20.6.1863 LM–Fredrik Idestam

Terveisiä Bodomista, terveisiä Marialta! Paremmin en kai voisi aloittaa kirjettäni sinulle, vanha kaivattu ystäväni. Olen oleskellut ulkona ja nauttinut parista kauniista kesäpäivästä. Mutta mennään asioita järjestyksessä.

Viimeisin, keskellä tenttikuumetta kirjoittamani kirje oli sellainen pikatyö, että tuskin enää muistan mitä siinä kerroin ja mitä en. Muistelisin kuitenkin, että kirjoitin jokseenkin riittävästi adressiasiasta ja sinun raha-asioistasi. Jätetään ne siis tällä kertaa sivuun.

Liljestrand oli pyytänyt minua tulemaan Kangasalle tenttimään mieluummn kuin että tulisin tekemään sen sinä ainoana päivänä, jolloin hän on täällä valmistelemassa ulkomaanmatkaansa. Päivämäärä oli siten etukäteen tarkoin määrätty. Matkustin – yhdessä isäni kanssa, joka saapui odottamatta edellisenä iltana ja jonka piti mennä Hämeenlinnaan opettajakokoukseen – viime lauantaina. Saavuin sunnuntaina Liljenstradille ja ilmoitin hänelle, että haluaisin lykätä kauppa- ja vekselioikeuden syksyyn, koska en ollut ehtinyt kerrata niitä. Se ei kuitenkaan miellyttänyt häntä vaan hän sanoi ”silloin on parempi, että jätämme kaiken yhdessä sinne asti, minä mielelläni yhdistelen asioita ja siirryn alueelta toiselle. Ja maisterihan näyttää lukeneen paljon näistä asioista, joten on parempi tenttiä siellä sitten viimeisenä”. Minä en ollut aivan tyytyväinen, mutta lohdutin itseäni sillä mahdollisuudella, että tästä siemenestä voisi kehittyä laudatur, mikä toive kirkastuikin kun olimme pari tuntia keskustelleet kansantaloudesta eli toisin sanoen vaihtaneet mitä suurisuuntaisimpia näkemyksiä ja ”näköaloja”, niin kuin hän mielellään ilmaisee. Minulla oli siten kuitenkin syytä olla tyytyväinen retkeeni. Luonnollisesti siinä kehiteltiin mielipiteitä myös monesta muusta asiasta kuten valtio-oikeudesta, filosofiasta ja politiikasta – kaikki asiaankuuluvan turvallisesti ja varovasti – – ”tiedät kyllä itse”.

Sitten vierailin opettajakokouksen avauksessa ja sitä seuranneilla perusteellisilla päivällisillä puistossa, kulutus oli kovinta mitä olen nähnyt – 17 boolia päivällisen jälkeen – ja tällä tavoin ne kestivätkin yli puolenyön. Tiistaina olin taas täällä. Keskiviikkona matkasin Platon kanssa Bodomiin, joka kimmelsi kauneimmissa väreissään. Maria, L. Wiman ja Kalle olivat valitettavasti poissa, Paciuksilla. Minä lähdin heitä vastaan ja odotin kauan valoisassa, leppeässä yössä kunnes herrasväen iloiset äänet vihdoin alkoivat lähestyä. Maria oli säteilevä, terve ja vahva, reipas ja iloinen. ”eikö olekin erikoista että minä voin olla näin iloinen, vaikka yleensä olen niin surullinen, niin surullinen, että voisi kuolla pois” hän sanoi minulle muun ohella. Viisaus on se, joka tekee tuon iloisuuden mahdolliseksi, – minä vastasin, vetäen tämän johtopäätöksen omasta kokemuksestani – päinvastaisesta lajista. Maalla olo tuntuu muutenkin tehneen sinun Mariallesi erityisen hyvää. Kylpemistä he olivat toistaiseksi välttäneet. Minä laitatin uimahuoneen heti kuntoon ja velvoitin heidät vakavissani menemään viipymättä Egirin tyttärien luokse, mikä tapahtuikin. – Kun on kolme viikkoa kulunut Marian viimeisestä kirjeestä, hän kirjoittaa jälleen... Mutta miksi sinä kirjoitat niin harvoin? Vain kaksi kirjettä koko kahden kuukauden aikana. Oliko näin sovittu etukäteen?

Kun istuimme teepöydässä tuli pikalähetti Axelin ja Kallen luo. Langenskiöld oli jälleen paljon huonompi. Eilen aamulla hän pystyi taas puhumaan, mutta lääkärit pitivät silti mahdottomana ajatella, että hänellä olisi enempää kuin muutama päivä jäljellä. Onnellisinta kai olisi, jos se pitkällinen kärsimys vihdoin voisi loppua.

Isäni palasi eilen opettajainkokouksesta. Torstenin pitäisi tulla tänään Porvoosta ja kunhan me olemme hetkeksi leiriytyneet hänen kanssaaan, lähdemme huomenna Haminaan, josta minä kuitenkin jo 26. päivä palaan varustautuakseni turnajaiseen Rosenbergin kanssa. Lundsten matkusti Hämeenlinnaan samana päivänä kuin minä, siis viikko sitten, ”lapsen ja kukan kanssa”, niin kuin suunnilleen sanoin. Kyllä, siemen on vihdoin kasvanut, yksi pieni askleeppi tai akskleepitar on muodostumassa, mistä isä Lundsten on kovin iloinen, sillä hänellä ”oli jo vähän vaikeaa pitkän odottamisen kanssa” kuten hän sanoi.

Eurooppalaissa lehdistössä ei nyt tunnu kovin sotaiselta, mutta täällä sitä enemmän. ”Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan”. Pattereita rakennetaan ja korjataan 10 000 ruplalla päivässä. Joka päivä erityisjuna vie 1 000 jauhomattoa ja muuta sotaan tarvittavaa Hämeenlinnaan, jonne tulee eräänlainen keskusvarikko. Kenraaliadjutantti, paroni Wrangel kuuluu ottaneen sotilasjohdon käsiinsä. Hän on nyt Hankoniemellä Åkerblomin kanssa – Sinulle täytyy kertoa, että postilaitos on nyt järjestänyt niin, että suomalaisia lehtiä voidaan tilata myös ulkomaisiin postikonttoreihin. Sinähän voisit hankkia Dagbladetin jäljellä olevaksi puoleksi vuodeksi, saisit siitä paljon iloa, kun voisit seurata kaikkia kotimaan tapahtumia ja mielipiteitä. E.v.Q. tuntuu olevan melkoinen fantastikko. Ei tarvitse paljoa tuntea maatamme, kun voi unohtaa utopiat nopeasta kertaheitolla irtautumisesta. Ei, puolueettomuusajatus oli kiistatta suurin askel, mikä täällä politiikassa voitiin ottaa, ajatellen sitä, että mielipide voitaisiin tuoda julki ja saada sille kannatusta. Se ajatus onkin saanut suurta tukea myös Englannissa ja Ranskassa. Politiikassa täytyy ennen kaikkea pitää silmät auki kansakunnan todellisille toiveille, muuten haikaillaan utukuvien perään. Ja järkevyys on suurta, hyvin suurta!

Sinä voinet nyt täysin nauttia siitä mitä suopea taivas suo hedelmälliselle maalle, runsasta vihreyttä ja loputtomasti kukkia. Mutta meidän valoisien kesäöidemme surumielinen väritys, meidän vienojen lintujemme naiivi laulu, kesäiltojemme hellä sinertävä atmosfääri, kaikki se kirjoittamaton kieli jota suomalainen luonto puhuu – sitä sinulla ei siellä ole. Minä nautin siitä paljon, jopa enemmän kuin ennen vaikkakin suunnattoman, kaikenylittävän kaipuun vallassa, kyynel silmässä. Ei ole mikään ”iloinen poika” tämä vanha ystäväsi