luona, kirkossa aion kuitenkin käydä sunnuntaina.
Fritz ei ole osallistunut mihinkään huvitteluihin, hänellä ei ole mihinkään enää halua ja hän on aivan vanhentunut niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Rakas veliraukka! En voi katsoa häntä ilman alakuloa, sillä hän on niin allapäin ja aiheuttaa vanhoille vanhemmille paljon huolta. Ainoa mikä häntä kiinnostaa ja elähdyttää on vesikuuri, jota hän yhä tiukasti noudattaa ja odottaa siltä täydellistä paranemista, mitä me kaikki valitettavasti epäilemme! Lopuksi pyydän vielä, kun näette Alexisin, muistuttamaan häntä siitä että käyttäytyisi moitteettomasti ja kunnollisesti, mistä häntä aina pitää muistuttaa. Kirjoittakaa meille, onko hän ollut ahkera!
Ja nyt hyvää yötä, terveisiä veljillenne ja rakkaalle pojallemme. Ja kirjoittakaa pian, miten Teillä meni tanssiaisissa ja muutenkin. Sydämelliset terveiset Teille uskolliselta
L. S.:ltänne
Nikolai pyysi lähettämään terveisiä.
Original (transkription)
Karhusuo den 3ten Februar 1862.
Theurer Freund!
Des langen Wartens schon müde, war ich
gerade heute im Begriff, meine, viel-
leicht ein wenig in Vergeßenheit
gerathene geringe Persöhnlichkeit, durch
einige Zeilen, in Ihrem Gedächtniße
wieder aufzufrischen, und siehe da, da
bringt man mir zu meiner großen
Freude, den so lang ersehnten Brief, für
den ich herzlich dancke, wie auch zugleich für
die Briefe mit Denen Sie uns wäh-
rend meiner Kranckheit erfreuten.
Jetzt sind Sie also wieder in Ihrem Exile,
welches ich durchaus nicht sonderbar finde,
denn ich begreiffe vollkommen Ihre Gründe,
es überraschte aber mich, und soll ich
aufrichtig sein – es that mir auch leid,
namentlich wegen Alexis, denn obgleich
ich überzeugt bin, daß er bei Ihrem Bru-
der gut aufgehoben ist, so freute es
mich doch immer, Sie in seiner Nähe
zu wißen, denn erstens hängt der Knabe
so sehr an Ihnen, von Ihnen läßt er
|2|
sich auch am besten leiten, denn Sie
kennen ja seine Kharackter-Fehler, und
dann hätter er in Ihnen auch einen
Rathgeber gehabt als Ermahner in Betreff
seiner Aufgaben, welchen er jetzt an
Herrn Tranberg verlohren, deshalb be-
unruhigt es mich eintillagt wenig wegen sei-
nem lernen wie es damit gehen wird;
wohl versicherte Nicolay, daß Idestam
als Torsten versprochen, ihn dabei zu be-
aufsichtigen, doch weiß ich nicht, ob und
wie, ich dem glauben soll, indem ersterer
uns ja ganz fremd ist, und was
Ihren Bruder anbetrifft, so hatt er uns
schon, durch die Annahme von Alexis,
einen so großen FreundschaftsDienst,
erwiesen, daß es unartig wäre, von
ihm noch mehr anzunehmen! Doch, die
Hauptsache ist, daß Alexis nur gesund
bliebe, und dieses will ich hoffen, –
jedenfalls ist er jetzt weniger der
Erkältung ausgesetzt, überhaupt bin ich
zufrieden daß Alexis, auf eine gute Art,
aus seiner frühern Umgebung entfernt
worden, denn so manches hatt mirtillagt dort, jetzt
mißfallen, und kommt er auch zum
Frühjahr wieder hin, so wird es hoffentlich
|3|
nicht auf lange sein, indem Willebrand
gemeint, daß er zum Sommer wahrschein-
lich nach Hause kommen könnte.
Wie mir Smirnoff sagte, so soll meine
Schwiegermutter ebenfalls damit zu-
frieden sein daß Alexis bei Ihrem
Bruder wohnt, welches mich wohl
verwundert hat, indem Torsten nie
zu ihren Günstlingen gehörte!
Den 6ten Februar. Ich glaubte schon mit
der Mittwochs Post, meinen Brief
absenden zu können, statt deßen
komme ich erst heute zum beendi-
gen Deßelben, denn verschiedene
Hinderniße haben mich früher davon
abgehalten; unter andern auch der Grund
daß ich Wärterin agiren mußte, indem
diese Tage hier Jahrmarkt war, woher
alle DienstBooten nothwendig hinmüßen.
Ja! Dieses Amt muß ich jetzt wohl
oft übernehmen, doch, wie gerne thue
ich es, und wie glücklich macht mich
dieses kleine theure Wesen!
Wohl gab es Augenblicke, daß ich es
bedauerte daß mir kein kleines Mädchen
geschenkt wurde, doch daß ist jetzt
überwunden – ich fühle mich so glücklich
|4|
wieder im Besitze eines Kindes zu sein,
einerlei ob Knabe oder Mädchen, es nimmt
meine Zeit meine Zeitstruket meine Gedan-
cken in Anspruch und ist mein Trost
wenn ich mich traurig und verlaßen fühle!
Jetzt fängt unser kleiner Hugo auch schon
an ganz menschlich auszusehen denn
er ist ja auch schon zwei Monate,
und scheint es uns als ob er unsrer
lieben Maiko gleichen wird, welches mich
wohl sehr freuen würde! Gott schencke
ihm nur ein längeres Leben und
eine gute Gesundheit; jetzt ist er
Gott lob voll und rund welches wohl
das Verdienst der Nährerin ist, in deren
Wahl wir, wie scheint, sehr glücklich
gewesen, denn sie ist jung, gesund,
und von sanftem Gemütillagtthe. Der Papa
scheint sehr zufrieden mit seinem
Söhnchen zu sein und nennt ihn
ebenfalls Pocku, denstruket welchen Nahmentillagt er wahrscheinlich
eben so lange als Alexis behalten wird.
Ich bin nun wohl wieder weitläuftig ge-
wesen, doch da es für eine Mutter ein
angenehmes und unermüdliches Thema ist,
so, entschuldigen Sie wohl meine Weitläuf-
tigkeit und freuen sich statt deßen über
mir über mein Glück. Deßen bin ich gewiß!
|5|
Sie bitten – ich soll wie früher, mich
aussprechen, und Ihnen Alles mittheilen;
Stoff hätte ich wohl genug dazu doch
schreiben läßt sich nicht alles, und wozu
auch das traurige berühren! nur so viel:
daß, obgleich noch Alles sich gleich geblie-
ben, so fühle ich es jetzt weniger, denn,
wie schon gesagt, mein Trost ist jetzt
mein kleiner Hugo! Doch glauben Sie
deshalb nicht daß ich weniger an Alexis
dencke, oh nein, ich errinnere mich
seiner sogar häufiger als früher, denn
mir thut der arme Junge so leid
da er beim scheiden immer so trostlos ist,
dennoch segne ich die Stunde die ihn
hiervon entfernt! auch finde ich, daß
er sich in jeder Hinsicht zu seinem
Vortheil verändert hat und was mich
besonders freute, war die große Liebe
die er zu seiner Mama gefaßt zu haben
schien, denn am liebsten war er jetzt
bei mir, und selbst nach Saarela wollte
er nicht gerne hin, welches doch sonst
sein liebster Aufenthalt war. Ich muß Ihnen
noch ganz besonders dancken daß Sie so resolut
waren und ihn zum Weinachten mitbrach-
ten, und dancke ich Ihnen überhaupt aufs herz-
lichste für die sorgsame Freundschaft die Sie auch
|6|
dies mal unserm Alexis erwiesen.
Alles wäre gut gewesen, wenn Sie nur
selbst hätten hier sein können, welches
ich mit solch einer Bestimmtheit hoffte!
Gott weiß, wenn man sich jetzt wie-
der sieth, denn im Sommer geth’s
vielleicht eben so, besonders da ein
so großes Festtillagt bei Ihren lieben Eltern
gefeiert wird, und wahrscheinlich alle
Verwandten sich dazu einfinden um
daßelbe zu feiern. Gott schenke Ihnen
nur Allen Gesundheit, um froh und
glücklich, ein so seltenes Fest begehen
zu können! Ich habe noch nie Dergleichen
mitgemacht, und muß ich gestehen
daß ich bei ihren Eltern gerne zu-
gegen wäre, denn in Ihrer Familie
ist nicht die Conveniens, welche die Ver-
wandten vereinigt, sondern das Herz, und
dastruket wird es da wohl recht überströmen
von herzlichen Glückwünschen als Gesängen.
Am Ende machen Sie noch die sürprise
an diesem Tage als Bräutigam zu erschei-
nen, denn nun scheint es damit ja
ernstlich im Gange zu sein? nun, Glück
zu! sag ich aus vollem Herzen, möchte es
Ihnen gelingen und Sie eine Wahl treffen
die wircklich Ihrer Werth ist!
Ihremstruket Mutter war so freundlich uns
in Ihrem Auftrage zu schreiben, da ich
nicht weiß ob Nicolay ihr dafür gedanckt,
so bitte thun Sie es statt meiner. Von
ihr erfuhr ich auch zuerst daß Emelie
nach Helsingfors wird, welches mich ihret-
wegen freut, denn ist auch der Gesang
Unterricht der HauptGrund, so wird
sie sich auch zugleich amüsiren können
da es jetzt so reich an Vergnügungen ist.
Auch hier bei uns geth es jetzt sehr
lustig her. Auf dem Eise sind Berge auf-
gebaut, und eine SchlittschuhBahn wird
in Ordnung gehalten, die täglich von
einer Maße junger Herren als Damen
besucht wird, in Folge deßen sind auch
schon mehrere Picknicks gewesen, ver-
lobte Brautpaare giebt es auch, die beiden
Demoiselle Relanders, die Älste mit dem
Apothecker Ekroos, und die zweite, mit
Baron Rehbinder; auch wird viel gesprochen
von der Gyllenberg und Wiek, und Ihrem
oncel mit der Cassel, einem sehr hübschen
jungen Mädchen, die Pflege Tochter von Brasinsvårtytt,
ich glaubte es aber nicht eher als bis er es
selbst erzählt. Hier soll jetzt auf den Bällen
ein wahrer Blumen-Flor von jungen Mädchen
sein wovon eine hübscher wie andere ist.
Heute ist wieder ein Picknick woran
Alle außer das Hofgericht, theilnehmen,
indem beim Presidenten das gewöhn-
liche EintrittsFest ist wohin Nicolay auch
gebeten wurde, weshalb er an der Schlit-
ten Fahrt keinen Theil genommen, ich
wäre übrigens auf keinen Fall von der
Parhie gewesen, da ich noch nirgends gewe-
sen, und einmal bei den Eltern, Sonntag
aber dencke ich meinen KirchGang zu halten.
Fritz hat an allen den Vergnügungen
keinen Theil genommen, er hat zu
nichts mehr Lust und ist an Geist
als Körper ganz alt geworden. Der arme
liebe Bruder! ich kann ihn nicht ohne
Wehmuth ansehen denn so ist er herunter,
und macht er den alten Eltern wohl viel
Sorge. Das einzige was ihn inntereßirt
und belebt ist die Waßerkuhr, die er noch
immer streng befolgt und von der er vollkom-
mene Beßerung erwartet, welches wir Alle aber
leider bezweifeln! Zum Schluß bitte ich Sie
noch wenn Sie Alexis sehen ihn daran zu er-
innern daß er sich rein und ordentlich halte, woran
er immer errinnert werden muß. Schreiben Sie uns
ob er fleißig gewesen! Und nun gute Nacht grüßen
Sie Ihre Brüder und unsern lieben Jungen. Und
schreiben Sie bald wie es Ihnen auf dem Balle und
überhaupt ergangen. Es grüßt Sie herzlich Ihre ergebene
L: S:
Nicolay bat zu grüßen.–.
Karhusuo den 3 februari 1862.
Dyre vän!
Trött på att vänta var jag just idag i begrepp att med några rader uppfriska minnet hos Er om min ringa person, som kanske fallit litet i glömska. Och se där, då hämtar man till min stora glädje det efterlängtade brevet till mig. Jag tackar innerligt för brevet och samtidigt också för breven som Ni gladde oss med under min sjukdom.
Nu är Ni alltså i Er exil igen. Detta tycker jag inte är så konstigt. Jag förstår helt vilka anledningar Ni hade, men det överraskar mig och om jag skall vara helt uppriktig – jag beklagar det, framför allt för Alexis skull. Även om jag är övertygad om att han är väl omhändertagen hos Er bror, så var jag alltid glad över att jag visste att Ni fanns i hans närhet. För det första är pojken mycket fäst vid Er. Och han kan ledas bäst av Er, då Ni ju känner till hans karaktärsfel. I Er skulle han också haft såväl en rådgivaren som en förmanare när det gäller hans uppgifter. En sådan har han nu förlorat i herr Tranberg. Därför är jag lite oroad över hur det kommer att bli med hans lärande. Nikolai försäkrade mig nog att såväl Idestam som Torsten lovat att hålla uppsikt över honom och hans lärande. Men jag vet inte om och hur jag skall tro på det, då förstnämnde ju är en främling för oss och vad Er bror anbelangar, så har han redan gjort oss en så stor väntjänst genom att ta emot Alexis, att det skulle vara oartigt att ta emot ännu mer av honom! Men huvudsaken är att Alexis får förbli frisk och det vill jag hoppas. I alla fall utsätts han mindre för förkylningar nu. Överlag är jag nöjd med att Alexis, på ett bra sätt, har fjärmats från sin tidigare omgivning. En hel del har jag ogillat där, och även om han kommer dit nu på våren igen så är det förhoppningsvis inte för en längre tid, då Willebrand tyckte att han förmodligen kan komma hem mot sommaren.
Jag har hört av Smirnoff att min svärmor också skall vara nöjd med att Alexis bor hos Er bror, vilket nog förvånar mig, då Torsten aldrig hörde till hennes gunstlingar!
Den 6 februari.
Jag trodde att jag redan med onsdagens post skulle kunna skicka mitt brev. Istället kan jag avsluta brevet först idag. Jag har fått olika förhinder som har hindrat mig från att göra det tidigare; bland annat också av den anledningen att jag måste agera sköterska. I dessa dagar äger nämligen marknaden rum och allt tjänstefolk måste absolut dit. Ja! Denna tjänst måste jag väl ofta överta nu, men jag gör det så gärna. Hur lycklig blir jag inte av denna lilla, dyra varelse!
Nog fanns det ögonblick då jag var ledsen över att det inte var en liten flicka som skänktes mig, men det har gått om nu – jag känner mig så lycklig över att äga ett barn igen, det spelar ingen roll om det är en pojke eller en flicka. Det tar min tid och mina tankar i anspråk och är min tröst när jag känner mig ledsen och övergiven! Nu börjar vår lille Hugo också att se helt mänsklig ut, han är ju också redan två månader gammal. Och vi tycker att det verkar som om han kommer att likna vår kära Maiko, vilket skulle glädja mig mycket! Bara Gud skänker honom ett längre liv och en god hälsa; Nu är han gudskelov knubbig och rund, vilket nog är ammans förtjänst. Det verkar som om vi haft mycket tur i valet av henne. Hon är ung, frisk och har ett milt sinnelag. Pappan verkar vara mycket nöjd med sin lille son och kallar honom också för Pocku. Ett namn som han förmodligen kommer att behålla lika länge som Alexis. Nu har jag varit långrandig igen. Men eftersom det är ett trevligt och outtröttligt tema för en mor så ursäktar Ni säkert min långrandighet och istället gläder Ni er för mig över min lycka. Det är jag säker på!
Ni ber – att jag talar ut precis som tidigare, och att jag meddelar Er allting; jag skulle nog ha tillräckligt med ämnen men allt kan inte skrivas, och vad skall det ha för nytta att beröra det tråkiga! Bara en sak: fastän allt är sig likt känner jag det inte lika starkt då jag som sagt finner tröst i min lille Hugo! Men Ni skall inte tro att jag på grund av det tänker mindre på Alexis, åh nej, jag tänker även oftare på honom nu än förr. Jag tycker nämligen så synd om den stackars pojken eftersom han alltid är så otröstlig vid skilsmässan. Jag välsignar ändå den stunden som för bort honom härifrån! Jag tycker också att han i varje hänseende har ändrats till sin fördel. Och det som gladde mig särskilt var den stora kärleken som han verkar fattat till sin mamma, då han helst var med mig. Även till Saarela ville han ogärna åka. Det var ju annars hans favoritställe. Jag måste ännu särskilt tacka Er för att Ni var så resolut och att Ni tog med honom på julen. Jag tackar Er överlag på det hjärtligaste för den omtänksamma vänskapen som Ni också denna gång visat vår Alexis.
Allt hade varit bra om Ni själv bara hade kunnat vara här, vilket jag hade hoppats med en sådan bestämdhet! Gud vet när man ses igen, då det kanske är detsamma på sommaren, särskilt då det kommer att firas en stor fest hos Era kära föräldrar där antagligen alla släktingar infinner sig för att fira. Gud skänke er alla blott hälsa för att glatt och lyckligt kunna fira en så sällsynt fest! Jag har aldrig deltagit i en sådan fest och jag måste erkänna att jag gärna skulle närvara där då det gäller Era föräldrar. I Er familj är släktingarna nämligen inte förenade av konvenans utan med hjärtat och hjärtat kommer säkert att översvämmas rätt mycket av hjärtliga lyckönskningar och sånger. Till slut kommer ännu den surprisen att Ni dyker upp som brudgum den dagen. Detta verkar ju vara på gång på riktigt? Alltså, lycka till! säger jag av fullt hjärta. Jag hoppas att Ni lyckas och att Ni väljer en som är värd Er!
Er mor var så vänlig och skrev till oss på uppdrag av Er. Då jag inte vet om Nikolai har tackat henne ber jag Er att göra det i mitt ställe. Av henne fick jag veta att Emelie kommer att åka till Helsingfors, vilket gläder mig för hennes skull. Även om sångundervisningen är den huvudsakliga anledningen så kan hon samtidigt roa sig då staden är så rik på nöjen just nu. Också här hos oss går det mycket lustigt till nu. På isen har det byggts kullar och en skridskobana hålls i skick och den besöks varje dag av en massa unga herrar och damer. Till följd av det har det också ordnats flera picknickar. Förlovade brudpar finns det också. Båda demoiseller Relander, den äldsta är förlovad med apotekaren Ekroos, och den andra med baron Rehbinder. Det pratas också mycket om Gyllenberg och Wiik, och om Er onkel och Cassel, en mycket vacker ung flicka, som är Brasins fosterdotter. Men jag tror inte på det förrän han själv berättar det. Här skall det nu finnas en sann blomsterflor av unga flickor på alla baler. Den ena är vackrare än den andra.
Idag äger en picknick rum igen och alla förutom hovrätten deltar. Det är nämligen så att hos hovrättspresidenten är den vanliga tillträdesfesten och dit blev också Nikolai bjuden. Därför deltog han inte i slädfärden. Jag hade förresten under inga omständigheter deltagit i slädpartiet då jag inte varit någonstans, och bara en gång hos föräldrarna. Men på söndag tänker jag gå i kyrkan. Fritz har inte deltagit i något nöje. Han har inte lust till någonting och har blivit ganska gammal till själ och kropp. Min stackars käre bror! Jag kan inte titta på honom utan vemod då han är så nere och han gör de gamla föräldrarna nog mycket sorg. Det enda som intresserar och upplivar honom är vattenkuren som han fortfarande strikt följer och som han förväntar sig ett fullständigt tillfrisknande av, vilket vi alla tyvärr betvivlar! Till slut ber jag Er ännu om en sak. När Ni ser Alexis så påminn honom om att han skall hålla sig ren och prydlig, vilket han alltid måste bli påmind om. Skriv till oss om han varit flitig! Och nu god natt. Hälsa Er bror och vår käre gosse. Och skriv snart hur det har gått för Er på balen och överlag. Ni hälsas hjärtligt av Er tillgivna
L. S.
Nikolai bad mig hälsa. –