14.6.1860 LM–Torsten Costiander
Finsk text
Hamina 14. kesäkuuta 1860
Rakas Torsten.
Onkin jo korkea aika että kirjoitan Sinulle. Tunnet minut ja tunteeni ja sympatiani Sinua kohtaan liian hyvin, jotta voisit laittaa pitkän hiljaaoloni välinpitämättömyyden tiliin. Tiedät kuitenkin myös millaista on, kun on kauheasti töitä, asioita ja järjestelyjä hoidettavana ja on kuin pyörisi jossain tuulimyllyssä. Luojan kiitos siitä kaikesta on nyt selvitty, olen pelastanut purteni satamaan, vienyt karitsani kuivalle maalle. Täällä sielu ja ruumis elpyvät – ja iloitsevat siitä että elämässä on niitäkin hetkiä, joina ei tarvitse elää sydän kurkussasv.
Loppututkintoni meni varsin hyvin; Snellman antoi arvosanaksi cum laude, niin että sain 10 puoltoääntä, mihin olen aivan tyytyväinen. Reinista tuli priimus, Blomstedt (O. B. Suomettaressa) sai toisen sijan. Promootiotilaisuus oli lyhyempi ja ehkä hienompi kuin kolme vuotta sitten. Moberg hoiti hommansa erittäin hyvin, samoin Brunér. Päivällinen oli hilpeä ja miellyttävä mutta loppui ilman että kukaan ehti hiprakkaan eli siis jo kello kuuden tienoilla. Tanssiaisia eivät järjestäneet maisterit, vaan ne järjestettiin heille. Meitä kiellettiin järjestämästä tanssiaisia. Kaikesta varovaisuudestamme ja vilpittömyydestämme huolimatta oli kuitenkin päädytty mielenosoitukseen, joka johti tähän tanssiaiskieltoon.
Yleinen mielipide kuitenkin puhui selvääkin selvemmin meidän periaatteidemme puolesta; järjestettiin tyylikkäät, hienot tanssiaiset, joihin osallistui 433 henkeä. Lienee parasta etten kerro tästä kaikesta Sinulle enempää. Vain tämän verran: niin mieluusti kuin olisinkin nähnyt Sinut promootiossani, minun oli kuitenkin sydämestäni iloittava että et ollut siellä näissä olosuhteissa, vaan kaukana muilla mailla. Robert oli Hämeenlinnassa, Alba oli paikalla ja viihtyi hyvin. Felix ja Sofie tulivat Viipurista ja olivat 9 päivää Helsingissä; asuivat Hôtel de Nordissa. Mili viipyi täällä kaksi viikkoa, asui Alban luona. Isä oli siellä vain 5 päivää, tietenkin minun kortteerissani; myös Adu asui siellä. Alba on asuntoonsa oikein tyytyväinen. Kaikki oli järjestetty Sinun ohjeidesi mukaan, toimisto ja kauppa tyhjennetty, salaisuudet laitettu lukkojen taakse.
Frenckell lähti toukokuun puolivälissä matkaan pidemmäksi aikaa – eikä ollut lähtiessään maininnut Lindströmille sanallakaan niitä vekseliasioita. Minun piti siis selittää kaikki Lindströmille ja hän onneksi uskoi minua, sai kuitit ja lupasi aivan varmasti hoitaa Sinulle ensimmäisen postin mukana 1 000 frangin vekselin, ja saat toivottavasti rahat tämän kirjeen mukana. Se on määrä lähettää poste restanteen, joten Sinun on ahkerasti kyseltävä sieltä. Lopuista asioistasi olen huolehtinut. Tallinnasta lähettämäsi kirje, 5. toukokuuta kirjoitettu, tuli kuitenkin vasta 25. päivä – hienoa postinkulkua. Kuittiasi ei siten voinut ottaa käyttöön ennen sitä. Eräiden vaikeuksien jälkeen sain lopulta tarpeeksi rahaa, ja 7. kesäkuuta lähdimme Viktorialla Helsingistä.
Värjärintalossa, jossa nyt asumme, on sievää ja siistiä – viihtyysv hyvin – mutta ei meillä mitään suuria vaatimuksia olekaan suurempiin huvituksiin. Kevät oli pitkään meluavaa myrskyä ja vain vetensä suhteen antelias, mutta on nyt taas viehättävä ja auringonpaisteinen. Hyödynnän sitä toiviomatkalle Viipuriin, tänään Viktorialla. Oleskelen siellä noin 10 päivää. Se sopii paremmin nyt, kun isällä on vielä paljon töitä, kuin myöhemmin kesällä.
Vierailuni koskee tietenkin pääasiassa Karhusuota, mihin minut on kiireesti kutsuttu. Tämä matka – höyrylaiva tulee 2 tunnin kuluttua – pakottaa minut lähettämään näin lyhyen, niukan kirjeen. Odotamme kovin kärsimättömästi seuraavaa kirjettäsi Pariisista – toivottavasti siitä voi jo aistia erilaista henkeä kuin edellisestä – ja Sinä Pariisissa, Euroopan polttopisteessä, kiinnostunut tarkkailija, hilpeä gentlemanni.
Nyt voi hyvin, nauti olostasi! Toivoo
Leosi.
Terveisiä Falkmanille! Kerro että olen ihaillut hänen omakuvaansa.
Kaikilta meikäläisiltä tietenkin mitä lämpimimmät terveiset!
Original (transkription)
|1|
Hamina d. 14 Juni 1860.
Lieber Torsten.
Wohl ist’s schon hohe Zeit, daß ich Dir
schreibe. Du kennst mich und meine
Gefühle und Sympathien für Dich zu gut,
als daß Du mein langes Schweigen auf
die Rechnung der Gleichgültigkeit schrei-
ben könntest. Du weißt aber auch wie
es ist, in einer Maße von Arbeiten,
Geschäften und arrangements wie in einer
Windmühle herumgedreht zu werden.
... Gottlob, das ist nun Alles überstan-
den – ich habe mein Schiffchen in den
Hafen gerettet, mein Schäfchen auf’s
Trockne gebracht. Seele und Körper er-
holen sich hier – und freuen sich des Be-
wußtseins, daß es auch Momente im Le-
ben giebt wo man nicht nöthig hattillagt mit hjertat
i halsgropen zu exsistiren.
Mein Examen gelang doch ganz gut;
Snellman gab mir auch cum laude, so daß
ich 10 Stimmen erhielt, womit ich ganz
zufrieden bin. Rein wurde primus,
|2|
Blomstedt (der O. B. in Suometar) hatte den
zweiten Platz. Der Promotionsakt war
kürzer und vielleicht hübscher als vor drei
Jahren. Moberg machte seine Sache sehr
gut, Brunér auch. Der Mittag war munter
und angenehm, endigte aber ohne daß je-
mand einen Strich gehabt hätte, und zwar
schon um 6 Uhr. Der Ball ward nicht von
den Magisters, sondern für dieselben gege-
ben. Uns ward verboten, den Ball zu geben.
Es warenstruket nämlich, trotz aller unser Vorsicht
und loyauté doch zu einer Demonstration
gekommen, die den Verbot zum Balle
herbeiführte. Die allgemeine Opinion
sprach sich aber auf éclatante Weise für
unsere Prinzipien aus: es ward von 433
Theilnehmern ein nobler, schöner Ball ge-
geben. Es ist wohl am Besten über Alles dies
weiter nichts zu erzählen. Nur soviel: so
gern ich Dich bei meiner Promotion ge-
sehen hätte, mußte ich mich doch von Herzen
freuen, daß Du unter diesen Umständen
nicht da warst, sondern in weiter, freier
Ferne. Robert war in ThusTavastehus, Alba wohnte
dem Akte bei, und er gefiel ihr. Felix und
|3|
Sofie kamen aus Wiburg und waren 9 Tage
in HforsHelsingfors; wohnten in Hôtel de Nord. Mili
blieb zwei Wochen; wohnte bei Alba.
Papa war nur 5 Tage dort, natürlicher-
weise bei mir im Quartier; da wohnte
auch Adu. – Alba ist mit ihrer Wohnung
sehr zufrieden. Alles war nach deiner
ordres arrangirt, Kontore und Laden ge-
räumt, Geheimnisse verschloßen.
Frenckell reiste in Mitte Maji weg auf
längere Zeit, – und hatte bei seiner Abrei-
se kein Wort über die Wechselaffäre
an Lindström gesagt. Ich mußte ihm
also Alles expliciren, er glaubte mir
glücklicherweise, erhielt die Quitto’s und
versprach ganz sicher mit erster Post Dir ei-
nen Wechsel auf 1 000 francstillagt zu besorgen, welchen Du
hoffentlich gleichzeitig mit diesem Briefe
erhältst. Derselbe sollte poste rest: gesandt
werden, also mußt Du fleißig nachfra-
gen. – Deine übrigen Kommissionen habe
ich ordentlich ausgerichtet. Aber dein Re-
valscher Brief, am 5ten Maj geschrieben,
kam erst am 25ten an – wunderbarer Post-
gang. Deine Quittungen konnten also vor
|4|
dem nicht in Anwendung kommen. – Nach
manchen Schwierigkeiten erhielt ich am Ende
Geld genug, und am 7ten Juni fuhren wir
per Viktoria aus HforsHelsingfors. – Im Färberhause,
wo wir jetzt wohnen, ist es nett und ge-
putzt, – man ”trifvas” gut, – hat übrigens
keine große Pretentionen auf größere
amusements. Der Frühling, der lange ein
lärmender Wütherich war, und nur mit sei-
nem Waßer freigebig, – ist nun wieder
artig und sonnenglänzend. Ich benutze
ihn zu einer Wallfahrt nach Wiburg, heu-
te per Viktoria, – wo ich ungefär 10 Tage
verweilen werde. Es paßt beßer jetzt
wo Papa noch so beschäftigt ist, als später
im Sommer. – Mein Besuch gilt natür-
licherweise hauptsächlich Karhusuo, wohin
man mich dringend eingeladen. Diese
Reise – das Dampfschiff kommt nach 2
Stunden – zwingt mich Dir einen so kur-
zen, knappen Brief zu senden. Mit
großer Ungeduld erwarten wir deinen Näch-
sten aus Paris, – hoffentlich wird derselbe
schon einen andern Geist athmen als der vo-
rige – und Du in Paris, dem Brennpunkt Eu-
ropas, schon ein intreßirter Beobachter, ein froh-
er gentleman sein. Nun lebewohl, genieße! wünscht
Dein Leo.
Grüße Falkman! Sage daß ich sein Selbstportrait bewun-
dert habe.
Von allen den Unsrigen natürlicherweise die wärmsten
Grüße!
Fredrikshamn den 14 juni 1860.
Käre Torsten.
Det är nog redan hög tid att jag skriver till Dig. Du känner mig och mina känslor och sympatier för Dig för väl än att Du skulle kunna tolka min långa tystnad som likgiltighet. Men Du vet också hur det är att snurras som i en väderkvarn av massor med arbeten, affärer och arrangemang. Gudskelov, allt är överstökat nu – jag har rott min lilla båt i hamn, jag har mitt på det torra. Själ och kropp vilar här – och gläder sig åt medvetenheten att det finns moment i livet då man inte behöver existera med hjärtat i halsgropensv.
Min examen gick rätt bra; Snellman gav mig också cum laude så att jag fick tio röster, som jag är helt nöjd med. Rein var primus, Blomstedt (som är O. B. i Suometar) kom på andra plats. Promotionsakten var kortare och kanske finare än för tre år sedan. Moberg gjorde sin sak bra, Brunér också. Middagen var munter och trevlig men slutade redan kl. 6 utan att någon spelade ett spratt. Balen gavs inte av magistrarna utan för dem. Man hade förbjudit oss att ge balen. Trots vår försiktighet och lojalitet hade nämligen en demonstration ägt rum som ledde till ett förbud mot balen. Den allmänna opinionen uttalade sig dock på ett tydligt sätt för våra principer: det gavs en nobel, fin bal av 433 deltagare. Det är väl bäst att inte berätta något mera om allt det här. Bara detta: så gärna jag hade haft Dig på min promotion, var jag ändå innerligt glad att Du, med tanke på omständigheterna, inte var där utan långt borta. Robert var i Tavastehus, Alba närvarade vid akten och hon gillade den. Felix och Sofie kom från Viborg och stannade i Helsingfors i nio dagar; de bodde på Hôtel de Nord. Mili stannade i två veckor och bodde hos Alba. Pappa stannade bara i fem dagar där, och bodde förstås hos mig i min lägenhet; Adu bodde också där. – Alba är mycket nöjd med sin bostad. Allting var arrangerat efter din befallning, kontor och butik var tömda, hemligheterna inlåsta.
I mitten av maj reste Frenckell bort för en längre tid, – och före sin avresa hade han inte sagt ett ord om växelaffären till Lindström. Jag måste förklara allt för honom, lyckligtvis trodde han mig, och han fick kvittona. Han lovade dyrt och heligt att skaffa Dig en växel på 1 000 francs som Du förhoppningsvis får samtidigt som Du får detta brev. Växeln skulle skickas poste restante, Du måste alltså enträget fråga efter den. Dina övriga ärenden har jag ordentligt uträttat. Men ditt brev från Reval som Du skrev den 5 maj, anlände först den 25 – en fantastisk postgång. Dina kvitton kunde alltså inte komma till användning före det. – Efter vissa svårigheter fick jag till slut tillräckligt med pengar, och den 7 juni åkte vi med Viktoria från Helsingfors. – Vi bor nu i färghuset som är trevligt och städat, – man trivssv bra, – och förresten har man inga stora pretentioner på större förnöjelser. Våren som länge har varit en bullrande tyrann och som bara har varit frikostig med sitt vatten, – är nu artig och solglittrande igen. Jag tillvaratar den och vallfärdar med Viktoria till Viborg idag, – där stannar jag i ungefär 10 dagar. Det passar bättre nu då Pappa ännu är så upptagen, än senare på sommaren. – Mitt besök gäller naturligtvis främst Karhusuo dit jag har blivit inbjuden, med eftertryck. Resan – ångbåten kommer om två timmar – tvingar mig att skicka ett så kort och koncist brev till Dig. Med stor otålighet väntar vi på nästa brev av Dig från Paris, – detta brev kommer förhoppningsvis att andas en annan stämning än ditt förra – och förhoppningsvis har du redan blivit en intresserad iakttagare och en glad gentleman i Paris, Europas brännpunkt. Nu lev väl, och njut! Önskar
Din Leo.
Hälsa Falkman! Säg att jag har beundrat hans självporträtt.
Från alla de våra förstås de varmaste hälsningarna!