12.11.1862 Lilly Steven-Steinheil–LM
Finsk text
12. marraskuuta 1862
Kallis ystävä!
Todennäköisesti olette jo nähnyt Georg S:n ja kuullut häneltä myös lähemmin tämänhetkisistä olosuhteistamme, sillä pyysin häntä kertomaan Teille kaiken aivan rehellisesti. Olen siitä lähtien kuitenkin taas ollut yhtä toivoa köyhempi, sillä Nikolai kirjoitti joitakin päiviä sitten että on jo katkaissut välinsä raatimies Lehmaniin, jonka maatilan oli ottanut hallittavakseen. Syyksi hän kertoi, että he eivät olleet päässeet yhteisymmärrykseen ehdoista, mutta lankomieheni antaa asialle paljon surullisemman selityksen, mitä me kaikki olemme pelänneetkin ja Tekin varmaan voitte arvata sen. Ja näin hän on nyt taas taakkana Woldemar-paralle, joka on häneen aivan kyllääntynyt ja käyttänyt turhaan kaikki keinonsa saadakseen hänet luopumaan huonoista tavoistaan.
Nyt Nikolai hakee taas erästä paikkaa, mutta siitä tuskin koituu mitään järkevää, ja minun on varmaan iäksi luovuttava ajatuksesta muuttaa hänen luokseen sen jälkeen mitä nyt kuulin hänestä. Niin! Hirvittävää huolta hän aiheuttaa minulle, ja oma murheellinen tilanne unohtuu kun on huoli hänestä! Milloin – ja miten – tulee muuttumaan tämä kaikki mikä nyt tekee elämästä piinaa päivittäin, niin, tunneittain! Toivoin vakaasti, että hänen elämänsä olisi saanut uuden, myönteisen käänteen, sillä nyt hän oli riisuttu kaikesta avusta ja vain oman tahdonvoimansa varassa, mutta turhaan! Mikään ei voi saada häntä järkiinsä, ja hän tuntuu syöksyvän yhä syvemmälle kurjuuteen, minua kauhistuttaa kun ajattelen kuinka pitkälle hän voi vielä mennä jos aikoo jatkaa näin.
Viimeisimmät tapahtumat puistattivat minua niin, että olen ollut aivan sairas, mutta olen ollut neljätoista päivää hyvien vanhempieni luona, jotka aina rohkaisevat minua rakkaudellaan kun huolet tahtovat saada minusta ylivallan. Sunnuntaina minun pitää, joskin raskain sydämin, mennä taas takaisin Saarelaan Hugon kanssa, mikä voi Alexisin vuoksi olla ihan hyväkin asia. Hänellä on jo nyt uusi opettajansa, eräs tietty Forss-niminen opiskelija ja maanmittarinlesken poika Viipurista. En ole nähnyt häntä vielä lainkaan enkä liioin kuullut hänestä mitään. Jumala suokoon että hän olisi kunnon ihminen, muuten en tiedä miten Alexis-raukkani käy! Sillä valitettavasti voin tehdä niin vähän oman lapseni hyväksi! Georg on varmaan nyt todella iloinen että on päässyt tästä helvetistä. Suon sen hänelle sydämestäni ja toivon että hän on Helsingissä päässyt raskasmielisyydestään. Jos näette häntä, pyydän lähettämään terveisiä. Ja näin lopetan, kun minulla ei ole muuta kuin surullista kerrottavaa. Koska minulla ei ole kirjettänne mukanani, en muista sen sisältöä kunnolla, sillä kuten tiedätte
Original (transkription)
Den 12ten November. 1862.
Theurer Freund!
Wahrscheinlich werden Sie Georg S:
schon gesehen, hstruketund von ihm auch
das Nähere unserer jetzigen Verhält-
niße erfahren haben, da ich ihn da-
rum bat Ihnen alles ganz aus-
führlich mittzutheilen. Seid der
Zeit bin ich nun leider wieder
um eine Hoffnung ärmer gewor-
den, denn vor einigen Tagen schrieb
Nicolay daß er mit dem StatsRath
Lehman, deßen Gut er zur Ver-
waltung übernommen, schon
auseinander wäre. Als Grund,
giebt er an, daß sie in ihren
Bedingungen nicht übereingekom-
men wären, doch giebt mein Schwa-
ger darüber eine viel traurigere Aufklä-
|2|
rung, darüberstruket welches wir Alle befürch-
tet haben, und Sie wohl auch errathen
werden. Und so liegt er nun dem
armen Woldemar wieder zur Last,
der ihn herzlich satt ist, und vergeb-
lich Alles angewandt hat um ihn
von seinen bösen Gewohnheiten
abzubringen. Jetzt sucht er nun
wieder eine Stelle, doch wird dabei
wohl auch nichts kluges herauskommen,
und den Gedancken zu ihm zu ziehen,
werde ich wohl für immer aufge-
ben müßen, nachdem was ich jetzt
über ihn erfahren. Ja! eine schreckli-
che Sorge macht er mir, und die
eigene traurige Lage vergeßt sich,
um den Kummer um ihn!
Wann – und wie – wird sich Alles
ändern, was einem jetzt das Leben
täglich ja stündlich zu einer Qual
macht! Ich hoffte mit Gewißheit,
daß seine Leben jetzt eine andere
günstige Wendung nehmen würde
|3|
da er nun doch aller Hülfe ent-
blößt, und nur von seiner eige-
nen WillensKraft abhängig war,
doch umsonst! nichts vermag
ihn zur Besinnung zu bringen
und immer tiefer scheint er sich
ins Elend zu stürzen, mir graut
wenn ich daran dencke, wie weit
es noch mit ihm gehen wird, wenn
er so fortzusetzen gedenckt.
Die letzten Ereigniße haben mich
so erschüttert, daß ich ganz kranck
gewesen, doch bin ichtillagt bei meinen
guten Eltern seid vierzehn Tagen,
die mich mit ihrer Liebe immer
wieder aufrichten wenn der Kum-
mer mich überwältigen will.
Sonntag werde ich, obwohl mit
schwerem Herzen, mit Hugo wie-
der nach Saarela zurück müßen,
welches wegen Alexis auch ganz
gut sein kann. Er hat jetzt schon
|4|
seinen neuen Lehrer einen gewis-
sen Forss Student, und der Sohn
einer Landmeßer Witte aus Wi-
burg. Ich hab ihn noch gar nicht
gesehen, und hab auch nichts über
ihn gehört. Gott gebe daß er ein
braver Mensch wäre, sonst weiß
ich nicht was aus meinem ar-
men Alexis werden soll! Denn
leider kann ich für mein eigenes
Kind so wenig thun! Georg wird
wohl jetzt ganz glücklich sein,
daß er aus dieser Hölle heraus ist.
Ich gönne es ihm auch von Herzen
und hoffe daß seine Schwermuth
ihn in Helsingfors verlaßen hatt;
wenn Sie ihn sehen, so bitte ihn zu
grüßen. Und hiermit schließ ich dann
auch denn außer trauriges hab ich Ihnen
auch nichts anders mittzutheilen.
Da ich Ihren Brief nicht mitthabe, so
errinnere ich mich nicht recht des
Inhaltes denn wie Sie wißen so ist
Den 12 november 1862.
Dyre vän!
Antagligen har Ni redan sett Georg S. och har hört av honom de närmare detaljerna rörande våra nuvarande förhållanden, då jag hade bett honom att utförligt meddela Er allt därom. Sedan den tiden har jag tyvärr förlorat en förhoppning till. För några dagar sedan skrev Nikolai nämligen att han och statsrådet Lehman, vars gods han hade börjat förvalta, redan har skilts åt. Han säger att orsaken var att de inte kunde komma överens om villkoren, men min svåger ger en mycket sorgligare förklaring till det, vilket vi alla befarade. Ni kan väl också gissa er fram till den. Och så ligger han den stackars Woldemar till last igen. Woldemar är hjärtligt trött på honom då han har försökt allt för att förmå honom att avstå från de dåliga vanorna, men förgäves. Nu söker Nikolai ett ställe igen men det resulterar väl knappast i något klokt, och tanken på att flytta till honom måste jag väl ge upp för alltid efter vad jag fått veta om honom. Ja, han gör mig en fruktansvärd sorg och man glömmer det egna läget på grund av sorgen för honom! När – och hur – kommer allt att ändras, allt som varje dag, till och med varje timme gör livet till ett kval! Med visshet hoppades jag att hans liv nu skulle ta en annan, en positiv vändning, då han var utblottad på all hjälp och bara beroende av sin vilja, men förgäves! Ingenting förmår honom att komma till besinning och han verkar störta sig själv allt djupare i elände. Jag ryser när jag föreställer mig hur långt det ännu kan gå med honom om han tänker fortsätta så här.
Jag har blivit så omskakad av de senaste händelserna att jag varit helt sjuk. Men sedan fjorton dagar tillbaka är jag hos mina goda föräldrar som alltid tröstar mig med sin kärlek när sorgerna vill övermanna mig. På söndag måste jag, fast jag känner mig svår till mods, åker med Hugo tillbaka till Saarela. För Alexis skull kan det till och med vara helt bra. Nu har han redan fått sin nya lärare som heter Forss och är student. Han är son till en lantmätaränka från Viborg. Jag har inte ännu sett honom och har inte heller hört något om honom. Gud give att han är en snäll människa. Annars vet jag inte vad det skall bli av min stackars Alexis! Då jag tyvärr bara kan göra så lite för mitt eget barn! Georg är väl helt glad över att han är borta från detta helvete nu. Det unnar jag honom av hjärtat och jag hoppas att hans svårmod har lämnat honom i Helsingfors; hälsa honom om Ni ser honom. Och härmed slutar jag då jag inte har något annat att meddela än sorgliga saker. Eftersom jag inte har med mig Ert brev kommer jag inte riktigt ihåg brevets innehåll. Som Ni vet så