16.[5.]1870 Emilie Mechelin–LM
Finsk text
Pariisi 16.
Rakas Leo!
Sydämellinen kiitos viime kirjeestäsi, jossa olivat ne 600 frangia! Olimme sydämestämme iloisia uutisesta, että Torstenille on syntynyt pieni tytär. Kunpa Jenny nyt vain pysyisi edelleen reippaana, että kaikki olisi hyvin kun tulemme kotiin. Tulee olemaan niin hirveän hauskaa tulla taas kotiin! Olimme ensin ajatelleet matkustaa suoraan Lyypekistä Helsinkiin, mutta silloin meidän olisi pitänyt lähteä Lyypekistä 19. päivä ja olisimme tulleet kotiin liian aikaisin, sillä asuntommehan on vuokrattuna 1. kesäkuuta asti, ja teidänhän pitää silloin myös muuttaa, ja 2. päivään asti ja ”Alexanderin” odottaminen taas olisi kestänyt liian pitkään, sillä meidän, ja erityisesti Alman, on välttämättä oltava kotona kesäkuun alkupäivinä. Siksi olimme päättäneet lähteä täältä matkaan 24. tai 25. päivä ja matkustaa reittiä Malmön kautta ja rautateitse Tukholmaan, mutta matkatavaramme tulevat suoraan ”Alexanderin” mukana. Otamme mukaan vain välttämättömimmän. Matkasta tulee siten hiukan kalliimpi, mutta viikko lisää oleskelua täällä ja pari-kolme laulutuntia vähemmän à 20 frangia tekee jo niin paljon rahaa, että voimme tehdä sillä matkan Ruotsin halki. Sitä paitsi Alma on niin kauhean merisairas ja tulisi kotiin aivan surkeassa kunnossa. Olemme nimittäin siinä varmassa käsityksessä, että laivat Tukholmasta kulkevat tavalliseen tapaan tiistaina ja perjantaina. Kesäkuun 4. päivänä olemme sitten aivan varmasti kotona, mahdollisesti jo 1. päivä, mutta sitä en haluaisi, koska asuntomme ei silloin ole vielä kunnossa, ja kaikki ihmiset tekevät muuttoa. Toivon, ettet pidä sitä aivan liian epäjärkevänä että matkustamme Ruotsin halki. Haluaisin vain, että olisimme jo kotona, vaikka viihdymmekin täällä oikein hyvin, mutta viimeisinä aikoina on liikaa tekemistä ja se johtaa aivan liian levottomaan elämään. Nyt, rakas Leoni, viimeinen pyyntö. Kun pyysin Sinulta rahaa, en osannut niin tarkkaan laskea minkä verran kuluja matkalla tulee, ja sitä paitsi luulin että lähettäisit erikseen rahaa Alexandran hankintoinin. Summa tekee rintaneulan kanssa noin 100 frangia, sitten myös jotain Fanny-tädille. Lähetä meille siksi varmuuden vuoksi 200 frangia Tukholmaan ja osoita se Lindbergille, jonka etsimme heti käsiimme. Sitä paitsi sitä haluaa niin mielellään tuoda mukanaan pieniä lahjoja, ja siksi siitä tulee aina enemmän kuin mitä on laskenut. Minkäs teet! Näkemiin! Kirjoitan myös Alexandralle. Paljon terveisiä!
Sinun
Miltu
P.S. Olin jo unohtaa kirjoittaa jotain siitä kotiopettajatteren toimesta. Rouva Meding antoi minulle neiti Albrizion vanhan osoitteen, ja kirjoitin tälle heti mutten ole vielä saanut vastausta, joten todennäköisesti osoite oli väärä. Sitä paitsi hän ei varmastikaan tulisi 600 frangista, vaikka paikka teillä olisi kyllä paras mitä ajatella saattaa. Olen kuullut, ettei hän olisi lainkaan mikään kovin hyvä tyttö – hän on kuulemma kohdellut erittäin tylysti isäänsä, joka kuoli syksyllä. Sekään ei ehkä ole totta, mutta minusta neiti Albrizio ei ole kovin miellyttävä. Yritän kuitenkin löytää hänen osoitteensa, mutta sillä välin käyn tänään eräässä paikanvälitystoimistossa, jossa oleva rouva kuuluu olevan oikein tunnontarkka ja hyvä. Aion pyytää häntä lähettämään minulle joitakin esimerkkejä, sillä kyllähän ulkoasun perusteella pitää pystyä jotain arvioimaan. Loput suullisesti! Kun kirjoitin ja pyysin rahaa, meillähän oli tarkoituksena matkustaa täältä 15. päivä, mutta nyt jäämmekin 10 päiväksi pidempään, koska konsertista ei tullutkaan mitään. En halunnut riskeerata mitään. Tappiota minulle ei olisi missään tapauksissa voinut tulla, mutta minun olisi pitänyt lähettää sinne todistuksia, ja koska konsertin pitäminen on minulle ylipäätään niin epämiellyttävää, niin pelkään pienimpiäkin vaikeuksia. Jälleen yksi rauennut toive! Minkäs teet!
Sinun Mili
Original (transkription)
|1|
Paris den 16
Lieber Leo!
Herzlichen Dank für deinen
letzten Brieftillagt mit den 600 fr!
Die Nachricht von der
Geburt eines Töchterleins
bei Torsten hat uns herz-
lich gefreut – möchte nur
Jenny fortwährend rasch
bleiben, dass Alles gut ist
wenn wir nach Hause kom-
men. Es wird so sehr an-
genehm wieder nach Hau-
se zu kommen! Wir hatten
erst gedacht direkt aus
Lübeck nach Helsingfors zu
reisen, aber, dann hätten
|2|
wir den 19 aus Lübeck reisen
müssen und wären zu früh
nach Hause gekommen,
denn unsere Wohnungtillagt ist ja bis zum
1 Juni vermiethet, und Ihr
solltet ja auch dann über-
ziehen, und wieder zum
2 Alexander Alexander
zu warten wäre zu lange
gewesen, denn wir, und
besonders Alma wird noth-
wendig die ersten Tage vom
Juni zu Hause sein. Dess-
wegen hatten wir beschlossen
den 24 oder 25 hiervon zu
reisen, und den Weg über
Malmö und per Eisenbahn
nach Stockholm zu reisen,
unser Gepäck wird aber
mit Alexander direkte
kommen, wir nehmen nur
das nothwendigste mit.
Die Reise wird dadurch
|3|
wohl etwas theurer, aber eine
Woche Aufenthalt mehr
hier, und ein par, drei Ge-
sangstunden à 20 fr. weni-
ger, macht schon so viel
Geld aus, dass wir für das
selbe die Reise über Schwe-
den machen können. Aus-
serdem ist Alma so sehr
seekrank, und würde dann
ganz elend nach Hause
kommen. Wir nehmen näm-
lich für sicher an dass die
Schiffe wie gewöhnlich am
Dienstag und Freitag aus Stock-
holm gehen. Den 4 Juni
sind wir denn ganz sicher
zu Hause, möglicherweise
schon den 1, ich möchte
es aber nicht, weil unsere
Wohnung dann noch nicht
in Ordnung ist, und Alle
Menschen überziehen. Ich hoffe
dass du es nicht gar zu un-
|4|
vernünftig finden wirst dass
wir über Schweden reisen.
Ich möchte nur dass wir schon
zu Hause wären obgleich wir
uns hier sehr gut amüsie-
ren, aber die letzte Zeit hat
man zu viel zu thun und
führt ein gar zu unrichtiges
Leben. Nun mein lieber Leo
eine letzte Bitte. Als ich dich
um Geld bat konnt ich
nicht so genau berechnen
wie viele Ausgaben man zur
Reise hat, und ausserdem
glaubte ich dass du apart
für Alexandras Comissionen
schicken würdest. Mit der
Brosche wird es ungef. 100
fr. dann auch etwas für
Tante Fanny. Schicke uns
deswegen zur Sicherheit 200
fr. nach Stockholm und
adressiere es zu Lindberg,
den wir gleich aufsuchen
werden. Ausserdem will man so gern kleine Geschenke
mitbringen, und deswegen geht es
immer mehr als man berechnet. Que faire!
Adieu! Ich schreibe auch an Alexandra.
Viel Grüsse!
Deine Miltu.
|5|
P.S. Beinahe hätte ich vergessen
dir über die Gouvernanten-
comission etwas zu schreiben.
Mad. Meding gab mir die
alte Adresse der Albrizio, und
ich schrieb ihr gleich, habe
aber noch keine Antwort er-
halten, so dass wahrscheinlich
die Adresse unricht war. Ausser-
dem würde sie gewiss nicht
für 600 fr. kommen, obgleich
die Stelle bei Euch wohl die
beste ist, die man sich den-
ken kan. Ich habe gehört dass
sie gar kein sehr gutes Mäd-
chen sein soll – sie soll ihren
Vater, der im Herbst starb, sehr
schlecht gewesen sein. Das ist auch
vielleicht nicht wahr, aber mir
ist die Albrizio nicht sehr an-
genehm. Ich werde doch versu-
chen ihre Adresse zu finden,
aber, en attendant, gehe ich
Heute in ein bureau de place-
|6|
ment, wo die Frau sehr ge-
wissenhaft und gut sein soll.
Ich werde sie bitten mir einige
Exemplare zu schicken, denn
etwas muss man doch nach
dem Äussern beurtheilen kön-
nen. Weiter mündlich! Als ich
schrieb und das Geld verlangte
hatten wir ja die Absicht den
15 hiervon zu reisen, nun
bleiben wir aber 10 Tage länger,
weil aus dem Conzerte doch
nichts wurde. Ich wollte nichts
riskieren. Verlust hätte ich auf
keinen Fall haben können,
aber ich hätte Zeugnisse hin-
schicken müssen, und weil
mir das Conzertgeben überhaupt
so unangenehm ist, so fürch-
te ich die geringsten Schwierig-
keiten. Wieder eine gescheiterte Hoff-
nung! Que faire!
Deine Mili.
Paris den 16
Käre Leo!
Ett hjärtligt tack för ditt senaste brev med de 600 francs. Meddelandet om födelsen av Torstens lilla dotter gjort oss hjärtlig glädje – måtte bara Jenny vara rask framöver så att allt är bra då vi kommer hem. Det blir väldigt trevligt att komma hem igen! Först tänkte vi åka direkt från Lübeck till Helsingfors, men då hade vi måst åka från Lübeck den 19 och hade kommit hem för tidigt. Vår lägenhet är ju uthyrd till den 1 juni och Ni skall ju också flytta över då. Att däremot vänta till den 2 och Alexander, det hade tagit för länge då vi, framför allt Alma, måste vara hemma de första dagarna i juni. Därför bestämde vi oss för att åka härifrån den 24 eller 25, för att ta vägen via Malmö och för att åka tåg till Stockholm. Vårt bagage kommer dock direkt med Alexander. Vi tar bara med det nödvändigaste. Därmed blir resan väl lite dyrare men att stanna här en vecka längre och att ta ett par tre sånglektioner à 20 francs mindre, det blir också en hel del pengar. För samma summa kan vi resa via Sverige. Dessutom blir Alma så otroligt sjösjuk och skulle komma hem i ett eländigt tillstånd. Vi tar alltså för givet att båtarna går från Stockholm på tisdagar och fredagar som vanligt. Den 4 juni är vi med all säkerhet hemma, möjligtvis redan den 1, men det vill jag inte eftersom vår lägenhet inte är iordningställd och alla människor flyttar över då. Jag hoppas att du inte tycker att det är alltför oförnuftigt att vi reser via Sverige. Jag önskade att vi redan skulle vara hemma fastän vi har mycket roligt här. Men den sista tiden har man för mycket att göra och man lever ett alltför oroligt liv. Nu, min käre Leo, en sista önskan. Då jag bad dig om pengar kunde jag inte räkna ut hur stora utgifterna för resan blir och dessutom trodde jag att du skulle skicka extrapengar för Alexandras ärenden. Med broschen blir det ungefär 100 francs och dessutom lite för tant Fanny. Skicka därför för säkerhets skull 200 francs till Stockholm och adressera pengarna till Lindberg som vi genast skall söka upp. Dessutom vill man så gärna ta med små presenter och därför går det alltid åt mer pengar än beräknat. Vad skall man göra!fr
Adjö! Jag skriver också till Alexandra.
Många hälsningar!
Din Miltu.
P.S. Jag glömde nästan att skriva något om guvernantärendet. Madam Meding gav mig Albrizios gamla adress och jag skrev genast till henne men jag har inte ännu fått svar så adressen var antagligen fel. Dessutom skulle hon knappast komma för 600 francs fastän tjänsten hos Er säkert är den bästa man kan tänka sig. Jag har hört att hon inte skall vara en god flicka – hon skall ha varit mycket stygg mot sin far som dog i höstas. Kanske stämmer det inte men jag tycker inte så mycket om henne. Men jag skall ändå försöka hitta hennes adress. Men i väntan på det går jag till en bureau de placement, ett platsförmedlingskontor idag. Frun där skall vara mycket samvetsgrann och bra. Jag skall be henne att skicka några exemplar. Något måste man väl kunna bedöma efter det yttre. Resten muntligt! Då jag skrev och bad om pengarna var ju vår avsikt att åka härifrån den 15. Men nu stannar vi tio dagar till eftersom det inte blev någonting av med konserten. Jag ville inte riskera något. Förlust hade jag inte gjort men jag hade måst skicka in mina betyg. Och eftersom jag tycker att det överlag är oangenämt att ge konserter skyr jag de minsta svårigheterna. Ännu en grusad förhoppning! Vad skall man göra!fr
Din Mili.