13.2.1872 Lantdagen

Herra Tengström: Minä puolestani katson, ettei tätä ehdotusta voida mitenkään toteuttaa alkaneiden valtiopäivien aikana; vaatisi paljon aikaa ruveta nyt huolehtimaan toimituksesta, painatuksesta, tilaajaluetteloiden laatimisesta ja niiden valmistumisen odottelemisesta. Sitä paitsi luulen, ettei tämä hanke herättäisi kovinkaan suurta kiinnostusta, sillä valtiopäiväkäsittelyjen lukeminen itsekseen ei taida houkutella suuria yleisömääriä.

Valtiopäiväedustajien kokonaismäärä ei ole kuin 250; jos nyt oletetaan, että joka toinen tai joka kolmas heistä hankkisi itselleen yhden kappaleen tätä ehdotettua valtiopäivälehteä, ja että valtiopäivien ulkopuolella ostajia olisi yhtä paljon, niin painos jäisi aivan liian pieneksi, jotta hanke olisi kannattava.

Sen vuoksi ehdottaisin, että esityksen olisi annettava näiden valtiopäivien osalta raueta. Se olisi pitänyt valmistella etukäteen, ja sitä paitsi se kuuluu minun mielestäni yksityisen yritystoiminnan piiriin.

Herra Sjöros: Saanen kysyä herra Mecheliniltä, missä suhteessa hän on ajatellut tämän ehdotuksen olevan siihen valtiopäiväjärjestyksessä olevaan säädökseen, jonka mukaan valtiopäiväkäsittelyjen ja valiokuntien mietintöjen painattamista tulee edistää. Jos tällä ehdotuksella tähdätään siihen, että tällainen painatus tulisi tarpeettomaksi, tahtoisin mitä lämpimimmin puoltaa herra Mechelinin ehdotuksen hyväksymistä. Jos taas tarkoitus olisi, että tämä julkaiseminen tapahtuisi vähitellen, ja että valtiopäiväkäsittelyt painatettaisiin valtion kustannuksella, siitä aiheutuisivat kiistatta kaksinkertaiset ja nykyisen asiaintilan vallitessa tarpeettomat kustannukset.

Herra Cajander: Yhdyn kaikin osin herra Mechelinin lausumiin näkökantoihin.

Herra Kiseleff: Saanen lausua puoltoni siihen, että herra Mechelinin ehdottama valtiopäiväkäsittelyjen julkaiseminen jätettäisiin yksityisen yritystoiminnan varaan, johon voitaisiin mahdollisesti valmistella valtiovallalta saatavaa tukea.

Herra Sjöros: Herra Mechelinin nyt antamien lisätietojen perusteella olen hänen kanssaan kaikessa samaa mieltä, mutta koska tarkoittamani valtiopäiväjärjestys edellyttää, että nimenomaan Hallitus huolehtii pöytäkirjojen painatuksesta valtiopäivien päättymisen jälkeen, saanen esittää Porvarissäädyn tutkittavaksi, voimmeko tehdä tässä asiassa mitään päätöstä, koska valtiopäiväjärjestyksessä nimenomaan määrätään, miten tämän painatuksen tulee tapahtua.

Herra Öhrnberg: Mikäli olen kyennyt ymmärtämään valtiopäiväjärjestyksen oikein, voi kyseinen säädös koskea vain Hänen Majesteettinsa tekemiä esityksiä, valiokuntien mietintöjä, säätyjen Hallitsijalle lähettämiä kirjelmiä ja valtiopäivien päätöksiä muttei lainkaan niitä käsittelyjä, jotka tapahtuvat kunkin säädyn piirissä. Niiden painatus riippunee säädyn omasta päätöksestä, kuten tähänkin asti. Olen ollut epävarma herra Mechelinin ehdotuksen tarkoituksesta nimenomaan siitä syystä, että se näytti mielestäni kirjallisen ehdotuksen perusteella alun perin koskevan kaikkien säätyjen pöytäkirjoja, mutta käydyn keskustelun johdosta onkin selvinnyt, että toimittaminen painoon koskisikin vain Porvarissäädyn keskustelupöytäkirjoja, joten saanen siis omalta osaltani ehdottaa, että kysymys lähetettäisiin lisävalmisteluja varten Porvarissäädyn Erityisvalitusvaliokuntaan. – Jos asia siten viivästyy, niin se valmistellaan luultavasti paremmin kuin täällä voidaan tehdä.

Herra Procopé: Koska herra Öhrnbergin puheenvuoro oli täysin samanlainen kuin minulla oli tarkoitus esittää tässä asiassa, pyydän siis vain yhtyä herra Öhrnbergin lausuntoon.

Herra Tengström: Minun tarkoitukseni oli esittää, että Porvarissääty antaisi koko asian pöytäkirjojen painatuksesta raueta lähettämättä sitä ollenkaan säädyn Erityisvalitusvaliokuntaan. Koska nyt on kuitenkin lausuttu toisenlainen mielipide, enkä ollenkaan epäröi yhtyä siihen. Pyydän siis saada yhtyä herra Öhrnbergin lausuntoon asian lähettämisestä Porvarissäädyn Erityisvalitusvaliokuntaan. Kannatan myös herra Öhrnbergin näkökantaa siinä asiassa, ettei Porvarissäädyn käsittelypöytäkirjoja mitenkään voida painattaa valtion kustannuksella. Valtiopäiväjärjestyksen § 81 lausuu nimenomaan, että Keisarin ja Suuriruhtinaan säädyille antamat esitykset, valiokuntien mietinnöt kuten myös säätyjen kirjelmät Keisarille ja valtiopäivien päätökset tulee erikseen julkaista painettuina. Kysymys Porvarissäädyn käsittelypöytäkirjojen painatuksesta riippuu siten säädyn omasta päätöksestä. Jos asia lähetetään Porvarissäädyn Erityisvalitusvaliokuntaan, tälle valiokunnalle tulisi myös antaa tehtäväksi kysyä kanslialta, saako Porvarissääty ilman muuta teettää täydellisen jäljennöskappaleen omista pöytäkirjoistaan, ja samalla selvittää, onko joku kirjanpainaja valmis ottamaan tämän työn tehtäväkseen ilman takuita ja jos on, niin millä ehdoilla.

Herra Sjöros ilmoitti olevansa nyt asiasta täysin samalla kannalla kuin herra Öhrnberg aikaisemmin lausumaansa näkökantaa lukuun ottamatta.

Herra Sopanen, joka huomautti, ettei mietinnössä ole mitään mainintaa kielestä, jolla pöytäkirjat tulisi painaa, sekä pyysi saada korostaa välttämättömyyttä, ettei painatus saisi tapahtua vain ruotsiksi, vaan myös suomen kielellä.

Herra Procopé: Valiokunnalla ei ole ollut mitään syytä antaa lausuntoa kielestä, koska Porvarissäädyn pöytäkirjat laaditaan ruotsiksi, ja on kyse vain näiden pöytäkirjojen painamisesta, mutta niin ei olisi, jos ne käännettäisiin suomeksi. Sitä paitsi omalta osaltani olen sitä mieltä, että on tarpeetonta laatia erillinen käännös pöytäkirjoista suomeksi, koska Porvarissäädyn kaikki jäsenet ymmärtävät ruotsia. Jos suomea puhuva väestö haluaisi perehtyä niihin, niin pitäisi kulloinkin erikseen arvioida, onko pöytäkirjaan syytä hankkia käännös.

Herra Tengström: Pyydän asian jättämistä pöydälle kuten edellisellekin tehtiin; ja saanko huomauttaa, että herra Sopasen tekemä esitys on aivan uusi vetoomus, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.

herra Nylander, joka yhtyi valiokunnan antamaan mietintöön.

Herra Öhrnberg: Omasta puolestani en voi kaikilta osin yhtyä valiokunnan ehdotukseen. Minulla ei ole mitään huomauttamista sitä vastaan, että Porvarissääty päättäisi keskustelupöytäkirjojensa painattamisesta, vaikka säädyn on luultavasti harkittava muuta kuin valiokunnan ehdottamaa väylää näiden kustannusten kattamiseksi. Edellisistä valtiopäivistä jäljelle jääneitä varoja tultaneen nimittäin tarvitsemaan muihin, todella tarpeellisiin menoihin. Mitä sitten itse asiaan tulee, niin aloitteen tekijä ehdottaa, ellen väärin muista, toimenpidettä, jonka tarkoitus olisi niin kutsutun valtiopäivälehden julkaiseminen siten, että se käsittäisi kaikkien säätyjen käsittelypöytäkirjat. Sen olisi tietenkin voinut arvella saavan osakseen suurempaa kiinnostusta, jos se olisi sisältänyt, ellei sentään kaikissa esille tulevissa kysymyksissä, niin ainakin tärkeämmissä, eri säätyjen samanaikaiset keskustelut sekä ne esitykset, mietinnöt ja toivomusaloite-ehdotukset, jotka ovat olleet keskustelun perusteina, sillä ilman niitä ei varsinainen keskustelupöytäkirja tarjoa mitään valaistusta asiaan kokonaisuudessaan. – Siihen ehdotukseen valiokunta ei ole puuttunut tai sitä puoltanut, vaan rajoittanut puoltonsa ehdotukseen Porvarissäädyn keskustelupöytäkirjojen julkaisemisesta arkeittain. Tämä käsittelytapa ei näytä minusta sopivalta ja siihen liittyy todellisia epäkohtia. – Jos nyt ostaja saa itselleen tuollaisen arkin, joka on valiokunnan ehdotuksen mukaan oktaavoarkki, niin hänen on ensin leikattava arkki sivuksi, ja sitten hänellä onkin vaikeuksia säilyttää kaikki arkit ja niiden irralliset sivut. Varsin helposti saattaa käydä niin, että kun koko kokoelman painatus on valmis, häneltä puuttuu yksi jos toinenkin arkki. Tällä tavoin kokoelma on kadottanut kaiken arvonsa, ja hänen täytyy silloin varautua hankkimaan uusi kappale, jos hän todella haluaa täydellisen kokoelman. Epäkohta voisi myös olla, ettei arkki sisältäisikään koko päättynyttä keskustelua, vaan se keskeytyy, kun viimeinen sivu on täynnä, vaikka oltaisiin vielä keskellä jotain puheenvuoroa. Minusta sopisi sen vuoksi paremmin, että nämä asioiden käsittelyt, nämä keskustelupöytäkirjat julkaistaisiin – ellei haluta odottaa siihen saakka, että kaikki voitaisiin julkaista yhdellä kertaa – ainakin sitten osa kerrallaan, ja silloin kansien sisällä. Rohkenen vielä esittää yhden huomautuksen, ja se koskee painatustapaa. Valiokunta on ehdottanut, että Porvarissäädyn konseptipöytäkirjat toimitettaisiin kirjapainoon, ja mikäli ne siellä tuhoutuisivat, dedusoitaisiin uusi pöytäkirja pikakirjoitusmuistiinpanojen avulla. Voisi helposti käydä niin, että tämä dedusointi johtaisikin erilaisuuteen, vaikka vain muodon kannalta, sen pöytäkirjan kanssa, jota on jo käytetty kirjapainossa, ja siten voisi syntyä erilaisuutta painetun ja sen käsinkirjoitetun pöytäkirjan välillä, jota säilytetään Porvarissäädyn arkistossa. Asiaa voisi auttaa, että jo painettu pöytäkirja pantaisiin säädyn uuden konseptipöytäkirjan pohjaksi, mutta minusta on vastenmielistä ajatella, että sellaista ulospääsyä käytettäisiin. Toisekseen kirjapainossa ei taitaisi olla hyötyä konseptipöytäkirjasta, sehän käsittää sellaisenaan useita arkkeja, jotka on niitattu yhteen, sillä ellen erehdy, latoja haluaa käsikirjoituksen sivu sivulta eikä sellaisena paksuna vihkona, varsinkin jos hänellä on kiire. – Kaikista näistä syistä johtuen haluaisin omalta osaltani ehdottaa, että jos Porvarissääty päättää hoitaa keskustelupöytäkirjojensa painatuksen, se antaisi niiden painatuksen ja julkaisemisen tapahtua osa kerrallaan, ja ettei konseptipöytäkirjaa toimitettaisi kirjapainoon, vaan että siitä tehtäisiin tätä varten jäljennös, joka toimitettaisiin kirjapainoon. Muuten esitän, eikö valiokunnan ehdotuksesta kappaleiden lukumäärän suhteen voisi poiketa sillä tavoin, että valiokunnan ehdottamaa 300 kappaleen painosta korotettaisiin jonkin verran. Luulen tietäväni, että painatuskustannukset olisivat suuremmasta määrästä, esimerkiksi 500 kappaleesta melkein samat, joten 500 kappaleen suuruinen painos ei tulisi muulla tavoin kalliimmaksi kuin sen verran, mitä paperin hinnanero olisi.

Herra von Zweygberg: Yhdyn herra Öhrnbergin puheenvuoroon ja saanen samalla esittää, että se kaupunkilainen, jota minä edustan, ja kenties monien muiden kaupunkien asukkaat, ovat suurimmaksi osaksi suomenkielisiä ja siten hekin oikeutettuja saamaan pöytäkirjat sillä kielellä painettuina, jota he parhaiten ymmärtävät, jos siis painatuskustannukset tulisivat osaksi kaupunkien vastuulle. Mutta kun kustannukset kohoaisivat tätä kautta huomattavasti, ehkä jopa kolminkertaisiksi, niin esitän, eivätkö nämä kustannukset nousisi aivan liian korkeiksi joutuakseen kaupunkien rasitteiksi, kun niitä ei voi arvioida korvattaviksi painetun laitoksen myynnillä. Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että suomea puhuvat kaupungit ovat oikeutettuja saamaan pöytäkirjat myös suomeksi painettuina, jos on tarkoitus, että ne osallistuvat näihin kustannuksiin. Jätän muun Porvarissäädyn ratkaistavaksi, onko syytä vai ei panna niin paljon rahaa painatukseen.

Herra Sopanen ilmoitti olevansa yhtä mieltä herra von Zweygbergin kanssa siitä, että kaupunkien, joissa on suomenkielisiä asukkaita, tulisi saada pöytäkirjat suomeksi painettuina. Ellei näin tapahtuisi, puhuja tahtoi edustamansa kaupungin puolesta vastustaa kaikkea osallistumista painatuskustannuksiin.

Herra Procopé: Herra Öhrnberg on huomauttanut, ettei Porvarissäädyn Erityisvalitusvaliokunta ole ehdottanut, miten pöytäkirjojen painatus maksettaisiin, elleivät edellisiltä valtiopäiviltä säästyneet varat siihen riittäisi. Valiokunta on tosin ehdottanut, että näitä varoja voitaisiin aluksi käyttää tähän tarkoitukseen, mutta elleivät ne riitä, kuten valiokunta myös on ennakoinut, on ehdotettu, että kustannukset jaettaisiin kaupunkien maksettaviksi samoin perustein kuin vuoden 1867 valtiopäivillä hyväksyttiin kaupunkien osallistuminen Porvarissäädyn menoihin; ja jos nyt olemassa olevia varoja käytetään johonkin muuhun kuin Porvarissäädyn välttämättömiin tarpeisiin, niin on itsestään selvää, että koko kustannus jaettaisiin samalla tavalla. Herra Mechelin on jo ruotinut herra Öhrnbergin esittämiä muita mietintöön kohdistuvia vastaväitteitä tai huomautuksia lukuun ottamatta huomautusta, ettei valiokunta ole ilmaissut kantaansa, tulisiko pöytäkirjat painattaa vai ei. Mitä tähän kysymykseen tulee, kaikki valiokunnan jäsenet puolsivat pöytäkirjojen painattamista, vaikka ei katsottu tarpeelliseksi, että mietinnössä nimenomaisesti mainittaisiin tästä. Kun valiokunnan mietinnöltä ei kerran tällaista vaadittu, se katsoi nimittäin, että mikäli painattamiseen päädyttäisiin, asia olisi suoraan Porvarissäädyn päätettävissä, kun hankkeen toteuttamisen kustannukset on selvitetty.

Herra von Zweygberg: Herra Mechelinin esitykseeni antaman vastauksen johdosta haluan esittää, eikö pöytäkirjaa voisi painattaa suomeksi, vaikka sitä keskustelun aikana pidetäänkin ruotsiksi siitä syystä, että puheenvuoro tapahtuu suurimmaksi osaksi tällä kielellä. Jos nimittäin pöytäkirja julkaistaan ja tarkoitus on julkaista se suuremmalle yleisölle ja jos painatuksen kustannukset koskisivat myös kansalaisten suomea puhuvaa osaa, niin pöytäkirja on julkaistava myös suomen kielellä, ja mielestäni se ei silloin kuulu vain Porvarissäädyn jäsenille vaan kaikille kansalaisille.

Herra Höckert: Kysymyksellä, jonka nyt herrat von Zweygberg ja Sopanen ovat ottaneet esiin, ei minusta ole mitään yhteistä herra Mechelinin esittämän ehdotuksen kanssa. Asia koski lyhyesti ja ytimekkäästi Porvarissäädyn pöytäkirjojen painattamista sellaisina kuin niitä säädyssä pidetään, ei ollenkaan niiden kääntämistä tai käännättämistä suomeksi. Useimmille kaupungeille riittänee pöytäkirjan painattaminen sellaisena, kuin se pidetään; jos joidenkin kaupunkien edustajat vaativat sen kääntämistä suomeksi, niin olkoon tämä suomentaminen heidän oma asiansa. Minä puolestani en ainakaan voi puoltaa edustamani kunnan nimissä kustannuksia, jotka aiheutuvat pöytäkirjojen kääntämisestä suomeksi ja painattamisesta tällä kielellä.

Herra Granström: Mikäli olen käsittänyt herrojen Sopanen ja von Zweygberg puheenvuorot tästä asiasta oikein, he eivät ole vaatineet pöytäkirjojen painattamista suomeksi, vaan he ovat vain halunneet vapauttaa edustamansa kaupungit ruotsiksi painetun pöytäkirjan aiheuttamista kustannuksista – mikä on minun mielestäni vähintäänkin oikeutettua.

Olisi väärin pakottaa heidät lunastamaan pöytäkirjoja, joita eivät pysty lukemaan, ja siksi olen sitä mieltä, että heidät pitäisi vapauttaa osallistumasta näihin kustannuksiin.

Herra Berg: Kun herra Mechelin ensin aluksi esitti ehdotuksensa valtiopäivälehdestä, kuten muistanen, kuvittelin, että tämä lehti olisi suunnilleen samanlainen kuin se, jota Ruotsin valtiopäivillä julkaistaan. Silloin, kuten nytkin, kysymys oli kyllä mielestäni erityisen kiinnostava. Olisi todella ollut mukavaa, kuten esityksen tekijä on maininnut, että pöytäkirja olisi saatu pian keskustelun jälkeen painetuksi, mutta nyt kysymyksestä on hahmottunut ihan jotain muuta. Enää ei ole kysymys valtiopäivälehdestä vaan nyt puhutaan pöytäkirjamuistiosta. Olisi erittäin valitettavaa, jos niin tärkeä ehdotus kuin tämä raukeaisi; mutta minun mielestäni siihen on kuitenkin syynsä. Ensinnäkin on jo neljännes valtiopäivien istuntoajasta kulunut; on tosin totta, ettei vielä ole montakaan pöytäkirjaa valmiina, mutta niitä on kuitenkin muutama, ja niiden julkaiseminen myöhästyisi jonkin verran, ennen kuin kaikki siihen vielä vaadittava olisi saatu järjestetyksi. Toiseksi tähän liittyy se, mitä herrat Mechelin ja Procopé ovat ehdottaneet ja herra Höckert kannattanut, nimittäin että painatuskustannukset jaettaisiin kaikkien kaupunkien kesken, mikä minusta on kohtuutonta. Vaikka tiedän, että kaupunkien porvarit enimmäkseen osaavat sekä ruotsia että suomea, pidän kuitenkin tarpeellisena kiinnittää huomiota niin puheenvuoroihin, joita herrat Sopanen ja von Zweygberg ovat asiassa esittäneet, enkä katso herra Höckertin tavoin, että tämä on uusi asia. He eivät ole puhuneet suomentamisesta tai puoltaneet pöytäkirjojen kääntämistä suomen kielelle, vaan ainoastaan katsoneet, että heidän oli asetuttava vastustamaan, mikäli pöytäkirjamuistio painettaisiin vain ruotsiksi, ja painatuskulut olisi kaupunkien pakko maksaa. Kysymys on minusta tullut sellaiseen käännekohtaan, että olisi aika äänestää herra Mechelinin esiin tuomasta ehdollisesta sanasta ”jos”.

Herra Berg: Kun tein eron valtiopäivälehden ja pöytäkirjamuistion välillä, se johtui siitä, etten katsonut toisesta olevan samaa hyötyä kuin toisesta. Katsoin, että molempien välillä oli ero, jota halusin kuvata erilaisin ilmauksin. Se oli ero ainakin alkuperäisestä ehdotuksesta ja sen tämänhetkisestä muodosta saamani käsityksen välillä.

Mitä edelleen tulee herra Mechelinin puheenvuoroon, joka koski herrojen von Zweygberg ja Sopanen suomentamista koskevien puheenvuorojen torjumista, en usko, että nämä herrat ovat halunneet puhua sellaisen kääntämisen puolesta, jota minäkään en ole toivonut. Vaikka myönnän mielelläni, että puollan pöytäkirjan painamista ruotsiksi, koska Porvarissäädyn kieli on ruotsi, en kuitenkaan katso, että kaupunkeja pitäisi sitoa ottamaan vastentahtoisesti osaa kuluihin, joita ne ehkä eivät hyväksy.

Jos taas käy niin, että Porvarissäädyn läsnä olevat edustajat pääsevät yksimielisyyteen julkaisun kustannusten kattamisesta itse, niin minulla ei ole omalta osaltani mitään näitä kuluja vastaan, mutta omien valitsijoidensa sitomiseen tällaisiin menoihin pitäisi mielestäni liittyä epäilyksiä.

Herra Kiseleff: Koska mielestäni ehdotusta on kehitetty taloudelliselta kannalta aivan liian epätäydellisesti, siksi sen pitäisi antaa tässä vaiheessa raueta, mutta Porvarissääty voi hyvin myöhemmin toisessa tilaisuudessa ja toisilla valtiopäivillä päättää pöytäkirjojen painattamisesta. Kysymystä ei voi pitää kiireellisenä, koska kaikki monia asioita sisältävät esitykset kuitenkin julkaistaan päivittäin ilmestyvissä sanomalehdissä.

Herra Berg: Haluan vielä kerran korostaa, että olen kaikilta osin kiinnostunut keskustelupöytäkirjan julkaisemisesta, käytän tätä ilmaisua Porvarissäädyn hengessä, vaikka pelkään, että olosuhteet tekevät sellaisen julkaisun miltei mahdottomaksi.

Tätä päätöstä asettui vastustamaan herra Tengström, joka piti tästä syystä seuraavan puheenvuoron: Sekä omasta puolestani että valitsijoitteni puolesta minun on vastustettava Porvarissäädyn juuri tekemää päätöstä siitä syystä, ettei itse ehdotuksesta pöytäkirjojen painattamisesta eikä Valiokunnan mietinnöstä löydy selvitystä siitä, koskevatko tämän kaupallisen, teollisen, taloudellisen ja spekulatiivisen hankkeen kustannukset Porvarissäädyn jäseniä tai sen valitsijayhdistyksiä. Edelleen on täysin määrittelemätöntä, joutuvatko Porvarissäädyn vähemmistöön jääneet jäsenet myös osallistumaan tällaiseen hankkeeseen vai eivät.

Herra von Zweygberg yhtyi herra Tengströmin kantaan.

Herra Tengström: Pyydän, että seuraava esitys tehtäisiin siitä, koskeeko sitoumus pöytäkirjan painattamisesta Porvarissäädyn jäseniä tai kaupunkeja, sillä mikä tapahtui tässä asiassa vuoden 1863 säädyissä vapaaehtoisen hyväksymisen jälkeen, sitoo meitä nyt yhtä vähän kuin vuoden 1896 valtiopäivillä niitä, jotka ovat silloin elossa. Pyytäisin lisäksi myös, että joko keskustelujen kautta tai ilman niitä ratkaistaisiin, onko painatuspäätös pakollisesti sitova niille, jotka eivät ole ehdotusta hyväksyneet, oli sitten kyse kaupungeista tai niiden osittain ehkä vähemmän varakkaista edustajista. Oli suuri vähemmistö eli 16 Porvarissäädyn jäsentä, jotka halusivat vetäytyä omasta tai valitsijoidensa puolesta osallistumisesta hankkeeseen.

Herra Boström vastusti kaikkia kustannuksia, jotka voisivat aiheutua Porvarissäädyn pöytäkirjojen painamisesta tässä ehdotetussa muodossa.

Tähän puheenvuoroon yhtyivät herrat Granström, Gummerus, Wasenius, Kiseleff, Masalin, Berg, Schogster ja Sopanen.

Herra Öhrnbergin nyt esittämän ehdotuksen ja herra Puhemiehen siitä Porvarissäädylle tekemän esityksen pohjalta Porvarissääty päätti, että kaikki asiaa koskeva siirrettäisiin seuraavaan istuntoon.

Herra Nylander: Katson että kysymys pöytäkirjojen painamisesta Porvarissäädyn toimesta on asia, jolle voisi mahdollisesti löytyä ratkaisu Keisarillisesta esityksestä, joka koskee niitä valtiopäiväkustannuksia, joista vastaaminen on annettu säätyjen tehtäväksi siten, että nämä menot kuten myös samaan tarpeeseen kohdistetut muiden säätyjen menot ehkä jo sisältyvät siihen summaan, jota mainitussa esityksessä anotaan. Esittäisin sen vuoksi, eikö Porvarissääty voisi kysyä Valtiovarainvaliokunnalta ennen Herra Mechelinin ehdotuksesta päättämistä, voitaisiinko sieltä saada määräraha pöytäkirjan painamiseen.

Herra Lindholm: Pyydän saada kaikin osin yhtyä herra Mechelinin lausuntoon. Mitä herra Nylanderin arveluun tulee, että pöytäkirjojen painamisen kulut voitaisiin kattaa valtiolta saatavin varoin, olen päinvastaista mieltä. Valtiopäiväjärjestys kyllä sisältää sen, että Keisarilliset esitykset, valiokuntien mietinnöt sekä säätyjen kirjelmät Keisarille ja valtiopäivien päätökset pitää painaa; mutta missään ei ole mitään säädöstä yksittäisten säätyjen pöytäkirjojen painamisesta. Koska ehdotus painatuskulujen kattamisesta valtion määrärahan turvin tarkoittaisi ylimääräisen kuluerän sisällyttämistä yleisiin menoihin, tällainen vaatimus voisi mahdollisesti toistua monissa eri muodoissa, ja siksi minun on omalta osaltani vastustettava ehdotettua Valtiovarainvaliokunnalle tehtävää anomusta.

Herra Öhrnberg: Kun nyt on herätetty ajatus, että yksityiselle yhtiölle siirrettäisiin oikeus hoitaa omalla kustannuksellaan Porvarissäädyn keskustelupöytäkirjat painettaviksi, on minun mielipiteeni mukaan itse asiassa nostettu esiin uusi kysymys, nimittäin kysymys tai anomus, joskin suullisesti esitetty, siitä että Porvarissääty antaisi luvan pöytäkirjojensa painamiseen, sillä lupaa anoneet ovat Porvarissäädyn jäseniä eivätkä siten voi ottaa kantaa kysymykseen ja osallistua sen käsittelyyn. Oikeudenmukaisesti katsoen tämä uusi kysymys pitäisi jättää Porvarissäädyn Erityisvalitusvaliokunnalle lausunnon antamista varten, vaikkakin minä omalta osaltani en sitä vaatisi kysymyksen yksinkertaisuuden vuoksi. Sitä vastoin minulla on toisenlainen epäilys. Viime istunnossa Porvarissääty teki äänestyksen avulla päätöksen edistää keskustelupöytäkirjojen saamista painatukseen; tavasta ei silloin ollut vielä kyse. Tämä päätös pitää, ellen muista väärin sen sisältöä, tavalla tai toisella kumota, jotta voitaisiin mitata tämän uuden anomuksen suosio, ja siten olisi kiinnostavaa tarkistaa kysymyksen kannatuksen testaamista varten, millainen Porvarissäädyn viime istunnossa tekemä päätös todella oli. En halua muotoilla sitä ulkomuistista, mutta se käynee kai esiin pöytäkirjaan merkitystä esityksestä.

Herra Borgström: Käsitykseni mukaan Erityisvalitusvaliokunta oli saanut tehtäväkseen muun muassa selvittää, olisiko joku yritys valmis ottamaan Porvarissäädyn pöytäkirjojen painamisen omalle vastuulleen, vaikkei valiokunta onnistunutkaan saamaan mitään sellaista tarjousta. Kun nyt on perustettu erillinen yhtiö tätä tarkoitusta varten, katson, ettei kysymys ole siirtynyt mihinkään uuteen vaiheeseen, ja kannattaisin sen vuoksi sitä, että Porvarissääty toteuttaisi tämän suunnitelman hyväksymällä tehdyn tarjouksen.

Herra Nylander: Vastoin herra Lindblomin viittausta valtiopäiväjärjestyksen pykälään 81 ja hänen käsitystään tätä aihetta koskevasta ehdotuksestani haluaisin lausua, ettei säädös Keisarillisten esitysten, Valiokuntamietintöjen jne. painamisesta aseta esteitä sille, että säätyjen pöytäkirjat voidaan toimittaa painettaviksi valtion kustannuksella, sillä katetaanhan koko joukko säätyjen menoja yleisistä varoista, vaikkei niistä ole mitään erityistä määräystä valtiopäiväjärjestyksessä.

Herra Tengström: Mikäli käsitykseni asiain kulusta on oikea, tämä kerta on suunnilleen sellainen, että kun kyseinen äänestys sai edellisessä istunnossa odottamattoman lopputuloksen sikäli, että sen kautta ilmeni, että varsin merkittävä osa Porvarissäädyn jäsenistä vastusti herra Mechelinin ehdottamaa pöytäkirjojen painattamista, niin herra Mechelin halusi alkuperäisen ehdotuksensa pohjalta anoa yksityiselle osuuskunnalle lupaa pöytäkirjojen painattamiseen. Kun herra Nylander nyt lausui puheenvuorossaan, että olisi mahdollisuus saada painatus maksetuksi yleisistä varoista, ja jos se pitää paikkansa, se merkitsisi sitä, että hän pitää tätä keinoa parempana kuin painatuksen kustantamista yksityisen yritystoiminnan turvin. En kuitenkaan tiedä, mitä etua olisi maksaa yleisistä varoista jotain, jonka yksityinen yritys tarjoutuu kustantamaan. Kun Perustuslakikomiteassa oli kyse pöytäkirjojen painamisesta, niin yleinen mielipide oli, että kyseessä oli yksittäinen taloudellinen kysymys, josta säädyt pääsivät yksimielisyyteen, kuten ne halusivat ja mielivät. Herra Lindblomin esittämä käsitys oli aivan sama kuin Perustuslakikomiteassa löi itsensä läpi, ja jonka pohjalta tahtoisin tukea herra Lindblomin mielipidettä, ettei säätyjen pöytäkirjojen painatusta tule maksaa yleisistä varoista, vaan tämän asian tulee olla kunkin säädyn oma taloudellinen kysymys.

Herra Nylander: Halusin vastata edellisen puhujan lausuntoon siinä mielessä, että hän katsoi minun puhuneen sitä vastaan, että yksittäiset ihmiset voisivat ottaa tämän hankkeen hoidettavakseen. Siihen en ole tähdännyt, vaan halunnut raivata pois esteet Porvarissäädyn kaikkien pöytäkirjojen painamiselta, koska näen hankkeen merkityksen olevan siinä, että painokset saavat niin suuren levikin kuin mahdollista. Käsitykseni mukaan muissa säädyissä on kiinnostus heidän pöytäkirjojensa painamista kohtaan yhtä suurta kuin Porvarissäädyssä sen omien pöytäkirjojen painatukseen, ja tämä onkin varsinainen syy siihen, että olen tehnyt oman ehdotukseni.

Herra Wasenius: Herra Tengströmin välittämien tietojen perusteella vastustan sitä, että herra Nylanderin ehdotuksen pohjalta Porvarissäädyssä tehtäisiin joku päätös asiasta, sillä valtiopäiväjärjestys ei näytä antavan syytä mihinkään tällaiseen päätökseen.

Herra Masalin: Minä en näe mitään estettä kannattaa herra Mechelinin ehdotusta siinä muodossa kuin hän on sen nyt esittänyt eli että yksityinen yhtiö ottaisi tehtäväkseen pöytäkirjojen painamisen, ja katson olevani velvollinen esittämään tämän selityksen, koska olin yksi niiden joukossa, jotka viime istunnossa vastustivat päätöstä. Varauksellisuuteni johtui siitä, että tiesin omasta kokemuksestani edellisiltä valtiopäiviltä, ettei käsittelypöytäkirjojen julkaisemisella voi ansaita, jos muun muassa valiokuntien mietinnöt puuttuvat. Samasta syystä katsoin, että pöytäkirjojen painattaminen tapahtuisi riittävän hyvissä ajoin sitten, kun ensin nämä mietinnöt olisivat tulleet julki. Mitä painatuksen kustannuksiin tulee, niin nekin olisivat voineet johtaa varaukselliseen kannanottoon, sikäli kuin ne, kuten olen vastikään saanut kuulla, olisi jaettu kaupungeille pro rata, koska kustannukset olisivat muutoin jääneet minun edustamalleni paikkakunnalle melko vähäisiksi.

Tässä vaiheessa herra Öhrnberg pyysi puheenvuoroa ja huomautti, että nyt kun oli annettu lupa yksityiselle yhtiölle pöytäkirjojen painamisesta, olisi myös ratkaistava tapa, millä yhtiö saisi käyttöönsä pöytäkirjan joko jäljennöksenä tai kirjapainolle jätettynä konseptipöytäkirjana, jota jälkimmäistä tapaa puhuja vastusti mitä tiukimmin.